keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Onko nyt syksy vai onko minun keho aikaansa edellä?

Kenpä tietäis sen... meinaan sen, miksi minun vuosittainen syksyn masennuskausi on tullut jo nyt. Ei kauheasti hymy irtoa. Ei myöskään väsytä, mutta ei jaksa tehdäkään juuri mitään. Niin ja se ahdistuksen peikko on taas astunut asumaan minuun. Jatkuvasti henkeä ahdistaa ja rinnasta puristaa.

Laitatin kampaajalla joku aika sitten pinkin raidan hiuksiini. Se on aika haalistunut jo, joten kävin ostamassa pullon Crazy Coloria. Pitäisi joku päivä jaksaa värkätä se tuonne päähän. En ole ennen itse värjännyt hiuksia, joten saa nähdä mitä siitä tulee.



PS. Ne äidin syövän etäispesäkkeet on löytyneet. Ne on maksassa ja jossain kylkikuopassa. Niiden pitäisi lähteä sädehoidolla, joka alkaa ensi kuussa.

 "Mut mä luulen, että just valtion hommat vaan sopiikin meikäläiselle. No eiks niissä just niinku väistellä varsinaista työtä? Ja tämmösessä väistelyssä meikäläinen on siis suorastaan mestari."
-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ei millään pahalla, mutta jos nyt lupauksesi pitäisit...

Muru on mulle velkaa monta sataa euroa ja lupasi maksaa kesäkuun alussa. No, ei ole maksua tilillä näkynyt. Nyt kun kysyin milloin hän meinaa maksaa sen, vastaus kuului "vaikka heti, jos saat siitä mielenrauhan itsellesi." No enhän mä sillä, mutta pidän siitä, että ne asiat pidetään, jotka luvataan. Ja lisäksi mulle on tulossa maksettavaksi veroja sen perintöhomman takia, niin tarvitsen rahaa siihen ja kun rahaa on niin paljon kiinni jollakin ihmisellä, tässä tapauksessa vielä omalla poikaystävällä, jolta niiden saatavien luulisi irtoavan nopeammin, mulle kun ei käy luonnonvisa.

Eilisen ja tämän päivän olen katsellut mysteerinauhoja, siis näitä:


Nauhoitettuja vhs:iä, joissa ei lue mitään. Niistähän löytyi vaikka mitä, kuten Kuumia aaltoja-sarjan jaksoja. Voi kun tuo sarja tulisi dvd:lle. Mulla on siis olemassa tuollainen laite, jossa voi katsoa sekä vhs-nauhoja että dvd:itä.

"En olis ikuna uskonut, että töihin lähtö voi tuntuu näin mukavalta. Pitäsköhän niihin lähtee useemminkin?"
-Uuno Turhapuro muuttaa maalle-


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Hulluutta

No niin, nyt olis vähän muokattu blogin ulkonäköä. Alkaa näyttää siltä mitä mä hain.

Sen sijaan tämä sairaus tekee minut hulluksi! Minun mielialat senkun menee vaan alemmas. Onneksi minun hiukset on sitä laatua, ettei kovin helposti rasvoitu. Tuli tuossa nimittäin oltua pesemättä hiuksia useita päiviä. Ei vaan jaksanut mennä suihkuun eikä pestä edes lavuaarissa. Ja Murulle kun olen alakuloisuudestani puhunut, niin hän on vaan silleen "aha. Ok."

Paniikkikohtauksiakin on ollut useita viime päivinä. Ihan sellaisia vapinan ja kylmän hien kanssa tulevia kohtauksia. :/ Silloin iskee aina epätoivo, kun ei tiedä mitä mitä tehdä ja kenelle kertoa asiasta, kun kukaan ei tunnu ymmärtävän ja terveyskeskukseen ne ei ota, kun siellä on lääkäripula ja ainoastaan akuutit potilaat hoidetaan. Niin no, mitäpä mä siellä. Ei ne tälle enempää voi mitä minäkään. Ja se minun psykologi ei ole vieläkään töissä. Olen jotenkin ymmärtänyt, ettei hän palaakaan töihin, eli en tiedä mitä tässä tekisi, kun apua tarvitsisi. Onhan niitä psykiatrisia sairaanhoitajia, mutta olen elämäni aikana niin monta sellaista kokeillut, että olen pettyny. Ei heistä oikein kukaan osannut auttaa minua sillä tavalla niinkuin tämä psykologi.

Ai niin, äiti kävi syöpäkontrollissa viime viikolla eikä syöpäsoluja löytynyt verestä. Mutta se joku pesäke on silti ilmeisesti jossain olemassa. En vaan tajua, että jos se on olemassa, miksei se sitten näy veressä? No, ei minun tarvi ymmärtääkään. Hän joutuu syömään seuraavat viisi vuotta jotain lääkettä siihen.

Se olis juhannus

Sateista ja kylmää juhannusta lukijat! Ainakin täällä pohjoisessa on tuollaista. No, eipä ole ainakaan sääskiä.

Murun luokse en mennyt, kun ei tullut kutsua. Se meni niin, että minun piti mennä sinne, mutta kun hänellä ei ollut nukkumapaikkaa minulle. Nyt siellä tosin olisi vuodesohva, mutta sama kai se on täällä kotona olla, kun hän on töissä (yllätys!).

