maanantai 28. heinäkuuta 2014

Joulukinkun kastiketta kanan kanssa

Söimme jouluna Murun veljen luona hirveän hyvää itsetehtyä kastiketta kinkun kanssa. Kokeilin sitä nyt kanan kanssa. Ihan jees, mutta kinkun kanssa se sopii paremmin. Resepti tulee tässä:

Tarvitaan:

Maustamatonta ruokakermaa (sen verran kuin ajattelee kastiketta tarvitsevansa)
Soijakastiketta (Kikkoman) maun mukaan
Sinappia maun mukaan
Ketsuppia maun mukaan

Sekoita kaikki kattilassa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen kerta, ihanuutta ♥

Ehei, ei tämä päivitys kerro siitä, mitä tuosta otsikosta voi päätellä. :D

Tiedättekö tunteen, kun kuulet jotkut sinulle osoitetut ihanat sanat ensimmäisen kerran elämässänne jonkun ihanan ihmisen suusta (tai yleensä ensimmäisen kerran jonkun sanomana)? Mä koin sen tunteen viime yönä. Oltiin tulossa Murun kanssa (bändi)keikalta ja hän sanoi, että olen ainut nainen, joka hänellä kiinnostaa eikä hän tarvitse muita. No okei, hän oli vähän ottanut rohkaisua. Tänään hänen ollessa selvinpäin, kysyin oliko ne vaan humalaisen jorinoita, niin ei kuulemma ollut. ♥ Olen taas vaihteeksi onnellinen. Saa nähdä kuinka kauan.



"Nahkani alla siis tapahtuu kaiken aikaa miljuunia eri toimintoja 
ja sinä kehtaat väittää, että minä en tee mitään!"
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

torstai 24. heinäkuuta 2014

Ei nimi miestä pahenna, mutta...

Voi taivas! Minun ei pitäisi aamulla unenpöpperössä lukea yhtään mitään ja varsinkaan ilman silmälaseja. No, katselin huvikseni seinäkalenteria, jossa lukee nimipäiviä ja silmäni osui päivän kohdalle, jossa nimipäivissä luki Lersse. Repesin ihan totaalisesti, että ei kai kukaan vanhempi nyt niin hirveä voi olla, että antaa tuollaisen nimen lapselle ja vielä niin moni vanhempi, että se päätyy oikein nimipäiväkalenteriin. Laitoin sitten lasit päähän, niin eihän siinä lukenutkaan Lersse vaan Jesse. :D

Huomenaamulla pitäisi suunnata linja-autoasemalle ja sillä Murun luokse viikonlopuksi. Lauantaina on pientä häppeninkiä tiedossa.

Nyt pitäisi pakata, mutta eipä oikein ole inspistä. :/ On sellainen toisaalta ja toisaalta-olo. Että toisaalta haluaa lähteä, koska ne häppeningit (livemusiikkia), mutta sitten toisaalta pelottaa, että se kaksilahkeinen onnistuu taas jollain tapaa loukkaamaan minua ja tulen suru puserossa takaisin kotiin.

Elämä vs elokuvat

Elämässä ei aina mene niinkuin elokuvissa. Eikö? Sehän riippuu ihan elokuvasta. Esimerksiksi tuollaiset niinkuin kauhu- ja katastrofielokuvat sopii minun elämään vallan mainiosti. Voi pyhät pyssyt taas tätä hommaa. En ole edelleenkään pakannut enkä tiedä lähdenkö tänään vai huomenna Murun luokse. Varmaan huomenna ja tulen sunnuntaina pois. Siihen on kaksi syytä: pitää olla maanantaina koiraa hoitamassa, kun äiti on siis edelleen siellä sädehoidossa ja isä töissä. Ja toinen syy on, että mietin edelleen tämän suhteen jatkamismahdollisuuksia. Muru oli taas illalla niin tyly mulle kirjoituksessaan, kun kerroin hänelle huolistani (vastasi ok. OK? Silläkö ne huolet pyyhitään pois? Ajattelin, että hän olisi halunnut kuunnella minua tai auttaa tai jotain, mutta ei). Oli kuulemma ollut pomolleen jotain aitaa tekemässä (LOMALLA tekemässä aitaa POMOLLE, what?).

