Miksi?

Selvisihän se viimein, mikä meidän eron varsinainen syy oli. Muru huomasi olevansa sitoutumiskammoinen ja enemmän sinkkutyyppiä. Miksi vasta nyt? Hänen olisi ehkä kannattanut tajuta se silloin, kun kirjoitti ilmoitusta treffisivulle eikä vasta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, jolloin on luonnollisestikin sotkenut siihen itsensä tutkiskeluun muita ihmisiä (minut) ja aiheuttanut pahaa mieltä. Tuli taas vuodatettua kyyneleitä monta tuntia yöllä.

Ps. En taaskaan nukkunut viime yönä. En kestä, kun unirytmi on ihan sekaisin. :(

Maantiejyrän vierailu

En taaskaan nukkunut viime yönä yhtään. Mä en ymmärrä, mikä tämä homma on. Ja vaikka en ollut nukkunut koko yönä, olin aamulla pirteänä menossa viemään eräälle henkilölle hänen FB-kirpparilta ostamiaan huppareita. Myin siis isoksi jääneitä pois.

Olo on vähän niinkuin jyrän alle jääneellä, taas vaihteeksi. Voi, voi mitä olen taas mennyt tekemään. Ei olisi pitänyt ottaa yhteyttä Muruun ollenkaan. Hän on nyt parina viime päivänä "kiusannut" minua viesteillä, joissa on antanut ymmärtää, että hänellä on ikävä minua. Nyt sitten laittoi viestin, että mun ei pidä liikaa elätellä toiveita sen suhteen, että meidän välillä tulisi tapahtumaan yhtään mitään. Kyse ei kuulemma ole siitä, etteikö hän haluaisi. Vaan mistä sitten? Tuli ihan fyysisestikin inhottava olo, kun mietin kaikkea toisesta naisesta omaan riittämättömyyteeni ja siltä väliltä. Ahdistaa, oksettaa ja kylmät väreet menee pitkin käsiä ja jalkoja.

Ne pirulaiset!

Tiedättekö sen ärsytyksen tunteen, kun joku tuttu vaihtaa autoa? Siis ei kateutta vaan sitä, kun olet juuri oppinut muistamaan suunnilleen ulkoa pitkällisen opettelemisen jälkeen sen rekisterinumeron ja auton värin yms., niin tämä "kiusanhenki" menee ja vaihtaa autoa ja taas alkaa uuden opetteleminen.

Muru on hakenut uutta asuntoa ja mulla meni, ei nyt kuukausia, mutta viikkoa opetella reitti sinne hänen asunnolleen ja nyt hän on ehkä muuttamassa toiseen paikkaan (hakenut toista asuntoa), samalla paikkakunnalla tosin (eikä ole hajuakaan, mihin). Ensi kuussa tosiaan menen hänen luokseen yöksi, kun menen katsomaan Hausmyllyä. Pitää taas opetella uusi reitti. Ja kun en ole koskaan käynyt siinä paikassa, jossa se esiintyminen tapahtuu, niin sinnekin pitää opetella toinen reitti, kun uusi paikka (asunto) kyseessä, mistä sinne on tarkoitus mennä. Pelottaa ja aiheuttaa paniikkimaista ahdistusta jo valmiiksi mahdollinen eksyminen, huoh.

En ole kani, syön kanaa

Minun hyvinvointiohjaaja käski minun lisätä kasvisannoksia, joten piti miettiä, mitä kasviksia mä syön. Enpä juuri mitään. En ole kani, joten vihreät lehdet saa unohtaa. No, jotain kuitenkin sain aikaiseksi.

Kanasuikaleita, paistettuja herkkusieniä, vesikastanjoita, ananasta ja
cashew-pähkinöitä (nekin paistettuja), namia. :P

Vareksia olen nyt katsonut, kun tuli hommattua tällainen:

Tuo boksi sisältää kahdeksan Vares-elokuvaa. Ei ole mitään minun lempielokuvia, mutta kun on tuo Sulo Vilén-syndrooma "kun halvalla sain". :D Ja kun en aikaisemmin ole katsonut kuin nuo kaksi ekaa, niin kiva katsoa nuo loputkin ja suht halvalla.

