tag:blogger.com,1999:blog-41015811424060273542024-03-05T19:11:06.586+02:00Mielen kyyneleitä- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -Unknownnoreply@blogger.comBlogger922125truetag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-50601142731191152152018-08-30T21:50:00.000+03:002018-08-30T21:51:59.351+03:00Menneen kesän kuulumisia lyhyesti<span style="color: #9fc5e8;">Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari viikkoa. Oli joku mystinen vatsatauti, johon ei löytynyt syytä.</span><br />
<span style="color: #9fc5e8;"><br /></span>
<span style="color: #9fc5e8;">Ehdin kyllä myös nauttia kesästä ja lämmöstä. Kävin päivittäin uimassa. Lapsen kanssa käytiin Ranuan eläinpuisto katsastamassa. Siellä lapsen lempieläimeksi paljastui jääkarhu ja olihan se kyllä suloinen.</span><br />
<span style="color: #9fc5e8;"><br /></span>
<span style="color: #9fc5e8;">Lapsella piti alkaa päivähoito jo elokuun alussa, mutta eipä alkanut. Siihen syynä on kyseisessä päiväkodissa oleva sisäilmaremontti. Mieluumminhan sitä vie lapsen valmiiseen taloon kuin johonkin väistötiloihin.</span>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-64190207378619354522018-06-02T21:49:00.001+03:002018-06-02T22:09:17.332+03:00Aikuisen seuran puute<span style="color: #a2c4c9;">Että voi ihmistä ahdistaa. Sanon suoraan, että olen loman tarpeessa. Semmoinen vaikka edes yhden vuorokauden yksinolo-loma olis ihan tervetullut. Tuntuu, että pää hajoaa. Milloin olen viimeksi edes puhunut AIKUISEN IHMISEN kanssa AIKUISTEN JUTTUJA? En muista. Elämä on pelkkää <i>"haluatko jäätelöä? ai et, mitä sitten haluat?" "Syö se ruokas nyt." "Mikä sulla nyt taas on?" "Käy potalla! Et pissaa sohvalle." "Mitä sä teet? Tule tänne. Tule nyt, lähdetään sisälle. NYT LÄHDETÄÄN!" </i>Jep, pojalla on uhmaikä. Lempisanat on "en" ja "ei".</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"><br /></span>
<span style="color: #a2c4c9;">Poika sai päivähoitopaikan elokuusta alkaen, ihanaa! Tätä on odotettu. Laitoin hakemuksen viime vuoden lokakuussa ja vastauksen piti tulla neljän kuukauden sisällä, meni seitsemän pitkää kuukautta. Onneksi päätös oli myönteinen, vaikka en olekaan töissä. Ei näitä hoitajia liikaa ole täällä kotona. Isänsä asuu edelleen toisella paikkakunnalla, koska työ. Ollaan siis edelleen yhdessä, vaikka eri paikkakunnilla asutaankin. Rakastan tuota lasta enemmän kuin mitään, mutta aina ei vain jaksa. Välillä kaipaa vaihtelua, aikuista seuraa.</span><br />
<br />
<span style="color: #a2c4c9;"><a href="http://mielenkyyneleita.blogspot.com/2018/04/matkakuumetta-ja-asmr-juttuja.html" target="_blank">Edellisessä postauksessani</a> mainitsemani painonpudotus on käynnissä edelleen. Olin sen neljä viikkoa siinä nettiryhmässä ja sinä aikana sain pois 3,7 kg. Nyt niitä kiloja on lähtenyt 5,4 ja jalkoja ei enää särje. Loppui ne säryt itseasiassa sitten, kun paino oli tippunut kolme kiloa. Olo on parempi, kun ei tarvitse särkylääkkeitä syödä lähteäkseen kävelylle ilman kipuja. Mutta vielä on matkaa tavoitteeseen, semmoinen 28 kg vielä. Tai 21 kiloakin riittäisi siihen normaalipainon ylärajaan, mutta pyrin siihen, mitä painoin ennen raskautta, normaali paino sekin.</span><br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-51934083729347281142018-04-11T14:51:00.001+03:002018-06-02T22:00:29.308+03:00Matkakuumetta ja ASMR-juttuja<span style="color: #a2c4c9;">Oho, näköjään viimeisin kirjoitus on viime vuoden puolelta. Olen hengissä. :D Nyt vaan on ollut paljon kaikenlaista, ettei ole muistanut tänne kirjoitella. Talvi- ja kevätkuukaudet on mulle niin väsyttävää aikaa. Hyvä, että laskut jaksaa maksaa ja lapsen kanssa touhuta.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"><br /></span>
<span style="color: #a2c4c9;">Nyt alan sen verran virkeä olla, että olen jaksanut miettiä asioita ensi tammikuulle asti. Varattiin mieheni kanssa ensi tammikuulle viikon matka Playa del Ingesiin. Mennään ihan kahdestaan. Se tulee olemaan elämäni ensimmäinen ulkomaan matka (Ruotsia ja Norjaa en laske ulkomaanmatkaksi, vaikka ne toki ulkomaita onkin, niissä vaan aina käydään päivä ja tullaan samana päivänä takaisin kotiin).</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"><br /></span>
<span style="color: #a2c4c9;">Ensi viikon maanantaina alkaa netin kautta toimiva painonpudotusryhmä. Ilmoittauduin siihen. Pakko saada painoa pois, kun jalkoja särkee ja väsyttää. Se ryhmä toimii kuukauden ajan, mutta saapahan alkuun painonpudotuksen, kun itsekseen tekemällä ei tunnu onnistuvan.</span><br />
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Olen viime aikoina kärsinyt unettomuudesta. Löysin tällä viikolla Iltalehden kautta ASMR-videot Youtubesta. En ollut ennen kuullutkaan tuollaisesta. Ja ne videot on kyllä auttaneet minua rentoutumaan. Ja etenkin nämä <a href="https://www.youtube.com/user/Assiilona" target="_blank">Assin videot.</a> Ja jos ette tiedä mikä on ASMR, niin Wikipedia kertoo siitä näin: "ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response) tarkoittaa autonomisia,rauhoittavia aistielämyksiä. Kokemuksia on myös kutsuttu aivo-orgasmeiksi. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon, näön ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa. Kaikki ihmiset eivät tunne näitä."</span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-91310208878890852452017-12-16T19:16:00.002+02:002017-12-16T19:19:42.492+02:00Joulu tulee, olen valmis<span style="color: #a2c4c9;">"Sitten kun täytät 20 vuotta, finnien tulo loppuu". Vitut, sittenhän se vasta alkaa, ainakin mulla. Hormonikierukan laiton myötä finnien tuotanto on oikein kiihtynyt. Leuka on kuin finnien keräysastia. Sinne ne aina pesii. Ja lisäksi muutamaan muuhun paikkaan. Ei auta, vaikka kuinka käytät kasvovettä ja putsaat kasvoja.