Äiti tulee viikon päästä torstaina pidennetyksi viikonlopuksi käymään kotona. En tiedä onko siinä sitten järkeä, kun hän kuitenkin alkaa värkätä täällä jotakin ja sitä hän ei niiden hoitojen takia saisi tehdä.

Kävin päivällä uimassa ja pyydystin kalan omin käsin ilman apuvälineitä...

Niin no, ehkä sitä auttoi se, että tuo lojui rantavedessä pää alaspäin, eli kuolleena.
Tuo jännä silmien väri vaan kiinnitti minun huomion.
"Et suinkaan sinäkään niin tyhmä voi olla, et sä kuvittelet, 
että yövahtin töitä vois löytää siis kirkkaassa päivänvalossa?"
-Uuno Epsanjassa-

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Milloin nämä huonot uutiset loppuu?

Juuri, kun ehdin kuvitella, että kaikki olisi suunnilleen hyvin sen äidin syövän kanssa, niin *PUM* eipäs olekaan. Hän kun käy joka arkipäivä siellä sädehoidossa, niin nyt siellä oli huomattu äidin rinnassa taas joku kyhmy. Se tutkitaan sitten onko se taas kasvain vai joku muu. Mikäli on kasvain (jota ei toivottavasti ole), se leikataan, mutta ei heti vaan niiden hoitojen jälkeen. Se tapahtuu sitten toisella paikkakunnalla.

Again

Taas se on alkanut, se olo. Masentaa ja paljon. Istun tietokoneella tietämättä mille sivulle haluan mennä tai mitä siellä tehdä. Ajatukset ei pysy kasassa. Mieluummin vain nukkuisin ja niin olen aikalailla tehnytkin viime päivinä. Tulevana viikonloppuna suuntaan Murun luokse. Saa nähdä miten sielläkään jaksaa sitten. Eniten mulla pelottaa, kun pitäisi yksin mennä erääseen isohkoon musiikkitapahtumaan, että tuleeko siellä sitten paniikkikohtaus. :/

Välillä tulee sellainen olo, että tiedän kyllä, että olen tässä, mutta silti tuntuu, etten ole. Siis että seuraan tapahtumia tavallaan yläpuolelta eikä kukaan näe minua. Se on vähän pelottava tunne.

"Jonakin päivänä, ehkä aivan yllättäenkin siis isäs perintö yksinkertaisesti lankeaa pankkitilillemme. Ja annas olla, jos minä silloin justiin olen sitottu pitkäaikaiseen työsuhteeseen enkä pääse irrottautumaan siittä heti, hoitamaan siis varojamme ja hoitamaan näitten sijoitus vähän tuottavampiin kohteisiin, niin siinähän menee, hyvänen aika tiätsä heti kättelyssä, no tommonen muutama milli korkotappioita."
-Uuno Epsanjassa-

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Köyhän naisen seinätarran suunnittelua

Mä päätin tuon seinätarran kanssa sillä tavalla, että taidan tehdä köyhän naisen version seinätarrasta ja tulostaa haluamani tekstin valokuvapaperille, kehystää ja laittaa seinälle. Siihenhän saa sitten haluamansa (pienen) kuvankin. Yleensä noissa tilaus-seinätarroissa, joihin tulee tekstiä, ei saa kuvaa, vaikka haluaisi. Ei riitä minun budjetti noihin oikeisiin tarroihin. Joihinkin valmiisiin tarroihin kyllä, mutta ne tekstit ei miellytä minua enkä halua kuvaa.

Sisustusintoilua

Haluaisin sisustustarran omalla tekstillä, mutta tietäisikö joku jotain HALPAA (alle 25 euroa) sivustoa, josta saisi tilattua sisustus(seinä)tarran omalla tekstillä? Olen googlettanut ja googlettanut, mutta ainakin esim. vaniljakoti.fi-sivustolla on liian vähän teksti- ja värivaihtoehtoja (en löytänyt mieleistäni). Sitten on hyvantuulenpuoti.fi, mutta haluaisin vähintään 10 senttiä korkean tekstin ja siihen tulisi kymmenen euroa lisähintaa siihen 25 euroon, joka on heidän perushintansa, eli ei kiitos.  

