sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Nukkumista, nukkumista

Tämä viikonloppu meni aika tarkkaan untenmailla. Nukuin päivällä ja nukuin yöllä. Eilen ja tänään olenkin herännyt jo seitsemän aikaan, mutta ollut sitten jo viimeistään kahdeltatoista päivällä takaisin sängyssä. Sen jälkeen herännytkin taas seitsemän-kahdeksan aikaan illalla. Joo, ei ole normaalia, mutta en ole niin väittänytkään. Taitaa johtua taas tästä syksystä ja pimenevistä ja lyhenevistä päivistä.

Sain mä sentään nyt aamulla aikaiseksi aloittaa kutomisen pitkästä aikaa. Löysin viime talvena ostettuja avaamattomia lankoja.


Kaulahuivin tekele. Mitään muuta en osaa oikein kutoa.
Tulihan tuosta kaulahuivin alusta jo osa purettuakin tänään. Mulla kun tuppaa joka ikinen kerta, kun jotakin kudon, katoamaan silmukoita.

Torstaina löysin kaupasta jotain namia.

Pussi täynnä pelkkää valkoista! (en tykkää niistä mustista)
Tähän loppuun vielä ärsytyspäivitys. Muru valitteli tänään ikäväänsä. No, tuota noin, olisin mennyt hänen luokseen tuossa keskiviikkona, mutta hän kielsi minua tulemasta. Kun mainitsin tästä hänelle nyt illalla sen valituksen yhteydessä, meni hiljaiseksi, haha. Juoppohullun päiväkirjoja lainatakseni: mulle ei vittuilla!

torstai 27. syyskuuta 2012

Zombie zumbassa

Viime yönä ei tullut uni, ei sitten millään. Olin vielä viiden aikaan aamullakin hereillä. Senpä takia tänään olin zumbassa kuin zombie konsanaan. Väsymys teki tehtävänsä. No, mikäs siinä oli "kahden vasemman jalan" kanssa ollessa. :D Ei oikein kädet ja jalat toimineet samaan tahtiin.

Niin joo ja ei olla Murun kanssa erottu, vaikka tuossa olikin pari päivää sitten hirveä olo mulla, hänestä johtuen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Mulle riitti!

Nyt mulle riitti! Muru oli laittanut yöllä Facebookiin viestiä, että mitä jos tulisinkin vasta huomenna, kun hänellä on tänään kaikenlaista. No, mä taas olin miettinyt viime yönä, etten menisi sinne nyt ollenkaan ja sen myös kirjoitin hänelle. Hän totesi vain "joo, ei haittaa ollenkaan. Oikeastaan parempikin, että näin kävi".

Mä tässä mietin, kun Facebookissa ei kai ole viisasta jättää... mutta mä tunnen itseni tiskirätiksi, jota heitellään ja kohdellaan miten sattuu. Ei tästä meidän suhteesta tule mitään. Ja kun en häntä kuitenkaan vähään aikaan näe, pakko jotenkin laittaa piste tälle hommalle. 

Kumma juttu, mutta mulla ei tunnu ihan hirveän pahalta, vaikka tämä juttu päättyisikin. Edellisen suhteen päätyttyä olin ihan kuin maani myynyt. Olenhan mä tietenkin alakuloinen, mutta en sillä tavalla niinkuin viimeksi, jolloin itkin silmät päästäni.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Paha olo potenssiin tuhat

Nyt on paha olla. Muru loukkasi minua eikä edes tainnut tajuta sitä (taaskaan!). :/ Minun pitäisi kaiken lisäksi huomenna mennä hänen luokseen. En nyt tiedä, huvittaako tämän jälkeen. Mulla on siis viime perjantaina poistettu luomi toisesta rinnasta ja se ei nyt ole mitenkään kivannäköinen. Juttelin hänen kanssaan Facebookissa ja totesin, että meneeköhän hänellä halut siitä, kun näkee rintani. Hän kirjoitti vain "niin...". Ja kun kirjoitin hänelle, että ne rinnat arpineen kaikkineen on osa minua ja jos hän ei hyväksy minun rintoja sellaisinaan, hän ei hyväksy minuakaan. Hän kirjoitti vain lyhyesti "jep, jep".

