torstai 31. lokakuuta 2013

Viimein tapahtuu

Ihanaa, ihanaa! Vaihteeksi on taas ihanaa. Muru tuli sunnuntai-iltana meille ja kysyi lähtisinkö hänen mukaansa hänen luokseen ja minähän lähdin. Siellä vierähti muutama päivä, ilman puhelinta. Olin niin yllättynyt siitä, että hän tänne tuli, että ajatukset meni ihan sekaisin. Unohdin sitten puhelimen kotiin. No, eipä se oikeastaan haitannut.

Murun luona ei ole kelloakaan, joten ei ollut puhelinta, nettiä eikä kelloa. Ihan kuin BB-talossa. :D No, tv sentään oli. Mutta suosittelen muillekin tuollaista irtiottoa välillä. Kukaan ei häiritse mitään kautta ja saa olla hetken rauhassa. Ja joo, me seurustellaan nykyään. Mutta jotain muutosta on tapahtunut tässä suhteessa. Hän esitteli minut vanhemmilleen, viimein. Toivottavasti tämä nyt onnistuu. Kaipa hän on tosissaan, kun vanhemmilleenkin esitellyt.

Huomenna olisi suuntana Pohjois-Pohjanmaa ja isosiskon pyöreiden vuosien juhliminen, kuulemma aika railakkaasti. No, minähän en juo, mutta muut varmaan juo minunkin edestä.

Toisia se jää kestää kävellä

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ei voi olla

Nyt v*ttu oikeesti... ei voi olla tosissaan. Kohta varmaan peritään kävelymaksut eri katujen taksojen mukaan ja pitää tietää kuukauden alussa mitä teitä tulee käyttämään kuukauden aikana ja sitten joku kengänkulutusvakuutusmaksu, huoh. Ihmettelen siis tätä uutista: http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288613455684.html.

Asiasta toiseen: Murun ei tarvitsekaan tehdä sitä lupaamaansa juttua, että tulisi tänne. Nimittäin ei tarvitse näkyä sitä naamaa enää täällä. Mulle selvisi tänään, 1,5 vuoden jälkeen, että hän on sitoutumiskammoinen ja hänellä on ihan erit ajatukset tulevaisuudestaan kuin mulla omastani. Mä haluan miehen, joka haluaa sitoutua minuun ja haluaa minun kanssa lapsia, hänen suunnitelmat on ihan päinvastaiset. Olen pettynyt. En olisi koskaan häntä tavannut, jos olisin tuon tiennyt (tapasin hänet siis treffisivuston kautta).

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Riidasta sovintoon

Voi jee mikä päivä. Muru antoi mulle anteeksi, kun olin ensin itkenyt viime yön ja koko päivän. Valtakunnassa siis kaikki hyvin taas vaihteeksi.

Minun piti nukkua koko päivän, mutta kummityttö tuli kylään, joten piti nousta ylös ja pukea vaatteet päälle. Kävinpä sitten samalla ulkona kuvailemassa.

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa

Viime yö oli taas hohhoijaa. Sellaiset neljän tunnin yöunet, jeejee. No, olinpa sitten aamulla kuvailemassa elämäni ensimmäistä auringonnousua. En vaan kovin jaksanut sitä odotella, mutta jotain kuitenkin sain.


Mulla v*tuttaa. Mä olen mokannut. Muru kysyi olenko kuullut Lauri Tähkän Puolikas-biisiä. Ja kun minun mielestä se kertoo erosta, niin kysyin sitten onko sillä taas aikomus jättää minut (okei, me ei olla vielä edes varsinaisesti yhdessä, kun hän ei ole tehnyt sitä lupaamaansa juttua, mutta niin...). Siitäkös Muru suuttui. Mutta mikä ihme se on, kun epäilen, kun aikaisemmin, kun hän on minut jättänyt, se on alkanut juuri tuolla tavalla, että hän on linkittänyt mulle jonkun erobiisin ja sitten PAM!

Pyysin anteeksi, mutta hän ei vastannut mitään. Hirveää, kun pitää mennä nukkumaan riidoissa. :/ Itse hän epäili minua joku aika sitten pettämisestä ja hänellä ei ollut siihen mitään syytä. Mulla sentään on syy tuohon jättämisepäilyyni.