Rauhanranta.com-sivustolla jokaisesta kirjaimesta ja jopa rivinvaihdosta tulee lisämaksua. Minun suht lyhyelle tekstille tulisi hintaa noin 40 euroa. Samoin unelmasoppi.fi-sivustolla minun 52-merkkiä sisältävä teksti maksaisi 39 euroa. Ja muut yhtä kalliita mitä katsoin. Että olisko tosiaan mitään halvempaa vai pitääkö minun joko uhrautua ja tuhlata pienestä eläkkeestäni tai unohtaa koko haave?

Yksi ja ainoa vaihtoehto minun budjettiin taitaa olla tuo drdecor.fi, mutta en löytänyt mihin siellä se teksti kirjoitetaan. Eli se siitä sitten.

"Siis minun on ehtottomasti saatava työtä etes sen verran, 
että pääsen lomall, vaikka pitemmällekin."
-Tupla-Uuno-

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jogurttimustikat

Löysin yhtenä päivänä siskontytön luona Kauneus & Terveys-lehdestä (oliskohan uusin?) jogurttimustikat-reseptin. En muistanut kotiin tullessani sitä reseptiä täysin, mutta tein omasta päästä sitten niinkuin muistin. Ja näin se meni:

Tarvitaan:

Mustikoita niin paljon, kun ajattelet tarvitsevasi
Maustamatonta jogurttia
Fariinisokeria
Grillaustikkuja

Ohje:

1. Laita mustikoita tikkuihin.
2. Kaada jogurttia johonkin astiaan (esim. lautaselle) niin paljon kuin ajattelet tarvitsevasi.
3. Mausta jogurtti fariinisokerimurusilla (ei tarvitse laittaa paljoa, koska mustikassa on makua).
4. Pyörittele mustikkatikut jogurtissa ja asettele pakastimen kestävään astiaan niin, ettei mustikat kosketa mihinkään (eli astian päälle niin, että ylimääräinen jogurtti pääsee valumaan astiaan eikä sotke paikkoja).
5. Laita astia (ja mustikkatikut sen mukana) pakastimeen puoleksi tunniksi.
6. Nauti.


Tiedättekö mikä on hyvää?

Tämä tuorejuusto. Suosittelen. :P
 "Kun ei oo työtä nii ei pääse lomallekaan,
 ja se on kuule kerta kaikkiaan tressaavaan, 
kun ei oo lomaa koskaan."
-Tupla-Uuno-

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Reissuhommia

Nyt on äiti viety hoitoon Ouluun. Hänellä alkaa tosin vasta ensi viikon keskiviikkona se viisi viikkoa kestävä sädehoito. Oltiin siis isosiskoni luona Oulussa, mentiin tiistaina ja mä tulin eilen pois.

Pikkuisen mulla vaan meinasi keittää yli, kun isosiskon anoppi ja appiukkokin oli siellä ja kun se anoppi on niin tarkka ruoka- ja kahviajoista. Oltiin sitten puoli kolmen aikaan lähdössä käymään Zeppelinissä (kauppakeskus Kempeleessä, jos joku ei tiennyt), niin tämä anoppi kysyy, että tullaanko me neljäksi takaisin, kun hänellä on silloin ruoka-aika. Isosisko sanoi sille, että jos se ruoka-aika on niin tärkeä, niin anopin ei kannata lähteä mukaan ollenkaan. Lähti hän kuitenkin. Ja joo, ei tosiaan tultu puolessatoista tunnissa takaisin.

Sitten, kun tultiin joskus puoli seitsemän aikaan, niin siellä oli valmiiksi keitetty kahvi, niin anoppi kysyi "miten se nyt ennen seitsemää sen on keittänyt?" Rutiineja saa ihmisellä olla, mutta tuo on kyllä jo vähän liikaa, kun se pitää just tasan kello jotain olla syömässä tai juomassa kahvia. Ja sitten sekin, kun se anoppi ei ollut nyt kotona vaan kylässä, niin sielläkin meinaa komennella.