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Sitten muuhun asiaan. Joululahjat olen hommannut jo. Aloitin niiden ostelun jo tammikuussa erään lelukaupan loppuunmyynnistä. Viimeinen lahja tosin on vielä Postissa odottamassa. Siellä on minun miehelle Miehen puolikkaat-dvd-boksi, jossa on kaikki kaudet. Sitä hän tykkää vahdata. Hänelle lisäksi ostin 100 euron lahjakortin vaatekauppaan, että saa housut, joita on toivonut ja sitten paketista löytyy myös kravatti. Ostin sen hänelle alunperin isänpäivälahjaksi, mutta isänpäiväksi koin paremmaksi hommata mukin pojan kuvilla.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Vanhemmilleni olen ostanut seuraavaa: äidille villasukat, joita hän toivoi ja Iittalan Kastehelmi-tuikun ultramariinin sinisenä, joka on Suomi 100-tuikku. Isälle olen äidin kanssa yhteisesti ostanut kaksi riistakameraa, jotka hän saa asentaa tuohon pihalle. Loppuu hänen ainainen stressaaminen siitä kuka tuhoaa ja mitäkin. En tiedä olenko aiemmin kirjoittanut tästä, mutta meidän pihalta on usean vuoden ajan tuhottu puita leikkelemällä ja joku aika sitten oli ulkovaraston lukkoon laitettu liimaa, kun olimme poissa. Myös mökiltämme on tuhottu puita. Ja ei, se ei ole eläimen tekosia, koska ollaan löydetty Fiskarsin sakset puun juurelta.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Äidille ja isälle ollaan mieheni kanssa yhteisesti ostettu varsi-imuri, koska meidän poika rikkoi edellisen rikkaimurin pudottamalla sen lattialle. Lisäksi olen äidille ja isälle yhteisesti ostanut Kyöstin seinäkalenterin. Ja jos et vielä tiedä kuka Kyösti on, niin:</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhESV08GKqmwZlJjBvUZEkSxg_wrsgp2P7WwD_7qYOLEYNPUm-LwlPkJo_9Pr9tAnr5_n5EOdmThe7CGWLobgB-2ArN9TezThZ8Bw6zpplPzI24D_xQRNR6DfHWI8Eqt1401k8M4IhyyNjj/s1600/1+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1265" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhESV08GKqmwZlJjBvUZEkSxg_wrsgp2P7WwD_7qYOLEYNPUm-LwlPkJo_9Pr9tAnr5_n5EOdmThe7CGWLobgB-2ArN9TezThZ8Bw6zpplPzI24D_xQRNR6DfHWI8Eqt1401k8M4IhyyNjj/s400/1+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="315" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Kyösti on Facebookissa sivu, johon Kyöstin omistaja, Äiti, kirjoittaa hauskalla tavalla Kyöstin ja perheen toisen koiran, Hilpan, elämästä. </span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Itselleni ostin myös Kyöstin kirjan. Tykkäsin kovasti. Ja tämä ei ollut maksettu mainos. :D</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Pojalle sitten vaatteita, leluja (lähinnä Autot-elokuvan hahmoja Lego-versioina) ja kirjoja.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-85262363863392027172017-11-13T17:45:00.003+02:002017-11-13T17:45:47.761+02:00Ahdistusta ja kirjallisuutta<span style="color: #a2c4c9;">Minä kirjoitan nyt minun toissa viikonlopusta. Perjantaina 3.11. meillä kävi ambulanssi hakemassa minut. Olin saanut paniikkikohtauksen, hieman rajumpana. Taju lähti. Olin yksin kotona ja minut sieltä olohuoneen lattialta sitten löydettiin. Jouduin tippaan ja otettiin verikokeita, mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Pääsin samana iltana pois.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Edelleen on päivittäin jonkunlainen ahdistus päällä, mutta silloin vetäydyn itsekseni talomme yläkertaan ja otan kirjan esiin. Viime aikoina kirjoja onkin kulunut: Jan Jalutsin <em>Ammattina vankikarkuri, Tarinoita matkasellistä </em>ja<em> Tarinoita matkasellistä 2. </em>Lisäksi elämäkerrat <em>Jari Sillanpää - Paljaana, Spede, nimittäin </em>ja <em>Matti Ranin käsi otsalla.</em></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Eilen isänpäivänä meillä, minulla ja minun miehellä oli kihlauksen vuosipäivä. Eipä me sitä mitenkään vietetty, kun mies oli eri paikkakunnalla. Isänpäivää sen sijaan juhlistettiin kakulla.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-67226993514110160782017-10-13T20:38:00.001+03:002017-10-13T20:38:56.760+03:00Uudet Muumit on...<span style="color: #a2c4c9;">Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ainakin yksi niistä jaksoista) on K-7-merkinnällä varustettu. Ja nämä jaksot on siis niillä (<em>plaah</em>) uusilla suomenkielisillä äänillä. Jäi kyllä yhteen kertaan katsominen. Ei vaan pysty katsomaan (<span style="color: #e06666;">sori, kun spoilaan</span>) mitään panttivanki-juttuja tai muuta Muumeissa, jotka miellän kuitenkin lempeiksi hahmoiksi. Ja ei, minun poika ei näitä jaksoja katsonut enkä antaisi katsoakaan. </span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ja ne uudet äänet tosiaan, ne ei vaan sovi. Elina Salo on ainoa oikea Suomen Pikku Myy ja Ulla Tapaninen ainoa oikea Suomen Muumimamma, puhumattakaan Matti Ruoholasta Muumipappana tai Rabbe Smedlundista Muumipeikkona. Ei niitä vaan voi korvata huomaamatta muilla. Jotkut sanoo, että ei ne lapset huomaa. Voi kuule, kyllä ne huomaa, varsinkin isommat lapset.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWs-fyuRl62kRUGVweGNVDCG3yHz8Teqt8s5Tv8VaEQLhW0nX2zuF_MLHIJfFB8oy16hapGbOzeLH7KQm9TJ5gXjstf3odoAM6VWjBnOhJY2gO1KNn6hurFPgaThsJS1TWm6YeyBie7LVX/s1600/Muumi-dvd+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1561" data-original-width="1600" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWs-fyuRl62kRUGVweGNVDCG3yHz8Teqt8s5Tv8VaEQLhW0nX2zuF_MLHIJfFB8oy16hapGbOzeLH7KQm9TJ5gXjstf3odoAM6VWjBnOhJY2gO1KNn6hurFPgaThsJS1TWm6YeyBie7LVX/s400/Muumi-dvd+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="400" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-90570907366784830552017-10-05T21:10:00.001+03:002017-10-05T21:14:44.258+03:00Elossa, vaikka välillä tuntuu hautautuvan taakan alle<span style="color: #a2c4c9;">Oho, melkein kaksi kuukautta ollut taas unohduksissa tämä blogi. Nyt onkin tapahtunut asioita, joita on pakko purkaa johonkin.