Kyllä, sitä se on, jäätä.
Hyvin ohutta tosin... eikä sitä ole edes joka paikassa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Suuri on ja ihmeinen unten valtakunta

Hyvää huomenta. Tai päivä tämä kai jo tällaiselle on, joka on herännyt jo monta tuntia sitten. Nukahdinkin vasta joskus yhden aikaan, mutta silti olin hereillä jo ennen viittä. Meikit on jo naamassa ja odottelen, että kaupat aukeaa. Harvemmin sitä jaksaa meikata, mutta nyt kyllä jostain syystä olen saanut voimia siihenkin.

Tuli jostain mieleen tämä laulu, josta tulee aina lapsuus ja pienenä pitämäni nutukkaat (hyi, inhoan niitä enkä nykypäivänä laittaisi sellaisia karvakenkiä mistään hinnasta jalkaani, vaikka ne lämpimät varmasti ovatkin) mieleen, ei varmaankaan tarvitse selittää miksi:





maanantai 21. lokakuuta 2013

Kivaa postia

Hihi, postipoika toi mulle tänään jotain kivaa. Kiitos vain LegoLäskiKummitus vinkistä. :) Murun reaktio, kun laitoin hänelle Facebookin kautta kuvan, oli: "jahas". :D

Ja mikäs se juttu sitten oli...:



Kivaa peli-iltaa siis meille sitten joskus. ;)

Mä heräsin tänä aamuna klo 6.40 hirveään kipuun. Sellaiseen polttavaan, niinkuin joku vetäisi sellaisella naruköydellä ihoa pitkin oikein kovasti. Syynä raskausarvet toisessa jalassa. Ne tuli viime maananantain jumpan jälkeen. Ilmeisesti revähdytin sen jalan jotenkin. :/

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Huumorihetki

Eräällä leskirouvalla oli undulaatti. Hän oli perinyt sen aviomieheltään, joka oli ollut merimies. Linnun kieli oli siis aikamoisen terävä. Nainen koulutti kauan undulaattia puhumaan hienommin. Viimein rouva uskalsi kutsua rovastin kylään.

Rovasti sitten tuli ja ihaili kovasti undulaattia, mutta ihmetteli miksi linnun jalkoihin oli sidottu kaksi lankaa, vasemmanpuoleiseen sininen lanka ja oikeanpuoleiseen punainen lanka. Rouva selitti: - jos vedän sinisestä langasta, lintu laulaa Maammelaulun ja jos vedän punaisesta langasta, se laulaa Olen kuullut on kaupunki tuolla.
Rovasti halusi pikkuisen kiusoitella leskirouvaa ja kysyi mitä tapahtuu, jos hän vetään molemmista naruista yhtäaikaa. Tähän lintu vastasi itse: - no sitten mä putoan perseelleni!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Tositarina kärsimättömyydestä

Mä en tunnetusti ole kovin kärsivällinen ihminen. Kaikki pitää tapahtua heti. Oltiin alkuillasta menossa saunaan, minä ja äiti. Odotettiin, että sinne ensin mennyt isä tulisi pois sieltä. Kysyin sitten äidiltä mihin aikaan se isä sinne oikein on mennyt, että joko hän kohta tulee pois sieltä. Äiti vastasi vaan: 
- Kyllä se sekunnissa tulee pois sieltä.
Ihmettelin sitten, että miten niin sekunnissa. Mistä äiti sellaista voi tietää. Äiti sitten täsmensi:
- Aivan varmasti tulee sekunnissa, kun sammutetaan sieltä saunasta valot. :D

Ahdistusmörkö

Tää on taas tätä. Blogin ulkonäkö muuttuu viikoittain, kun mulla mieli muuttuu jatkuvasti. Anteeksi, jos se häiritsee. Nämä on näitä masennuksen oireita. Mikään ei ole hyvä ja toisaalta mikään ei huvita. Ja toisaalta taas haluttaa jotakin muutosta. Sisustaa jotenkin uudella tavalla tai jotain.