Mutta se siitä ärsytyksestä. Mulla ei onneksi tullut ainoatakaan paniikki-/ahdistuskohtausta tuolla reissulla.

Tuli Oulussa heitettyä talviturkkikin. En ole moneen vuoteen käynyt luonnonvedessä uimassa ja nyt uskaltauduin. Tosin tuntui tuokin olevan pikkuisen liian kylmää minulle, vilukissalle. Siellä oli kesyjä sorsia. Ne pyrki ihan meidän viltillekin kävelemään.


Murun veli ja hänen kihlattunsa olivat kuulemma eilen menneet naimisiin. Epäilyttää vaan, että olisiko Muru sanonut siitä mulle mitään, ellei olisi ollut puhetta eräästä toisesta eilen vihitystä parista. Jotenkin tuntuu tuo tiedonkulku meidän suhteessa olevan melko töksähtelevää. Murulla alkoi perjantaina kahden viikon loma, mutta ei kuulemma ole mulle juuri aikaa. Eipä tietenkään.

"Tällanen säännöllinen työ, tiekkö, se ei kertakaikkiaan sovi meikäläiselle alkuunkaan. Sitä paitti eiköhän tällä ulkonäöllä pärjää muutenkin."
-Uuno Turhapuro - pisnismies-

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Loppu lähenee... ehkä

Iltalehdessä oli yhtenä päivänä lista syistä, joiden täyttyessä ero on lähes ainoa vaihtoehto. Tällainen se lista oli: http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014070318461473_lz.shtml

Ja tässä ne meidän suhteeseen verrattuna:

1. Et ole onnellinen
- Joo, no en voi sanoa olevani. Ahdistaa koko ajan, vietän unettomia öitä itkien ja sitä rataa.

2. Ystäväsi ja perheesi vihaavat puolisoasi
- Kukaan muu kuin vanhempani ei ole tavanneet Murua, mutta vanhempani kyllä tykkäävät hänestä hyvin paljon.

3. Puolisollasi ei ole sinulle aikaa tai et ole hänen ykkösprioriteetti
 - Bingo! Aina, kun hänellä on vapaata, niin eipä häntä paljon minun seura kiinnosta. Tai siis hän ei koskaan edes kerro minulle, kun hänellä on vapaata.

4. Puoliso ei tee sinulle tai sinun kanssasi mitään mukavaa
- No kyllä hän silloin, kun me nähdään, on minun kanssa, mutta ei me kyllä koskaan käydä missään muualla kuin kaupassa tai anoppilassa.

5. Puoliso ei siivoa jälkiään eikä välitä siitä
- Kyllä hän jälkensä siivoaa. Tosin kerran, kun menin sinne, siellä oli kaljatölkkejä olohuoneen pöydällä, mutta ne lähti siitä aika liukkaasti, kun hän tajusi.

6. Puolisosi ystävät ovat ikäviä
- Vaikeaa sanoa, kun en ole tavannut kuin yhden ja hän oli, no, aika etäinen.

7. Puolisosi ei kerro sinulle kaikkea tai hän on muuten salaperäinen
- Kuten jo aikaisemmin mainitsin: hän ei kerro mulle lomistaan eikä kyllä juuri mistään muustakaan, edes silloin, kun kysyn.

8. Riidan hetkellä puolisosi vetää likaisimmat kortit esiin
- Noup. Hän ei edes riitele vaan lähtee mieluummin tilanteesta pois. En tiedä pelkääkö hän jotain sitten, että onko jossain aikaisemmassa suhteessa tai kaverisuhteessa riidan yhteydessä tapahtunut jotain ikävää vai mistä tuo johtuu, mutta koko suhteen ajan hän on tuollainen ollut.

9. Seksi on suorittamista etkä saa siitä hyvää oloa. Pahimmillaan sitä ei ole ollenkaan
- Päinvastoin. :D Mutta viime aikoina sitä ei kyllä ole ollut, sattunesta syystä, kun ei olla edes nähty.