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ollaan oltu muutama viikko asuinpaikkakunnallamme. Pojalla oli neuvola, lääkärineuvola ja vesirokkorokotus. Hänellä on aivan hirveä lääkärikammo. Kun näkee valkotakkisen, alkaa huuto, joka ei lopu ennenkuin päästään ulos kyseisestä rakennuksesta. Tästä päästäänkin sitten siihen mitä meille nykyään kuuluu.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Käytiin siis tosiaan lääkärineuvolassa ja siitä alkoi meidän alamäki. Me haluttiin vain pojalle päivähoitopaikka ja siitä vain ohimennen mainitsin, mutta mitä tekee lääkäri? Lastensuojeluilmoituksen.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Koko ilmoituksesta kuulin vahingossa, kun oltiin sosiaalitoimistoon yhteydessä parin tunnin/viikko hoitoavun takia. Sosiaalihoitaja tai mikä onkaan, luuli minun tietävän lääkärin tehneen ilmoituksen ja hänellä oli käsitys, että lääkäri on kertonut siitä minulle. No, ei ollut. Eli ilmeisesti oli valehdellut kertoneensa. Tästä kuulin siis viime viikon perjantaina ja olin koko viikonlopun ihan paniikissa, että mitkä ne syyt on, kun syitä ei pitäisi olla. Tuosta tuli siis hirveä taakka.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZAGlD32_sbgnZeWBubWnt0xQoQlEt2RskzLBh6hZIIROqukkj-WC2OPs1Qr5Df9kYobCnITAgyVyUJuMcqs_J4tNZjycaPvwi2PXSUvFZHfenzZXCU_-qdo1IUXnw8sQXE6n5Wl8BR7f2/s1600/3+%25E2%2580%2593+kopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1054" data-original-width="1600" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZAGlD32_sbgnZeWBubWnt0xQoQlEt2RskzLBh6hZIIROqukkj-WC2OPs1Qr5Df9kYobCnITAgyVyUJuMcqs_J4tNZjycaPvwi2PXSUvFZHfenzZXCU_-qdo1IUXnw8sQXE6n5Wl8BR7f2/s400/3+%25E2%2580%2593+kopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25282%2529.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ja mitkä oli sitten ne syyt. Kuultiin niistä tämän viikon maanantaina. Ja ne oli: <span style="color: #45818e;"><span style="color: #b6d7a8;"><strong>"Poika ei ota kontaktia"</strong>.</span></span> Ei tietenkään ota, kun pelkää lääkäriä kuin ruttoa ja itkee. <strong><span style="color: #b6d7a8;">"Lapsen äidillä vaikeuksia hahmottaa asioita"</span></strong>. Mitä vittua? Kysyn vaan. Sen käsityksen hän on varmaan saanut siitä, kun en pojan huudolta kuullut puoliakaan mitä lääkäri sanoi ja jouduin kysymään monesti, että voisiko toistaa. Ilmoituksessa oli myös asiavirheitä. <span style="color: #a2c4c9;"><span style="color: #b6d7a8;"><strong><span style="color: #b6d7a8;">"Lapsen äidillä ollut lapsen syntymän yhteydessä hengitysvaikeuksia"</span></strong>.</span> Hä? Ei kyllä ole. Mulla on kyllä ollut silloin, kun itse synnyin, mutta mitä se tähän asiaan kuuluu</span>? Eli keksimällä keksittyjä syitä, että ilmoituksen saa tehtyä ja kiusata meitä seuraavat kolme kuukautta. Joudutaan siis Suomen lain mukaisesti kolmen kuukauden lapsen palveluntarpeen arviointiin. Se tarkoittaa, että sosiaalitoimistosta ne ihmiset käy välillä kotona katsomassa miten menee.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ja isoin uutinen on nyt sitten se, että ollaan huomisesta alkaen eri paikkakunnan asukkaita. Olen muuttanut pojan ja itseni kirjat takaisin alkuperäiselle kotipaikkakunnalleni. Mies jäi sinne, jossa ollaan asuttu viimeiset kaksi vuotta. Ei siis olla erottu, mutta oli parempi näin. Haetaan täältä pojalle päivähoitopaikkaa. En ole töissä, mutta ihan sosiaalisuuden takia hän tarvitsee ikäistään seuraa. Ja minä en tunne kuin yhden, jolla on pojan ikäistä seuraa ja he asuvat pääkaupunkiseudulla, niin tuo päiväkoti on nyt meille se juttu.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ja paikkakunnan vaihdoshan ei lopeta sossujen jahtaamista meitä kohtaan, mutta koska en pystynyt enää luottamaan kyseisen paikkakunnan lääkäreihin enkä edes sosiaalitoimistoon, niin oli parempi vaihtaa kirjat muualle. Asutaan tällä hetkellä vanhempieni luona.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-22377813546103914272017-08-15T22:06:00.001+03:002017-08-15T22:06:18.266+03:00Särkyä ja väsyä<span style="color: #a2c4c9;">Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi mulla on ainakin viikon jo ollut kauhea särky oikeassa jalassa ja syytä siihen en tiedä. Kävelemässä olen käynyt, mutta eipä se kovin nopeaa ole ollut, ontuvaa kyllä ja olen varmaan näyttänyt siltä kuin olisin pikemminkin tulossa kapakasta kuin menossa kauppaan.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Mutta poika on kehittynyt paljon ja osaa jo itse viedä roskat roskiin ja pyytää ruokaa ja juomaa, kun kokee tarvitsevansa. Tuttiritari on hänelle nyt se the juttu. Pattika-pattika... Löysin Facebook-kirppiksen ja huutonetin kautta kaikki kolme Tuttiritari-dvd:tä ja niitä pikkumies katsoo päivittäin kannettavalla dvd-soittimella. Osaan jo kaikki jaksot ulkoa. :D Ikää hänellä nyt vuosi ja viisi kuukautta. Juoksee kovaa vauhtia ja huppu takissa on hyvä juttu, että saa stopattua hänet, ettei ihan autojen alle juokse.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Minulla itsellä on väsymystä ja hoitaja aikoi laittaa lääkärille konsultaatiopyynnön, josko saisin vaihtaa mielialalääkkeen ottoajan iltaan aamun sijasta, ne kun juuri tätä väsymystä aiheuttaa. Mikäli saan vaihtaa, niin se ensimmäinen päivähän tietenkin on vaikea, kun voi tulla paniikkikohtausta kohtauksen perään, mutta eiköhän sen kestä. kestä kuin sen yhden tai kaksi päivää.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-75636048964549161992017-07-17T21:38:00.000+03:002017-07-17T21:40:18.006+03:00Rentoutusta<span style="color: #a2c4c9;">Jahas, jotenkin nyt taas jäänyt retuperälle tämä blogin kirjoittaminen. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa ja sitten kun olis aikaa, väsyttää niin, että mieluummin vaan kaatuu sänkyyn. Mahdollisuus kirjoittaa tätä vain illalla, kun poika nukkuu ja silloin nukkuisi mieluummin itsekin. </span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Kävin viime viikolla mielenterveystoimistossa lääkärin vastaanotolla ja minun lääkityksen annostusta muutettiin 10 mg:aa suuremmaksi. Syy tähän on useat paniikki- ja ahdistuskohtaukset viikossa. Minulla on uusi keino tuon mörön häätämiseen. Kun minua ahdistaa tai hermostuttaa, turvaudun tähän:</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMWMEzNpRKLYC6BA_Dq_qn3adtu3z_2SRWdyhIwxXHUlBm_KATuMaVouPCvHE8DKWnrK0K7kJYBvPTQSOUzE9bHcdcAVy9k7K15WhH26pxPS9WUgex_6m0th8HEBaXdZAheG-u5ryMbz_B/s1600/V%25C3%25A4rityst%25C3%25A4+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="939" data-original-width="1600" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMWMEzNpRKLYC6BA_Dq_qn3adtu3z_2SRWdyhIwxXHUlBm_KATuMaVouPCvHE8DKWnrK0K7kJYBvPTQSOUzE9bHcdcAVy9k7K15WhH26pxPS9WUgex_6m0th8HEBaXdZAheG-u5ryMbz_B/s400/V%25C3%25A4rityst%25C3%25A4+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Niin sanottu aikuisten värityskirja, mutta ei mikä tahansa vaan tässä värit määräytyy kuvissa olevien numeroiden ja niille numeroille valmiiksi määriteltyjen värien mukaan. En tykkää niistä "vaan värityskirjoista", joissa saa itse määrätä millä värillä värittää vaan on paljon jännempää, kun ne on etukäteen päätetty ja saa etsiä samoja numeroita kuvasta ja värittää ne samalla värillä ja siirtyä seuraavaan väriin. Mutta kuten kuvasta näkyy, en jaksa keskittyä yhteen kuvaan kerrallaan vaan saatan värittää kolmeakin kuvaa yhtäaikaa.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-73417494191248887962017-06-11T19:13:00.002+03:002017-06-11T19:13:35.758+03:00Joskus liekki sammuu liian aikaisin<span style="color: #a2c4c9;">Se on tuo elämänlanka kovin ohut ja voi katketa koska tahansa. Se tuli perjantaina taas todistettua. Minun serkku kuoli yllättäin sairauskohtaukseen 44-vuotiaana. En häntä kovin hyvin tuntenut, sillä tutustuin häneen vasta 2009 hänen äitinsä, siis tätini hautajaisissa. Hän muutti kolme vuotta sitten perheineen takaisin Lappiin parinkymmenen pääkaupunkiseutu-vuoden jälkeen. Vaikka en häntä kauheasti tuntenut, mitä nyt kaupassa tuli törmäiltyä tämän tästä, hän on ollut mielessäni nämä kaksi päivää. Tai lähinnä hänen jälkeensä jäänyt perhe: vaimoke ja neljä alaikäistä lasta, joista kaksi nuorimmaista vasta alle kouluikäisiä. En tiedä miten sitä itse selviäisi, jos tuohon tilanteeseen joutuisi, että mies kuolisi ja jäisi yksin lapsen/lasten kanssa. Mä luultavasti sekoaisin. Niin sitä sanotaan, että kun on lapsia, on pakko selvitä, mutta ei se niin mene. Kaikilla ei pää kestä.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-54238248390491260532017-06-01T13:15:00.002+03:002017-06-01T13:16:52.371+03:00Uusia tuulia blogin bannerissa<span style="color: #a2c4c9;">Vaihdoin blogiin uuden bannerin. Siitä suurkiitos </span><a href="http://farragoblogi.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: #a2c4c9;"><strong>Farrago-blogin</strong></span></a><span style="color: #a2c4c9;"> Teijalle. Mulla ei ole aikaa eikä taitoa tehdä tuollaisia. Kiva, että jollakin on. Ei meinaa aika riittää tämän blogin kirjoittamiseenkaan. Ei silti, ei minun elämässä kummoisia ole edes tapahtunut.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Poika on oppinut kävelemään ja sohvalle on kiikuttu jo pari kuukautta ahkerasti, eli kiirettä riittää. Ikää hänellä tulee tässä kuussa 1 vuosi ja kolme kuukautta.</span><br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-39228342166202707462017-05-31T20:38:00.000+03:002017-05-31T20:39:57.276+03:00Mitä on masennus?<span style="color: #a2c4c9;">Mitä on masennus? Tai oikeammin mitä se mulla on:</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Syyllisyyden tunne</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Huono omatunto<br />* Huono itsetunto<br />* Itkuisuus<br />* Ahdistuneisuus<br />* Väsymys</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Unettomuus</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Näyttelemistä (että kaikki on hyvin)</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Itsetuhoisia ajatuksia ajoittain</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Välinpitämättömyys</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Materia (jota tulee ostettua itselle lohdukkeeksi: dvd:t ja kirjat on heikko kohtani)</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">* Herkut, etenkin suklaa</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ainakin näitä minun masennukseen liittyy. Jokaisellahan on tietenkin omanlaiset tuntemukset, masennuksen laadusta riippuen. Mulla on todettu vaikea-asteinen masennus.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Välillä ei tiedä mitenpäin olisi, kun ei voi olla omaitsensä. Pakko teeskennellä esim. äidille, että kaikki on hyvin, kun ei hän ymmärrä yhtään tätä masennusta "koska ei mulla ole koskaan ollut sellaista, niin miten sulla voi olla?" Mietipä sitä. Ja tuota jatkuvaa lyttäämistä kuinka huono olen missäkin, en kestä. Se luhistaa minut.</span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-77432114402892130342017-05-17T20:24:00.002+03:002017-05-17T20:24:17.353+03:00Ei unohdu koskaan<span style="color: #a2c4c9;">Luin viime viikolla <em>Ei unohdu koskaan - henkirikoksen jäljet</em>-kirjan. Tykkään siis lukea tositapahtumiin perustuvia kirjoja, elämäkertoja ja semmoisia. Ihan mielenkiitoinen kirja oli tuo. Siihen on kerätty henkirikoksen uhrien omaisten haastatteluja ja asiantuntijat ovat myös kertoneet omasta puolestaan mitä tapahtuu tuollaisen tapahtuman jälkeen omaisille ja sille rikoksen tekijälle.</span> <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4P-PheZ9uiz2hvefhwp806X_k6Oid8dpgW9G9iF3xwmbg1OwqfOPckLjBYdX2p3hgPmmDPJ7mYDj3u0_J1ksHuXvci_gpQ4trCGICMG4AIZx-RrOg9sAKiH2qGBl5QeK57Zmi456cBkkK/s1600/DSC_0037.