keskiviikko 26. helmikuuta 2014

...tu ...tana ...kele ...vetti! Potuttaa!

Ei ole todellista! Olen puhunut Murulle uuden työpaikan ja hän oli vielä pari päivää sitten oikein mielellään ottamassa sitä, kunnes... tänään hän sitten kirjoitteli siihen malliin, että ei hän sittenkään tiedä, kun nyt alkaa olla töitä enemmän tuossa hänen nykyisessä työssä. Niin NYT, mutta entä parin kuukauden, puolen vuoden tai vuoden päästä? Onko niitä töitä siinä sitten enää niin paljon? Olisi ollut hänelle elämänsä tilaisuus, mutta jos ei herra halua parempaa palkkaa (oikeaa palkkaa eikä mitään proviisiopalkkaa niinkuin tällä hetkellä) ja vieläpä päivävuoroilla, niin siinä olkoot sitten. Ei tarvitse sitten mulle enää valittaa yövuorojen raskaudesta! PERKELE, sanon minä.

"Kattoppas, minulla on juuri niin sanottu kaloriapuutoskramppi."
-Uuno Turhapuron aviokriisi-

tiistai 25. helmikuuta 2014

30 päivän haaste

Löysin tällaisen haasteen ja päätin kokeilla seuraavat 30 päivää:


Ekan päivän treeni tehty ja tuntuihan se aika vaikealta, vaikka vain 20 sekuntia onkin. Mitenköhän lie tuo minuutti onnistuu, viidestä minuutista puhumattakaan. Minulla ei steppilautaa ole, mutta varpaat lattialla olevaa jumppamattoa vasten saa kelvata.

"Minulle taitaa riittää se, että minä vaan ahmin silmilläni tätä neitokaista."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

maanantai 24. helmikuuta 2014

Suunnitelmat muuttuu joskus

No niin, ei sitten tullutkaan lähdettyä Murun luokse. Hän sairastui eikä mulla huvita saada flunssatartuntaa. No, jos tällä viikolla sitten jossain vaiheessa. Kävi hän perjantaina tässä onneksi pyörähtämässä ja ikävää helpottamassa (silloin hänellä ei vielä ollut flunssaa).

"Otetaanko koko menyy vai syötäänkö vaan seisova pöytä?"
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

perjantai 21. helmikuuta 2014

Nyt ihan oikeesti!

Ärsyttää tuo saamarin jääkiekko. Se aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä tällaiselle säikylle ihmiselle. Ei siksi, että itse sitä katsoisin vaan siksi, että joku muu katsoo ja karjuu joka kerta, kun siellä tapahtuu jotain ei-miellyttävää ja myös silloin, kun tapahtuu jotain miellyttävää. Ja se neuvominen siellä kotisohvalla. En käsitä. Menkööt itse sinne pelaamaan, jos kerta luulee olevansa parempi. Ja se mitä kaikkein vähiten ymmärrän on se, kun sellaiset ihmiset, jotka ei itse edes harrasta mitään liikuntaa, vahtaa urheilua tv:stä ja huutaa kuin viimeistä päivää, jos siellä ei joku mene putkeen.

Ja päivän Uuno:

"Tähän panette aa niinku alkuruuat, tähän bee, perunat ja persikat, tähän cee niinku sillit ja salaatit ja dee, deelusikat. Ja sitte tänne ee niinku eväät ja sitten ef, fenkolit ja fiilit ja niin edelleen, ja sitten me suoritamme kaloriamittauksen."
-Tupla-Uuno-

torstai 20. helmikuuta 2014

Tili pois miinukselta

Mulla on viime aikoina ollut enemmän menoja kuin tuloja. On pitänyt tehdä noita vaatehankintoja, kun vaatekoko on tosiaan viimeisen vuoden aikana pienentynyt neljä numeroa. Ja sitten tietenkin pakolliset lääkekulut ja puhelinlasku (joka ei tosin iso ole, kun muutin joku aika sitten liittymän sen käyttäjän mukaiseksi, eli tekstariliittymäksi ja lasku koostuu lähinnä kuukausimaksuista).

Tein eilen radikaalin päätöksen: myyn Muumimukikokoelmani pois tuolta vitriinistä pölyttymästä. Kuten Nuuskamuikkunenkin joskus sanoi Hemulin kertoessa täydellisestä postimerkkikokoelmastaan: "Hemuli ei olekaan enää keräilijä, hänestä on nyt tullut pelkkä omistaja eikä se ole läheskään yhtä hauskaa." Eli olen lopettanut mukien keräilyn ja tympii katsoa noita tuolla vitriinissä, joten hankkiudun niistä eroon. Jätän toki käyttökuppeja (mulla onkin aika paljonkin käytössä ollut koko ajan ja niitä en myy). Mitähän sitä seuraavaksi keksisi. No, se jää nähtäväksi. En tiedä keräilystä, mutta saan jotain ihmeen hyvää oloa siitä, kun hankin jotain uutta.


