Tulvaa

Tuli toissapäivänä kartutettua Muumimukikokoelmaani tällä aarteella: 

Primadonnan hevonen (kesäsesonkimuki 2012)

On tuo meidän ranta sen verran pahaenteisen näköinen, että piti käydä padolla katsomassa, mikä siellä on tilanne tuon vedenlaskun kanssa. Sieltähän sitä vettä laskettiin niin myrskyävällä vauhdilla, että aallot löi seinään. Ei siis ihme, että meillä on peruna- ja mansikkamaa kokonaisuudessaan veden alla, vaikka ne ei ihan rannassa sijaitsekaan. Onneksi tämä talo on sentään mäen päällä, niin ei tänne (toivottavasti ainakaan) se vesi pääse.

Veden valtaama mansikkamaa sijaitsee noiden tolppien sisäpuolella

Ja tässä syy mistä se johtuu... padolla vähän loiskuaa.

Päänsärky ja väsymys, huono yhdistelmä

Joo, ei tullut sitten lähtöä sitten Reetun keikalle. :( Olisi niin haluttanut. No, säästyipähän rahat. Siskoani ei ole näkynyt eikä hänestä ole kuulunut mitään. Päänsärky sitten iski. Kai tämä on vaan väsymyksestä. Vähän tullut valvottua parina yönä aika myöhäiseen (tai no, aikaiseen. Joskus viiden aikaan laittanut nukkumaan). Pikkuisen huono yhdistelmä tämä, kun haluttaisi vaan tavoistani poiketen vetää pää täyteen. No, yhden olen ottanut eilen ja tänään, mutta kaipa tämä nyt vähäksi aikaa riittää. Ei minusta juopoksi ole. :D

Ahdistus pahan mielen kera

Ahdistaa, taas. On tullut taas mieleen se kahden vuoden takainen raiskaus. :´( Yritin sanoa pahasta olostani tälle miehelle, josta olen kirjoittanut, mutta ei hän reagoinut siihen mitenkään. Ei sanonut juuta eikä jaata. En siis tuosta raiskauksesta (kamala sana) hänelle puhunut mitään. En ole varma, olenko edes kertonut hänelle tuosta tapauksesta. Pitää joku kerta kysyä. On kuitenkin tullut taas sellaisia ikäviä ajatuksia, ettei oikein meinaa jaksaa tätä elämää.

Siskolleni laitoin eilen viestiä, että onko hän tänään lähdössä sinne Frederikin keikalle. En saanut vastausta. Pitää tänään kysyä uudemman kerran.

Valehdellaan pienemmäksi vahinko... vaiko sittenkin isommaksi?

Kuten tammikuun lopulla blogikirjoituksessani kirjoitin pettymyksestäni erääseen miespuoliseen ystävääni ja hänen valehteluunsa, nyt on ilmennyt, että samainen miespuolinen ystäväni on jälleen päästänyt valheen suustaan. Väitti joku aika sitten mulle seurustelevansa. En ole kuitenkaan kertaakaan nähnyt hänellä ketään naista viime kesäisen eronsa jälkeen, hänen siskoaan lukuunottamatta, jonka kanssa hän on aika useasti liikenteessä. Eli, ellei hän siskoonsa ole sekaantunut, niin tuskin seurustelee. En ymmärrä tuollaista käytöstä. Häntä taitaa vaan ottaa päähän, kun entinen tyttöystävänsä on alkanut seurustelemaan, mutta ei hänen silti mulle tarvitsisi sitä kostaa valehtelemalla.

Unohtuiko asiakaspalvelu?

Oli kyllä "hyvää" palvelua paikallisella R-Kioskilla. Myyjä unohti tehdä loton minun edessä olevalle asiakkaalle, vaikka tämä asiakas oli antanut hänelle sen täytetyn lapunkin. Myyjä sanoi syyksi tälle unohdukselleen "kun mulla loppuu työt tuossa vartin päästä". Tarkoitti varmaan, että kun on perjantai, niin on kiire viikonlopun viettoon eikä muistanut sitten sitä lottolappua. Minun mielestä ei silti asiakaspalvelija saa noin sanoa. Hyvä myyjä on vaikka yliajalla töissä muutaman minuutin, jotta saa asiakkaan palveltua loppuun. En ihmettelisi yhtään, jos johonkin tulee huonoa palautetta kyseisen puljun eräästä työntekijästä, vaikka sitten vain paikallislehden tekstaripalstalle.

Ystävyyttäkö?

Eilen oli ystävänpäivä. Minusta sillä ei niinkään ole merkitystä, sillä ystävänpäivä on joka päivä, jos on ystäviä. Minun "ystävät" eivät ota yhteyttä kuin silloin, kun ovat jotain vailla. Ja yleensä se, mitä he ovat vailla, on jotain sellaista, josta he itse hyötyvät jollain tavalla. *Huoh*, tympäisee tuollainen. Ja sitten jos minä kysyn heiltä kuulumisia, en saa kunnollista vastausta, eli vaan jotain "ihan hyvää" yms. Itse kyllä vastaan hieman monisanaisemmin. Tylsää tuollainen. Eli voisin sanoa, ettei oikein ole ystäviä.

Asiasta toiseen: tänään alkoi tuo kotimainen Tehdas-sarja. Minun mieleeni se ei oikein ole, lukuunottamatta Hannele Laurin osuuksia. Mutta en kyllä yhden henkilöhahmon takia ala sarjaa seuraamaan.

Pettynyt pahasti

Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi oikeasti ole? :/ Ja miksi pitää valehdella päin naamaa? En mä ehkä kuitenkaan niin tyhmä ole, etten tajua, jos joku keksii hätävaleen!

Eli siis kyse ihmisestä, jota luulin ystäväkseni. Kysyin, jos olisin voinut mennä käymään kylässä, mutta väitti olevansa äitinsä luona tuolla parinkymmenen kilometrin päässä. No, ei siinä mitään. Vietiin sitten siskontyttö linja-autoasemalle hetki tuon viestin saapumisen jälkeen, niin tämä, jonka piti olla äitinsä luona, tuli ihan toisesta suunnasta. Eli ei hän oikeasti missään äidillään ollut.

Ja mä otan tämän nyt niin, ettei hän oikeasti minua sinne kylään halunnut vaan piti keksiä tuollainen hätävale. Tuollainen vaan satuttaa enemmän kuin se, että sanoisi suoraan.