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4P-PheZ9uiz2hvefhwp806X_k6Oid8dpgW9G9iF3xwmbg1OwqfOPckLjBYdX2p3hgPmmDPJ7mYDj3u0_J1ksHuXvci_gpQ4trCGICMG4AIZx-RrOg9sAKiH2qGBl5QeK57Zmi456cBkkK/s400/DSC_0037.JPG" width="352" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Meidän poika kasvaa ja kehittyy. Nyt on alkanut "minä itte"-vaihe. Syö itse lusikalla ja auttaa ei saa. Kävelee tuetta, mutta viime aikoina tuntuu taantuneen, koska konttaaminen kiinnostaa enemmän.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-88791016903041424122017-05-08T19:30:00.001+03:002017-05-08T19:32:46.517+03:00Daddy Cool ja Elovena-tyttö<span style="color: #a2c4c9;">Otsikko voisi tietysti olla jostain huonosti nimellä naamioidusta Fifty shades of Grey-tyyppisestä elokuvasta tai -kirjasta, mutta kyse ei ole nyt siitä.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEh59IH0r1XTK-zC6hCuBxnb-Mytwl5wceB9BT3NHRCF3R7UIa5cuzE-ojcfVnuZUjti4E5pPHZFjbFaK5mlNvhxDBpqWdrjxw50iLW6evO_QgM3tZGXe0KVZdBRI9jiPIts9E3HLaRm9J/s1600/DSC_0036.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEh59IH0r1XTK-zC6hCuBxnb-Mytwl5wceB9BT3NHRCF3R7UIa5cuzE-ojcfVnuZUjti4E5pPHZFjbFaK5mlNvhxDBpqWdrjxw50iLW6evO_QgM3tZGXe0KVZdBRI9jiPIts9E3HLaRm9J/s400/DSC_0036.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Olen viime aikoina kärsinyt unettomuudesta (masennus taas puskee läpi) ja ahdistuksesta. Sen seurauksena olen lukenut öisin kirjoja. Viimeisimpinä nuo kaksi yllä mainittua. Jorma Sairasen ja Kalle Kinnusen teos Daddy Cool kertoo tv:n ja elokuva-alan kolmesta vuosikymmenestä 80-luvun lopulta näihin päiviin. Mutta tuo on lähinnä Sairasen itsekehuskelua: kuinka hän on tuonut milloin mitäkin sarjoja Suomeen ja kuinka joku muu (toisella tai samalla kanavalla töissä oleva) ei ollut ymmärtänyt ostaa kyseistä sarjaa ohjelmistoon. Kirjan nimi, mistä se tulee? No, sain sellaisen käsityksen, että se tulee biisin nimestä (josta ilmeisesti Sairanen pitää). Ja samalla varmaan kertoo Sairasen olevan tällainen Mr Cool.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Eilen ahmin yhdessä illassa tuon Elovena-tytön, joka on tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän kirja. Eli oli myynnissä vain kirjan ja ruusun päivänä ja parina päivänä sen jälkeen tai ei oikeastaan myynnissä vaan tuli kylkiäisenä, kun osti mitä tahansa kirjoja vähintään 15 eurolla. Itse tilasin pojalle Puppe-kirjan ja sain tuon mukana. Vaikka tuon luinkin yhdessä illassa, niin ei ollut semmoinen, jonka lukisin toiseen kertaan. Kertoo suomalaisesta kerrostalosta, jonne muuttaa maahanmuuttaja. Osa asukkaista pitää sitä hyvänä asiana ja yksi jopa lähtee oppaaksi Suomi-kierrokselle, mutta osa taas on täysin vastakkaisella puolella ja haluaa maahanmuuttajan pois asuintalostaan.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-34394372128994136622017-04-19T15:36:00.000+03:002017-04-19T15:38:35.066+03:00Se tunne, kun tunnet olevasi ylimääräinen...<span style="color: #9fc5e8;">Tiedätte varmaan sen tunteen, kun tulette huoneeseen, jossa on ihmisiä ja he hiljenevät heti, kun te tulette sisään? Sellainen tunne mulla oli tänään. Eilen minun mies lisäsi minut Whatsapp-ryhmään, jonka nimi oli suvun sukunimiset, eli vaikka nyt Korhoset. Yllätyin tästä lisäämisestä, kun en tiennyt koko ryhmän olemassaolosta. Siihen kuului minun miehen lisäksi miehen sisko, miehen veli, veljen vaimo, veljen tyttö, veljen ENTINEN naisystävä, anoppi ja appiukko. </span><br />
<span style="color: #9fc5e8;"></span><br />
<span style="color: #9fc5e8;">Tänään se sitten alkoi, hirveä polemiikki siitä, että mitä minä teen siinä ryhmässä. Tätä päivitteli anoppi sanalla ylimääräinen. Se mä heidän suvussaan ilmeisesti olen. No, sanoin poistuvani ryhmästä, jos en siihen kuulu ja niin poistuin. Mutta siis anopin mielestä hänen poikansa entinen naisystävä kuuluu heidän sukunimellään varustettuun ryhmään, mutta minä en. Enhän mä olekaan kukaan muu kuin hänen poikansa tuleva vaimo ja toisen lapsenlapsensa äiti. Tuli semmoinen olo, että tulin paikkaan, jossa he oli saaneet puhua (muun muassa minusta) paskaa niin paljon kuin haluaa ja nyt kun minä tulin paikalle, he ei enää voineetkaan jatkaa keskustelua entiseen malliin. Jotenkin alkanut tökkiä koko suku (minun miestä lukuunottamatta) ja koko paikkakunta, jolla olen kirjoilla. Haluttaisi muuttaa pois, entiselle kotipaikkakunnalleni. Olisin omillani siellä.</span><br />
<span style="color: #9fc5e8;"></span><br />
<span style="color: #9fc5e8;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyRgo4hUuDojVgQlePHP5eQlVzKd2e5Bz12dEsYQ-zNQqi-_DNGkvel-tFcYwq4jwx6Hr3S8-7j9XmTcDrRMREZi-JPzP9K_8w1TNUOpa2dBy4ZxsmYW3obZXz6lX-WUA6Dq1c0U9JpYoc/s1600/1+%25E2%2580%2593+kopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25283%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="338" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyRgo4hUuDojVgQlePHP5eQlVzKd2e5Bz12dEsYQ-zNQqi-_DNGkvel-tFcYwq4jwx6Hr3S8-7j9XmTcDrRMREZi-JPzP9K_8w1TNUOpa2dBy4ZxsmYW3obZXz6lX-WUA6Dq1c0U9JpYoc/s400/1+%25E2%2580%2593+kopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25283%2529.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="color: #9fc5e8;">Pääsiäinen, se oli kyllä ikimuistoinen. Torstaista lauantaihin istuin vessassa ämpäri sylissä. Epäily oli norovirus, mutta pikatestin tulos oli negatiivinen, eli sitä se ei ollut. Tulehdusarvot oli hieman koholla. Sairaalaan minut sai alunperin menemään verinen ripuli tai oikeastaan se oli pelkkää vetistä verta, ei muuta. Lääkäri epäili suolitulehdusta. Tuon taudin seurauksena kuivuin niin, että olin perjantaina kolme tuntia tiputuksessa sairaalassa. Sunnuntaina koko tauti oli poissa.