Päivän Uuno:

"Meilläpäin onkin tapana sanoa, että luun vieressä seon liha kaikkein makeinta."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ufo vai ei?

Olin koiran kanssa tänään potkurilenkillä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua outoa surinaa, niinkuin ampiaisparvi olisi jossain lähettyvillä. Se ääni vain voimistui koko ajan. Sitten mä sen näin: ilmassa, aika matalalla lensi isohko kuusi- tai kahdeksanjalkainen laatikko, joka näytti ihan hämähäkiltä. Mä luulin jo nähneeni ufon, mutta se taisi ollakin vaan joku kamera tai säähavaintosysteemi, koska seuraavan rakennuksen pihalla näkyi olevan joku ihminen ottamassa sitä laskeutuvaa hökötystä vastaan.

Muru valitteli viime viikolla, että hän ei jaksa jatkuvasti lukea Juoppohullun päiväkirjoja vuoron perään, että haluaisi jotain muuta välillä. No, mä kävin tänään katselemassa kirjakaupassa, josko sieltä saisi jotain halvalla ja saihan sieltä:

Hän tykkää lukea dekkareita ja oli hyvässä alennuksessa.
Vitosella sai kovakantisen kirjan, niin pitihän se ostaa ja otin sitten
kaksi kerralla.
  
Olen etsinyt Tie pohjoiseen-elokuvan dvd:tä jonkun aikaa ja viime viikolla tärppäsi. En tiedä sitten onko hyvä, kun en ole katsonut, mutta jonkun pätkän olen siitä nähnyt ja vaikutti hyvältä. Tosin sehän ei mitään todista.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Odotuksen kurjuus

Voi mikä ihanuus odottaa sunnuntaina: Olympialaiset loppuu! Ja sehän tarkoittaa sitä, että tämä ikävä loppuu. Aikaisemmin ei käy, voin nimittäin ihan kotonakin kärsiä siitä huutamisesta, joka johtuu jonkun urheilijan epäonnistumisesta lajissaan.

Olen muutaman yön kirjoittanut. En tiedä mikä se on, paitsi kertomus siitä miten olen tähän elämäntilanteeseen (sairaseläkkeelle) päätynyt. Ehkä se on lähinnä itseni terapoimista, vaikka toisaalta osa niistä muistoista ahdistaa pirusti.

Unettomuudestani huolimatta olen jaksanut käydä salilla aikaisin aamulla. Tosin nyt on nilkat kipeinä. Muutaman päivän tauko salitreeneihin taitaa olla paikallaan.

"Tätä se ei akka tahto uskoo, että mitä enempi meikäläinen syö, 
sitä enempi nälkä tulee."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

lauantai 15. helmikuuta 2014

Murhetta

Sattui taas pieni moka: Jestas, olin menossa keikalle (bändiä katsomaan) oikeana päivänä, mutta kuukausi oli väärä. Menin paikallekin ja ihmettelin, kun ei ketään näy missään. Kävin katsomassa keikkajulistetta, josko siinä puhuttaisiin keikan alkamisajasta jotain. Ei siinä kellonaikaa ollut, mutta päivämäärä kyllä, tasan kuukauden päästä. No, silloin sitten paremmalla onnella. Ei voi muuta sanoa kuin, että voi naamapalmu.

Tähän iltaan on mahtunut surua. Olen ihmetellyt, miksi mielenterveyspuolen omahoitajani ei vastaa tekstiviestiin, jossa pyysin uutta aikaa ja reseptin uusintaa tai oikeammin, miksi viesti ei mene perille. Selvisihän se syykin: hän on lopettanut työnsä. ilmeisesti lopullisesti. Pitää siis etsiä uusi hoitaja itselleni. Äääh! En kestä tällaisia muutoksia. Ja löytyykö sitten yhtä hyvää, jää nähtäväksi. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin vaihdosta. Se olisi mulle jo neljäs minun hoitojakson (alkaen vuodesta 2006) aikana.