I love my pink vemppauslaite

Tänään tuli postin mukana ns. vemppauslaite. :D Niin siis mistä se nimi taas tulikaan... tästä.

My pink Selätin <3

Kokeilinkin jo tuota viitisen minuuttia. Aluksi suositeltiin lyhyttä aikaa, jotta keho tottuu ja tasapaino löytyy. Hukkasin vaan jo ne ohjeet. Voi huoh, mikä tunari mä olen. Jaloissa vähän tuntuu, ei vielä muualla.

Kävin tänään punnituksessa. Viime torstain jälkeen oli tullut 500 grammaa LISÄÄ painoa. Hirveää! Hieman masentaa. No, vettä pitäis saada alas, paljon. Mutta kun en oikein vieläkään ole oppinut juomaan sitä.

Ensi kuussa on Hausmylly sillä paikkakunnalla, jossa Muru asuu. Sain pummattua häneltä yöpaikan sille päivälle. Täällä meillä kun ei tapahdu koskaan mitään sellaista.

Kaappari

Meinasin nukkua koko päivän, kunnes klo 17 tajusin, että on sunnuntai ja Kaappari ekaa päivää meidän elokuvateatterissa, pakko mennä. Eli ei kun ylös sängystä ja vaatteet päälle. Kasvot ja varpaat jäätyi matkalla, mutta oli se sen arvoista. Elokuva itse oli hyvä ja katsottava, mutta se elokuvan loppu... hieman outo.

Epävarmaa ahdistusta

Olen erittäin ihastunut, mutta sekaisin tunteitteni kanssa, kun en tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Kohde on siis vanha tuttu Muru. Ollaan nyt oltu yhteydessä parina päivänä ja vanhat tunteet heräsi. Tai no, onhan ne koko ajan olleet taka-alalla, mutta nyt ne taas roihahti oikein kunnolla. En oikein tiedä, kannattaako tämä, mutta ei tunteilleen mitään mahda. Hänkin on kuulemma ikävöinyt minua, mutta en sitten tiedä missä muodossa.

Ihastuksentunteista huolimatta mulla ahdistaa. Paniikkikohtaus päällä. Hengittäminen on hankalaa, kädet on puutuneet. Välillä unohdan kokonaan hengittää. Syytä en tiedä. Ehkä tähän ahdistukseen syynä on epävarmuus minun ja Murun tulevaisuutta kohtaan.

Blondi taas asialla

Voi että sitä on tyhmä. Olen jotain viikon ajan kironnut järjestelmäkameraani siitä, kun sillä tulee nykyään niin huonoja kuvia, sellaisia sumeita. Olin jo tyyliin uutta tilaamassa, kun älysin pyyhkiä sen linssin, joka oli likainen. :D 

Terveisin, 

näköjään aito blondi, vaikka hiukset onkin vaan värjätty sillä värillä.

Pudotusta

Eilen heräsin 5.00. Tai no, nousin ylös, kun en ollut nukkunut koko yönä. Kävin kaupassa ja kun tulin kotiin, niin ei kun nukkumaan klo 12. Heräsin klo 20. Pienet kahdeksan tunnin päiväunet. En siis vieläkään ole saanut unirytmiä normaaliksi.

Tänään tuli postin mukana kuunneltavaa:

Viitaten otsikkoon, eka pudotus tapahtui todellisuuteen putoamisena. Eli voi jestas, että sitä osaa ihminen olla jälkiviisas! Tajusin tänään jotain, tosin muutaman kuukauden liian myöhään. Se Murun välttelevä käytös mua kohtaan... En tiedä, olenko oikeassa, toivottavasti en, mutta tulipa vaan mieleen, että se saattoi johtua siitä, että hän yritti saada minut hermostumaan ja sen takia jättämään hänet. Eli siinä tapauksessa ero olisi mennyt minun piikkiin. Mutta kun en jättänyt häntä, hän "joutui" tekemään sen itse.