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-59445273663617335372017-03-14T20:33:00.001+02:002017-03-14T20:56:20.371+02:00Vuosi, joka tuntui kahdelta<span style="color: #a2c4c9;">Kuten otsikko kertoo, mennyt vuosi tuntui kahdelta vuodelta. Mulla ei siis todellakaan tunnu siltä niinkuin yleensä: "aika menee kuin siivillä". Poika täytti viikko sitten vuoden ja en halua enää koskaan palata siihen aikaan. Eli toista, ainakaan tarkoituksella hankittua raskautta ei ole tulossa. Oli elämäni raskainta aikaa. Meidän pieni ei vieläkään nuku. Herää 12 kertaa 10 tunnin aikana, jotka siis on sängyssä. Toisin sanoen, hänen kanssaan nukkuva ei nuku ollenkaan.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Kävellä hän ei vielä osaa, muuta kuin kävelykärryyn tukien tai sitten jos joku kävelyttää häntä käsistä. Seisoo kyllä välillä ilman tukea. Puhua hän ei osaa juurikaan. Joitain sanoja kyllä: äiti, ei ei, hei hei, mämmä (mummi) ja sitten titititi, joka tarkoittaa "mutta kun minä haluan tuon nyt heti!"</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Kasvanut hän on hurjasti. Noin 30 senttiä vuoden aikana. 1-vuotisneuvolassa ei olla vielä käyty, mutta mitä itse mittasin, niin hän on noin 75 cm pitkä ja 9,5 kg. Itse olen ollut tuon kokoinen vasta 1,5-vuotiaana, eli eiköhän poika kasva äitiään pidemmäksi, toivon mukaan ainakin (minä kun olen aika lyhyt: 145 cm).</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Väsymys vaivaa minua edelleen. Ei jaksa mitään eikä mikään huvita. Myös unettomuus vaivaa. Tämä on kuin oravanpyörä. Painoa pitäisi pudottaa, mutta kylläpä tuota suklaata menee lohdukkeeksi sen verran, että paino ei putoa.</span><br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-59323128144473209152017-02-21T20:39:00.001+02:002017-02-21T20:39:33.645+02:00Suuri alakulo ja miehen äiti<span style="color: #a2c4c9;">Otsikon kahta aihetta käsittelee tämä kirjoitus.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Tein eilen netissä BDI-testin (masennustesti) ja tulokseksi sain VAIKEA MASENNUS. No, ei ollut yllätys. Sen verran väsyttää eikä mikään kiinnosta. Ihme, että jaksan tänne kirjoittaa silloin tällöin. Piti jo kaksi päivää sitten kirjoittaa, mutta en saanut aikaiseksi.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7tdN32bgaqwNCyHoX-9sn-BlgM7o1Mbn1gxKuKOvvaKbX-2w07XXB-R7xLREqyvwJo8Qv7xdtOURotweJfUVxb4vVBof7b9g17zf1aAoj9epBlNaOFSmT1tacnyx0O1omYrNFvmA0ZnhT/s1600/DSC_2109+%25283%2529+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7tdN32bgaqwNCyHoX-9sn-BlgM7o1Mbn1gxKuKOvvaKbX-2w07XXB-R7xLREqyvwJo8Qv7xdtOURotweJfUVxb4vVBof7b9g17zf1aAoj9epBlNaOFSmT1tacnyx0O1omYrNFvmA0ZnhT/s400/DSC_2109+%25283%2529+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Nukuin eilen viidestä yhdeksään (illalla) ja yöunet siihen päälle ja edelleen oli kauhea väsymys päällä.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Asiasta anoppiin. Pari viikkoa sitten petyin kyseiseen akkaan ihan totaalisesti. Pyysin ensimmäistä kertaa, että voisiko hän katsoa poikaa pari tuntia, että saisin käydä kaupassa YKSIN ilman vaunuja. Hän lupasi, kunnes alle puoli tuntia siihen, kun minun mies olisi kesken työpäivän pojan hänelle vienyt, tulee anopilta viesti, ettei käykään, kun hän meneekin toisen lapsensa kanssa pitsalle. Tätä lapsenlastaan hän näkee vaikka joka päivä, mutta meidän poika kun on minun mukana monta viikkoa aina minun vanhempien luona, niin häntä anoppi ei kovin usein näe. No, tulipa selväksi mikä hänelle on tärkeää ja että hän ilmiselvästi jaottelee kaksi ainoaa lastenlastaan tärkeä- ja vähemmän tärkeä-kategorioihin.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-802038449863198772017-02-06T18:56:00.003+02:002017-02-06T18:58:19.593+02:00Lastentauti<span style="color: #a2c4c9;">Ohhoh, viime kirjoituskerrasta onkin vähän vierähtänyt aikaa. Yli kuukausi. No, eipä tässä mitään muutosta ole tapahtunut. Edelleen masennus vaivaa, mikään ei huvita ja väsyttää kamalasti. On tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sokerirasitustestissä olen käynyt. Molemmat oli siinä rajalla, että ei ole kumpaakaan, sokeritautia eikä vajaatoimintaa, mutta koska on siinä rajalla, niin painoa pitäisi pudottaa. Sitä nyt pitäisi pudottaa muutenkin. Olen päättänyt, etten mene naimisiin ennenkuin vaaka näyttää vähintään miinus 20 kiloa.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Nyt sitten taas vaivaa välikorvantulehdus. Edellinen hoidettiin antibiooteilla ja kuuri loppui viikko sitten keskiviikkona, mutta nyt on toinen korva lukossa ja humisee. Yksi yö sitä särkikin, eli vissiin taas tulehdus, mutta tällä kertaa toisessa korvassa. Lapsillahan tuota korvatulehdusta useimmiten esiintyy, siitä tuo otsikko.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Poika täyttää kuukauden päästä vuoden eikä vieläkään nuku. Ei nuku yöllä eikä päivällä. Heräilee vähän väliä. Siksi en jaksa sen kanssa yksin. Mies kun tosiaan on töissä usein kahta vuoroa samana päivänä, eli häntä ei paljon kotona näy. Kova on liikkumaan tämä mini-ihminen. Nousee seisomaan tukea vasten ja käy jopa potalla. Sinne ei tosin osaa vielä tehdä muuta kuin pissata, mutta hyvä alku sekin. Nousee ylös heti, kun on hommansa hoitanut, eli tietää mitä pottaan tehdään.</span><br />