"Meinaan vaan, vaikkei ulkonäkö niin häävi oliskaan, 
niin kyllä hyvin marinoitua lihaa sentään pimeessä nuoleskelee."
-Uuno Turhapuron poika-

torstai 13. helmikuuta 2014

Tapahtumaköyhää aikaa

Ei ole kauheasti tapahtunut mitään. Olen kärsinyt unettomuudesta. Olen tänäänkin noussut ylös jo neljältä. Ja toisaalta olen ollut unettomuuden takia hirveän väsynyt ja on ollut vaikea keskittyä mihinkään ja saada aikaan mitään. Milloin tämä väsymys loppuu? Tai ehkä oikeammin voisin kysyä, milloin tämä masennus loppuu, sillä siitähän tämä unettomuus johtuu. :(

Murua on kauhea ikävä. Ei vaan voi mennä sinne ennenkuin ne hiton olympialaiset on ohi. Vielä vähän päälle viikko. Hän ei muuten saanut sitä työpaikkaa. Mutta onneksi hänellä on nykyinen (vanha) työpaikkansa. Tässä uudessa työssä ei vaan olisi tarvinnut tehdä yötyötä, mutta ainahan voi hakea uudestaan, jos joskus tulee uudelleen hakuun kyseinen paikka.

Olen tilannut jo kaksi vuotta sitten eräästä netin kirjakaupasta kirjan. Koko kahden vuoden ajan tuli kahden viikon välein sähköpostiin automaattinen viesti, jossa ilmoitettiin, että kirjaa odotetaan myyntiin. Nyt sitten pari viikkoa sitten tuli viesti, jossa luki, että kyseinen kirja on loppunut kustantajalta. Onneksi löysin Huutonetistä sitten sen. Ja sehän oli tämä:


 "Kattoppas tuommonen riippunu liha, se kuuluu lähinnä lautaselle ranskanperunoitten keskelle,
 ei niin kalliin lihan pitäs olohuoneessa hortoilla."
-Uuno Turhapuron poika-

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ei kiitos

Kävin katsomassa Ei kiitos-elokuvan. Joku mulla siinä elokuvassa häiritsi. Ehkä näyttelijävalinnat oli väärät. Tai sitten se oli sitä, kun olen lukenut kyseisen kirjan joskus ja mulla oli henkilöistä tietyt mielikuvat ja näyttelijävalinnat ei yhtään vastannut sitä mielikuvaa. Jos elokuva on hyvä, ei tarvitse katsoa kelloa sen aikana, mutta minun piti muutaman kerran katsoa mitä kello näyttää.

"Sekin se vaan läpi kesän uiskentelee ja uiskentelee tietämättä, 
että meikäläinen raappasee sen poskeensa 
ennen heinäkuun loppua. 
Tietysti valkoviinin kera, ja ripaus tilliä päälle tekee 
ravunki elämästä elämisen arvoisen."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kuntoiluyö

Viime yö meni kuntoillessa. 280 vatsalihasta, välillä käsipainojen kanssa, välillä ilman. Vatsassa ei tunnu, mutta takapuolessa tuntuu. Se on hankautunut, jaiks!


Katsotaan, jos huomenna jaksaisi salille mennä, jota kyllä epäilen. Huomenna tai maanantaina menen elokuviin. On vielä näkemättä se uusi Ei kiitos-elokuva. Kirjan olen lukenut jo vuosia sitten, nyt kiinnostaisi nähdä elokuva.

"Tämähän on varsinainen pikaruokala. Ruokaa on vaikka kuinka, mutta ei ehi syömään."
-Tupla-Uuno-

perjantai 7. helmikuuta 2014

Iso A ja pieni D

Voi naamapalmu! Tänään se sitten tapahtui, se mitä olen jo jonkun aikaa osannut odottaa: anopilta tuli kaveripyyntö Facebookissa. Eihän tuota kehdannut olla hyväksymättä. Mutta en sitä kovin mielellänikään tennyt ja sen myös sanoin hänen pojalleen.

Apteekista kävin tänään hakemassa ne voimassa olevat Diapamit, niin saa tämän ahdistuksen kuriin, jonka alkulähdettä en taaskaan osaa paikantaa. Ehkä se on tämä painokriisi. Paino on vähän noussut. Ei se paljoa, puoli kiloa, mutta en pidä siitä. Haluan sen pois. Ja sitten kun on turvonnut olo, niin ällöttää katsoa itseä peilistä. Salille en tänään jaksanut/viitsinyt lähteä. Pitää katsoa joku muu päivä. Teen kuitenkin edelleen päivittäin vähintään 1 x 60 vatsalihasta.