Pudotuksesta toiseen: kävin tänään punnituksessa. 8,5 kiloa on lähtenyt yhteensä, ihanaa! "Sisäinen ikäkin" pudonnut 33:een. Viimeksi se oli 38. :) Tarkoittaa siis sisäelinteni ikää, joka määräytyy elintavoista, sisäelinten rasvasta ja sellaisista. Lähtöikä mulla oli 50, eli aika hyvin pudonnut.

Unettomuuden selätys

Kokeilin eilen pitkästä aikaa nukahtamislääkettä (melatoniini). En ollut moneen yöhön saanut nukuttua, joten päätin kokeilla, jos saisin rytmin kuntoon tuolla ihmisen elimistössä luontaisesti olevalla "unihormonilla", joka nyt jostain syystä taas vaihteeksi on vähentynyt minun elimistöstä. Piti sen takia ottaa tabletin muodossa. No, kuinkas kävi? Hyvin tuli uni, vähän liiankin hyvin. Olen nimittäin nukkunut koko päivän ja edelleen olen ihan tööt. No, tänään tuskin tarvitsee unta hakea.

Ilonako? Ei, pikemminkin suruna...

Tämä on taas niiden päivien sarjoja, jolloin ei onnistu mikään. Olen pettynyt, itseeni ja kaikkeen. Kaikki ihmiset hyökkäilee sanomisillaan minun päälle. Väsynytkin olen, liian väsynyt. Ei jaksaisi muuta kuin nukkua. :( Vettä pitäisi jaksaa juoda, mutta kun en jaksa sitäkään.

Huomenna pitäisi lähteä hakemaan minun mekkoa. Se on ollut yhdellä tutulla LAINASSA 1,5 vuotta. Ärsyttää tuollaiset ihmiset, jotka lainaa eikä älyä palauttaa.

Verrattavissako?

Mies on vaimonsa kanssa kaupassa ja ottaa kärryyn kaljalaatikon.
- Mitä luulet tekeväsi? vaimo kysyy
Mies vastaa: - Olut on tarjouksessa, 24 tölkkiä 20 euroa.
Vaimo: - Laita ne kaljat takaisin, ei meillä ole niihin varaa.
Matka jatkuu ja vaimo ottaa kärryyn 40 euroa maksavan kasvorasvapurkin, johon mies sanoo: - Mitä luulet tekeväsi?
- Se on kasvovoidettani ja saa minut näyttämään kauniimmalta.
Mies sanoo takaisin: - Saman tekee kaljalaatikkokin ja se maksaa vain puolet tuon hinnasta.


Noita vaan ei voi verrata, sillä kasvorasva kestää monta kertaa kauemmin kuin kaljalaatikko. Sinä aikana, kun nainen käyttää kasvorasvaa, mies ehtii ostaa monta kaljalaatikkoa. :D

Örkkimörkki

Nyt se on sitten mulla, meinaan vatsatauti. Minun vanhemmilla se oli viime viikonloppuna. :(

Miinus 8000 grammaa

Se meni rikki tänään, nimittäin 8 kilon rajapyykki, jee! Tämä alkaa jo tuntua joltakin, ja ennen kaikkea näkyä. :)

Siinä osa minun ruokavalioon kuuluvista eväistä.

Ja mitäkö tuo on?

