keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Se pieni k

Mikä siinä on, kun joillakin ihmisillä sana KIITOS tulee luonnostaan ja joidenkin sanavarastoon se ei tunnu kuuluvan lainkaan? Siis kyse on tästä, kun mulla on kaksi kummityttöä ja ostan heille joka vuosi joululahjat, niin toisesta kuuluu kiitos, mutta toinen kummilapsi (tai siis hänen vanhemmat) ei edes kiitä. Tulee sellainen olo, että oliko siinä lahjassa joku vika vai mikä on. Sitten sieltä varmaan kuuluisi jotain napinaa, jos en ostaisi mitään lahjaa. Turhauttavaa tämmöinen. Haluttaisi heittää koko joululahjojen osto pois ainakin hänen osalta, kun pitää miettiä, että onko se lahja mennyt edes perille vai hukkunut johonkin joulupukin säkin pohjalle.

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Viime vuonna rakastamani hahmo, Uuno Turhapuro täytti 40 vuotta. Niin siis jos joku on ihmetellyt miksi blogitekstini lopussa on aina joku Uunon sitaatti, niin siksi, että sain sitaattikirjan käsiini vasta tänä vuonna ja halusin muistaa tuota viimevuotista juhlavuotta  Ja koska vuosi loppuu tänään, nyt tulee viimeinen Uuno-sitaatti:

"Toinen väsyttävä olotila on toi paikallaan olo."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

Saa nähdä mitä mä ensi vuonna keksin, että onko se jotain vastaavaa vai onko se yleensä mitään.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Ihastuminen on kauhea tauti

Jopa ne nyt on alkaneet Ylellä mainostaa tuota 100 päivää ilman viinaa-ohjelmaa. Minusta kyseisessä "haasteessa" ei ole oikein mitään hohtoa. Kai siihen nyt pystyy, ellei ole ihan alkoholisoitunut, että kädet tärisee ja hermot repeää, jos ei saa päivittäistä/viikoittaista alkoholiannostaan. Itse olen ollut yli vuoden ilman alkoholinpisaraakaan eikä tee tiukkaakaan. Tosin mulla nyt ei ole koskaan oikein kiinnostanutkaan tuo viinan kans lutraaminen, mutta tuskin ne ihmiset siihen kuolee, jos ne on ilman edes sen kolme kuukautta (suosittelisin tätä omalle isällenikin). Mutta jos on normaali ihminen, ettei alkoholisti niin kai siihen nyt pystyy ilman tuollaista haastettakin. Sitten ymmärtäisin, jos kyseinen ohjelma olisi täynnä alkoholisoituneita ihmisiä ja se tekisikin siitä mielenkiintoisen, mutta nyt kun on vain tällaisia (kai) normikäyttäjiä (paitsi vissiin Nykänen, en tunne ihmistä, mutta lehtien perusteella käyttänyt ainakin aika paljon alkoholia), niin ei oikein ole mielenkiintoa katsoa.

Mutta asiasta toiseen: kävin tänään kaupassa, ja kyllä, juuri SIINÄ kaupassa. Kyseinen ihminen ei juuri sillä hetkellä ollut töissä, mutta tuli asiakkaaksi sinne. Hänen näkeminen aiheutti sen, että mulla meni pasmat ihan sekaisin ja ostin mitä sattuu. :D Hän oli siellä jonkun miespuolisen kaverinsa kanssa ja tervehti vaan ja jatkoi matkaa. On tämä ihastuminen vaarallista, ainakin mulle. Kävelen ajatuksissani mihin sattuu, laitan tavaroita vääriin paikkoihin ja joskus jopa vastaankin mitä sattuu, kun joku jotain kysyy.

"Liika lepo onkin pahasta. Kuule, mäkään en oo koskaan niin väsyny ku aamusin."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

maanantai 29. joulukuuta 2014

Uneton valvoo

Huomenta vaan. Tai mikä se on tällaiselle, joka ei ole nukkunut silmällistäkään. Asiat vaan risteili päässä koko yön. Ja nyt aamulla piti soittaa pankkiin, kun töpeksin tuossa yksi päivä. Olen hukannut avainlukulistani, niin piti tilata uusi. Enköhän mä sitten väsyksissä mennyt tilaamaan kokonaan uudet tunnukset. No, se puhelu sinne pankkiin katkesi yhtäkkiä enkä saanut selville tuleeko mulle sitten nyt uusi avainlukukortti vai ei. Mutta eikös se yleensä ole tunnuslukukohtainen? eli luulisi tulevan. Pitää vaan taas opetella uudet tunnukset, huoh, se on tuskaa tällaiselle huonomuistiselle. Tämä on jo toinen kerta. Edellisellä kerralla, kun tilasin uudet tunnukset, tein sen tarkoituksella, koska hukkasin pankkikorttini eikä sitä ikinä löytynyt, kai se putosi johonkin. Siitä tosin on muutama vuosi aikaa.

Ja sitä miestä mä en saa päästäni pois sitten millään. Kun mulla toisaalta hävettää nähdä häntä enää ja toisaalta haluan nähdä. Joten en tiedä kehtaanko mennä enää siihen kauppaan, jossa hän on töissä vielä muutaman päivän ennenkuin armeija alkaa. Onneksi se ei ole tämän paikkakunnan ainut elintarvikeliike.

Ei ole muuten vieläkään kuulunut uutta aikaa sinne mielenterveystoimistoon, jonka kai olisi pitänyt tulla jo. No, pitää käydä siellä tänään kysymässä itse sitä aikaa sitten, kun he on kai unohtaneet minut.

"Kun herra resitentin täytyy rotokollan mukaan pestä joka aamu
 hampaansa shamppanjalla niin ikenetkin pysyy terveenä."
-Uuno Turhapuron poika-

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ruokahalu, missä olet?

Otin selvää. Juttelin tämän eilisen tyypin kanssa Facebookissa ja kysyin, että ei kai hän vaan ajattele, että olen joku "munahaukka", joka jahtaa miehiä joka kulman takana, niin ei kuulemma todellakaan. Niin, siis tämä oli ensimmäinen mies (ex-)Murun jälkeen, jonka kans olen ollut missään tekemisissä. Ei ole oikein tuntunut siltä, että kiinnostaisi kukaan mies. Meidän virallisesta erosta on nyt neljä kuukautta (en ole tosin viiteen kuukauteen nähnyt koko miestä). Joillakinhan se neljä kuukautta tuntuu vuodelta, mutta ei mulla. En välttämättä olisi vielä valmis uuteen suhteeseen. Tämä nykyinen ihastumisen tunne on vähän sekava, kun hän on niin nuori, että ei välttämättä ole mulle tarkoitettu eikä muutenkaan tunnu ihmisenä semmoiselta, jota viitsisin "katsoa" pidempään. Haluaisin itseäni vanhemman miehen sitten jossain vaiheessa. Katsoo ensi vuonna joskus. Sopiva piristysruiske tämä oli tähän väliin.

Tänään on tosiaan ollut vähän sekavat fiilikset. Ruokahalu on hävinnyt. Johtunee pettymyksestä. Kun tiedän, että suhteeseen asti tästä miehestä ei ole minun kanssa ja sitten kun mulla on kuitenkin jonkunlaisia tunteita häntä kohtaan. Mutta nämä nyt on lähinnä tämmöisiä ulkonäköön ihastumisen tunteita, itse ihmistähän mä en juuri tunne. Mutta mitä olen jutellut hänen kanssaan, niin ei hän ihan sellainen ole millaiseksi olen hänet kuvitellut. En tarkoita, että toisen ihmisen pitäisi olla just sellainen millainen minä haluan hänen olevan, mutta hänellä on sellaisia asioita, joita en välttämättä voisi sulattaa. Ja sitten on vielä tosiaan se, että hän on muuttamassa puolen vuoden päästä kauas pois, niin ei oikein senkään takia kannata alkaa rakentamaan mitään vakavampaa.

Yhtä hymyä

No niin, mä nolostun. Olen yhtä hymyä. Juttelin illalla sen minun ihastuksen kanssa (hän ei siis vieläkään tiedä tunteistani). No, päätettiin sitten, että menen hänen luokseen ja sitten... no, te tiedätte. Näin tapahtui. Mä menin -27 asteen pakkasessa yhdentoista aikaan illalla hänen mummolaan, kahden kilometrin päähän meiltä, jonne hän neuvoi minut. Hänen mummonsa kuoli muuutama kuukausi sitten ja talo oli siis tyhjillään. Aika kolkkoa tosin, kun ei valojakaan tullut mihinkään. No, hommat tuli hoidettua kuitenkin eikä mulla kaduta.

