sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kiinnostusta on, mutta jaksaminen puuttuu

Oli näköjään yksi uusi lukija ilmestynyt, tervetuloa!

Piti tänään käydä kävelyllä, mutta ei tuonne lumi-vesisohjoon huvittanut mennä talsimaan.

Kuvaaminen kiinnostaisi, mutta kohteita ei oikein ole. Tai ei ainakaan sellaisia mitkä minua kiinnostaisi. Mä kun olen enemmän luontokuvaaja, niin... No, ehkä ulkona jotain kuvattavaa voisi ollakin, jos vain pysyisi joskus päivällä hereillä. Tuntuu, että nukahtaa pystyyn tähän tietokoneen ääreenkin. Voi että kun saisi sen lääkäriajan ja sen kilpirauhaslääkityksen kuntoon, niin tämä olokin ehkä helpottuisi. 


Yksi aamu satuin olemaan hetken hereillä ja
kameraan tarttui tällaista.
Mulla on monena yönä ollut teemana itku. Olen vain itkenyt tuntikausia. Syynä siihen on, että on ikävä (ex-)Murua. Tiedän, että hän on entinen eikä suhde enää palaa entiselleen (eikö siinä olisi järkeäkään niiden menneiden ikävien juttujen takia), mutta minkä mä tunteilleni voin.

"Oho, nyt tais kuule pari milliä putota lattialle. Poimitko ylös vai jätetäänkö siivoojalle?"
-Uuno Turhapuro - pisnismies-

lauantai 25. lokakuuta 2014

Muumit Rivieralla

Eh, ei ole totta: katselin tuossa Putous-sarjaa ja mulle selvisi sen aikana, että olen viimeiset 25 vuotta katsonut tätä kuvaa väärinpäin. En ole tajunnut, että tuo on orava vaan ajatellut, että tuo on vähän epämuodostunut numero 2. :D

Täällä tulee vettä. Ja muuten on tiet jäässä, niin arvatkaa onko liukasta.

Ei ole vielä ihan jäälle asiaa.

Kävin katsomassa tänään Muumit Rivieralla. Ei se oikein lastenelokuva ollut, vaikka sallittu-merkillä olikin merkitty. Lapsia se katsomo oli kuitenkin täynnä, vaikka siinä elokuvassa Muumipappa lipitteli viskiä ja kärsi krapulasta, playboy liehitteli niiskuneitiä ja jotkut pikkuötökät hoki vittua ja saatanaa. Oli siinä joitakin hauskoja kohtia, mutta en välttämättä toista kertaa halua katsoa. Ja sitten, kun ne äänetkin oli tietenkin erit kuin tv-sarjassa.

"Mistä sitä tietää mikä raha kenenki on, ei niis mitään mitään omistajan nimee lue."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

torstai 23. lokakuuta 2014

Kuuden vuoden odotus on palkittu!

Se tuli tänään! Olen niin happy! Tätä mä olen odottanut viimeiset kuusi vuotta ja siihen tuli lisäksi vielä parit extrat, rakastan. <3

Kirjan lisäksi nimmari omistuakirjoituksella (minun nimi
on vaan sutattu tuosta pois) ja onnittelukortteja.
Mulla on varvas kipeä. Olen viimeisen viikon aikana kaksi kertaa jo potkaissut sen vahingossa johonkin. Kohta mulla on ihan kokonaan musta jalka.

Taivaan tulia

Mulla käy hermoon! Ja tämä väsymys, voi taivas, kun tämän saisi loppumaan. Siksi on ollut vähän laiskaa tämä kirjoittaminen viimepäivinä. Mulla on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että minun pää on jossain lasikuplassa ja jos joku vain hipaiseekin sitä, se menee rikki ja tulee kauhea raivonpurkaus. Kaupassakin, kun joku tuttu kävelee vastaan, mietin mielessäni "älä vain sano mitään, älä vain sano mitään, edes päivää tai tulee turpaan". Olenkin ihmetellyt, mistä tuo yhtäkkinen ihmiskammo ja ärsyyntyneisyys on tullut, mutta siihen onneksi löytyi syyksi se muuan kilpirauhanen ja sen perseellään olevat arvot.

