Haamupotkuja

Mulla on nyt parina iltana sängyssä nukkumaan mennessä tuntunut sellaisia haamupotkuja. Siis ihan kuin vauva potkisi vatsassa. Mutta en ole raskaana eikä siellä siis oikeasti ketään ole. Googletin ja näköjään muillakin on tuollaista, eli en ole ainut. En ole koskaan edes kuullut tuollaisesta. Siinä vaiheessa vasta tajusin alkaa tutkimaankaan kun itsellä tuntui sellaista.

Mä olen kauhean väsynyt. Joka syksyinen masennus on ottanut taas vallan. Äiti katsoi poikaa viimeyön ja mä nukuin 12 tuntia putkeen ja tuntui, ettei sekään riitä. Välillä tuntuu, ettei vaan jaksa. No, ollaan päätetty, että meidän lapsiluku on täysi. Joo, sisaruksia olis kiva olla, mutta mä en jaksa. En jaksa synnytystä/sektiota enkä valvomista enää kun tämän lapsen takia valvomiset loppuu.

Miten jotkut ehtii?

Saanen ihmetellä. En käsitä miten jotkut äidit ehtii. He ehtii harrastaa, siivota, tehdä ruokaa joka päivä, pitää blogia ja vaikka mitä. Missä välissä? Meillä on välillä neljäkin hoitamassa poikaa eikä meinaa aika silti riittää mihinkään muuhun. Valokuvausta sentään olen saanut harrastaa samalla, kun työnnän poikaa vaunulenkeillä, mutta muuta ei kyllä juurikaan. Edelleen olen lapsuudenkodissani välillä tai sitten äiti on meillä, koska en jaksa enkä ehdi yksin. Mies on töissä monta tuntia päivässä niin ei sitä apua siltä taholta ole.

Poika täytti tänään puoli vuotta. Nopeasti on tämä aika mennyt. Itse en ole saanut kiloja pois. Ei ole oikein motivaatiota, vaikka halua on. Mutta on myös makeanhimo. Poika on oppinut kuukausi sitten ryömimään ja tällä viikolla aukesi jo tv-tason laatikkokin. Pitää vissiin teipata ne kiinni tai jotain tai kohta on sormet välissä. Ja kävelytuolilla liikkumisen opettelu on kovasti käynnissä.