En tosin saanut suutani auki sitä vertaa, että olisin kertonut tunteistani. Oikeastaan en uskaltanut, koska hän heti alussa sanoi jotain, että hän ei koskaan ennen ole tällä tavalla tehnyt (tarkoitti yhden illan juttua), eli hän ei siis tunne minua kohtaan mitään. Eli taitaa olla parempi, kun en sano mitään. Niin ja hän on siis lähdössä armeijaan ensi kuussa ja sitten kertoi, että ensi syksynä muuttaa Ouluun opiskelemaan, eli parempi, kun en kehittele mitään hänen kanssaan. Hänen exä asuu Torniossa, eli Oulun lähellä ja veikkaanpa, ettei heidän juttunsa ole kokonaan ohi, mutta on kaatunut välimatkaan ja nyt he sitten asuisivat aika lähekkäin, eli minun taitaa olla turha edes yrittää väliin.

"Kyllä sitä saa kaloriaa tällai nenänki kautta, jos vaan tarpeeks kiihkeesti jaksaa vetellä."
-Uuno Turhapuron aviokriisi-

torstai 25. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Ensinnäkin hyvää, rauhallista ja ennen kaikkea turvallista joulua arvon lukijat! Minun joulupaketeista löytyi tällaisia lahjoja:

Isosisko (hullu!) oli ostanut mulle Guessin lompakon. Ihanahan tuo on,
mutta kauhean kallis.

Paristoilla toimiva jalkaraspi + jalkavoide.
Näiden kahden lisäksi pussilakanan + tyynyliinan, Casinoarvan (josta voitin 5 euroa) ja pikkuhousuja. Ja aikaisemminhan mä sain jo sen kannettavan dvd-soittimen. Sitten mä ostin itse itselleni jotain tarpeellista:

5 kilon käsipainot.

Tältä näytti aaton iltataivas:


Ostin jouluksi itselleni kuivattuja goji-marjoja, kun halusin maistaa. Ihanaa, että tännekin on tullut noita luontaistuotteita myyntiin. Ei nuo oikein hyviä ole. Vähän kuin puolukoita, mutta ei ihan ja mä en pidä puolukoista. Marjojen pitää olla makeita eikä happamia.


"Katso, mullahan on viis aistia ja muissa on pikkusen ollut joskus jotain heittoa, 
mutta makuaisti ei oo pettänyt mulla vielä koskaan."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

tiistai 23. joulukuuta 2014

Valoa peiton alle

Nukkumista, nukkumista, nukkumista, siitä on minun päivät tehty. En ole päiväkausiin käynyt ulkona. Nyt illalla tosin kävin, kun äiti oli sytytellyt lyhtyjä.



Ilmeisesti se mies, jota kohtaan mulla on jonkunlaisia tunteita, ei olekaan kiinnostunut minusta pätkän vertaa. Sekin masentaa ja sen takia haluan mieluummin viettää aikaa peiton alla paossa pahaa maailmaa.

"Syömään ja lepäämään? Jaa-a, täytyy sanoa isukki, 
että sinulla on hallussa tuo niin sanottu rationalisointitaito."
-Uuno huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lisää pettymyksiä exän suvusta

Joululahja vuodelta 2013 olikin lahjus vuodelta 2012. Siis sain viime jouluna Murun veljen vaimolta lahjaksi kaksi minipulloa: hiuslakkaa ja muotovaahtoa. Koska en käytä kumpaakaan, huomasin vasta nyt alkaa tutkimaan niitä. Meinasin antaa ne eteenpäin, en tosin joululahjaksi vaan muuten vaan. Enpäs annakaan. Sen takia, että ne on menneet vanhaksi jo marraskuussa 2012, eli sain joululahjaksi jo valmiiksi vanhentunutta tavaraa. Lahjan antaja on ammatiltaan kampaaja ja varmasti tietää, ettei vanhentuneita tuotteita saa käyttää, saati antaa lahjaksi. Se lakkapullohan olisi voinut vaikka räjähtää. Tämä tapaus sai minut yhä enemmän pettymään kyseiseen eukkoon.