"Näkkäri"

1 dl Tattarijauhoja

1 dl Tattarihiutaleita

1 dl Seesaminsiemeniä

1 dl Auringonkukansiemeniä (pähkinähyllystä, ei linnunsiemeniä :D)

1/2 dl Pellavansiemeniä

1/2 dl Tattarirouhetta (itse olen laittanut kaurahiutaleita)

1/2 dl Kauraleseitä

2,5-3 dl Vettä

Suolaa maun mukaan

Rosmariinia

1. Sekoita kaikki aineet.

2. Levitä levyksi leivinpaperille uunipellin päälle.

3. Paista 180 asteessa noin 10 min. Ota uunista ja leikkaa taikina-/pitsapyörällä palasia.

4. Jatka paistamista vielä 30 min, ota uunista, poista leivinpaperi.

5. Paista vielä 15 min ritilän päällä uuniluukku raollaan (tekee palasista rapeita, niinkuin näkkileivästä).

Onhan tuo hieman kallis investointi, mutta hyvää se on ja tekee myös vatsalle hyvää. :)

Tein itselle toissayönä tuollaiset.

Ps. Eilen tuli kirjoitettua 300. blogiteksti.

Rakkauden rasvaprosentti

Kävin tihrustamassa kyseisen elokuvan. Ei ollut oikein minun mieleen tuokaan. Juoppohullun päiväkirjakin oli parempi. Tämä Rakkauden rasvaprosentti oli vähän sellainen "katso, jos ei ole MUUTA TEKEMISTÄ"-elokuva.

Suoraa puhetta

En nyt tiedä, olenko nyt ihan mokannut kaiken, mutta tuli sanottua vähän liian suoraan asiat tälle uudelle tuttavuudelle. Hän kysyi, mitä mulle kuuluu, vastasin, että vähän mielialat matalana, masentaa, ei jaksa eikä huvita mitään. Hän vastasi, että "ei kai se nyt niin vakavaa ole?". Sanoin hänelle, etten pidä siitä, että minun asioita pidetään mitättöminä. Ei ole kuulunut mitään muuta jälkeenpäin kuin "okei". Ei jotenkin jaksa sitäkään ihmistä. Ja kun hänelle tuntuu alkomahooli maistuvan ihan liikaa omien sanojensa mukaan (jo kaksi kertaa tällä viikolla laittanut mulle viestin, jossa ilmoitti käyneensä parilla paikallisessa, keskellä viikkoakin).

Wiiiiiiuuuuuuuuuuu, mikä päivä!

Aamu alkoi tällaisella keskustelulla äidin kanssa:

Äiti: "Joko sinä otit lääkkeet?"
Minä: "En. Otan ne sitten, kun olen herännyt."
Äiti: "Etkö sinä jo ole?"
Minä: "EN!"
Äiti: "Minusta sinä kyllä kävelet."

Tänään sattui tällainen tapaus: Sain saapumisilmoituksen paketista, jota menin sitten hakemaan - sainkin kaksi pakettia, joista toisen (sen, josta en ollut saanut saapumisilmoitusta) laskun eräpäivä oli eilen. Eli toisin sanoen jos tuota toista pakettia ei olisi ollut, en olisi koskaan saanut sitä toistakaan vaan sen tilalle karhukirjeen. Ei terve!

Ja mitä niissä paketeissa sitten oli? Toisessa oli vyötäröstä liian pienet farkut + toiset farkut, jotka oli muuten sopivat, mutta reisistä liian isot. Ja siinä paketissa, josta ei ollut tullut saapumisilmoitusta, oli tällaista:

Puman Red-White-hajuvesi

Ai niin, ne treffit. Hyvin meni. Käytiin kahvilassa ja juteltiin. Hänen piti vaan lähteä jo takaisin kotiin (työjuttuja). No, eiköhän tässä vielä nähdä. :)

288 kuukautta

Tänään tuli mulle täyteen 24 vuotta. Nyt iski ikäkriisi. Vuoden päästä olen jo puolivälissä 50 vuotta eikä mulla ole miestä, lapsista puhumattakaan. No, voin kai sen verran paljastaa, että mulla on perjantaina treffit. En ole tätä minun ja Murun eroa kokenut niin rankaksi kuin edellistä 2,5 vuotta sitten. Kun ei olla oikeastaan nähty kuukausiin, niin vaikea sitä on ikävöidäkään tai pitää mitään "suruaikaa". Johan tässä on kuukausi surkuteltu. Eteenpäin vaan.

