maanantai 28. joulukuuta 2015

Rv 29+3 Joulu oli ja meni

Niin, se joulu tosiaan. Me vietettiin se Murun kanssa minun lapsuudenkodissa isän ja äidin kanssa. Ihan rauhallinen perusperhejoulu. Lahjoja tuli aika paljon. Sain tänne uuteen kotiin leivänpaahtimen ja vedenkeittimen äidiltä. Muru hullu oli ostanut mulle puhelimen. Oli kuulemma kyllästynyt katsomaan minun tuskailuja vanhan puhelimen kanssa. :D No, kenellä tahansa siinä menee hermot, jos puhelin jumii miljoona kertaa päivässä eikä sen jumimisen takia siihen aina pysty edes vastaamaan, kun se soi. Ja alkoihan se tuon takia olla jo aika vaarallinenkin. Jos mulle tulee joku hätä eikä puhelimella voi jumimisen takia soittaa, niin mitäs teet, jos et pääse liikkumaan?

Muru lähti joulupäivänä, kun hänellä oli töitä. Minun piti olla äidin suunnitelmien mukaan vielä viikko siellä tästä päivästä alkaen, mutta varoittelin jo vähän etukäteen, etten välttämättä jaksa olla ja niinhän siinä kävi, että eilen mulla stressitaso nousi niin korkeaksi, että tuntui, että pakko päästä kotiin ja niinhän minä tänään lähdin. Supistuksia ei onneksi ollut koko aikana, mutta hirveä stressi ja ahdistus päällä koko ajan jostain syystä.

Tällaisia niistä paketeista muun muassa tuli. Vauvallekin jotain. Yöpukua, tutteja ja tuttinauha.
Itse sain jopa kolme yöpaitaa. Tuon kuvassa näkyvän anopilta. Ja puhelin oli siis Murulta.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Rv 28+0 Uusi asunto ja raskausajan diabetes

Ollaan muutettu viikko sitten viikonloppuna tänne uuteen asuntoon. Tykkään tästä hirmuisesti. Tämä ei ole kuin 2,5 neliötä pienempi kuin edellinen asunto eikä tuo 2,5 neliötä tunnu kyllä missään. No sen verran joutui tekemään, että hommasin hyllyn dvd:ille, kun edellisessä asunnossa oli enemmän hyllytilaa kahden vaatehuoneen takia. Nyt ei ole kuin yksi vaatehuone.

Mä oon miettinyt. Tämä on rivitalo ja meidän seinänaapurista kuuluu joka päivä useampaan kertaa hirveä huuto. Siinä asuu yksinhuoltaja kolmosten kanssa. Ymmärtäisin, jos ne olisi ne lapset, jotka huutaa, mutta ei, kun se on se nainen, joka huutaa kuin hinaaja. Ja täällä on säännöissä se sama, joka taitaa olla joka paikassa, että yörauha PITÄISI olla klo 22-07, mutta heidän mielestä se ei ilmeisesti heitä koske, koska se nainen huutaa sellä vielä yhdeltätoistakin. Ja se mitä olen miettinyt, on että onkohan se pelkkää huutoa vai tekeekö se nainen muutakin, esim. pahoinpitelee niitä lapsia? Kuului nimittäin yksi yö yhden aikaan lapsen itkua ja huuto "älä!" ja eilen se nainen kuului uhkaavan heittää jonkun niistä lapsista ulos pakkaseen. Ihme, ettei aikaisemmin ole kukaan puuttunut tuohon, naapureista siis. Tai ehkä onkin, mistäpä sitä tietää. Mutta mä ajattelin, että ottaisin kuntaan yhteyttä. Nyt kun olen viikon tuota kuunnellut, niin tuo ei minun mielestä ole normaalia. Ymmärrän, että on hermot kireällä varmasti, kun kolme uhmaikäistä huollettavaa, mutta joku raja sentään.

Saatiin äidiltä tuparilahjaksi tällainen valopuu. Vaikka mä olen sitä mieltä, ettei
mitään tuparilahjoja tarvita ku vasta sitten kun muuttaa OMAAN kotiin eikä mihinkään
vuokralle.
Käytiin eilen katsomassa meidän vauvaa ultralla keskussairaalassa. Hyvin se siellä voi. Oli kääntynyt takaisin raivotarjontaan, kun viimeksi, kun ultralla katsottiin muutama viikko sitten, hän oli perätilassa. On kuulemma keskimääräistä pienempi. Edellinen lääkäri sanoi, että se olisi keskimääräistä isompi. Ketä tässä sitten uskoo. No, joka tapauksessa, mulla on raskausdiabetes. Sekin selvisi vasta eilen. Mulle on tähän asti sanottu vaan, että se on vain epäily. Vähän tuntuu, ettei saa syödä oikein mitään. Riisi ja pastakin on kielletty. Kasviksia en syö, en ole ikinä syönyt, paitsi kukkakaalta. En vaan saa alas. Ja vain yhtä hiilihydraattia sisältävää ruoka-ainetta saa syödä aterialla. Huoh. Sitten pitäisi kuulemma omaa painoa saada alas. Painoa on tullut nyt raskauden aikana 14 kiloa ja nyt sitä pitäisi saada pois.