Päivän Uuno:

"Semmonen pieni jalottelu saattaa tehdä hyvää tämmösen pikku napostelun j'lkeen. Ei ehdi tämä makuaisti niinku turtua."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro presidentin vävy-

perjantai 19. joulukuuta 2014

Uskoa vai ei uskoa?

Siitä miehestä, josta aikaisemmin kerroin on alkanut paljastua juttuja, jotka on pistänyt minut miettimään. Kerroin hänelle tässä yhtenä päivänä, että menen seuraavana päivänä kirkkoon ja sitten lisäsin, että siis joulukonserttiin, etten ole uskovainen. Hän kirjoitti sitten, että "minä olen." Vaihdoin nopeasti puheenaihetta, kun en tunne häntä vielä kovin hyvin enkä siis tiedä miten hän mihinkin asiaan suhtautuu. Jäi vaan vaivaamaan, että oliko hän tosissaan, että on uskovainen vai oliko se vitsi.

Ei siinä muuten mitään, jos on, kunhan ei mulle mitään uskoa tyrkytä. Mä en oikein usko mihinkään Jumalan olemassaoloon tai semmoiseen. Sitten toisaalta, ollakseen uskovainen, hänen puheensa on vähän liian seksistisiä. Ei sillä, etteikö uskovaiset voisi puhua seksistä, mutta olen vaan jotenkin ajatellut, että uskovaiset on aika estoisia niissä asioissa.

"Pieni liikunta tekeekin hyvää näin just ennen lounasta."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

maanantai 15. joulukuuta 2014

Loput joululahjat hommattu

Viimeiset joululahjat hommattu: Koiralle ja isälle.

Koiralle ostin lelun:



Ja isälle parabeenitonta jalkavoidetta:

Olen itse kokeillut tätä ja on hyvää.
Tekee jaloista pehmeät.
Seuraavaksi asiaan ÄITI. Hän on taas niiiin rasittava. Puhuu jatkuvasti tällaista: "ei tarvi auttaa! Eihän kukaan minua koskaan auta. Eihän sitä tiedä, onko minua enää huomenna."

Kävin tänään punnituksessa. Paino on noussut 700 grammaa. Oi voi. Ei tunnu laskevan. En vaan osaa olla syömättä sokeria.

Lopuksi kuva itsenäisyyspälvän illalta, vähän myöhässä tosin:

 "Jatkuva nukahtelemiseni saattaa johtua tekemisen puutteesta."
-Uuno Epsanjassa-

lauantai 13. joulukuuta 2014

Viinankirojen esimerkkitapaus

Nyt on pakko kirjoittaa, vaikkakin pitäisi olla nukkumassa, jotta jaksaa aamulla nousta ylös (pitää mennä äidille myyjäisiin avuksi). Kirjoitin jokin aika sitten Viinankiroista, nyt kirjoitan tosielämän esimerkin, joka sattui tänään. Nyt on taas pikkujouluaika. Sen huomaa siitä, että isä nukkuu olohuoneen lattialla. Hän tuli työpaikan pikkujouluista kirjaimellisesti kaatokännissä. Hänen kaksi työkaveria ja taksimies veti hänet maton avulla siihen lattialle. Nyt on vähän ristiriitaiset tunteet, kun ei tiedä, pitääkö hänen antaa nukkua siinä silläkin uhalla, että oksentaa ja tukehtuu omaan oksennukseensa vai soittaa ambulanssi. Tosin, mitä hekään humalaiselle voi. Hän oli jo meidän pihalla lentänyt nurin taksista tullessa. Nyt hän on siinä kunnossa, ettei tajua mistään mitään, tuskin sitäkään, että on kotona. Suoraan sanottuna, vaikka olen aikuinen ihminen, silti kyyneleet valuu tätä kirjoittaessa. :´( Olen kerran aikaisemmin vuosia sitten löytänyt hänet makaamasta olohuoneen lattialta humalassa (silloinkin oli pikkujouluaika) eikä sekään kiva löytö ollut.

"Minä en käytä enää kahvila ollenkaanm kun siinä on tätä nikotiinia. 
Minä otan vain pelkästään sokeria ja kermaa."
-Häpy endkö, eli kuinka Uuno sai niin kauniin ja rikkaan vaimon-

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulun lauluista

Ajattelin kirjoittaa joululauluista, kun niitä on nyt tullut kuunneltua. Mulla on useita joululevyjä, tässä vain osa niistä:


Suvi Teräsniskan uusin, Joulun henki-levy ei minun mielestä ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen Tulkoon joulu. Mutta uusimmalta löytyy kuitenkin kaksi minun lempijoululauluista: Konsta Jylhän joululaulu ja Taivas sylissäni.