Mä rakastan revontulia ja etenkin niiden kuvaamista. Olenkin nyt muutama yönä kuvaillut niitä oikein urakalla. Nyt illalla vain oli heikko saldo: vain yksi tai kaksi onnistunutta kuvaa, kun ne oli niin heikosti näkyviä. Tässä kaikilta kolmelta päivältä yksi kuva (tuo keskimmäinen on tältä illalta):


"Jos me nyt tulemme toimeen, ymmärrätkö, sinun kuukausipalkallasi nämä nuoruutemme vuodet, niin sitä helpompi meidän on sitten tulla vanhempana toimeen kansaneläkkeellä."
-Uuno Turhapuro-

maanantai 20. lokakuuta 2014

Olen ehkä vajaa

No  niin, nyt se sitten selvisi, syy tälle mun painonnousulle, jatkuvalle ärsyyntyneisyydelle (jopa ilman syytä), hirveälle väsymykselle ja muistikatkoksille. Olen ilmeisesti vähän vajaa jostain kohtaa, eli mulla epäillään kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Wikipedia tietää kertoa oireista seuraavaa (vihreällä värjätty ne oireet, jotka koskee minua):

"väsymys, lisääntynyt unen tarve, palelu, painonnousu, turvotukset, ummetus, yleinen hidastuneisuus, hidastunut aineenvaihdunta ja masennus. Hiukset saattavat muuttua kuiviksi ja ohuiksi, hiustenlähtö on tavallista. Ääni voi olla käheä ja naisilla madaltunut. Myös kuukautishäiriöt ovat naisilla tavallisia. Lapsilla kasvun hidastuminen voi olla keskeinen oire."

Tänään oli siis aika mielenterveystoimistoon ja siellä selvisi niistä minulta otetuista verikokeista, että muut arvot on ok, mutta kilpirauhasarvot viittaa tuohon vajaatoimintaan.

"Tässä me nyt taas istutaan niinkuin Tartsan ja valkonen nainen. Sinä luottaen minun lihaksistoon ja minä luottaen sinun ikälisiin, jotka alkaapikkuhiljaa juosta."
-Uuno Turhapuro-

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Iloa kirpparilta

Löysin tänään jotain aivan ihanaa. Vähänkö oon happy! Löysin hyvää ja kallista halvalla nettikirpparilta:

Huutonetin mukaan tämän seinälautasen arvo on jotain 
60 euroa ja mä köyhdyin tämän ostamalla 11 euroa.
Eikä ole edes mitään vikaa.
Ei tuo mikään hienoin Muumi-seinälautanen ole, mutta kun halvalla sain. Ostin vain siksi, että voin sitten joskus pahassa rahapulassa mahdollisesti myydä sen pois. Ja kun tiedän, että jossain vaiheessa elämää sellainen rahapula kuitenkin iskee (olen yhden sellaisen jo kokenut ja silloin jouduin luopumaan osasta Muumimuki-kokoelmaani). Köyhän on pakko yrittää.

Mutta sitten... nuo kilot. Ne ei vaan ota laskeakseen. En kirjoita niitä nyt tähän, etten masennu entisestään, mutta sen vaan sanon, että kolme kiloa olisi vähintään pudotettava. :/ En tajua, kun en ole kuitenkaan lihonut, ainakaan vatsasta, että mihin ne kilot sitten on tulleet. Ehkä jalkoihin sitten tai selkäpuolelle.

Huomenna olisi taas mielenterveystoimistoon aika. Mutta se on jo kello 12 ja ääh, se ei ole minun aika herätä. Monena yönä on mennyt myöhään yöhön, kun olen lukenut. Luen nyt Juoppohullun päiväkirjoja uusiksi, kun kohta ilmestyy viimein kauan odottamani jatko-osa sille sarjalle, viides Juoppis! Sitä ennen haluan palauttaa mieleen sen mitä niissä edellisissä opuksissa on tapahtunut.

"Ehkä minun lempeään käytökseeni vaikuttavat
 siis kaikista eniten justiin nämä perintötekijät.
 Ja just nimenomaan nämä appiukon perintötekijät."
-Uuno Turhapuro kaksoisagentti-

torstai 16. lokakuuta 2014

Blondius nostaa päätään

Kerronpa teille tämän päivän sattumuksestani. Eilen illalla lähetin itselleni sähköpostilla yhden jutun, jonka halusin tulostaa. Tulostin sijaitsee talomme toisessa koneessa enkä viitsinyt alkaa raahaamaan omaa konetta tulostimen viereen. Menemällä toiselle koneelle ja avaamalla sähköpostin siinä ja tulostamalla sieltä se juttu, käy paljon nopeammin. No anyway, avasin sähköpostini nyt illalla ja kun siinä eilen lähettämässä sähköpostin lähettäjän kohdalla lukee "Minä", niin jonkun aikaa tuijotin vaan sitä ruutua ja mietin, että "kuka kumma on Minä?". :D Blondi mikä blondi...

Jäätävää

Jouduin taas vähän muokkaamaan tätä blogia, kun alkoi jälleen tympiä sen ulkonäkö. Kumma kyllä, itsessäni en muuta jatkuvasti ulkonäköä (värjää hiuksia eriväriseksi tms.), mutta tämän blogin kanssa on toisin. Toivottavasti ei mennyt nyt mitenkään vaikeasti luettavammaksi tai jotain.

Sitten jäätävä totuus: talvi alkaa todenteolla tehdä pesää tänne. :/

Tänne on jo jonkun verran jäätä tullut. Eihän tuo nyt
 tietenkään kestä muuta kuin linnun jalkoja, kun veden 
alla oleva kasvistokin tuon jään alta näkyy.

"Minä jo kuulkaa ihan pikkusena naperona keksin, että mitä iteaa on siis ruveta keräämään tämmöstä uutta omaisuutta, kun vanhoja jo kerättyjä on maailma täys. Paljon helpompaa mennä naimisin jo kerätyn omaisuuten kanssa ku lähtee hommaamaan ihan uutta."
-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Karvoja lattialla

Kävin äidin kanssa saunassa ja kun hän oli jo lähtenyt sieltä ja mä olin siirtynyt suihkutilaan, huomasin lattialla jotain: äidin hiuksia! Hänellä on siis nyt alkanut lähteä ne päästä. On hän siitä jo vähän aikaisemmin mulle sanonut, että niitä saattaa aamulla löytyä hänen tyynyltäkin ja näyttänyt niitä laikkuja päässä, jotka tuo hiustenlähtö aiheuttaa. Kasvaako ne lie sitten enää koskaan takaisin, kun sen hiustenlähdön aiheuttaa se syöpälääke, jota hän joutuu syömään seuraavat viisi vuotta. :/ No, sama äiti hän silti on (toivottavasti ainakin), oli hiuksia tai ei.

Käytiin viime yönä taas sen minun kuvaustuttavan kanssa revontulien metsästysreissulla ja aika mukava saldo sieltä mukaan tarttui. Mulle selvisi siellä viimein mitä tarkoittaa revontulten tanssi ja se oli kyllä aivan mahtava näky, kun ne liikkui aivan älyttömän nopeasti.



Tässä kuva siitä tanssista.
Tosin, kun ne liikkui niin nopeasti,
niin kuva nyt on mitä on.
Sain ensimmäistä kertaa
kuvan revontulista, jossa näkyy punaista,
usein näkyy vain vihreää.

"Meikäläinen kyllä pystyy vastaamaan ja hörppimään kaffeen samaan aikaan, se on just yks meikäläisten ammattipoliitikkojen peruskyvyistä."
-Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti-

maanantai 13. lokakuuta 2014

Keltapää paholainen

Esitän nyt kysymyksen, joka on ajankohtainen joka päivä aina jollekin: milloin tämä finnien tulo loppuu?! Olen kohta 26-vuotias ja yhä vaan pukkaa keltaista päätä ihosta läpi. Ei nyt tietenkään niin paljon ja niin usein kuin teininä, mutta yksikin riittää ja kun se tulee aina varmasti sellaiseen paikkaan mistä se näkyy kaivolta kotiin ja niin isona, ettei tarvitse suurennuslasia sitä tutkiessa, vaikka kuinka yrittäisi peittää.

En ole oikeastaan edes yrittänyt peittää, kun olen yrittänyt perjantaista asti puristaa nenän alla olevaa paukamaa, mutta se ei vaan lähde. Okei, niitä ei kai saisi puristaa, mutta kun haluan sen pois eikä se muuten lähde ikinä! Olen laittanut siihen sellaista finniä kuivattavaa ainettakin, mutta pyh, siitä mitään apua ollut. Ei kehtaa mihinkään uloskaan mennä tämän näköisenä. Koiran kanssa lenkillä käydessäkin tuntui, että ihmiset ei näe muuta kuin tuon yhden ison paukaman naamassa.

