lauantai 29. maaliskuuta 2014

Pää levisi eilen, tänään se leviää vielä enemmän

Jahas, nyt Muru kuulemma on sittenkin vävypoika. Voi huoh tätä. Toisena päivänä tätä ja seuraavana päivänä ihan muu mielipide. Hermot vaan ei meinaa kestää noita äidin ailahteluita. No, maanantaina tai tiistaina olisi tarkoitus vaihtaa maisemaa. Murulla vaan tuntuu olevan myös jotenkin huonoja päiviä.

En saanut mennä Murun luokse tänä viikonloppuna, jotta ei tarvitsisi olla yksin siellä asunnossa. Suoraan sanottuna mulla epäilyttää, että mikä se todellinen syy on. Siis en mä sitä epäile, että hänellä toinen nainen olisi vaan että jos hän ei vaan halua minua sinne. Vaikka hän kyllä itse minut sinne halusi alunperin ennenkuin sairastui flunssaan. Ehkä hän haluaa vaan levätä.

Vävy vai ei?

Vittu. Mulla raivostuttaa. Äiti laukoi taas päivällä semmoista tekstiä että huhhuh. Oli puhe vävypojista ja koska isällä ei ole muita biologisia lapsia kuin minä, äiti sanoi sille, että sillä EI OLE vävypoikaa. Miten niin ei ole? Kysyin mikä Muru sitten on, mutta en saanut vastausta. Okei, me ei olla naimisissa, mutta kyllä mä häntä silti vävyksi sanoisin.

Ollaan tässä Murun kanssa puhuttu yhteen muutosta. Äitillähän on varmasti siihenkin joku negatiivinen mielipide, sen sai huomata silloin, kun Muru haki tälle paikkakunnalle töihin, tosin ei kyllä saanut sitä paikkaa. Oltiin puhuttu jo silloin yhteen muutosta, niin äiti sanoi, ettei siinä ole järkeä. Sillä on joku pöljä käsitys, että asun koko loppuelämän vanhempien kanssa saman katon alla ilman miestä. Ei helvetti. Voin vaan kuvitella millainen vastaanotto silloin on, kun joskus olen raskaana. Varmaan hirmumyrskyä silloin tiedossa. :(

"Siis naiset kyllä saa tasa-arvon tässä yhteiskunnassa,
 mutta rikokset ne yhä luokitellaan eriarvoisiksi."
-Uuno Turhapuro pisnismies-

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Jos pää kestäisi

Helvetin unettomuus! Ei tule kesää. Pää tuntuu hajoavan. Valvoin eilen aamuviiteen, jonka jälkeen lähdin salille. Sieltä tultuani olin niin väsynyt, että yritin avata ovea ensin toisen kotini avaimella (siis Murun asunnon). Sen jälkeen nukuinkin koko päivän ja illalla kävin Postista hakemassa paketin, joka sisälsi raakasuklaata. Suklaanhimo ainakin loppui (jos en saa suklaata, tulen huonolle tuulelle).

Nyt on mielialat matalana. Piti nyt viikonloppuna mennä Murun luokse, mutta hänellä on jotain muita suunnitelmia, joten siirtyy ensi viikkoon ikävän lievittäminen. :/

"Ihanteensa näkeminen on aikaisemminkin innoittanut miehiä sankaritekoihin."
-Uuno Turhapuro armeijan leivissä-

torstai 27. maaliskuuta 2014

Tonnikala-herkkusienisörsseli

Tein elämäni ensimmäistä kertaa ruokaa "sitä mitä kaapista löytyy"-tyylillä. Edes opiskeluaikana en sellaista tehnyt. Väsytti niin paljon, etten jaksanut lähteä kauppaan. Kaapista löytyi ainekset tonnikala-herkkusienisörsseliin ja se valmistuu näin:

Tonnikala-herkkusienisörsseli

Puoli purkkia herkkusieniviipaleita
1 Purkki herkkusieniä
Maustamatonta ruokakermaa
Mustapippuria
Hieman sitruunamehua

Paista herkkusienet ja tonnikalat paistinpannulla.
Mausta mustapippurilla ja muutamalla tilkalla sitruunamehua.
Lisää vähän ruokakermaa.

Ulkonäkö ei ehkä ollut niin hyvä, mutta maku sitäkin parempi.

