Saako äiti olla masentunut?

Niin, otsikon kysymys, se mulla on pyörinyt mielessä viime aikoina. Olen kamalan väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Masennus vaivaa taas. Välillä lapsikin ärsyttää niin, että haluaisi vaan sulkeutua tyhjään, pimeään huoneeseen yksin. Olen toki iloinen lapsestani ja hänen kehityksestään, mutta käy vaan välillä niin hermoon. En ole sanonut tästä kenellekään, kun minusta tuntuu, ettei äiti saa olla masentunut ja aina pitää jaksaa.

Poika (kohta 10 kk) on oppinut nousemaan seisomaan ja ryömii kovaa vauhtia eteenpäin. Heräilee vaan vieläkin jopa tunnin välein.

Ja minun ahdistus on palannut pahempana kuin koskaan. Tämä on jatkuvaa. Koko ajan semmoinen painava kivimöykky rinnassa.

Me ollaan edelleen pojan kanssa minun vanhempien luona samasta syystä kuin aiemmin. En jaksa enkä pysty olemaan lapsen kanssa kahdestaan. Miehen työajat kun on niin epäsäännölliset. Ja vaikka ei olisikaan, en jaksaisi olla lapsen kanssa viikkotolkulla kahdeksan tuntia päivässä kahdestaan tässä väsymyksessä.

Minun mies oli täällä myös nyt joulun. Oli kyllä niin raskas joulu henkisesti, että ajattelin, jos oltaisiin ensi joulu ihan vaan kolmistaan kotona. Jos tuo poika sitten jo olisi vähän helpompi.

Puuh, ahdistus

Puhalluttaa, syvään. Ahdistaa niin, ettei oikein tiedä mitä tässä tekisi. Olin menossa jo muka nukkumaankin, mutta ei siitä tullut mitään, niin avasin tietokoneen uudelleen. En oikein tiedä mikä tämän taas aiheuttaa. Toisaalta äiti vihjaili taas päivällä, että olen kelvoton. Kaikki tuntui olevan minun syytä. Varmaan minun syntymäkin on minun omaa syytä. Kai se olisi parempi, ettei minua olisi olemassa ollenkaan.

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään, mutta senkun vaan laitoin kuvan
viime kesältä, kun sattui silmään.

 "Tänään alkaa viikon pitunen lounas."

-Lottovoittaja UKK Turhapuro-

Energiahoito, osa 1

Mulla on jo pidemmän aikaa ahdistanut päivittäin ja jatkuvasti. Minun henkilökohtainen hyvinvointiohjaajani tekee myös energiahoitoja. Se auttaa (ainakin esitteen mukaan) muun muassa paniikkihäiriöoireisiin. Kävin kyseisessä hoidossa tänään ensimmäistä kertaa. Hoitokertoja on kolme (yksi kestää tunnin). Katsoo sitten niiden jälkeen kuinka vaikuttaa. Hoito toimii siten, että huoneessa soi hiljaisella musiikki, menen selälleen makaamaan hoitopöydälle ja hoitaja pitää käsiään minun kehon eri osien päällä ja vaihtelee käsien paikkaa välillä.

Alussa, kun hän piti käsiä pääni yläpuolella (ei siis tässä vaiheessa koskenut minuun), mulla alkoi ahdistamaan. Sitten, kun hän laittoi kätensä pääni alle (tässä vaiheessa kosketti minua), päätäni alkoi särkeä. Rentoutua en osannut kuin vasta suunnilleen hoidon puolivälissä.

Tuntemukset jälkikäteen: Enää ei ahdista niin voimakkaasti, mutta jollain tavalla kuitenkin. Olo on aika voimaton, käsistä varsinkin, vaikka en tehnyt muuta kuin makasin.

Uusi hieno (huono) harrastus

Olen aloittanut uuden "harrastuksen". Tämä on vaan vähän huono harrastus sairauksieni (masennus, paniikkihäiriö) takia, nimittäin juominen. Tulee käytyä lähes joka viikonloppu baarissa ja siellä tulee otettua, ei nyt humalaan, mutta muutama kuitenkin. Ennen en juonut juuri koskaan ja nyt on yhtäkkiä tullut tällainen, että joka viikonloppu on mentävä ja jos en mene, juon kotona jonkun verran.