"Kato ressaehtokkaana et voi näyttää kovin nuhjuselta ja epäonnistuneelta, muuten ne ajattelis, et miten toi voi hoitaa meitän asioita, kun sil ittelläkin menee nii huonosti."
-Uuno Turhapuro - herra Helsingin herra-

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kirpparisaldoa ja umpiväsymystä

Eilen kävin hakemassa tavarat pois kirppismyynnistä ja aika mukava summa sinne oli kertynyt: 111,50 euroa, jee! Pääsin eroon isoista vaatteista ja sitten dvd:istä, joita en enää katso tai joista mulla on kaksoiskappaleet. Mutta kumma kyllä, juhlamekkoja ei ollut mennyt, vaikka on pikkujoulukausi alkamassa. Ei mun mielestä kymppi ole paljon kerran päällä käytetystä ja alunperin kalliista mekosta. Ehkä joidenkin mielestä sitten on.

Eilen olin jotenkin aivan älyttömän väsynyt. Silmät painui väkisin kiinni jo yhdentoista aikaan, mutta sitten mulle tuli muuta tekemistä, niin uniaika meni ohi ja meni jonkunaikaa ennenkuin sain unen. Se muu tekeminen oli netti, josta etsin ja tilasin toisen akun järjestelmäkameraani. Kun aina kun on lähdössä kuvaamaan, niin huomaa, ettei taas ole muistanut ladata akkua, niin nyt niitä tulee sitten olemaan kaksi, joista toinen on aina täynnä (jos sen on muistanut sitten ladata :D). En vaan tajunnut mitä ihmeen eroa oli eräillä kahdella akulla. Molemmat käy minun kameraan, toisen hinta oli 14 euroa ja toinen maksoi jotain 60 euroa. Halvemmanhan mä tietenkin tilasin.

Ja koska olen nytkin väsynyt, en ole siksi jaksanut laittaa tänne noita painoja yms. No, ei ne nyt ole muuttunut, että turhaa mä niitä tähän nyt listaisin.

Kävin muuten viikon alussa verikokeissa. Hyi, se ei ole ollenkaan minun hommaa, se verikokeen ottaja joutui laittamaan sitä minun tuolin selkänojaa makuuasentoon, koska mulla alkoi pyörryttää. Se ottaja oli joku harjoittelija. Sillä kesti niin kauan aikaa siinä suonen etsimisessä ja neulan asettelussa oikeaan kohtaan ihossa, että minun jo muutenkin huono olo paheni. Mulla on siis neula- ja verikammo ja oksetti ja pyörrytti jo valmiiksi sinne mentäessä.

"Vaan tosi varakksilla äänestäjillä on varaa luottaa köyhännäkösiin etustajiin."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

lauantai 11. lokakuuta 2014

Turhia syytöksiä

Voi helvetti. Meillä nousi tänään äidin kanssa meteli tässä tekstissä olevasta ohjeesta. Siis ei siksi, että se on tuossa tekstissä (koska äiti ei edes tiedä, että pidän blogia), mutta siis yleensä tuosta näkkäriohjeesta. Sitä ei nimittäin löytynyt mistään. No, tarjouduin tulostamaan sen, koska mulla on se muualla tallessa (täällä blogissa), niin yhtäkkiä se ei kelvannutkaan, kun olisi pitänyt olla se koko pino, jossa on vaikka mitä ohjeita. Sanoin hänelle, että ei hän sitten kai tarvitsekaan sitä ohjetta, kun ei kerta kelpaa, vaikka tyrkytetään. Hän ehti jo haukkua minut, että olen hukannut ne ja ettei ne ohjeet merkitse mulle mitään, kunnes hän itse löysi sen pinon eikä kuulunut edes anteeksipyyntöä. Joo ja voin kertoa, että on paha mieli, kun syytellään sellaisesta mitä en ole tehnyt. Ja niinkuin nyt yksi ohje tai sen puuttuminen olisi maata kaatava asia.



"Toisaalta ministerismiehen täytyykin näyttää jonkin verran varakkaalta ja hyvinvoivalta niin saattaa äänestäjät uskoa, että se kykenee tekemään niistä samanlaisia."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

perjantai 10. lokakuuta 2014

Jouluvalmisteluja

Tänään vietetään Aleksis Kiven päivää, mutta minun sydäntä lähellä on enemmän vuodesta 1992 asti aina 10. lokakuuta vietettävä maailman mielenterveyspäivä. Erilaisista mielenterveysongelmista on hyvä tiedottaa, koska läheskään kaikki eivät selvästikään ymmärrä kyseistä asiaa, varsinkaan, kun niitä on niin erilaisia.