Tuon keskustelun jälkeen kysyin häneltä, että eikö hän tosiaan hyväksy minua sellaisena kuin olen, niin häntä kuulemma alkoi ärsyttää. Mulla on nyt sellainen olo, ettei hän tosiaan hyväksy minua sellaisena kuin olen. Vaikka hänellä ei ole kyllä varaa valittaa jostain minun yhdestä pienestä tikistä, joka otetaan viikon päästä pois ja josta jää vain pieni arpi. Hänellä itsellä nimittäin on jotain näppyjä koko keho täynnä (jonkun sairauden takia) ja mä hyväksyn ne ja hänet juuri sellaisena kuin hän on.

Tämä viikko (alkaen perjantaista) on kyllä ollut epäonnistumisia täynnä. Niiden perjantain tapahtumien lisäksi eilen tilasin huuto.netissä HuutoPlus-paketin. Maksoin sen, mutta en saanut sitä pakettia. No, onneksi sain asen laitettuani sinne palautetta. Tänään sitten lähti tietokoneen plugin sisäänmenoreiästä se kuminen juttu irti ja lensi johonkin. No, ei kai se haittaa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Perstai

Perjantaihan meni vähän pieleen. Perjantain vastaisena yönä kolmen aikaan en vieläkään ollut saanut unta, joten otin nukahtamistabletin. Ei nyt ehkä ollut kauhean järkevää, nimittäin tiesin lääkärin soittavan mulle puoli kymmeneltä aamulla. No, puhelin soikin jo puoli yhdeksän aikaan ja vastasin ihan tokkurassa. Olen ollut kesäkuusta asti jonossa luomenpoistoon ja perjantaina oli tullut peruutusaika ja ei kun puoli kahdeksitoista  parin tunnin varoitusajalla terveyskeskukseen. Nyt on luomi poistettu ja yksi tikki.

Luomenpoistosta päästyäni mulla oli hirveän heikko olo, joten menin kanttiiniin ja ostin munkin ja pienen limsapullon. Sieltä sitten kauppaan ja kassalla ollessani... aaargh! huomasin, että limsapullon korkki ei ollut kunnolla kiinni ja limsa oli vuotanut laukkuun. Koska laukku oli ulkopuolelta nahkaa, sitä ei voinut pestä, eli se on nyt roskissa ja ostin uuden samanlaisen laukun. Tai no, muuten samanlaisen, mutta erivärisen, kun saman väristä ei enää ollut.

torstai 20. syyskuuta 2012

Onnellisuus

Sain nyt illalla aivan ihanan viestin. Sen viestin jälkeen aloin miettimään, että olen hyvin onnellinen siitä, etten ole tehnyt elämässäni kaikkea, mitä olen aikonut tehdä (itsemurha). Ja ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että olen saanut jotain hyvin arvokasta, ihmisen, joka toi minun elämääni rakkauden ja sai minun iloisuuteni takaisin. <3 Onhan niitä masennuspäiviäkin tietenkin, mutta enemmän mulla niitä ennen on ollut. Ennen se on kestänyt koko syksyn ilman hyviä päiviä välissä.

Lähtölaskenta

Tänään se alkaa, lähtölaskenta yhden aikakauden päättymiseen elämässäni. Tähän asti olen vuodesta -95 kaikki syksy- ja kevätkaudet ollut torstaisin (nykyisin myös perjantaisin) kahdeksan aikaan tv:n ääressä ja tv kanavalla TV1. Joulukuussa tämä lysti sitten loppuu.

R.I.P Kotikatu 8.12.2012

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Huumoripappoja

Eilen polilla istuessani tuli eräs papparainen rollaattorilla jonkun tuttavansa juttusille siihen minun lähettyville. Keskustelu meni kutakuinkin näin: Pappa: "mikäs minulla on täällä osastolla ollessa. Kirjoja luen vaikka kuinka. Nytkin olen lukemassa yhtä englantilaista, näin paksua (näyttää kädellään noin kymmentä senttiä). Seuraavaksi voisi aloittaa saksalaisen kirjan". Tuttava kysyi, että "ai, sinä olet oikein kielimiehiä, kun noin monella eri kielellä kirjoja luet". Pappa sitten korjasi, että "ei, ei, kun ne kirjat on kyllä ihan suomennettuja". :D

Ja tämä ei ollut vitsi, vaikka siltä kuulosti. Olin ihan itse paikalla, kun tuo tapahtui.