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Tämä blogikin muuten ehti täyttää 5 vuotta tässä välissä.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-359846506899241142016-12-27T20:32:00.000+02:002016-12-27T20:32:00.619+02:00Saako äiti olla masentunut?<span style="color: #a2c4c9;">Niin, otsikon kysymys, se mulla on pyörinyt mielessä viime aikoina. Olen kamalan väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Masennus vaivaa taas. Välillä lapsikin ärsyttää niin, että haluaisi vaan sulkeutua tyhjään, pimeään huoneeseen yksin. Olen toki iloinen lapsestani ja hänen kehityksestään, mutta käy vaan välillä niin hermoon. En ole sanonut tästä kenellekään, kun minusta tuntuu, ettei äiti saa olla masentunut ja aina pitää jaksaa.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Poika (kohta 10 kk) on oppinut nousemaan seisomaan ja ryömii kovaa vauhtia eteenpäin. Heräilee vaan vieläkin jopa tunnin välein. </span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Ja minun ahdistus on palannut pahempana kuin koskaan. Tämä on jatkuvaa. Koko ajan semmoinen painava kivimöykky rinnassa.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Me ollaan edelleen pojan kanssa minun vanhempien luona samasta syystä kuin aiemmin. En jaksa enkä pysty olemaan lapsen kanssa kahdestaan. Miehen työajat kun on niin epäsäännölliset. Ja vaikka ei olisikaan, en jaksaisi olla lapsen kanssa viikkotolkulla kahdeksan tuntia päivässä kahdestaan tässä väsymyksessä.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Minun mies oli täällä myös nyt joulun. Oli kyllä niin raskas joulu henkisesti, että ajattelin, jos oltaisiin ensi joulu ihan vaan kolmistaan kotona. Jos tuo poika sitten jo olisi vähän helpompi.</span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-72483734573220772002016-12-13T19:45:00.002+02:002016-12-13T19:47:25.514+02:00Unikoulusta<span style="color: #a2c4c9;">No niin, nyt on käyty </span><a href="http://mielenkyyneleita.blogspot.fi/2016/11/unta-toivoen.html" target="_blank"><span style="color: #a2c4c9;">unikoulussa</span></a><span style="color: #a2c4c9;"> ja kyllä täytyy sanoa, etten suosittele kenellekään. En ainakaan tätä paikkaa. Käytiin siis Lapin ensi- ja turvakodilla. Se koko homma oli niin turha kuin olla ja voi, ei mitään apua. Mentiin sinne viime viikon maanantaina 5.12. ja lähdettiin pois jo keskiviikkona 7.12.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Juttuhan meni näin: Me mentiin sinne sillä odotuksella, että saataisiin apua pojan nukkumiseen. Ja siellä sanottiin, että hoidan itse poikaa öisin meidän huoneistossa, mutta tarvittaessa saan apua hoitajalta. Ekana yönä mulla oli oma puhelin käytössä, jos tarvitsen apua, mutta en jotenkin ujouteni takia saanut aikaiseksi soittaa tai se tuntui jotenkin hoitohenkilökunnan vaivaamiselta. Öisin ei ollut kuin yksi hoitaja, joka hoiti sekä ensi- että turvakodin (ovat eri kerroksissa). Me oltiin ensikodin puolella, jossa ei muita asiakkaita nyt ollutkaan.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJSFHWNoNdtdGHE-Z4wte6LqwJSFS2-1IsaWp2lhu0QoyBE7rxzMF2e7eHm9bxjiIDDU-MU15hHzQbbwMlb2lAuWwOzlhjeXVlzs_y_2bEew9pgM0tZiy1b01tSeh1JA3ZGs8eLBS5RFkk/s1600/5+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJSFHWNoNdtdGHE-Z4wte6LqwJSFS2-1IsaWp2lhu0QoyBE7rxzMF2e7eHm9bxjiIDDU-MU15hHzQbbwMlb2lAuWwOzlhjeXVlzs_y_2bEew9pgM0tZiy1b01tSeh1JA3ZGs8eLBS5RFkk/s400/5+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Seuraavana yönä mulla oli sitten käytössä itkuhälytin, jolla sain tarvittaessa apua. Yöllä en tarvinnut apua, mutta aamulla olisin tarvinnut pojan pukemisessa. Hän on aikamoinen rimpuilija, että häntä on vaikeaa yksin pidätellä putoamasta sylistä/sängyltä ja hankalaa siis pukea siinä samalla. Sanoin itkuhälyttimeen, että "tulisitko käymään". Ketään ei tullut. Kävin katsomassa käytävällä ja yleisissä tiloissa, mutta ei siellä ketään ollut. Kysyin myöhemmin, oliko hälyttimessä joku vika vai mikä oli, kun ketään ei ollut tullut, niin vastaus oli "ai se oli kutsu? Kuulin kyllä, mutta ihmettelin mikä se oli." Just. Ja sama homma, kun minun olisi tarvinnut omat aamulääkkeet ottaa: ei ketään missään, että olisivat sen ajan voineet katsoa pojan perään, että olisin lääkkeeni saanut ottaa ajallaan. No, ne tuli sitten otettua milloin mihinkin aikaan päivästä kerkesin.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">He puhuivat monesti tassuttelu-unikoulusta, mutta en saanut konkreettista näytöstä siitä mitä se on käytännössä - edes pyytämällä.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">No, sitten, kun poika piti ulos saada, pyysin uudelleen, ihan kasvotusten apua siihen pukemiseen. Hoitaja tuli, mutta hän vain katsoi, kun yritin kaikin voimin pukea rimpuilevaa lasta ja yritin samalla estää häntä putoamasta sylistä. Ei siis ollut mitään apua hänestäkään. Se oli viimeinen niitti ja sanoin pojalle, että eiköhän me lähdetä pois ja niin lähdettiin. Jäi vähän rahastuksen maku.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-22467728758858431072016-11-23T15:33:00.002+02:002016-11-23T15:33:42.681+02:00Unta toivoen<span style="color: #a2c4c9;">Meidän poika ei nuku. Hän nukkuu päivällä max. tunnin pituisia unia ja yöllä herää 15-30 minuutin välein. Ollaan menossa 5.12. unikouluun Lapin ensi- ja turvakodille. Toivottavasti siitä on hyötyä. Lisäksi hänellä epäillään refluksia. Sekin tosin voi tehdä tuon, ettei nuku. Refluksi on siis sairaus, jossa ruoka nousee takaisin ruokatorveen ja aiheuttaa närästystä.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Itse olen käynyt verikokeissa paastoverensokeri- ja kilpirauhaskokeiden takia. Paastoverensokeri oli ok, mutta kilpirauhasarvot oli viiterajan alarajalla (ihan samalla tavalla kuin viime kuussa). Ja taas pitäisi ensi kuussa mennä. En tajua mitä helvettiä sitäkin joka kuukausi tutkitaan, jos tulos on aina sama eikä ikinä ole aikaa lääkärille, kokeita vaan otetaan. Ja sitä miksi kokeita otetaan, se johtuu minun älyttömästä väsymyksestä. Tiedän, että ihan pelkästä vauvan valvottamisesta tämä ei johdu. Se voi olla myös masennusta. Mutta ei sillä, hyvä, että tutkivat.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-43421339224892689192016-11-13T21:24:00.001+02:002016-11-13T21:24:25.528+02:00Jos et sinä, niin minä sitten...