Aloitin tänään jo vähän jouluvalmisteluja, tähän tyyliin:





Itse en kortteja lähettele, mutta vanhemmat tykkää lähetellä, niin postittakoot nuo sitten johonkin. Ja kun en lähetä tuollaisia, niin tein niitä vaan huvikseni, kun iski inspiraatio.

Huomenna pitäisi hakea ne kirpparitavarat pois. Jee, saa tietää saldon. Saa nähdä miten siellä on tavaraa mennyt.

Vähäinen onnistuminen voi pelastaa päivän - ei tosin aina niinkään

Iltasanomissa oli artikkeli liittyen yhteen minun sairauksista, masennukseen: klik.

Nuo kohdat pitää kyllä niin paikkaansa ja tuosta vielä puuttuukin kohtia. Voisin jatkaa tuota listaa vielä yhdellä:

Kohta 10: "Otat nyt vaan itseäsi niskasta kiinni ja lähdet ulos tapaamaan ihmisiä/ystäviä."

Jostain syystä ainakin minun kohdalla vähäisetkin ystävät on kaikonneet sairastumiseni myötä. Ja sitten se, ettei tosiaan masentuneena jaksa lähteä ulos tai mihinkään. Eikä tosiaan mielellään mihinkään missä on muita ihmisiä. Mulla ainakin pahimmissa masennuksen syövereissä ei haluta nähdä ainuttakaan ihmistä livenä.

Ja tosiaan tuo mukavien asioiden ajatteleminenkaan ei tule kysymykseen masennuksessa. Silloin ajattelee vain ja ainoastaan ikäviä asioita ja oikein kerää niitä ajatuksiinsa.

Ainut asia, joka minut saa tällä hetkellä edes hetkellisesti (mutta yleensä vain hetkellisesti) iloiseksi on edes yksikin onnistunut kuva.

Tuo vanha sähkölinja tai mikä lie puhelinpylväs 
onkaan, sattui tuohon tielle, mutta tämä oli 
ainut onnistunut kuva.

Kun menin ulos, äiti kysyi mihin olen menossa, sillä tavalla ilkeään sävyyn. Siis jos mulla on yksi ainut mielekäs harrastus, niin kai mä nyt haluan harjoittaa sitä. Ja ikävä kyllä revontulien kuvaamista ei voi harrastaa päivällä. Toisin kuin tämän kuvaamista:

Tuo meni vähän pieleen, kun mä unohdin, 
että mulla on automaatin sijasta 
manuaalitarkennus päällä. 
No, tuleehan noita lintuja... niinkuin
revontuliakin.


 "Hyvän ehtokkaan pitää erottua muista ja helpoiten se käy niin, että sano sinä kyllä, kun muut sanoo ei ja ei taas sitten kun muut sanoo kyllä. Ole sinä hauska, kun noi muut on niin  tärkeitä."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

lauantai 4. lokakuuta 2014

Hyvää maailman eläinten päivää!

Tänään vietetään maailman eläinten päivää. Ei meillä sitä ole mitenkään vietetty, mutta sen kunniaksi laitan tähän minun rakkaasta kuvan neljän vuoden takaa:


Tuosta minun lihomisesta, niin, mulla on ehkä lähinnä turvotusta ja se pitäisi saada pois. Otinkin tuossa nesteenpoistolääkettä, kun kasvoihin on kertynyt nestettä. Vettä olen yrittänyt juoda, mutta ei oikein jaksa sitäkään kovin paljoa kitata. Puuh, tänään ei jaksa laittaa noita painojuttuja. Niin ja toisaalta, tiedän, ei joka päivä ei tarvitsisi käydä vaa'alla, mutta kun mulla tulee käytyä katsomassa, että mihin suuntaan ollaan menossa.

Tänään kävin täyttämässä kirppispöydän. Toivottavasti on menekkiä. Ainakin kaikki tuotteet (vaatteet, dvd:t ja kirjat) on erittäin hyväkuntoisia. Joillakin noilla kirppareilla on niin rikkonaisia tavaroita ja huonokuntoisia/reikäisiä vaatteita, etten mä ainakaan kehtaisi sellaisia myydä. Veisin suoraan roskiin.

