What a feeling?

Tapasin naapurin aivan ihanan 12-viikkoisen karvaisen vauvan. Meidän Musti ei vaan taitaisi tykätä, jos meille uusi koira tulisi, kun se on mustasukkainen jo siitä, jos suon jollekin ihmiselle enemmän huomiota kuin hänelle.

Tuosta koiravauvan tapaamisesta huolimatta mieli on matala. Muru on ilmeisesti taas muuttanut mieltään minun suhteen. Miksi? Miksi sen pitää kiusata minua? Ja miksi mä olen niin tunneihminen, etten pysty laittamaan tunteitani jäähylle jonkun napin painalluksella? Olin suunnitellut, että olisin mennyt käymään siellä ensi viikon alussa, mutta en tiedä kun tämä meni taas tällaiseksi. Suoraan sanottuna: VITTU! Minun lempiyöpaita jäi sinne viimeksi. :/ Mä haluan sen takaisin. Ei vaan oikein viitsi yhtä yöpaitaa lähteä sieltä bussilla hakemaan.

Haluttais vaan mennä sänkyyn, vetää peitto korville ja unohtaa koko muu maailma muutamaksi päiväksi. Siis se ihminen kyllä tietää kuinka herkkä olen, niin miksi pitää tahallaan kiusata ja aiheuttaa ahdistusta? :( Ja vasta muutama päivä sitten sanoi, että HALUAA aloittaa minun kanssa alusta. Mihin se halu katosi?

Yölenkkeilyä

Tuli käytyä viimeyönä kolmen aikaan lenkillä. Oli (ja on edelleen) hermot vähän kireällä ja halutti heitellä tavaroita yms. Sen välttääkseni lähdin siis ulos. Loppuyön luin Juoppista. Päivällä oli paha mieli, niin paha, että oikein kyyneitä vuodatin lattialle saakka. Sitä (lattiaa) sai sitten kuivata.


Tein nyt illalla taas kukkakaaligratiinia, kun se on niin hyvää, mutta ei sekään tätä ärtyisyyttä poistanut. Ajattelin myös laittaa taas sitä pinkkiä väriä hiuksiini. Haluttaa vaihtelua tähän päähän, ennenkuin löydän tarpeeksi luotettavan kampaajan, kun vakikampaajani lopetti yrityksen pitämisen. Tiedä häntä, mitä sitä ensiyönä keksii. Pelottaa, että teen jotain hirveyksiä, jos ei tähän ärtyisyyteen tule loppua.