Loppuun päivän Uuno aiheesta naiset:

"Katos nainen nukkuu sillon ku se voi ja mies nukkuu sillon ku sitä nukuttaa."
-Uuno Turhapuro-

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Mustat lesket vs Nymfit

Illalla tuli kaksi tv-sarjaa yhtäaikaa ja piti valita kumman katsoo tv:stä ja kumman netistä myöhemmin (jos jaksaa). Valitsin kerrankin oikein. Katsoin tv:stä jo kolmannessa jaksossa menossa olevan Mustat lesket, johon olen niin tykästynyt. Uusi Nymfit-sarja oli kyllä sellainen, että ei tarvitse katsoa toista kertaa. Ihan liian fantasiatyyppinen minun makuun. En tykkää edes Harry Pottereista tai Taru sormusten herrasta-elokuvista (kirjoista puhumattakaan), joten tuo sarja saa myös jäädä unohduksiin minun osalta.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Elämä vooooiiiiiiii muuttua... tai ainakin siihen kuuluvat suunnitelmat voi

No niin, se siitä huomisesta. Muru on sairastunut (ilmeisesti kuumetta ainakin), eli se reissu siirtyy hamaan tulevaisuuteen. No, koska talo tyhjenee huomenna (muu talon väki menee mökille), niin mä voin ottaa rennosti ja vaikka nukkua syömättä mitään eikä kukaan motkota vieressä, että pitäisi syödä, vaikka ei olisi nälkäkään. Tai huuda ja valita siitä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Olisihan sitä miestä ollut mukava nähdä ja... *piip* (khihihi...), mutta en ehkä kuitenkaan halua TAAS sairastua. Yksi flunssa riitti tälle keväälle.

Ja onhan mulla tuossa pino kirjoja. Tuo Leena Lehtolainen on vielä hieman kesken (puolet lukematta) ja sitten on nuo Metsolat. Niin ja mulla on alkanut Juha Vuorisen kirjojen uusintalukeminen vastapainona tuolle murhakirjallisuudelle (Lehtolainen). 

PS. Löytyi se takki (Haglöfsin ihana turkoosi kevättakki). Kallis, mutta tuli tarpeeseen. Eipähän tarvitse enää etsiä. Löysin myös pinkit farkut (i like!).

Kesken jääneet unet

Eipä se uni kauaa kestänyt. Menin yhdeltätoista nukkumaan, jotta jaksan nousta kahdeksalta, niin unipa loppuikin jo neljältä. Huoh, kello on puoli seitsemän ja olen jo täydessä meikissä. Lähtö shoppailureissulle on vasta joskus yhdeksän-kymmenen aikaan. No niin, ja minähän olen siihen mennessä taas ihan kuitti. Mä niin tiedän tämän, olen sen niin monesti kokenut. No, pakko se on jaksaa kuitenkin. Ei enää oikein kauaa voi toppatakki päällä kulkea. Onneksi olen eilen jo pakannut huomista reissua varten, kun tiedän, etten jaksa enää tänään sitä tehdä päivän shoppailureissun jälkeen.

"Teitän tämmönen iätön kauneutenne, kultivoitunut käytöksenne, älykkyytenne - ja tissit tietysti - ne on aina vetäny minua valtavasti puoleensa."
-Uuno Turhapuro armeijan leivissä-

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Helpotusta odotellessa

Ette arvaa kuinka mä odotan tiistaita. Pääsee helvettiin täältä. Tästä jatkuvasta ahdistuksesta ja paineesta. Painetta ja ahdistusta aiheuttaa tosiaan äiti, joka huutaa mulle joka ikinen päivä ja syyttää milloin mistäkin. Toisaalta kotiinhan minä olen menossa. Jos mulla on Murun luokse avain, niin eikö se silloin ole minun toinen koti? 

Huomenna pitäisi mennä käymään shoppailureissulla toisella paikkakunnalla, kun eihän täältä meidän tuppukylästä mitään löydy. Pitäisi siis löytää sellainen kevyt takki/ulkoilupuku. Viime vuoden 38-numeroinen/M ei oikein enää istu (minun nykyinen koko on 34/XS).