"Poliittiseen toimintaan tarkoitettu huone - sen täytyy henkiä ikään kuin semmosta luottamusta ja menestystä, ei siinä saa satunnaiselle huoneeseen piipahtajalleensimmäiseks tulla mieleen joku käytettyjen autojen kauppa tai semmonen."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

perjantai 3. lokakuuta 2014

Projekti

Ei tullut tästä painonpudotushommasta nyt mitään. Paino vaan nousee. Mä luovutan! Ei jaksa enää. Haluaisi pudottaa, mutta kun ei jaksa liikkua. Väsyttää niin sairaasti. Ei saa aikaiseksi mitään.

Paino: 47,6 kg (48,2 kg)
Rasvaprosentti: 20,8% (23,1%)
Kehon vesiprosentti: 54,5% (52,9%)
Kehon lihasmassa: 35,7 kg (35,1 kg)
Kehon lihasmassan luokitus: 8 Laiha ja lihaksikas (5 Normaali)
Sisäinen ikä (kehon aineenvaihdunnan ikä) 12 (12)
Luuston paino: 1,9 kg (1,9 kg)
Keskivartalolihavuusluokitus: 1 Normaali (1)
Vatsanympärys: 85,0 cm (85 cm)

Sen etten saa aikaiseksi mitään, huomaa tästä seuraavastakin: Tänä viikonloppuna mulla on sellainen projekti, jota olen suunnitellut jo vuoden verran, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi: tauluja itseottamista valokuvista:


Se vaan, että mihin mä saan nuo sitten mahtumaan. Noita on yhdeksän. 

"Voi juku. Kyl upseerielämä on sit yksinäistä."
-Uuno Turhapuro armeijan leivissä-

torstai 2. lokakuuta 2014

Käsille töitä

Kättä särkee. Johtuu siitä mitä olen nyt illalla tehnyt. Kirjoitin käsin yli 100 kappaletta kirpparin hintalappuja. Iso homma tuo on, mutta ehkä se on sen arvoista. Kävin päivällä varaamassa paikan ensi viikoksi. Vielä pitäisi jaksaa laittaa nuo paikoilleen noihin tavaroihin, mutta ehkä se jätän sen myöhemmäksi tälle päivälle.

Nyt on tuosta kirjoittamisesta niin väsynyt olo, etten jaksa edes päivän painosaldoa tänne laittaa, mutta voin kertoa, että ei muutosta.

Tänään illallakin oli revontulia, ei tosin niin voimakkaita kuin eilen. Ja ihme ja kumma, niitä näkyi tällä kertaa ihan meidän pihalta. Tämmöistä jälkeä tuli tänään:


 "Johtaja Turhapuron iskulause on: Puhtain asein puhtaan asian puolesta."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Taivaannäytös

Kuten olen joskus kirjoittanut, että mulla ei ole hirveästi kavereita. Eikä oikeastaan yhtään sellaista, jonka kanssa kävisin missään (elokuvissa tms.). Nyt olen sentään löytänyt harrastuskaverin. Naisen, joka harrastaa valokuvausta, kuten minäkin. Olen käynyt hänen kanssaan pari kertaa revontulia kuvaamassa (tästä meidän pihalta ei oikein revontulia näy, joten pitää mennä vähän kauemmas ja mulla kun ei ole ajokorttia, niin se on vähän hankalampaa). Ei me muuten olla tekemisisssä, mutta tuo harrastus yhdistää.

Nyt illalla oli taivaalla oli aivan mahtava näytös.




Nyt mua väsyttää, mutta ei nukuta (taaskaan). Siihen taitaa olla syynä se, että... no, minäpä kerron.

Olen viimeisen kahden viikon aikana ottanut kolme kertaa väärät lääkkeet (aamulla iltalääkkeet tai illalla aamulääkkeet). Viimeksi nyt illalla tein niin ajatuksissani. Mielialalääkettä ei siis oteta kuin aamulla ja nyt otin sen sekä aamulla että illalla. Hyvä minä. Ja näin on siis tosiaan käynyt kolme kertaa viimeisen viikon aikana. En mä enää tajua mikä minun ajatusmaailmaa vaivaa, kun se ei pysy kasassa.

"No ensinnäkään kysymykseen paljonko on kahteksan ynnä seitsemän ei voi 
antaa tarkkaa vastausta. Kas toisille se on paljon ja toisille hyvinkin vähän, 
riippuu ihan vuosituloista. Sitä paitsi invlaatio nakertaa summaa
 kaiken aikaa. Elikä jos kahteksan ynnä seitsemän on tänään kymmenen, 
niin huomenna se voi olla jo vaan kahteksan."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...