Olen kutonut kummitytölle kaulahuivia joululahjaksi, mutta senkin olen purkanut jo ainakin kolme kertaa ja aloittanut alusta, kun joku on mennyt pieleen ja nyt taas tuntuu, että ei tuon näköistä voi kenellekään lahjaksi antaa. Lapset kun on vielä niin kriittisiäkin. Enkä tiedä pitääkö hän edes kaulahuivia. No, on kuitenkin itse tehty ja ihan vain häntä ajateltu sitä tehdessä. Tyttö on 7-vuotias, että osaa jo vaatiakin, jos joku ei ole hyvä. No, jos tuo ei kelpaa, niin sitten ei.

PS. Mulla ahdistaa! Koko illan ollut kurkussa sellainen tunne, että siellä on jotain ylimääräistä. Paniikkia pukkaa. Miksi? Ehkä se on taas se pieni pelko, joka tuolla minun takaraivossa on, siis siitä, että tämä minun ja Murun homma menee taas päin mäntymetsää. En halua! :(

perjantai 18. lokakuuta 2013

Hiljaista riemua

Tein Murulle ehdotuksen. Ehdotus oli, että hän tulisi meille ensi viikolla pariksi päiväksi, kun hänellä kerran vapaatakin on. Ei sanonut ei. Mutta en uskalla vielä kovin kovaa riemuita. Hänellä kun nuo suunnitelmat tuppaa muuttumaan. Toivottavasti vaan ei muutu. Mä en muista milloin hän on viimeksi täällä käynyt. Siitä on niin pitkä aika, että muistaakohan hän enää edes tämän paikan sijaintia.

PS. Mun objektiivi tuli takuuhuollosta! En vaan tänään käynyt kuitenkaan kuvailemassa, joten kuvaton on vielä tämäkin postaus. :/

*Taistelee itsensä kanssa* - kumpi voittaa?

Mulla on menossa taistelu itseni kanssa. Toinen puoli minusta haluaisi hypätä bussiin ja mennä sillä suoraan Murun syliin, mutta toinen puoli sanoo, että odotat vaikka puoli vuotta, niin kauan, että hänellä on työltään aikaa tulla tänne ja tehdä se mitä lupasi (sanoo vanhempieni kuullen sen, mitä sanoi mulle, eli että on tajunnut mitä on ollut menettämässä ja että haluaa aloittaa minun kanssa alusta).

Olen vain tässä nyt miettinyt, että vanhemmat todennäköisesti luulee, että hän on tyyliin kosimassa minua. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus vaan se, että mä saan varmuuden siitä, että hän on tosissaan. Kun saahan hän kirjoittaa mulle ihan mitä tahansa tai sanoakin kahden kesken, mutta se, että se pystyy sanomaan sen muidenkin kuullen osoittaa jo jotain.

Mulla harmittaa, kun nämä postaukset on nyt kuvattomia, mutta ei ole oikein ollut mitään kuvattavaa. Tai no, kun olen nukkunut päivät, niin ei siksikään ole tullut kuvattua, mutta siksikin nyt näin, kun se minun pitkä (lue: parempi) objektiivi on nyt siellä huollossa, niin ei huvita tuolla perusobjektiivilla kuvata, kun se on vaan niin... äääh! Sillä pitää mennä lähelle, jos haluaa kuvata jotain. Ja se iso objektiivi suurentaa silleen kivasti, toisin kuin tuo perus.

torstai 17. lokakuuta 2013

Bloggaamisesta

En tiedä kuunteliko kukaan lukijoistani päivällä radiota ja tarkemmin sanottuna YleX-kanavaa. Itse en niinkään kuunnellut, olin vain mielenterveystoimiston odotusaulassa, kun radiossa alettiin puhua bloggaamisesta ja minun aistit heräsi. Oli pakko alkaa kuunnella tarkemmin.