Mustin tiskivuoro. Tein jauhelihapihvejä ja taikinakulho meni koiran
tiskattavaksi. Ja älkää käsittäkö väärin: kulho meni tuon jälkeen vielä
tiskikoneseen, ei me sentään koiraa ainoana tiskikoneena käytetä. :D
Mä olen nyt pari yötä lukenut Leena Lehtolaisen romaania nimeltä Väärän jäljillä. Se on kymmenes Maria Kallio-romaani ja olen ihan koukussa. Pakko saada tietää lisää. En ole aikaisemmin lukenut kuin yhden Maria Kallio-romaanin (Kuolemanspiraali), mutta kun halvalla sain, niin ostin tuon sitten (sain vitosella uutena tuon kirjan kirjakaupan alennuksesta).

"Sitä paitsi minä hylkään aina edellisen, 
koska en halua joutua kaksinnaimisesta linnaan. 
Sitä paitsi yhdenkin kanssa tulee jo hiki."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Itsetunto läjässä

On se kiva, kun joka päivä haukutaan ihan lyttyyn. Nostaa itsetuntoa todella (NOT!). Äitini toimii näin minua kohtaan. Mulla haluttaa vaihtaa maisemaa tällä sekunnilla. Niin, että kiitti v*t*sti tästäkin päivästä. No, onneksi tiistaina pääsee pois muutamaksi päiväksi. Olen siis menossa Murun luokse. Kyllä sitä syliä jo kaipaakin. Viimeksihän mä tosiaan lähdin sieltä oman päähänpistoni takia hätäpäissäni hetken mielijohteesta.

Viime yö meni taas valvoessa. Luin kirjaa monta tuntia. Olin kuitenkin aamulla niin väsynyt, etten jaksanut lähteä salille, vaikka olin niin suunnitellut.

"Aijai, että osaa naiset olla yksinkertaisia.
No, sen takiahan niitten kanssa naimisiin mennäänkin."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

torstai 20. maaliskuuta 2014

Aarteita

Posti toi kivan paketin tänään. Se sisälsi seuraavaa:

Meikkipussi ja lompakko

Ja nuohan on peräisin täältä. Meikkipussin olen viimeksi hommannut joskus yläasteella, samoin lompakon, joten jo oli aikakin vaihtaa uuteen. Ja tämä uusi meikkipussi on sitä paitsi kätevämmän kokoinen kuin se minun edellinen Marimekon iso, jota saa survoa reppuun eikä sittenkään meinaa mahtua.

Posti toi myös muuta.


Olen etsinyt kyseistä kirjasarjaa eri kirpputoreilta ja yhden vasta olin löytänyt. Nyt löysin Huutonetistä koko kirjasarjan kerralla suht halvalla, joten ostaahan se piti. Myin sen mulla jo olleen kirjan sitten pois. Kansilehtiä noissa ei ollut kuin yhdessä, mutta mitä mä niillä? Kirjan sivujahan mä luen enkä kansilehtiä.

"Ei se pärstä oo pääasia. Pääasia on se, että henkityspuoli edes jotenki pelaa. 
Ja jaloista viis, sivuunhan ne heitetään."
-Uuno Turhapuro-

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kiusantekoa

Khihihihi, että mä olen julma. Muru kun kielsi minua tulemasta sinne ennen ensi viikon alkua, vaikka minun ikävä on aivan kamala, niin mä vähän kiusasin häntä. Laitoin hänelle kuvan minun päällä olevista pikkuhousuista. En tiedä, oliko hän töissä, kun avasi sen kuvan puhelimestaan, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun joutuu makaamaan työpaikkansa sohvalla mahallaan minun takia, ettei työkaverit huomaa mitään erikoista. :D No, pitää sitä välillä jotain virikettä järjestää hänenkin päivään, ettei elämä käy vallan tylsäksi. ;)

Saahan sitä ajatella

Mä olin ajatellut, että olisin mennyt Murun luokse huomenna, mutta eihän se herralle sopinut koska hän on töissä. No, toisaalta, mitä mä siellä. Hän on siis koko viikonlopun töissä, jopa öisin ja olisin yksin tyhjässä asunnossa. Niin no, toisaalta, minähän nukkuisin lähinnä suurimman osan ajasta kuitenkin. Ensi viikolla sitten.