Pientä D:tä tarvittaisiin taas

Mikä tämä nyt taas on? Jouduin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajattelemaan, että tarvitsen sellaisen pienen tabletin, Diapamin siis. Ahdistaa niin paljon. Niinkuin joku iso outo olio olisi muuttanut minun kurkkuun ja jotenkin niskassakin tuntuu oudolta. Puuuuuh! Mutta niistä lääkkeistäpä olikin ehtinyt mennä jo käyttöpäivämäärä umpeen. :/

Kuulin eilen radiosta ihanan biisin. Oli pakko mennä heti nettiin tarkistamaan kenen biisi se oli. Kyse oli tästä:


Katsoin kyllä Idolsia silloin tällöin ja jopa finaalin ja tykkäsin Mitrasta jo silloin, mutta ei jäänyt tämä biisi siitä finaalista mieleen. Levyä odotellessa. En ole pitkään aikaan ihastunut minkään laulajan ääneen näin, välittömästi, ensikuulemalta. Suvi Teräsniskan kohdalla taisi viimeksi käydä niin vuonna 2007.

"Että tämä pullokauppiasko on sitä mieltä, että meikäläisen pitää ostaa vaan vaikkei ole mitään aavistustakaan siitä mille joku aine maistuu?"
-Uuno Turhapuro pisnismies-

tiistai 4. helmikuuta 2014

Takaisin salille

Tänään oli salipäivä, ekaa kertaa vähän päälle viikkoon. Nostin painoja vähän, kun ne pienet painot ei enää tuntunut missään. Saattaa olla huomenna lihakset kipeät, mutta pitäähän sen nyt jossain tuntua.

Suklaata on tehnyt tänään kauheasti mieli. Ja olen myös syönyt. Sekä ennen salia että jälkeen salitreenin. Namia.

"Makuhan ei siis ole hassumpi, mutta laimeeta on, laimeeta se on." (Koskenkorvasta)
-Uuno huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

maanantai 3. helmikuuta 2014

Toisilla menee hyvin - ja toisilla huonommin

Mulla ahdistaa. Toisilla menee hyvin, toisilla ei. Murun veljen tyttöystävä oli kosinut miestään. Häät tiedossa siis jossain vaiheessa. En mä siis naimisiin ole haluamassa, mutta muuten vaan ahdistaa, kun toiset elää onnensa kukkuloilla ja meillä on tämmöistä epätasaista, epäselvää. Mä en muuten ole vanhanaikainen, mutta sen verran kuitenkin, että itse en kyllä kosisi. Minun mielestä se on miehen tehtävä.

"Salviassahan maku ei ole ratkaseva, mutta se antaa semmosen ihanan tuoksuelämyksen."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Niitä sairauksia piisaa

Tämä postaus kuulostaa lähinnä sairauskertomukselta, mutta ei mahda mitään. Viime yö meni aikalailla pää pöntössä. Migreeni vaivasi. Pitäisi tutkituttaa se jotenkin ja hankkia siihenkin lääkitys. Huoh, niinkuin noita lääkkeitä ei nyt jo olisi tarpeeksi.

Huomenna pitäisi soittaa terveyskeskukseen tästä alati vaan kuivuvasta naamasta. Ei auta mitkään ilman reseptiä saatavat voiteet, kokeiltu on vaikka mitä.

Mulla on nyt sellainen vaihe menossa tässä masennuksessa, että en oikein tiedä mitä tekisi. Kuten joskus aikoja sitten olen täällä kertonut, mulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia joskus ja olen jopa yrittänyt itsemurhaa. Nyt on taas semmoinen olo, ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä ja mihin mennä. Mielenterveystoimistohan se auttaa, mutta mulla on jotenkin niin korkea kynnys nykyään pyytää apua. Sitä paitsi olen uutta aikaa pyytänyt jo useaan otteeseen tekstiviestillä, mutta on tainnut psykologi unohtaa minut kokonaan. :(

Onhan mulla mies, mutta en mä oikein usko, että hän jaksaisi tukea minua. Jotenkin muutenkin tuntuu, että kauankohan tämä suhde kestää, kun hänellä on ihan erilaiset systeemit kuin mulla. :( Inhoan sitä, kun hän vain lähtee ovesta kertomatta mihin ja kuinka kauan suunnilleen aikoo olla pois (eli missä vaiheessa minun tulee huolestua, jos häntä ei kuulu). Ei ole kiva, kun hän lähtee ilmoittamatta yövuoroon ja mä herään aamulla kahdeksalta eikä häntä näy vieläkään missään enkä tiedä onko hän edelleen töissä vai kenties ruumishuoneella (vilkkaan mielikuvituksen kun omistan).

"Eväät onkin meikäläiselle aina ollu semmonen suuri intohimo."
-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...