Ja kun tuli kirjoista puhe, niin pysytäänpä aiheessa. Itselläni on tällä hetkellä tällaisen lukeminen kesken:

tiistai 18. syyskuuta 2012

Voihan räkätauti :/

Kipeänä taas vaihteeksi. Hirveä flunssa, nenä vuotaa, aivastuttaa ja yskä ei ole mikään pieni. Kävin tänään polilla ja tulehdusarvot on aavistuksen koholla, vähän yli 30, mutta siis kyse tavallisesta flunssasta. Tavallisestihan en olisi tällaisen flunssan takia edes mennyt sairaalaan, mutta kun oli kaksi kuukautta sitten se keuhkokuume, niin kävi tietenkin ensimmäisenä mielessä, että jos se on uusinut, kun oireet on samanlaiset. Mutta taisinpa vain viime viikonloppuna baarissa käydessä palelluttaa itseni. Jostain syystä sen baarin ovi oli koko illan auki. Miksiköhän? Ei nyt enää ole edes mikään lämmin ja siellä sisällä oli oikeasti kylmä sen oven auki olemisen takia.

torstai 13. syyskuuta 2012

Elossa, mutta jalat ei ole

Aloitin tänään pitkästä aikaa zumban. Mun jalat on kuolleet. Niinkuin norsu olisi tallonut niiden päälle (niinkuin onkin: minä, heh). Eihän se zumbaaminen ihan ongelmitta mennyt. Minun rytmitaju on ihan hukassa. :D Ja minun muisti myös, hukkasin nimittäin jumppakassini. Onneksi menin ensin kauppaan, etten vasta kotona huomannut sen kassin puuttumista. Siellä kaupassa sitten kauhealla paniikilla etsin sitä eikä löytynyt (luulin siis, että mulla oli se kassi mukana). No, ei kun takaisin salille ja sinnehän se oli jäänyt.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Viime päivinä ei ole sipulia tarvittu itkun alkamiseksi, mutta silti sitä tuli

Äidin kasvimaalla...

On siinä sipulilla kokoa. Tuon "normaalin" ympäryysmitta paksuimmasta
kohdasta on 5,5 cm ja tuon luonnonoikun 8,5 cm.
Sitten kasvimaalta muille maille. Tuli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä outo viesti Murulta. Siinä luki "olet kultainen mulle...". Mikä? Minua ei tarvi kullitella, kun en minäkään p*lluttele ketään! No, eilen sitten selvisi syy tälle omituiselle viestille: mies oli juonut kalsarikännit, kun mä olin häipynyt ja miettinyt mitä tekee töidensä kanssa. Siis TÖIDENSÄ! Eikö juuri muuta mietittävää ole vapaa-ajalla kuin työt, varsinkin, kun on juuri "heittänyt" tyttöystävänsä pihalle. No, siis selitys tuolle (minun mielestä) omituiselta kuulostavalle viestille oli tietenkin se, ettei sitä oltu selvinpäin kirjoitettu.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Joskus sitä toivoo, ettei aina vedettäisi mattoa jalkojen alta juuri, kun on kuvitellut kaiken olevan hyvin :(

Otsikko kertonee kaiken. Edelleen on epätietoinen olo tämän minun ja Murun jutun suhteen. Ei olisi varmaan pitänyt mennä sinne silloin viikonloppuna yllätyskäynnille, mutta tiedänpähän nyt ainakin, ettei hän tykkää sellaisesta. En vain tiedä, kauanko jaksan tällaista. Ensin heitetään ulos, jotta saadaan viettää omaa aikaa ja sitten valitetaan, kun on yksinäistä. -.-

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Voihan viikonloppuahdistus!