Sen olen huomannut, että mulla on hirveä sokerihimo välillä. Tästä diagnoosistahan se johtuu. No, se loppuu synnytykseen, käsittääkseni, toivottavasti ainakin. Ja välillä taas en tiedä onko mulla nälkä, jano vai se jo mainittu sokerinhimo.

Nyt oli puhetta synnytystavasta ja synnytystapa-arviointi tehdään kai sitten seuraavalla käyntikerralla, eli helmikuussa. Imukuppisynnytyksestä se lääkäri puhui, kun seuraavaa raskautta ajatellen, minulle aiemmin kaavaltu keisarinleikkaus ei ole hyvä vaihtoehto. Kun siis terveydellisistä syistä johtuen ponnistaminen ei ole mulle hyväksi, joten sen takia ehdotti tuota imukuppia, ettei se ponnistusvaihe olisi kovin pitkä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Rv 26+4 Hermorauniona kohta

Mulla käy hermoon. Käytiin päivällä anopin kanssa viemässä minun paketoimat astialaatikot ja vauvantarvikelaatikot sinne uudelle asunnolle. Nyt mulla on tiskipöytä täynnä astioita, joita siihen nostin. Pitäisi pakata lisää. Mulla vaan tuntuu niinkuin olisin yksin muuttamssa. Muru kyllä kantaa tavaroita, MUTTA EI PAKKAA MITÄÄN. Mulla alkaa käymään selän päälle tuo sanomalehtiin paketoiminen, kun pitää heilua edestakaisin. Kohta tämä on onneksi ohi, viikonloppuun mennessä viimeistään (kunhan saan pakattua nuo, kun ei tosiaan ole ketään auttamassa).

Tuli päivällä postissa itselleni tilaamani joululahja: verenpainemittari. Ei kumma kyllä näyttänyt suuria lukemia, vaikka tätä stressiä tässä on. Verensokerimittaukset sentään heittelee välillä, kuten aiemmin kirjoitin, se taitaa johtua juurikin tästä stressistä, jota siedän huonosti. 

En tiedä onko stressillä osuutta tähänkin, mutta heräsin aamulla taas, kuten useampana muunakin aamuna hirveään supistukseen. Ja tiedättekö mikä mulla ärsyttää? Muru sanoo aina "no minä en voi sinua siinä auttaa". Voipas ja hyvin voikin. Toisi särkylääkkeen ja lasillisen kylmää vettä, mutta ei. Mä kun en sen kipukohtauksen aikana pysty liikkumaan enempää kuin sen verran, että nousen sängystä ylös ja jään siihen seisomaan ja odottamaan, että kipu menee ohi sen verran, että voin itse hakea sen särkylääkkeen. Ihmettelen miten sitä pystyisi sitten synnyttämään makuuasennossa, kun nuo ns. harjoitussupistukset tuntuu ylivoimaisilta siinä asennossa. Oikeastaan seisomisasento on ainoa, jossa ne joten kuten kestää.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Rv 26+2 Pakkailua

Muuttolaatikoita, sanomalehtiä ja teippiä, niistä on minun ilta tehty. Saatiin siis tuossa alkuviikosta asunto, rivitalokolmio. Ei ole kaukana nykyisestä asunnosta. 2,5 neliötä se on pienempi kuin nykyinen, mutta ei se 2,5 neliötä tunnu missään. Vuokrakin noin satasen pienempi ja kuulemma pienenee vielä ensi vuonna. Se oli kuin meille tehty asunto. Nyt saa vauvanvaunutkin sisälle ongelmitta eikä tarvitse murehtia enää tätä asuntoasiaa. Tänään käytiin jo ensimmäinen osa viemässä.

Mulla tuo verensokerimittaus jatkuu nykyään joka toinen päivä ja nyt se mittari on antanut kaksi kertaa ihan järkyttävän korkean lukeman. Mutta luin, että stressi voi vaikuttaa siihen ja sitä nyt kyllä on, vieläkin ennenkuin saadaan muutettua. Selkä ei oikein meinaa kestää tuota pakkaamista. Varsinainen muutto olisi ensi viikonloppuna, mutta tosiaan noita pienempiä esineitä ollaan viety jo. Mutta selkäkivuista huolimatta, olen niin onnellinen tuosta asunnosta.

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...