<span style="color: #a2c4c9;">Tein eilen jotain sellaista, mitä en ajatellut koskaan tekeväni. Kosin miestäni. Mä olen ollut aina sitä mieltä, että se on mies, joka kosii tai sitten ei mennä naimisiin ollenkaan, mutta kun olen tässä jo jonkun aikaa odotellut hänen kosintaansa eikä mitään ole tapahtunut, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Tein askartelupahvista rasian/pienen laatikon, tulostin kahta sormusta esittävän kuvan ja laitoin sinne laatikkoon, jonka jälkeen paketoin paketin lahjapaperilla. Eilen Muru luki netistä jostain parista, jotka oli olleet 50 vuotta yhdessä ja kysyi "ollaanko mekin 50 vuotta yhdessä?" Silloin ajattelin, ettei sopivampaa tilaisuutta tule, hain paketin ja annoin sen hänelle avattavaksi. Hän kysyi "nytkö jo?" ja tarkoitti, että nytkö hänen jo isänpäivälahja pitää avata. En sanonut mitään. Kun hän avasi sen ja kurkkasi sisään, kysyin meneekö hän minun kanssa naimisiin ja sain myöntävän vastauksen.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Sormuksia meillä ei vielä ole. Hankitaan sitten kun on rahaa sen verran, että on varaa ostaa sellaiset. Ja olen päättänyt, että naimisiin en mene ennen kuin olen pudottanut painoa 20 kiloa vähintään. Jäi vähän raskaudesta jäljelle enkä ole saanut niitä pois, koska herkuttelu on niin houkuttelevaa. Niin, ja sitä paitsi tästä ei vielä tiedä kukaan meidän lisäksi, koska ei olla asiaa julkaistu missään eikä kerrottu edes vanhemmille. Se tapahtuu sitten, kun ne sormukset on sormessa.</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh05lG9QpaDlKZBOzzoEbkGEFklUceka2IyIHFHLf9ilUwhMn2JkQAzfv0RhSwXeET1gshZG5rbtI5b6w392wHWMt46hWDGA-Txt4xeCnnoa9tf1nLox7aD1HhOXvLLZ3OOWwRAAw8F6MqN/s1600/4+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh05lG9QpaDlKZBOzzoEbkGEFklUceka2IyIHFHLf9ilUwhMn2JkQAzfv0RhSwXeET1gshZG5rbtI5b6w392wHWMt46hWDGA-Txt4xeCnnoa9tf1nLox7aD1HhOXvLLZ3OOWwRAAw8F6MqN/s400/4+%25E2%2580%2593+Kopio+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="color: #a2c4c9;">Siinä on meidän isänpäiväkakku. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse kakkuun koristeet mantelimassasta. En ehkä ihan heti tekisi uudestaan. On se semmoista väkertämistä.</span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-25551234923960829762016-11-07T22:38:00.003+02:002016-11-07T22:38:25.510+02:00Huono äiti?<span style="color: #a2c4c9;">Vähän on alkanut tuntumaan, että olen huono äiti, kun en ole mikään robotti, joka tekee kaiken silmänräpäyksessä aina oikein ja joka vain jaksaa ja jaksaa loputtomiin. Ollaan siis pojan kanssa edelleen vanhempieni luona, kun en jaksa hänen kanssaan yksin (isästään ei ole apua). Jatkuvasti saan kuulla kuinka teen väärin sitä ja tätä. Tämä äitini suusta siis. </span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Minun masennus on ottanut taas vallan ja vain syvenee, kun jatkuvasti moititaan. Ja olenpa jopa kuullut ihan näillä sanoilla "ei sinusta ole tähän. Et sinä osaa." Olen maininnut tuosta jatkuvasta valituksesta/moitinnasta mutta se ei ole tuottanut tulosta. Lähtisin kotiin, jos vain jaksaisin olla lapsen kanssa 24/7 yksin. En tunne omalta asuinpaikkakunnaltani ketään, josta olisi apua kun sitä tarvitsisi. Ja täällä sentään saa joskus nukkua. Kotona sitä ei suinkaan voi tehdä.</span> Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-75018755410991992002016-10-18T19:47:00.000+03:002016-11-23T16:34:09.948+02:00Kilppari tuli kylään... tai ehkä asumaan<span style="color: #a2c4c9;">Mulla on viime aikoina ollut aivan sairaalloinen väsymys. Vaikka kuinka nukun, väsyttää aina vaan. Viime viikolla kävin kotipaikkakunnalla verikokeissa ja tänään soittelin tuloksista. Hoitaja tai mikä lie höpisi latinaa langan toisessa päässä. Mitään en ymmärtänyt, mutta sanoi, että joku arvo on viitearvojen alarajalla. Ilmeisesti mulla on siis kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta. Veikkaan, että olen vajaa. Torstaina pitää soittaa uudestaan ja kysyä mitä lääkäri on sanonut. Itse siis vaadin noita kilpirauhaskokeita ja sitten pientä verenkuvaa, ne oli ok, eli syy täytyy olla siinä kilpparissa. Kysyi, että syönkö lääkettä siihen. Miten, kun nyt vasta tutkitaan koko juttua?</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoA7DUXLFjeDDasFteqH3-iIt4p_zxNcCuWOpsgcRb4OfhN06BsuW3YfujqIprD_5Zuie3mfBgxddkNIQ8kiHNqw86vyt6RH0pMYrjR0pqHVKhzzmsIzZotH7pyN0K18myCmvVSm0c9cn0/s1600/2+%25E2%2580%2593+Kopiokopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoA7DUXLFjeDDasFteqH3-iIt4p_zxNcCuWOpsgcRb4OfhN06BsuW3YfujqIprD_5Zuie3mfBgxddkNIQ8kiHNqw86vyt6RH0pMYrjR0pqHVKhzzmsIzZotH7pyN0K18myCmvVSm0c9cn0/s400/2+%25E2%2580%2593+Kopiokopio+%25E2%2580%2593+Kopio+%25282%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="color: #a2c4c9;">Poika meillä voi hyvin. Kovasti harjoittelee konttaamista. Kasvanut on 23,5 cm syntymästään ja painoa tullut nelisen kiloa. Pitkä ja hoikka poika kuulemma.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Muutama viikko sitten sain hiusmurtuman ranteeseeni. Huomenna saan kipsin pois. Vauvan hoitaminen tällä kädellä on ollut aika hankalaa, kun ei ole saanut nostaa mitään. Sormet on kyllä vapaana, mutta kämmen ja ranne kyynärpäähän asti paketissa.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4101581142406027354.post-64942184931940080652016-09-26T20:08:00.001+03:002016-09-26T20:08:12.875+03:00Haamupotkuja<span style="color: #a2c4c9;">Mulla on nyt parina iltana sängyssä nukkumaan mennessä tuntunut sellaisia haamupotkuja. Siis ihan kuin vauva potkisi vatsassa. Mutta en ole raskaana eikä siellä siis oikeasti ketään ole. Googletin ja näköjään muillakin on tuollaista, eli en ole ainut. En ole koskaan edes kuullut tuollaisesta. Siinä vaiheessa vasta tajusin alkaa tutkimaankaan kun itsellä tuntui sellaista.</span><br />
<span style="color: #a2c4c9;"></span><br />
<span style="color: #a2c4c9;">Mä olen kauhean väsynyt. Joka syksyinen masennus on ottanut taas vallan. Äiti katsoi poikaa viimeyön ja mä nukuin 12 tuntia putkeen ja tuntui, ettei sekään riitä. Välillä tuntuu, ettei vaan jaksa. No, ollaan päätetty, että meidän lapsiluku on täysi. Joo, sisaruksia olis kiva olla, mutta mä en jaksa. En jaksa synnytystä/sektiota enkä valvomista enää kun tämän lapsen takia valvomiset loppuu.</span>Unknownnoreply@blogger.com0