No niin, kävin siis viikonloppuna Murun luona. Menin sinne lauantain vastaisena yönä. Tänään Muru sitten "heitti" minut pihalle. :( Hän lähti aamulla ihan normaalisti töihin, kunnes tuli puoliltapäivin viesti, että "sori, mutta joudun "heittämään" sinut tänään ulos. Haluan vähän omaa aikaa". Ei sitten ennen töihin lähtöä voinut sanoa, kun piti viestillä ilmoittaa!

Kun olin jo bussissa matkalla kotiin, tuli viesti "joko olet lähtenyt?" Tuli sellainen olo, että hän kysyy sitä siksi, että joko on asunto tyhjä, että hän saa mennä sinne viettämään sitä omaa aikaa.

Jätin sinne asuntoon lapun, johon kirjoitin, että otin eilen ostamani kakun mukaani, kun hän ei kerta syönyt sitä, niin tuli viesti, että "voi että mä oon kusipää". (No ihanko tosi? kiva, että itsekin huomasi). Meni vähän aikaa ja tuli viesti "enhän mä edes tiennyt, että siellä on kakkua". Voi huoh.. ja sitten Facebookissa kirjoitti, että "olen NIMI ja olen idiootti". No ihanko tosi? Kysyin sitten, että mitä hän katuu, kun ei ole tullut selväksi: sitä, ettei nähnyt sitä kakkua vai sitä, että heitti minut ulos, niin kuulemma sitä, että heitti minut ulos. No voi, voi. Kuten sanonta kuuluu: myöhäistä katua, kun *piip* on jo housuissa.

Ei me siis erottu olla, mutta mulla on ihan valtavan paha mieli. Ja nyt illalla tuli viesti, että "minä nuuskin sinun tuoksua". Siinähän nuuskii, kun sille näköjään riittää seurustelu pelkän tuoksun kanssa. :( Lisäksi kehtasi vielä valittaa, että hänellä v*tuttaa, kun kukaan ei hipsuta (hivele) häntä selästä (hän tykkää sellaisesta). Ei pitäisi valittaa, kun itse käski minut pois sieltä.

Kotimatkalla törmäsin tällaisiin. Taitavat olla vain värjätyt,
mutta oli pakko ottaa kuva, kun oli niin jännän näköistä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Jännää

Hehee, tänään tapahtuu jänniä. Muru täyttää huomenna vuosia ja hänen siis piti tulla tänne nyt viikonlopuksi, mutta hänellä olikin töitä. No, ei hätiä mitiä, mä ajattelin tehdä yllätyshyökkäyksen sinne ensi yönä. Kolmen aikaan yöllä bussi perillä ja hänellä loppuu neljältä työt. Ei tarvitse kuin tunti odottaa, niin pääsee oman rakkaan viereen nukkumaan... tai mitä sitten tekemäänkää. :) Pelottaa vaan vähän, miten hän suhtautuu tuohon yllätykseeni, mutta tuskin pettyy.

Eilen oli myös vähän juhlatunnelmia. Siskontyttö täyttää tänään ne maagiset 18 vuotta ja pitihän sitä eilen (tai siis tänään) heti puolenyön jälkeen hyökätä baariin, vaikka olikin perjantain vastainen yö. Oli siellä kuitenkin kummasti porukkaa, vaikka ei ollutkaan viikonloppu eikä mikään loma-aika.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tv:n orjat

Kyllä sen vaan näkee, kuinka ihmiset on nykyään tv:n ja muutenkin tekniikan orjia. Muutama kaveri tuolla Facebookissa valittaa, kun heillä ei näy tv (täällä on nyt kaapelitelevisioiden lähetyksissä kai jotain häikkää). Ja joku aika sitten meillä hajosi alakerrasta tv, niin isä oli ihan onneton, kun ei tiennyt, mitä tekisi, kun ennen katsoi siihen aikaan tv:tä. :D

Ja itsellä taas, jos ei pääse Facebookiin silloin, kun sinne on menossa, niin olen ihan paniikissa (miten niin koukussa? :D).

Ps. Tänään tuli Murun kanssa 2 kk täyteen. <3 Joo, eihän se paljon ole, mutta mulle se on, kun edellinen suhde pari vuotta sitten kesti kolme viikkoa miehen paljastuttua petturiksi.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kiehuu!

Mulla raivostuttaa! Viikonlopun suunnitelmat meni taas uusiksi. Murun piti siis tulla tänne viettämään synttäreitään, mun piti tehdä sille kakku, mulla oli lahjakin jne. No, se laittoi pari tuntia sitten viestin, että "rakas... nyt et kyllä tykkää yhtään, mutta olen jo aikoja sitten luvannut olla töissä synttäriviikonloppuna". Joo, oikein arvas, en tykkää. Eihän sille mitään voi, että on töissä, mutta ärsyttää, kun joku aika sitten hän sanoi minulle, että hänellä on AIVAN VARMASTI vapaata sinä viikonloppuna.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Väsymystä

Pöh, mikä viesti oli sähköpostissa: "Joudumme valitettavasti ilmoittamaan, että sinua ei valittu Durex-kondomitestaajaksi." Olen siis hakenut tuohon toistamiseen (ekan kerran hain viime syksynä), mutta en taaskaan päässyt. :( Olisi se ollut niin kiva "työ". Joustava ja saa itse valita, koska töitä tekee, missä paikassa ja missä asennossa. :D No, ensi kerralla taas uusi yritys.

Tuntuipa muuten niin lopulliselta tässä joku aika sitten, kun jossain lääkärin paperissa luki "Ammatti (entinen): Media-assistentti". Siihen ammattiin ei kai ole paluuta. No, ei mulla kyllä halutakaan.

Viimeyönä ei tullut nukuttua yhtään. En tiedä, mikä minua valvotti, mutta uni ei vain tullut. Nyt sitten väsyttääkin ihan sairaasti. Päivälläkin kaupassa ollessa olin niin väsynyt, etten edes tajunnut, miksi olin siellä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Iltapalaa

Niin, siis tämä minun blogihan ei ole minkään tietyn kategorian blogi vaan kirjoittelen milloin mitäkin mieleen juolahtaa, välillä jopa ruokaohjeita ja sellainen tulee nyt.

Kyseessä on siis marinoidut herkkusienet. Löysin ohjeen Yhteishyvän sivuilta, jos jollakin kiinnostaa. Joka tapauksessa kirjoitan sen myös tähän.

 600 g herkkusieniä (itse pidin tuota aivan liian suurena annoksena, joten laitoin parisataa grammaa vähemmän. Ostin siis Jumboherkkusieniä, irto sellaisia.

Sitten se itse marinadi:

1 dl persiljaa tai basilikaa hienonnettuna (itse laitoin tuoretta basilikaa, kun sitä sattui meiltä löytymään)

0,5 dl ruohosipulia

0,25 dl hunajaa

1,5 dl öljyä

0,5 dl balsamiviinietikkaa (itse laitoin jotakin muuta etikkaa, en nyt muista mitä, kun ei löytynyt meidän kaapista tuota balsamiviinietikkaa).

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1 tl rouhittua mustapippuria

Puhdista ja halkaise herkkusienet (itse tein aika pieniä palasia niistä, helpompi syödä). Hienonna yrtit ja leikkaa valkosipulinkynnet pieniksi palasiksi. Sekoita marinadi kulhossa. Laita herkkusienet marinadiin. Anna maustua muutama tunti (itse pidin vuorokauden).
Itse en jotenkin pitänyt tuosta raakavaikutelmasta. Siis eihän ne sienet raakoja olleet, varsinkaan tuon marinadissa olonsa jälkeen, mutta jotenkin tuntui inhottavalta syödä kylmänä, joten paistoin osan niistä pannulla tuon vuorokauden marinoimisen jälkeen itselleni iltapalaksi ja hyvää tuli.



lauantai 1. syyskuuta 2012

Juhlintaa

Aamu alkoi lätyillä meidän vanhan herran kunniaksi. Musti siis täytti tänään 13 vuotta. Ja voi kuinka se tuli onnelliseksi. Ajatella, parin lätyn ansiosta. Meillä ihmisillä kun tuo onnellisuus on yleensä paljon suuremmista asioista kiinni.

Valkoparta, vanha ukko...
Musti ei oikein tykännyt, kun varaani söi krokotiilin munan.
 

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...