10.  Pidät jostakin toisesta
- No ei kyllä, ei ole ketään toista mielessä (mulla ainakaan). Kyllä tämä nykyinen saa edelleen minun sydämen sykkimään.

Mutta niin, en tiedä sitten tuleeko tästä suhteesta loppu vai mikä tästä tulee... suurin osa noista kohdista siis on aika ikävää luettavaa itsellenikin, kun pitävät niin paikkaansa tämän miehen kohdalla.

Minua masentaa lisäksi se, että selvästi syksy tekee tuloaan. Eilen illalla nousi höyry jo rantavedestä:


Tällainen pomppi meidän pihalla yhtenä aamuna:


Tällä viikolla on ollut paha olla, mutta kaksi onnistumistakin sentään on tähän mahtunut. Kummatkin liittyy valokuvaamiseen. Sain elämäni ensimmäisen onnistuneen kuvan jänikseksestä ja yleensä elämäni ensimmäisen kuvan perhosesta (ne kun ei pysy paikoillaan sitten millään):


Anteeksi, kun teksti on keskellä kuvaa, mutta kopioinnin pelossa pakko laittaa puumerkki niin, että sitä ei saa kovin helposti kopioitua. Mutta tällä hetkellä kyseinen kuva on minun blogin bannerissa.

Tiistaina suuntana olisi Oulu. Menen katsomaan Tankki täyteen-näytelmää kesäteatteriin, joka perustuu samannimiseen 80-luvun tv-sarjaan. Tulenkin takaisin jo perjantaina tai lauantaina. En oikein viihdy noissa isoissa kaupungeissa.

Ja päivän Uuno:


"Tulihan tässä elämässä sentään minuutin verran töitäkin paiskittua."
-Tupla-Uuno-

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ripari(kesä)?

Iltalehden käsitys rippileiristä. "Jokainen rippileirin kokenut muistaa nuotiotulilla vallinneen autenttisen tunnelman, jota kesäinen usva ja hyttymyrkyn pistevä tuoksahdus terävöittivät."

Joo, olen käynyt kyllä rippikoulun ja rippileirilläkin olin, mutta minun ripari oli talvella ja rippileirillä olin uutena vuotena. Niin, että ei silloin kauheasti nuotiolla istuttu eikä hyttysiäkään oikein näkynyt. Eli se siitä "JOKAINEN rippileirin kokenut muistaa..."-lauseesta. Oli ihan pakko avautua, kun ärsyttää nämä yleistykset. Miksi aina oletetaan, että ripari käydään kesällä?

Henkinen väkivaltakokemus

En ole nyt viikkoon jaksanut kirjoittaa tänne, kun on ollut vaikeaa olla. Oikeastaan en ole tiennyt miten olisin. Uni ei ole tullut ja olen itkenyt yöt. Murusta ei ollut eiliseen mennessä kuulunut mitään moneen päivään. Laitoin hänelle sunnuntaina viestin, että mitä kuuluu, hän luki sen kyllä, mutta vastaus tuli vasta eilen: "ei mitään kuulu". Tänään sitten, kun yritin jotain kuulumisia kertoilla, hän vastasi vain välinpitämättömästi "jaa".

Tiedän, etten jaksa tätä enää kauaa, kun tämä on niinkuin henkistä väkivaltaa, kun hän kohtelee minua kuin ilmaa. Nähdä ei kuulemma halua kuin vasta kuukauden päästä. Jättäisin hänet heti, mutta kun hän on minulle monta sataa euroa velkaa (lainasin maaliskuussa vuokraan). Ennenkuin se on maksettu (kuulemma EHKÄ tässä kuussa), en voi päästää hänestä irti. Tämä tunne on kuin vankila.

"Mä en oo halunnu esimerkiks jättää sua yksin hetkekskään, 
sen takii mä oonki koittanu etsii justiin tämmöstä niinku puolipäivätyötä tai tämmöstä."
-Uuno Turhapuro-

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...