Tuo Juulian levy on myös ihana, varsinkin Lumienkeleitä-biisi ja toinen mistä pidän erityisesti on Lumeen jäljet jää.

Se joululauluista. Sitten rakkausasioihin. Mä en tiedä mitä teen. Se tyyppi mistä aikaisemmin kerroin, on Facebookissa jutellessa ihan rento ja juttelee niitä näitä (ja tuntuu olevan huumorintajultaankin samalla aaltopituudella minun kanssa), mutta töissä (kaupan kassalla) hän on niin virallisen oloinen. Ei sillä, että hänen siellä pitäisi alkaa mitään vitsiä heittämään, mutta siis siellä hän on jotenkin jäykkä eikä juuri edes katso minua. En tiedä sitten, onko hänen tunteet samoja minua kohtaan tai onko hänellä minua kohtaan mitään ajatuksia. Harmi, jos ei. En uskalla tehdä aloitetta, koska pelkään, että saan rukkaset ja romahdan häpeästä pitkäksi aikaa (niinkin on joskus käynyt).

"Että on miljoona markkaa pankkikirjalla Kyllä Uuno on nyt nii rakastunu, nii rakastunu."
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joululahjajuttuja

Sain keskiviikkona etukäteisjoululahjan, sellaisen, josta olen haaveillut jo pidempään:

7 tuuman kannettava dvd-soitin.
Tilasin tänään kummitytölle Hevoshullu-lehden. Koska siitä ei tullut mitään tulostettavaa lappua, tein itse sellaisen:

Suttasin tuon oman nimeni tuosta, koska en edelleenkään
halua edes etunimeäni julkaista täällä.
Toiselle, nuoremmalle ostin ne perinteiset:

On kuulemma minun vastuulla hänen Muumi-kasvatus.
"Mitäs tykkäät, otetaanko häälahja tavarana vai vetästäänkö suoraan sekkeinä?"
-Häpy endkö eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin rikkaan ja kauniin vaimon-

lauantai 6. joulukuuta 2014

Sinivalkoinen päivä

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomen kansa! En juhli kyseistä päivää mitenkään erityisesti. Toki kunnioitan niitä, jotka Suomen eteen ovat taistelleet, vaikka en olekaan koskaan tavannut veteraania henkilökohtaisesti. Äitini isä oli rintamalla ja sai luodista(?) sirpaleen kehoonsa ja lopulta se sirpale liikkui sydämeen ja tappoi hänet. En tiedä tuosta sirpalejutusta, että mikä se sirpale edes on ja tuliko se tosiaan luodista vai mistä, kun en ole koskaan pappaani tavannut (kumpaakaan heistä), jotta olisin voinut kysyä, mutta sen tiedän, että se sirpale liikkui kehossa monta vuotta, kunnes koitui hänen kohtalokseen.


"Kuulkaa, minä en rupee yhen satasen takia matkalaukkuu aukomaan."
-Uuno Turhapuro-

perjantai 5. joulukuuta 2014

Onkohan tämä sitä?

Iik! Hihi, tämä taitaa olla sitä... Kun näen hänet, punastelen ja tiputtelen käsissäni olevia tavaroita. Jep, olen ihastunut. Ja kohde ei ole sama kuin se, josta juuri pääsin eroon, tämä on ihan uusi tuttavuus. Hän laittoi mulle oma-aloitteisesti kaveripyynnön Facebookissa pari viikkoa sitten ja olin aika yllättynyt, kun en tuntenut koko ihmistä. No, olen nyt jutellut hänen kanssaan niitä näitä ja minun tunteet on heränneet. Hän on siis tällä kertaa samalta paikkakunnalta ja tiesin kyllä hänet ennestään ennenkuin sain sen kaveripyynnön häneltä, mutta ei oltu kummemmin juteltu koskaan. Nyt on koko ajan semmoinen kestohymy päällä. En tiedä mitä ajatuksia hänellä on, mutta minun tunteet on heränneet ja tuntuu hyvältä. Ainoa mikä mulla vaivaa, on hänen ikänsä. Hän on minua kuusi vuotta nuorempi ja kun mä haluaisin itseäni vanhemman miehen. No, kun hän on kuitenkin saanut minun tunteet liikahtamaan, niin miksikäs ei...