"Jollei mies ois kekseliäämpi ku nainen,
 niin kyllä maailmassa juotas sitten vähän kaljaa."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kevään merkkejä

 
Hupsis... huitaisin taas vähän kädellä ja käden korkeudella ollut, ennenkin
hajonnut kyltti katkesi.
Mä kävin tänään potkurilenkillä, kun oli niin hyvä ilma. Aurinkokin paistoi.



Ei vaan tullut oikein uni taas viime yönä. Päätä särki. Taisi johtua siitä, etten ole taas muistanut juoda tarpeeksi vettä. Tarvitsisi painoakin saada kilon verran alas taas vaihteeksi. On tullut syötyä taas liikaa vääränlaisesti (eli liian vähän ja sitten olen santsannut kaikkia herkkuja ja kilojen kertyminen on taattu).



"Eiks sun sytäntäs oo koskaan kourassu tieto, et huonosti hankkiva vaimo on avioliiton tuho?"
-Lottovoittaja UKK Turhapuro-

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Onni on...

Äiti neuvoo tytärtään: - Poika, joka haluaa sinut oikeasti, ei ole kiinnostunut sinun paitasi tyylistä tai väristä vaan siitä mitä sen paidan alla on - siis sydämestä.

Tuolta minusta tuntuu nyt. Muru kysyi milloin olen tulossa hänen luokseen. Mukava tunne, kun jollakin on ikävä ja nimenomaan sellaisella, jota itse ikävöin ja rakastan. ♥ Loppuviikosta jos menisi. On nyt väliviikko menossa ehkäisyssä, niin ei uskalla mennä sinne. Hän kysyi, että meinaanko, että pamahdan paksuksi pelkästä vieressä nukkumisesta. Siis tuota, meinaako hän, että tyydyn pelkästään vieressä nukkumiseen? :D Ihan kuin ei vielä tuntisi minua tarpeeksi hyvin. Luulisi kyllä että kun kohta kaksi vuotta tutustuttu, niin tietäisi jo minun tavat ja... muut jutut. ;)

Haluttaisi laittaa tähän joku kuva, mutta nyt ei ole tullut käytyä kuvaamassa.

"Naisethan on siis ehtottomasti elämän suola,
vanhemmat naiset nimittäin. 
Nuoret naiset onkin sitten sokeria."
-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-
 

Alkoholi - ystävä tai vihollinen, ihmisestä riippuen

Katselin illalla Mentalisti Noora Karma-ohjelmaa. Ihan mielenkiinnosta katsoin, kun minua on aina kiinnostanut kaikki yliluonnollinen ja mahdottomalta kuulostava ja täytyy sanoa, että katson kyllä toistekin. En tiedä uskoako vai mitä, mutta vaikea sitä on olla uskomatta, kun omin silmin näkee, vaikkakin tv:stä.

Kävin eilen baarissa ja otin pitkästä aikaa yhden drinkin. Maistui hyvältä, mutta se ei tehnyt mulle hyvää. Vaikka otin vain yhden, minun ajatukset alkoi harhailla. Olin kuin toisessa maailmassa: tiesin olevani baarissa, mutta tuntui kuin leijuisin sen baarin yläpuolella ja katsoisin kaikkia sieltä. Muutenkaan ajatukset ei olleet oikein selkeitä. Minun masennus tuntuu olevan syventymässä ja paniikkikohtaukset lisääntyy, niin alkoholi ei nyt sovi. No, muistanpa taas.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Nautintoja ei tarjolla

Tänään olisi muka pihvi- ja suihinottopäivä. Minun mies ei saa ainakaan jälkimmäistä. Hyhhyh. Ei ole minun juttu. Siihen on kolme syytä: se, että sen huhutaan aiheuttavan syöpää ja toiseksi, minusta se on muuten vaan ällöttävää. Ja kolmanneksi: me ollaan tänään eri paikkakunnilla.

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014031418123132_fd.shtml

torstai 13. maaliskuuta 2014

Puuh, ahdistus

Puhalluttaa, syvään. Ahdistaa niin, ettei oikein tiedä mitä tässä tekisi. Olin menossa jo muka nukkumaankin, mutta ei siitä tullut mitään, niin avasin tietokoneen uudelleen. En oikein tiedä mikä tämän taas aiheuttaa. Toisaalta äiti vihjaili taas päivällä, että olen kelvoton. Kaikki tuntui olevan minun syytä. Varmaan minun syntymäkin on minun omaa syytä. Kai se olisi parempi, ettei minua olisi olemassa ollenkaan.

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään, mutta senkun vaan laitoin kuvan
viime kesältä, kun sattui silmään.

 "Tänään alkaa viikon pitunen lounas."
-Lottovoittaja UKK Turhapuro-

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Seesamibroileria ja pähkinäkastike

Nyt tulee pitkästä aikaa ruokapostaus.

Löysin äidin ET-lehdestä tällaisen tai tässä on oikeastaan kaksi erillistä ohjetta, joita vähän itse muokkasin ja kirjoitan sen oman muokatun version tähän.

Seesamibroileria

Puolikkaan sitruunan mehu
Öljyä
Suolaa
4 broilerifilettä
1 dl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa

1. Leikkaa broilerinfileet kuutioiksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista broileripaloihin vaaleanruskea pinta. Purista päälle sitruunamehua ja suolaa broilerikuutiot.

2. Lisää seesaminsiemenet kulhoon ja kieritä broileripalat siemenissä. Nosta palat takaisin pannulle ja paista kannen alla kypsiksi.



Pähkinäkastike (joka ei kyllä minun mielestä ole kastiketta nähnytkään, pikemminkin paistettu pähkinälisuke)

1 dl kuorittuja manteleita
1 dl pekaanipähkinöitä
3 valkosipulinkynttä
3/4 dl öljyä
mustapippuria
1 dl keitinlientä
Sitruunamehua maun mukaan
Ripaus sokeria
Suolaa

1. Rouhi (tai paloittele itse veitsellä) mantelit ja pekaanipähkinät ja silppua valkosipulit. Kuumennä öljy pannussa ja lisää ainekset paistumaan muutamaksi minuutiksi. 

2. Rouhi joukkoon mustapippuri ja lisää keitinlientä (itse keitin vaan vettä ja sekoitin siihen kanaliemikuution), sitruunamehua (itse laitoin näin ensimmäisellä kerralla puolikkaan sitruunan mehun ja minun mielestä se oli aivan liikaa). Lisää myös ripaus sokeria ja suolaa. Hauduta muutama minuutti.

PS. Tämä pähkinäkastikehan on siis oikeasti pastalle tarkoitettu, mutta kun minä en pastaa syö. Mutta te, jotka syötte, niin kannattaa kokeilla. Tuollaisenaan se ei oikein toiminut. Tuo broileri sen sijaan oli naminami.

Kymmenvuotiaan pelko

Mulla tuli yhtäkkiä mieleen takauma. Silloin kun mä olin jotain yhdeksän- tai kymmenenvuotias, äiti uhkasi usein vihapäisenä juosta järveen. Ja sitten hän sanoi, että yläkerran pöydällä on musta huivi, joka me voidaan isän kanssa pukea hänen päähänsä ja upottaa takaisin sinne järveen jätesäkkiin käärittynä, niin ei tarvitse maksaa hautajaiskuluja. Arvatkaa jäikö tuon ikäiselle pelkoja ja arvatkaa kävinkö joka ikinen kerta, kun hän puhui tuollaisia, tarkistamassa, onko siellä yläkerran pöydällä oikeasti joku musta huivi, mutta ei siellä koskaan ollut. Ja eihän hän tuota tehnyt, mutta monta vuotta mä tuota pelkäsin ja kuten huomaatte, vieläkin muistan. Ja löysinpä suunnilleen samoihin aikoihin vielä äidin käsin kirjoittaman jäähyväiskirjeenkin. Etsin kirjekuorta lähettääkseni jotain (mitä lie olin lähettämässä), niin se osui minun käteen. Luin sen, mutta laitoin takaisin samaan paikkaan ja siellä kai se on vieläkin.

Hieman kevennystä tämän jutun perään:

"Jos joskus on niin väsyny, että just ja just jaksaa syödä, mut ei jaksa ollenkaan maistella, niin tää kone maistelee mun puolestani. Silloin ei tuu tunkettua suuhun mitä tahansa mössöä." (ruuanmaistelukoneesta)
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kaksimielinen ajattelutapa virkistää mieltä kummasti

Kaksimielisisesti ajattelevilla on aina hauskempaa. Selasin Muumikirppistä ja siellä joku oli tägännyt toisen nimen ilmoittaakseen, että hänelle on yksityisviestiä Muumipehmo-setistä, niin enköhän mä lukenut "Muumipehmoseksistä". :D Ei silti... Muumipehmosetäkin kuulostaa aika epäilyttävältä, vaikka tuossa varmaan tarkoitettiin settiä. :D Mulla on aina vähän ollut ongelmia tämän mielikuvituksen kanssa. Milloin käsitän väärin, milloin kuvittelen liikaa ja pelkään turhaa jne.

Ihanaa, että on olemassa tuntemattomia auttavaisia ihmisiä

Voi taivas. Olen unohtanut totaalisesti sen lankkuhaasteen. No, en mä nyt kipeänä olisi jaksanut tehdäkään.

Äiti teki tänään sämpylöitä gluteenittomista jauhoista ja ai että oli hyvää kuumina voin kanssa, nami. :P


Olen niin iloinen, kun on olemassa edes tuntemattomia auttavaisia ihmisiä, kun tutuista ei siihen näköjään ole. Kiitos Teijalle, joka kertoi miten noita kuvakollaaseja tehdään. :) Olen nimittäin useammalta (ainakin viideltä eri henkilöltä) ja useampaan kertaan vuoden aikana kysynyt miten niitä tehdään, mutta en ole saanut vastaukseksi muuta kuin "niitä tehdään silleen jännästi". Luulin jo, että niiden tekotapa se on joku tarkkaan varjeltu salaisuus, jonka saa tietää vain harva ja valittu, jos vahingossa sattuu itse löytämään sen miten niitä tehdään. Tämä ensimmäinen nyt on vaan tällainen, kun kokeilin miten se tapahtuu.

"Nyt on nii ikävästi, että mulla on sattunu jäämään tämä tämmönen tsekkivihko kotio, että sattusko teillä olemaan tommosia käytöstä poistettuja nakkeja, joita sais tommoseen sopuhintaan?"
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tähtiä

Mulla oli hieman ennakkoluuloinen asenne tuota tänään alkanutta Tähdet, tähdet-ohjelmaa kohtaan. En odottanut mitään kovin kummoista, kun ei mainoksesta oikein kauheasti selvinnyt mistä oli kyse. Mutta, se yllättikin positiivisesti. Tykkäsin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tosin kun katselin Telkku.comista tulevien jaksosen teemoja, niin jollakin viikolla näkyi olevan ooppera. Voi jestas, en tykkää yhtään oopperasta. No, ehkä sen kestää tai sitten jättää katsomatta.

Meikäläinen on edelleen kipeä. Nyt olen saanut vielä nuhankin kaupan päällisiksi. Toivottavasti ei kestä kauaa.

Kerroin joku aika sitten, että aion myydä Muumimukini. Olen saanut aika hyvin niitä myytyä. Jonkun verran on vielä jäljellä, mutta se johtuu enimmäkseen siitä, etten ole kaikkia jaksanut laittaa vielä myyntiin. Siinä on niin kauhea homma, kun pitää tutkia ja kuvata mahdolliset viat ja vielä listatakin ne. Vielä ei ainakaan ole kaduttanut mukien myyminen. Alkoi niiin ahdistaa ne tuolla vitriinissä ja toisaalta pelottaa, että jos vahingossa rikon jonkun arvokkaan mukin (joillakin arvoa yli satanen).

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Minulla on oikeus...

Putous-ohjelma vissiin loppui sitten kokonaan, mikäli oikein ymmärsin tuon Unicef-jakson päätteeksi. No, kaikella on aikansa. Se alkoi minun mielestä vähän kiertää kehää. Ne sketsit ei enää oikein naurattaneet. Mutta sketsihahmoista ensimmäistä kertaa löytyi ihan eka jaksosta lähtien minun ehdoton suosikki ja sehän voitti koko kisan. ♥Antsku ♥ 

Miul on oikeus miun ommiin tunteisiin ja voisi nyt kyllä sanoa, että se tunne, kun sydän "muljahtaa paikaltaan" säikähdyksen takia. Katselin kalenteria ja kun käytän ehkäisynä ehkäisylaastaria, niin katsoin väärin ja se väärin katsominen sai sydämen tykyttämään ainakin miljoonaa. Katsoin nimittäin, että mulla on jäänyt yksi viikko välistä, eli olisin unohtanut sen laastarin yhdeltä viikolta (niinhän se siis kuuluukin jättää yksi viikko väliin, mutta kun mä katsoin, että olisi jäänyt kaksi viikkoa välistä). Näin ei kuitenkaan onneksi ollut, muuten saattaisi talo olla kohta täynnä Pikku-Murun "äiti, anna tissiä"-huutoja. Siis haluanhan mä lapsia ja vauvakuume on, mutta ei ehkä ihan tähän elämäntilanteeseen vielä sovi jälkikasvu.

Ensimmäinen suudelma

Tuli mieleen yksi juttu. Olen kuullut, että ensimmäisen suudelman muistaa aina. En mä vaan muista. Ei mitään käsitystä kenen kanssa, milloin, missä ja miten se on tapahtunut. Ensimmäisen suudelman Murun kanssa ja sitä edellisen poikaystäväni (2010) kanssa muistan, mutta muita en. En tiedä, voi johtua siitäkin, jos olen silloin ihan ensimmäisen suudelmani aikaan ollut jo niin sairas (henkiseti), että muisti pätkii siltä osin.

Naistenpäivää

"Naisista puheenollen, niin jos naista kattoo ylhäältä alaspäin, niin tullee ensin silmät, sitten suu ja niin poispäin. Mutta jos sitä kattoo alhaalta ylöspäin, niin tulee ensin nilkat, sitten korvapuusti ja sitten polliisi." -Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen-

Siispä hyvää naistenpäivää arvon naiset!

Pitää vissiin itse käydä itselle joku kukka hakemassa tänään, kun ei taida kukaan sitä mulle toimittaa (Muruhan silloin yksi päivä toi mulle kukkia, mutta olin ehtinyt jo lähteä, joten ne kukat jäi sitten hänelle enkä mä edes nähnyt niitä, joka harmittaa kyllä vieläkin. Voi kun sitä on niin äkkipikainen noissa päätöksissä, minä siis :/).

Ja päivän Uuno:

"Koska joskus käy sil tappaa, että sinuhn tarjoamasi mainio, mutta ehkä hieman pieni aamupala aiheuttaa meikäläisen elimistössä niin voimakkaan väsymystilan, ettei sitä jaksa enää sen aterian jälkeen niinku oikein kunnolla kiittää, nii ajattelin tehdä sen nyt ennen syöntiä, ettei sillä tappaa unohtu."
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kenellä on oikeus lapsiin?

Mä sain nyt jostain ihan yllättäin hirveän yskän. Vähän väliä tuntuu, että tukehtuu.

No, se yskästä. Nyt mulla ärsyttää suunnattomasti. Eräs ihminen (naispuolinen) sanoi mulle vuosia sitten (ehkä neljä vuotta sitten), että hänen mielestään minun ei tulisi koskaan saada lapsia. Syytä hän ei kertonut tälle mielipiteelleen. Ja joo, siitä on vuosia, mutta tuota lausetta en unohda ikinä. Hänellä itsellään oli silloin kolme lasta, nyt hän odottaa jo viidennettään (vaikka sanoi neljännen jälkeen, ettei enää tee). Eikä tämä nainen ole edes kolmeakymmentä vielä. Niin, että nyt herää taas kysymys: kenellä niitä lapsia sitten on oikeus tehdä ja kenellä ei?

Mutta mitä erilaista hänessä on kuin minussa? Niin no, ehkä se, että hän on kihloissa, kohta viiden lapsen äiti ja asuu miehensä kanssa samassa asunnossa. Asuisin minäkin, mutta ei nyt vielä ole suunnitteilla muuttaa yhteen tuon miehen kanssa. Sen aika on sitten jossain vaiheessa. Enkä mä lapsia ennen yhteen muuttoa meinaa tehdä, sen verran järkeä sentään päässä.

PS. Häitä tiedossa. Murun veli ja hänen naisystävänsä oli näkynyt julkistavan kihlauksensa tänään Facebookissa. Sekin luo vähän paineita.

"Se riippuu kastikkeesta. Esimerkiks tommonen punatulkkumuhennos, se on oikein maukas. 
Talitintti maaliskuussa seuraava, vaikka eipä silti, joskus on oikein hauska haukata haukkaakin." (kysymykseen pitääkö Uuno pikkulinnuista).
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Yllättyneisyyttä ja raivoa

Hihii, mä olen niin imarreltu. Kävin yhtenä päivänä kenoamassa ja sitä kuponkia ostaessani se Ärrän myyjä kysyi minulta henkilöllisyyspaperit, vaikka mulla oli Veikkauskorttikin (jota ei kai alaikäisille edes myönnetä). Kai mä oon sitten vaan niin nuoren näköinen (niin joo, teistä lukijoistahan ei ole minua kukaan koskaan nähnyt, edes kuvassa, yhtä lukuun ottamatta :)). Sanoinkin Murulle, että saa olla ylpeä naisystävästään, kun vielä 25-vuotiaanakin paperit kysytään. :D Tai ehkä osittain syynä on minun pituus tai siis lyhyys (olen 145 cm päästä varpaisiin, jota moni on ihmetellyt, mutta tosi tuo on).

Ette arvaa kuinka mulla ärsytti tänään. Kävin salilla ja mulla kun on semmoinen kuntoiluohjelma ihan paperilla, niin menen aina sen mukaan (laite 1, laite 2 jne.), niin joka kerta, kun olin johonkin tiettyyn laitteeseen siirtymässä eräs mies (jota en tunne) siirtyi aina samaan laitteeseen ennen minua ja minunhan piti sitten soveltaa ja vaihtaa niiden laitteiden käyttöjärjestystä ja muistella missä olen jo käynyt. Huoh. Se treeni meni vähän niinkuin pilalle tuon odottelun takia eikä oikein hikikään sitten tullut. Paras ehkä käydä tästä lähtien aamuisin (nyt kävin neljän jälkeen, kun sali oli aika täysi).

"Vaikka onkin vakiopöytä Vaakunassa aina varattuna, 
niin se vaatii luonnetta vaihtaa tommonen satopriääni tämmöseen kevyeeseen ulkoilmastointiin."
-Häpy endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin rikkaan ja kauniin vaimon-

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kotona taas... vaikka ei pitäisi

Tuli oltua Murun luona muutama päivä. Piti olla enemmänkin, mutta siellä taas tapahtui. Muru lähti taas aamulla töihin sanaakaan sanomatta. En tykkää yhtään siitä, ettei mulle sanota mitään, kun lähdetään. Mitä, jos hänelle sattuu jotain ja hän ei ole ennen sitä sanonut mulle mitään, niin sehän jäisi vaivaamaan koko loppuelämäksi. Mulla alkoi niin ärsyttää, joten lähdin itse kotiin.

Tuli sitten viesti, että hän tuli kotiin eikä siellä ollut ketään (miksiköhän ei?). Oli kuulemma ostanut mulle kukkia. What? Hän ei ole ikinä ennen ostanut mulle mitään. Vähän mulla harmittaa nyt, mutta ei mahda mitään. Saa myöhemmin ostaa mulle uudet kukat.

Toinen mikä mulla ärsyttää on se hänen yleisin lauseensa: "joko ruoka on valmista?" Joskus haluttaisi sanoa, että "en tiedä. Siellä on ainekset jääkaapissa ja jos et ole tehnyt niistä mitään, niin ei kai se sitten ole valmista." En minä mikään piika ole (kai).

Kun lähdin sieltä, kävi aika nolo juttu. Lähdin sieltä siis reppuni ja käsilaukkuni kanssa. Onneksi satuin vilkaisemaan itseäni peilistä ennenkuin lähdin bussipysäkille, nimittäin olisin muutaman pitkän katseen saattanut saada. Mulla roikkui pikkuhousut repun vetoketjun välistä puoliksi ulkona! :D

Löysin Kirpparilta jotain.



Neljällä eurolla sain tuon. Prada-merkkinen laukku, mutta feikki sellainen, mutta eipä tuo minua haittaa, en ole merkkien perässä juoksija.

"Kyllä se Uuno näkee jakuulee, vaikka se syöki."
-Uuno Turhapuron aviokriisi-

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...