Elämäni pisimmät kolme tuntia

En ole tästä tänne vielä kirjoittanut, joten kirjoitan nyt. Vielä sairaalassa ollessamme vauvalle tehtiin tietenkin kotiinlähtötarkastus. Siinä lääkäri sanoi, että sydämestä kuuluu joku sivuääni. Siitä meni kolme tuntia, kolme pitkää tuntia, jotka meidän piti odottaa päästäksemme sydämen ultraäänitutkimukseen. Ei siellä onneksi mitään vakavaa ollut. Vauvan sydämen kammioiden välissä oli reikä. Se on kaikilla vauvoilla, mutta kaikilla se ei ehdi umpeutua syntymään mennessä. Se umpeutuu sitten itsekseen, kun lapsi kasvaa. Kesäkuussa on sitten sydämen kontrolli.

Eilen tuli postissa kotiinlähtötarkastuksen epikriisi ja siinä(kin) minun ikä oli merkitty väärin "26-vuotiaan naisen ensimmäinen lapsi". Mä olen kyllä 27. Joo, naiset yleensä ei pistä pahakseen, jos ikä vähän alenee, mutta se on kuitenkin tuon lapsen virallinen paperi, niin olisi se nyt kiva, jos siinä äidin ikä olisi oikein. Eikä ollut muuten ainut paperi, jossa minun ikä luki väärin. Ja se lääkäri vielä kysyi minun ikää ja silti kirjoitti väärin. Sairaalassa ovat töissä eivätkä osaa laskea henkilötunnuksesta ikää. No, pitää soittaa sinne maanantaina tuosta asiasta. 

Samoin ajattelin soittaa kirkkoherranvirastoon, että saa ristiäisasiat kuntoon. Minun kaveri ihmetteli, miten me ollaan voitu päättää nimi ennenkuin ollaan edes nähty lasta. Voi kuule, ihan hyvin. Se on päätetty jo viime syyskuussa eikä sitä tarvinnut vaihtaa lapsen nähtyämme. Ihan on nimensä näköinen.

Muru on ollut eilisestä asti minun isän kanssa meidän mökillä pudottamassa lumia katolta ja tietenkin rentoutumassa samalla. Sitä lomaa kun Murulla on niin harvoin. Isyyslomahan hänellä nyt on, joka hänen kuuluisi viettää meidän kanssa, mutta ei minua haitannut, että hän meni avuksi. Isä kuitenkin apua tarvitsi. Huomenna hän sitten tulee kotiin ja menee vasta pääsiäisen jälkeen töihin.