"Mutta enkös minä oo sinulle selvästi sanonu, että resitentin akalla on varaa pitää iltapukua päällä keskellä päivääkin?"
-Uuno Turhapuron poika-

torstai 4. joulukuuta 2014

Muumillista joulua

Olen viimeiset pari päivää elänyt Muumillista elämää. Yleensä laitan joulukuusen vasta aattona tai aatonaattona, mutta nyt tein poikkeuksen ja tällainen siitä tuli:

Pitihän noille minimukeillekin käyttöä saada.
Tänään olen äidin kanssa väkertänyt seitsemän tuntia piparkakkutalon kimpussa ja tulos on tällainen:

Talo edestä ja takaa. Ei ehkä ihan hienoin, mutta ensimmäiseksi taloksi ihan mukiinmenevä.
Minun tavarat tulee kuulemma huomenna. (Ex-)Murun veli ja hänen vaimonsa tuo ne. Ei sitten itsellä ollut kanttia tuoda niitä. En tosin sitä odottanutkaan. Tuntuu vaan niin uskomattomalta, että tämä tarina oli tässä. Kauhean paha olo henkisesti. En ole viimeisen neljän kuukauden aikana pystynyt oikein nukkumaan kunnolla. Vaikka toki olen nukkunut jossain vaiheessa enemmän kuin laki sallii, mutta silti olen heräillyt vähän väliä, että ei se uni mitään kovin hyvää ole ollut.

"Raha ei oo ropleema."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hunajapaahdetut pähkinät

Tein pari päivää sitten hunajapaahdettuja pähkinöitä itse. Se tapahtuu näin:

Tarvitset pähkinöitä ja mahdollisellisesti siemeniä jos haluat (itse käytin auringonkukan siemeniä ja saksanpähkinöitä).

Kuumenna paistinpannu ja laita pähkinät ja siemenet kuivalle pannulle (ilman voita tai mitään sellaista). Laita päkinöiden päälle hunajaa sen verran kuin haluat (aika runsaasti kuitenkin). Kääntele pähkinöitä niin, että hunaja kuumenee ja pähkinät ruskistuvat hiukan, mutta siinä ei mene kuin minuutti tai kaksi, joten varo etteivät pähkinät pala!

Kaada pähkinät pannusta johonkin astiaan tai vaikka lautaselle. Anna jämähtää. Nauti.

Samalla tyylillähän voi tehdä sellaisia pieniä naposteltaviakin uunissa muffinssivuoilla, mutta sitä en ole vielä kokeillut.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Aikainen mato linnun nappaa eiku...

Nonni, sitä ollaan taas tähän aikaan hereillä. Silloin, kun aloitin kirjoittamaan tätä, kello oli vasta vähän yli 4, nyt se on jo puoli kuusi, kun minun keskittymiskyky ei riitä kirjoittamaan yhteen putkeen ja kun kuvatkin piti muokata välissä.

Tänään olisi punnitus ja senttien mittaus. Minua hirvittää. Olen syönyt joulutorttuja, hiivapullaa, suklaata... Mutta kun on tehnyt mieli! No, on sitä jonkun verran lähtenyt, kun viimeksi kun lähdin punnitukseen, painoin kotona 49 kg ja nyt vaaka näyttää 48. Välissähän tuo oli jopa 47, mutta... Ei vaan jaksa. Haluttaa vaan syödä kaikkea "kiellettyä" ja haistattaa kaikelle sallitulle.

Olen viimepäivät lähinnä lukenut. Nyt on menossa "tv-sarjakausi", eli:


Katselin myös elokuvan dvd:n muodossa:

Tästä tulee niin hyvälle mielelle.
Joulun avaisissakin on tullut käytyä. Tältä siellä näytti:

Ilotulitusta, koska en halua edelleenkään tulla nimelläni tai paikkakunnallani julkisuuteen,
 joten muita kuvia en julkaise.
 "Meikäläisen asemassahan ei siis seurustelua voi etes harkita, ellei kumpasellakin osapuolella ole varaa sijoittaa siihen vähintään tommosta tuhatlappusta per päivä."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...