 Sain siis jo viikko sitten uuden kännykän synttärilahjaksi, mutta paras lahja oli kuitenkin itsetekemäni: laitoin tänä aamuna yhden paidan päälle ja se osoittautui aivan liian isoksi. Painonpudotus alkaa siis näkyä. 7,5 kiloa pudotusta nyt takana.

Tämä päivä on mennyt vähän usvassa. Viime yönä ei tullut uni, joten luin Juoppohullun päiväkirjan elokuvaversio-pokkaria. Olen kuitenkin nyt päivällä nukkunut jonkun verran.

Aamulla oli psykologille aika. Kyllä sekin päivän valitsi. Ensinnäkin: en ollut nukkunut yöllä, joten oli vaikeaa lähteä aamulla jo ennen yhdeksää liikenteeseen. Lisäksi, ulkona satoi lunta aika rankasti, joten en nähnyt juurikaan eteeni (lumihiutaleet peitti silmälasien linssit ja mulla on muutenkin huono näkö. Ei ole vielä tulleet ennen joulua tilatut uudet linssit).

Viimein sain muuten väsättyä bannerin tälle blogille. En ole aikaisemmin jotenkin osannut tehdä siitä oikean kokoista eikä ole riittänyt hermoja yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Väreihinkin tein vähän muutoksia.

Ps. Olen 24 vuotta elänyt tietämättä, miltä avokado maistuu. Nyt tiedän. Jos kuvailisin muutamalla sanalla, niin: mautonta, yäk. Edes hunajan laittaminen siihen ei parantanut makua. Sitruuna vaan pahensi sitä.

Juoppis-elokuva

Yksi neuvo: jos olet lukenut Juoppohullun päiväkirjat kannesta kanteen, älä katso elokuvaa, se on pettymys. Se ei ole sitä, mitä kirjojen perusteella odottaa. Itse kävin tänään katsomassa ja ei voita kyseisiä kirjoja. Kaikki hahmot ei ole sitä, minkälaisen kuvan heistä saa ko. kirjoista. Ja minun mielestä pitäisi olla, jos lukee, että perustuu siihen kirjaan. No, jokaisella oma mielipiteensä, katsokoon ken tahtoo.

Ps. Tänään on muuten tasan vuosi tullut pidettyä tätä blogia ja mä kun luulin, etten jaksa kuukautta pidempään. :)

Senttien sulatusta

Jipii! Ette arvaa, mitä huomasin tänään. Olen ihmetellyt jonkun aikaa, miksi minun farkut roikkuu. Nyt viimein älysin kokeilla 2 numeroa pienempiä housuja ja kas kummaa, ne mahtui kiinni! Nyt tämä homma on siis kääntynyt päälaelleen: kun ennen etsin kaapista sellaisia housuja, jotka mahtuu kiinni, nyt saa etsiä sellaisia, jotka pysyy jalassa, jee! Eilen kävin punnituksessa ja en nyt muista sitä muutosta, mutta oman puntarini mukaan 6,5 kiloa on lähtenyt. Senttejä oli lähtenyt yhteensä (vyötäröstä, hauiksista ja lantiosta) 17. Ihanaa! Kyllä tuntuukin jo keveämmältä olo. :)

Ja sitten tuosta suhdejutusta. Kuten aikaisemmin kirjoitin, että aloitettais Murun kanssa alusta nyt tänä vuonna, niin enpä nyt tiedä. Hän ajoi tämän kylän ohi eilen kaksi kertaa eikä vaivautunut käymään kylässä. En oikein taida jaksaa tuollaista. Mä rakastan häntä, mutta tuntuu, että hän ei välitä yhtä paljon minusta. Kysyin, jos olisin ensi viikolla voinut mennä hänen luokseen, kun täytän vuosia. Hän vastasi vaan "katsotaan" (tarkoittaa hänen kielellään ei). Sanoisi vaan suoraan, jos ei halua olla minun kanssa tai edes, jos ei tiedä, mitä haluaa.