Joku kommentoija nimimerkillä Outi kertoi mielipiteensä bloggaajista tähän tyyliin: "Kyllä se on narsismin merkki, jos pitää blogia". Ai on vai? En mä bloggaajia ainakaan sellaisina pidä. Taisi vaan olla kateellinen, kun ei itse ole saanut aikaiseksi perustaa blogia tai ei viitsi/osaa pitää sellaista. Tai sitten on niin vanhanaikainen, että luokittelee kaikki tietyllä tavalla tekevät ja käyttäytyvät ihmiset tietynlaisiin lokeroihin. Pyh, mulle tämä on ainakin lähinnä päiväkirja, tosin julkinen sellainen, jota muutkin voi lukea. En edes omalla naamallani täällä ole, joten päiväkirjana tätä pidän. Jos joku Outi pitää minua narsistina, niin voi, voi.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ensilumi

Aamulla oli järkytys huomata, että maa on valkoinen. Hyi. *Hrrrr*, kylmää! En tykkää! Ei nyt vielä olisi tarvinnut lunta sataa. Olisi sopiva, jos esim. 21.12. sataisi ja uuden vuoden jälkeen sulaisi pois. :)



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ehtoja

Latelin (Ex?-)Murulle vähän ehtoja. Hän sanoi (TAAS!) tajunneensa sen eilisen tapaamisen aikana mitä on menettämässä (menettänyt kyllä jo, ainakin puoliksi). Asetin yhden ehdon. Sanoin, että en usko ennenkuin hän tulee meille ja sanoo tuon kaikkien (minun vanhempien) kuullen. Sitten hänen täytyy olla ainakin tosissaan jos tuon minun takia tekee. Jos ei tee, niin sitten en kyllä usko. Tiedän, tuo olisi mulle itsellekin vaikeaa, erittäin vaikeaa. Hävettäisi tehdä noin., mutta olkoon se hänen rangaistuksensa siitä, että on jättänyt muutaman kerran, ottanut takaisin, taas jättänyt ja ottanut takaisin.

Selvitin hänen kanssaan eilen erään väärinkäsityksen, siis tämän. Ei tuo nainen ollut mikään. Nuo sen naisen jutut on ollut yksipuolisia. Ja se nainen on kuulemma naimisissa ja sillä on minun ikäisiä lapsia (aika vanha siis täytyy olla). No mutta minkä minä sille, että laskin niistä sen akan rakas- ja ♥-viesteistä yhteen 1+1 ja sain vastaukseksi suhteen.

"Kielletty" suudelma

Joo, ns. kielletty suudelma tapahtui päivällä. Tai no ei nyt niin kielletty. En siis suudellut ketään varattua. (Ex-)Muru vaan ajoi tästä ohi ja kävin hänen kanssaan kahvilla (mä join vettä) ja kun hän oli lähdössä, jutut vaan meni niin, että tuli pari suudelmaa vaihdettua. Ja no, minun tunteet nousi pintaan ja vollotin kaikkien ohikulkijoiden nähden (ex-)Murun rintaa vasten. Ei minun tunteet vaan ole hävinnyt. En voi sille mitään. Miehen tunteista en tiedä. Enkä tiedä olisko pitänyt olla tekemättä tuota, siitä tuo "kielletty"-sana. Mutta toisaalta, jos en olisi tehnyt sitä, olisin katunut. Oli oikeastaan aika kivaa.

No, hän ei ollut ainut exä, joka otti eilen yhteyttä. Minun toinen exä (vuodelta 2010) kertoi olevansa käymässä. Ja no, seksiähän hän oli vailla. Ei paljon kiinnosta. Ehkä sekunnin murto-osan mietin meneväni, mutta sitten järki astui mukaan. Ei huvita enää häneen sotkeutua (hän on itseasiassa varattukin ja eräs minun motto on "varattuihin ei kosketa").

torstai 10. lokakuuta 2013

Tää on pas... päivä, päivä, joka muistetaan (toivottavasti ei muisteta)

Miksi just nyt Hopeatoffee ja Chewitsit on tullut takaisin kauppoihin, kun mä en enää syö sellaisia? Sanokaa nyt vielä, että Pastirol Seko tulee takaisin, niin tulen hulluksi!

Ja miksi kaikki hajoaa aina samalla kertaa? Minun kameran (vain pari kuukautta vanha!) objektiivi sanoi tänään sopimuksen irti, tulostin ei toimi, pyykkikone toimii, jos tahtoo, huuuuoooh!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Muistikatkoksia

Kävin tänään Postissa ja ostin kirjepakkauksen. Nyt sitä ei löydy mistään. Ilmeisesti maksoin sen ja jätin sinne. :/ Minun muisti on nykyään täysin olematon. Ajatukset kun on hetken muualla, niin keskittyminen herpaantuu ja saatan laskea kädessä olevat tavat ihan mihin vain tajuamatta sitä itse.

Feelings

Se minun maanantainen päähieronta, joka sisälsi myös selkä-/ ja niskahieronnan ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea. Minun selkä on kipeämpi kuin silloin, kun menin sinne. Oli siitä se hyvä puoli, että sain tunniksi ajatukset pois (ex-)Murusta, mutta ei se tunti paljon auttanut. Niin, siis mä en vaan saa ajatuksiani pois hänestä. Ahdistaa päivittäin, kun tunteet häiritsee minun elämää. Tunteilleen ei mitään voi, mutta kun pitäisi voida. :(

tiistai 8. lokakuuta 2013

Masennusblogista mammablogiksi - tai sitten ei

"Se aika kuusta? Kalenteri näyttää, että niin pitäisi olla, mutta eipä ole." Tällaista ihmettelyä oli muutama viikko sitten. Ja sitä ihmettelyä on jatkunut viikkoja sen jälkeenkin. Sitten alkoi miettiminen olenko raskaana ja yleensä voinko olla. Muuttuuko masennusblogi mammablogiksi? Ehkäisy on ollut käytössä, mutta, mutta... aina se ei vaan toimi. Varsinkin, kun lopetin ehkäisyn käytön joku aika sitten koska kierto meni sekaisin. Niin käy joka syksy ja luulen, että masennuksella on osuutensa siihen.

En ole koskaan ollut näin iloinen vatsakipu-/oksetusolosta, joka on muutaman päivän ollut. Ja syy ei todellakaan ole raskaudessa, onneksi. Sellainen ei nyt sopisi minun elämäntilanteeseen. "Normaali naiseus" on palannut elämääni, luojan kiitos.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Noitamaista rentoutusta

Minkähän noidan mä tapasin tänään? Kävin siinä intialaisessa päähieronnassa ja sen hoidon jälkeen tämä hoitaja sanoi, että näkee, että mulla on huolia, ahdistuneisuutta ja alakuloisuutta. Ja hoitaja oli siis ihan suomalainen. Pelkäsin jo, että hän seuraavaksi kertoo mulle mitkä minun huolet on ja mistä minun alakuloisuus johtuu, mutta ei sentään. No, joka tapauksessa, hoito oli ihanaa kidutusta. Sattui siis jonkun verran, mutta auttoi rentoutumaan, vähän liiankin hyvin. En nimittäin jaksanut mennä jumppaankaan tänään (enkä viime viikollakaan).

Sitten, kun olin tulossa kotiin pyörällä, yhdessä kohdassa erään paikallaan olevan pakettiauton takaovi aukesi itsestään eikä sieltä tullut ketään eikä ulkopuolellakaan ollut ketään. Hui. Ehkä se "noita" hieroi minuun jotain outoja voimia.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ahdistukseen rentoutusta

Tuli treffikutsu. Pitäisi lähteä muka tämän miehen luokse ensi viikonloppuna. Alkoi vaan niin pelottaa. En tiedä miten se pelko yhtäkkiä taas tuli pintaan. Siis siitä vuosia sitten tapahtumeesta raiskauskokemuksesta johtuen. Ahdistaa kauheasti.

No, onneksi on asioita ja tapahtumia, jotka saa ikävät asiat edes hetkeksi pois mielestä. Maanantaina on päähieronta-aika ja sitten on tullut käytyä ravintolassa live-musiikkia katsomassa ja kuuntelemassa. Ja ehkä siitä päähieronnasta olisi minun unettomuuteenkin apua.

Mulle kiitos, nam. No, ehkä ei.
Vähän liian menevä ammatti minun makuun.
Mutta pulloon voisin pistää. :P


perjantai 4. lokakuuta 2013

Päätöksiä

Meinasi blondi törsätä rahaa turhaan. Olen osallistumassa muutaman viikon päästä Halloween-bileisiin, jossa paras asu palkitaan (pessimistinä ajattelen, etten se kuitenkaan minä voi olla, mutta osallistunpa silti). Koko illan olen miettinyt minkä asun laittaisin. Olen katsellut netissä erilaisia naamiaisasusivuja. Olin just tilaamassa peikon/menninkäisen asua tykötarpeineen, johon olisi mennyt yli 30 euroa, kunnes tajusin, että mullahan on kaapissa musta, suht lyhyt, mutta leveä mekko, johon voi kevyesti käsin ommella muutaman "paikan" ja siihen jotkut housut + villasukat (eihän peikoilla ole kenkiä). Selvisin kahdellakympillä, kun tilasin vain peikkoperuukin ja peruukkisukan (sen, joka laitetaan päähän ennen sitä peruukkia, että omat hiukset ei näy sen peruukin alta. Sitten siihen joku peikkomeikki ja avot, peikkotyttö on valmis. Ja eihän tuollaisen yhden kerran takia kovin viitsi rahaa kuluttaa.

Olen kyllä ihmeissäni, että noinkin nopeasti pystyin päättämään minkälaisen asun haluan. Viime aikoina tuon päätöksenteon kanssa on ollut enemmän kuin vaikeuksia joka asiassa. Johtuu masennuksesta. Päätöksenteko on vaan niin mahdotonta. Saattaa olla hetken sillä tavalla, että "nyt teen näin", kunnes hetken päästä tulenkin toisiin ajatuksiin ja taas siirryn ensimmäiseen ajatukseen. Sitten olenkin jo niin sekaisin, etten enää tiedä mitä teen.

torstai 3. lokakuuta 2013

Luokkakokouksista

Eräs tuttava oli menossa yläasteen aikaisten luokkakavereidensa kanssa luokkakokoukseen. Mulla tuli välittömästi mieleen, että mikäli mulle sellainen kutsu tulisi, yläasteajan tai ammattikoulun puolelta, tuskin menisin. Oli se sellaista helvettiä, ettei paljon huvita niitä ihmisiä tavata. Jatkuvaa henkistä kiusaamista (syrjimistä ja nälvimistä).

Kävin illalla kuvailemassa ulkona, kun oli niin hieno auringonlasku. Ps. Mun muisti pätkii. En muista yhtään millä fontilla olen aikaisemmin tuon Copyright-merkin tehnyt eikä sitä pysty tarkistamaankaan, joten se nyt vaihtui ainakin täksi kerraksi toisenlaiseksi.


 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Syksyn likaisuus

Nyt se myrkyn lykkäs. Huominen psykologiaika siirtyi kerralla kahden viikon päähän. Just nyt, kun olisin tarvinnut kyseisen paikan palveluita. En tiedä miten jaksan tuonne asti. On ihan kauhea olo. En jaksa juuri muuta kuin nukkua. Edes yöpaitaa en ole saanut vaihdettua pois päältä moneen päivään. :( Se on tämä syksy aina tämmöistä. Lisäksi on muutakin.

Poistin (ex)-Murun Fb-kavereistani. Meni hermot. En jaksanut katsella hänen ja yhden vosun kuhertelua. (Ex-)Muru väitti, ettei hänellä ole meidän suhteen aikana ollut toista naista, mutta onhan mulla silmät päässä. Mä olin hänen kanssaan vielä yhdessä hänen syntymäpäivien aikaan ja hänelle tuli tältä naiselta jo silloin sellaisia "rakas..."-viestejä. Nyt tämä nainen kommentoi jokaista juttua hänen sivullaan ja kaikissa niissä esiintyy sydämiä ja sana rakas. Ja niitä tämä ei poista, mutta kaikki minun kommentit hän poisti meidän seurustelun aikana. Mitä v*tt*a, kysyn vaan. Tuntuu helvetin pahalta.


Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...