Viimepäivinä on ollut vähän mieli maassa. En oikein edes tiedä syytä. Kai se tämä tekee sen, kun on yksin kotona aina päivät ja siinä on sitten aikaa miettiä kaikenlaisia ikäviä asioita eikä tosiaan seuraakaan ole. Lämpömittari näyttää about -30 astetta, niin ei oikein ulos huvita nenäänsä pistää. Hyvä, jos postilaatikolla viitsii käydä. Kunnon halauksen kyllä kieltämättä nyt tarvitsisin. Se voisi auttaa piristymään edes hetkeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti