Kun mä sinut kohtasin... kaksi vuotta sitten

Tänään on tasan kaksi vuotta siitä, kun tapasin Murun ensimmäisen kerran. Tällaista kirjoitin hänestä tuolloin: Klik. Onhan tässä ollut kaikenlaista, vaikeuksia ja muuta, mutta niistä on selvitty. Kävin eilen hänen luonaan. Haettiin vanhempien kanssa sänky, jonka ostin Murulta. Se ei mahdu hänen uuteen asuntoon ja mä tarvin isomman sängyn, joten... Lisäksi käytiin syömässä eräässä ravintolassa. Vein hänelle meidän ensimmäisen yhteiskuvan kehyksissä ja itsetekemiäni mango-juustokakkuleivoksia ja oli kuulemma niin hyviä, että saan (joudun) tehdä toistekin:

Joo-o, tuo on minun elämäni ensimmäinen kirjoitettu kuorrutus (sulatetulla
raakasuklaalla tein), joten siksi tuon näköinen, mutta makuhan se on tärkein.

MANGOJUUSTOKAKKULEIVOKSET

Ainekset:

300 g digestivekeksejä

120 g voita

8 kpl liivatelehtiä

400 g maustamatonta tuorejuustoa

5 dl kuohukermaa

Tilkka kiehuvaa vettä (alle puoli desiä)

2 dl sokeria

4 tl vaniljasokeria

Puolikkaan sitruunan mehu

Päällys:

2 purkkia Piltin mangososetta

2 kpl liivatetta

2 rkl vettä

Viinerivuokia (löytyy samalta hyllyltä kuin muffinssivuoat).

Mä puolitin tuon ohjeen

Ohje:

1. Murenna keksit muruksi ja sekoita pehmeä rasva joukkoon. Painele massa vuokiin tasaisesti. Laita jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi.

2. Laita liivatteet kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Sekoita sillä välin tuorejuustoon sitruunamehu ja sokerit. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi.

3. Purista liivatteista vesi pois ja sulata ne kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää liivate nopeasti tuorejuuston sekaan, ohuena nauhana kaataen ja koko ajan sekoittaen.

4. Lisää kermavaahto tuorejuuston sekaan.

5. Kaada valmis seos vuokiin, tasoita pintaa tarvittaessa. Anna hyytyä jääkaapissa meluiten yön yli.

6. Kun leivokset ovat hyytyneet tarpeeksi, voit valmistaa päällysteen. Liuota liivatteita kylmässä vedessä 5-10 minuuttia. Sen jälkeen sulata ne kuumaan vesitilkkaan. Sekoita liivate mangososeen joukkoon huolellisesti ja nopeasti, kaada sen jälkeen leivosten päälle. Tasoita tarvittaessa. Laita leivokset takaisin jääkaappiin ja anna päällysenkin hyytyä.

"Onko arvon rouva ollenkaan tullu ajatelleeks, että miten meidän sitten käy, jos meikäläinen töihin menee? No menee työttömyyskorvaukset ja millä ihmeellä me sitten eletään?"

-Uuno Turhapuro kaksoisagentti-

Raiskattu - onneton, raiskaaja - onnellinen, miksi?

Olen ollut väsynyt. Muru pyysi anteeksi ja sai anteeksi, mutta minun ajatukset on sekavat. Rakastan häntä, mutta toisaalta haluan erota hänestä, kun hänen käytös tuskin jatkossakaan muuttuu ja jossain vaiheessa ollaan taas samassa tilanteessa.

Mulla oli viime yönä todella paha olla. Itkin, koska sain sellaisen paniikkikohtauksen, että en yhtään tiennyt mitä tehdä. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta hän vain pakeni (sanoi menevänsä nukkumaan). Minun kädet oli osittain tunnottomat, jalat vapisi, kylmää hikeä puski, henkeä ahdisti ja päässä humisi. Olin niin paniikissa, että mietin jo kaikenlaista sillalta hyppäämistä ja sellaisia.

Kysyin päivällä häneltä, rakastaako hän minua ja sain myöntävän vastauksen, mutta miksi minusta ei tunnu siltä, että se olisi totta? Minäkin kyllä rakastan häntä, mutta en ole onnellinen. Sen muuttaisi hänen suhtautumisensa minuun. Jos hän oikeasti osoittaisi sen, että haluaa auttaa minua (kuuntelemalla). Mä itse olen aina ollut valmis kuuntelemaan hänen huoliaan (rahahuolia, pelaamisongelmasta johtuvia huolia yms.) ja jopa tarjoutunut auttamaan, mutta hän ei koskaan tarjoa apuaan. En tiedä mitä hän voisi sitten tehdä, mutta voisi hän edes kysyä, että "voinko tehdä jotain". Sekin saisi minut tuntemaan, että hän todella on kiinnostunut ja välittää.

Päivällä alkoi ahdistaa uudestaan, kun kuulin oman elämäni kannalta maailman inhottavimman tyypin (miehen, joka monta vuotta sitten raiskasi minut ja sai teollaan aikaiseksi sairauteni pahenemisen) menneen kihloihin. Sellaisella sialla on siis oikeus onneen ilman minkäänlaista rangaistusta, mutta mulla ei ole.

Elämä vooooiiiiiiii muuttua... tai ainakin siihen kuuluvat suunnitelmat voi

No niin, se siitä huomisesta. Muru on sairastunut (ilmeisesti kuumetta ainakin), eli se reissu siirtyy hamaan tulevaisuuteen. No, koska talo tyhjenee huomenna (muu talon väki menee mökille), niin mä voin ottaa rennosti ja vaikka nukkua syömättä mitään eikä kukaan motkota vieressä, että pitäisi syödä, vaikka ei olisi nälkäkään. Tai huuda ja valita siitä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Olisihan sitä miestä ollut mukava nähdä ja... *piip* (khihihi...), mutta en ehkä kuitenkaan halua TAAS sairastua. Yksi flunssa riitti tälle keväälle.

Ja onhan mulla tuossa pino kirjoja. Tuo Leena Lehtolainen on vielä hieman kesken (puolet lukematta) ja sitten on nuo Metsolat. Niin ja mulla on alkanut Juha Vuorisen kirjojen uusintalukeminen vastapainona tuolle murhakirjallisuudelle (Lehtolainen). 

PS. Löytyi se takki (Haglöfsin ihana turkoosi kevättakki). Kallis, mutta tuli tarpeeseen. Eipähän tarvitse enää etsiä. Löysin myös pinkit farkut (i like!).

Kiusantekoa

Khihihihi, että mä olen julma. Muru kun kielsi minua tulemasta sinne ennen ensi viikon alkua, vaikka minun ikävä on aivan kamala, niin mä vähän kiusasin häntä. Laitoin hänelle kuvan minun päällä olevista pikkuhousuista. En tiedä, oliko hän töissä, kun avasi sen kuvan puhelimestaan, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun joutuu makaamaan työpaikkansa sohvalla mahallaan minun takia, ettei työkaverit huomaa mitään erikoista. :D No, pitää sitä välillä jotain virikettä järjestää hänenkin päivään, ettei elämä käy vallan tylsäksi. ;)

Onni on...

Äiti neuvoo tytärtään: - Poika, joka haluaa sinut oikeasti, ei ole kiinnostunut sinun paitasi tyylistä tai väristä vaan siitä mitä sen paidan alla on - siis sydämestä.

Tuolta minusta tuntuu nyt. Muru kysyi milloin olen tulossa hänen luokseen. Mukava tunne, kun jollakin on ikävä ja nimenomaan sellaisella, jota itse ikävöin ja rakastan. ♥ Loppuviikosta jos menisi. On nyt väliviikko menossa ehkäisyssä, niin ei uskalla mennä sinne. Hän kysyi, että meinaanko, että pamahdan paksuksi pelkästä vieressä nukkumisesta. Siis tuota, meinaako hän, että tyydyn pelkästään vieressä nukkumiseen? :D Ihan kuin ei vielä tuntisi minua tarpeeksi hyvin. Luulisi kyllä että kun kohta kaksi vuotta tutustuttu, niin tietäisi jo minun tavat ja... muut jutut. ;)

Haluttaisi laittaa tähän joku kuva, mutta nyt ei ole tullut käytyä kuvaamassa.

"Naisethan on siis ehtottomasti elämän suola,
vanhemmat naiset nimittäin. 

Nuoret naiset onkin sitten sokeria."

-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-

 

Ihana, mutta haikea olo

En ole muutamaan päivään kirjoittanut. Ei ole oikein joutanut. Mulla oli täällä mies. En noissa aikaisemmissa blogikirjoituksissa tuosta ole maininnut, kun ei tiennyt, tuleeko mitään vai eikö. Ja siis joo, meikäläinen on nykyään parisuhteessa. :) Olen niin onnellinen, ikävä vaan on niin suuri, että litran astia ei riitä näiden kyynelten keräämiseen. Mies joutui lähtemään aikaisemmin kuin oli tarkoitus. :/ No, näkipähän, minkälaiseksi mä muutun, kun masennun: ruokahalu menee, itken, ei huvita puhua, olen surullinen. No, sitä ei ehtinyt nähdä, että nukun aika paljon silloin, mutta eiköhän tuo kerkeä senkin näkemään. Mutta onneksi hän on ymmärtäväinen. :)

Mielettömän hyvä fiilis! :)

Kävin tänään ensimmäistä kertaa (minulle) uudessa kampaamossa. Olen tyytyväinen tulokseen. Ehkäpä käyn kyseisessä puljussa toistekin.

Ps. On niin hyvä olla pitkästä aikaa (syynä eräs ihanan ymmärtäväinen kaksilahkeinen :)), että sen kunniaksi tekaisin suklaakakun. :P

Valmissuklaakakkupohja (tai siis kolme, joista nuo kerrokset tuli),
kostukkeeksi Marli Natur Neljä hedelmää-mehua + vaniljasokeria. 
Täytteeksi ja päälle vaahtoutuvaa  suklaakermaa ja päälle 
lisäksi raastettuna Kinder Maxia.

Rakkautta eri asioihin

Mies, jonka kanssa minulla on juttua, soitti tuossa perjantaina, humalassa. Mä niin inhoan humalaisia, kuten olen aikaisemminkin sanonut. Mutta eihän niin humalaiselta silti kuulostanut. Tosin  jutut oli kyllä todella sekavia. Jätti jutun kesken ja hyppäsi seuraavaan asiaan ja mä menin ihan sekaisin, kun en tiennyt, mistä hän milloinkin puhui. Ajattelin, jos parin viikon päästä viikonloppuna menisi ekaa kertaa tapaamaan häntä tuohon 50 km:n päähän, jos hän ei ole suunnitellut jotain muuta. Näkeepähän sitten millainen hän todellisuudessa on. Ihan mukavalta kuitenkin puhelimessa kuulostaa ja hänen ääneensä ja niihin juttuihin (lukuun ottamatta tuota sekavaisuutta) ainakin olen ihastunut. Saa nähdä sitten itse ihmisestä, että millainen prinssi tai sammakko hänestä kuoriutuu. :D

Kohta 7 kuukauden ikäinen kummityttöni kävi tänään kylässä äitinsä kanssa. Oli kyllä kasvanut hurjasti, vaikkei tästä kauaa ole, kun olen hänet viimeksi nähnyt.

Pilvipylly <3

Tänään oli tuolla keskustassa sydänkylttejä, joissa luki "S&M". Jotkut S- ja M-kirjaimella alkavat ihmiset oli menneet siis naimisiin, mutta mä vaan totesin, että "vissiin jotkut sadomasokistiset häät". :D

Nyt väsyttää niin, että tähtitaivas ei riitä... Ei vaan vielä malta mennä nukkumaan, kun tv:stä tulee taas ohjelmaa.

Illan päälle voisi vielä jatkaa Likaiset legendat - 30 vuotta Yötä-kirjan lukemista. Kertoo siis Yö-yhtyeen 30-vuotisesta taipaleesta.