En vaan osaa sanoa, miksi tuosta on tullut tapa. Kai tuo baareissa käyminen ainakin johtuu siitä, että kuvittelen tapaavani siellä ihmisiä. Sitten parin tunnin päästä huomaan, etten taaskaan tavannut ketään (olen ujo ja olen huono tekemään aloitetta tutustumisessa), alkaa väsyttää ja lähden jo varhaisessa vaiheessa kotiin. Kotona sitten alkaa ahdistaa ja tulee mieleen kaikenlaisia ikäviä ajatuksia, ihan hengen riistämisestä lähtien. Lisäksi myös noita edellisessä blogipäivityksessäni kirjoittamiani läskikriisejä.

Viime aikoina on tullut noita itsemurha-ajatuksia ihan selvinpäinkin mieleen. Pelottaa vaan, jos epäonnistuu siinä ja jää jotain elinikäisiä vaivoja (lääkkeistä). Pari vuotta sitten olin hoidossa psykiatrisella osastolla viikon juuri itsemurhayrityksen takia, mutta ei se ollut oikein minun paikka. Liikaa sääntöjä, eli sinne en enää halua. Viime aikoina alkanut vaivaamaan myös muutama vuosi sitten todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, eli voi ahdistaa päivittäin ilman varsinaista syytä.

Kai mä ajattelen tuolla juomisella pakenevani tuota jatkuvaa ahdistusta. Hetkenhän se auttaa, mutta ei sen kauempaa.

Joo, tulipa taas pitkä teksti, huhhuh.

A niinkuin ahdistus

Kävin tuossa päivällä ensimmäistä kertaa uudessa paikassa olevassa mielenterveystoimistossa. Vanhassa paikassa on remontti ja tämä on väliaikainen paikka. Alkoi ahdistaa sinne mennessä, kun en ollut varma, löydänkö sitä paikkaa enkä kehtaa kysyäkään keneltäkään. Ihan hyvin kuitenkin löysin sinne. Muutokset on pahimpia paniikkihäiriöiselle, kun sitä jännittää sitten ja alkaa ahdistaa.

Itseasiassa minun terapeuttini kysyi, haluanko jatkaa käyntejä siinä paikassa, että onko viihtyisä vai haluanko odottaa siihen, kun he muuttavat takaisin sinne vanhaan paikkaan. Ei oikein minun tilanne salli sitä, että odottaisin mitään heidän takaisin muuttoansa. Ja ihan viihtyisä se paikka oli. Samantyyliseksi olivat saaneet tämän väliaikaisen paikan kuin millainen se varsinainen paikkakin on.

Nyt on sitten ahdistus menossa. Ilmeisesti minun ahdistuneisuushäiriö nostaa taas päätään. Tai mikä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö onkaan varsinaiselta nimeltään. Eli sellainen, että ahdistaa, vaikka ei varsinaista syytäkään ole. Tosin nyt on kyllä ollut kaikenlaista, kuten tuo minun aikaisempi blogipäivitykseni. Ja sitten tuli tuolla muualla netin syövereissä sellaista seksuaalisesti häiriköivää viestiä.

Valitusahdistusblogipäivitys...

Viimepäivinä on ollut vähän mieli maassa. En oikein edes tiedä syytä. Kai se tämä tekee sen, kun on yksin kotona aina päivät ja siinä on sitten aikaa miettiä kaikenlaisia ikäviä asioita eikä tosiaan seuraakaan ole. Lämpömittari näyttää about -30 astetta, niin ei oikein ulos huvita nenäänsä pistää. Hyvä, jos postilaatikolla viitsii käydä. Kunnon halauksen kyllä kieltämättä nyt tarvitsisin. Se voisi auttaa piristymään edes hetkeksi.

Hirveitä rintakipuja vasemmassa rinnassa on tällä hetkellä (syynä ahdistus). Minulla on siis yleinen ahdistuneisuushäiriö eikä ahdistukselle aina löydy varsinaista syytä tai sitten sen syy on niin pieni, etten sitä itsekään tajua.