Minua vaivaa tämän blogin ulkonäössä joku, mutta en tiedä itsekään mikä. Onko se väri vai ulkonäkö vai mikä... Ehkä mä sen vielä joku päivä keksin sen, kun kokeilen tarpeeksi.

Tämä kuva on eiliseltä.
"Kyllä se on tämän appiukkoni tyhmyys ja rahat, jotka on mahtollistaneet meikäläisen karriäärin."
-Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti-

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kun mä sinut kohtasin... kaksi vuotta sitten

Tänään on tasan kaksi vuotta siitä, kun tapasin Murun ensimmäisen kerran. Tällaista kirjoitin hänestä tuolloin: Klik. Onhan tässä ollut kaikenlaista, vaikeuksia ja muuta, mutta niistä on selvitty. Kävin eilen hänen luonaan. Haettiin vanhempien kanssa sänky, jonka ostin Murulta. Se ei mahdu hänen uuteen asuntoon ja mä tarvin isomman sängyn, joten... Lisäksi käytiin syömässä eräässä ravintolassa. Vein hänelle meidän ensimmäisen yhteiskuvan kehyksissä ja itsetekemiäni mango-juustokakkuleivoksia ja oli kuulemma niin hyviä, että saan (joudun) tehdä toistekin:

Joo-o, tuo on minun elämäni ensimmäinen kirjoitettu kuorrutus (sulatetulla
raakasuklaalla tein), joten siksi tuon näköinen, mutta makuhan se on tärkein.

MANGOJUUSTOKAKKULEIVOKSET

Ainekset:

300 g digestivekeksejä
120 g voita
8 kpl liivatelehtiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
5 dl kuohukermaa
Tilkka kiehuvaa vettä (alle puoli desiä)
2 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
Puolikkaan sitruunan mehu

Päällys:

2 purkkia Piltin mangososetta
2 kpl liivatetta
2 rkl vettä

Viinerivuokia (löytyy samalta hyllyltä kuin muffinssivuoat).


Mä puolitin tuon ohjeen

Ohje:

1. Murenna keksit muruksi ja sekoita pehmeä rasva joukkoon. Painele massa vuokiin tasaisesti. Laita jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi.

2. Laita liivatteet kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Sekoita sillä välin tuorejuustoon sitruunamehu ja sokerit. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi.

3. Purista liivatteista vesi pois ja sulata ne kiehuvaan vesitilkkaan. Lisää liivate nopeasti tuorejuuston sekaan, ohuena nauhana kaataen ja koko ajan sekoittaen.

4. Lisää kermavaahto tuorejuuston sekaan.

5. Kaada valmis seos vuokiin, tasoita pintaa tarvittaessa. Anna hyytyä jääkaapissa meluiten yön yli.

6. Kun leivokset ovat hyytyneet tarpeeksi, voit valmistaa päällysteen. Liuota liivatteita kylmässä vedessä 5-10 minuuttia. Sen jälkeen sulata ne kuumaan vesitilkkaan. Sekoita liivate mangososeen joukkoon huolellisesti ja nopeasti, kaada sen jälkeen leivosten päälle. Tasoita tarvittaessa. Laita leivokset takaisin jääkaappiin ja anna päällysenkin hyytyä.

"Onko arvon rouva ollenkaan tullu ajatelleeks, että miten meidän sitten käy, jos meikäläinen töihin menee? No menee työttömyyskorvaukset ja millä ihmeellä me sitten eletään?"
-Uuno Turhapuro kaksoisagentti-


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kunpa olisin kerrankin voinut auttaa...

Vituttaa. Sain melkein töitä, kunnes joku vei sen minulta. Oli tarjolla käsikirjoittajan hommaa, ihan vain haamukirjoittajana, kun kirjoittaja itse on hidas kirjoittamaan. No, kun vastasin (Facebook-statuksessa), että mulle kelpaisi, niin vastaus kuului, että löytyi jo, vaikka siihen statukseen ei kukaan muu ollut vastannut. Eli se työ meni taas puskaradion kautta. En tiedä olisiko siitä maksettu mitään, mutta olisihan se ollut mukavaa pitkästä aikaa olla jollekin oikeasti hyödyksi.

Ikävä on ikävä asia

Tiistaina olisi suuntana Murulandia. Järjestelyhommia, kun Muru siis muutti uuteen asuntoon. Viimeksi, kun olin siellä, vietiin jo vähän tavaroita sinne.

Mulla vaan on nyt kauhean masentunut olo. Ikävä vaivaa. No, tiistaina se ikävä helpottuu. En vaan tiedä onko tähän masennukseen joku muukin syy.

"No on sen verran tuota koulupohjaa, että ilman salkkua en tee yhtään mitään."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Onnellinen epäonnenpäivä

Tänään 13. päivä perjantaina se viimein tapahtui: sain sen mitä olen puoli vuotta havitellut:


Piti tosin tilata koko sixpack, jotta sai yhden rillimukin, mutta oli se sen arvoista. Olen niin onnellinen. :)

Ostin yksi päivä mansikkalaatikon. Koin pettymyksen. Yli puolet niistä oli homeisia. :/

2 kertaa tämä määrä meni roskiin.
Ostin pöydälle tarkoitetun valokuvakehyksen ja olisin halunnut laittaa siihen minun ja Murun ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) yhteiskuvan, mutta eipä tuo minun tulostin tulosta. Se ei jotenkin kai tunnista tätä konetta. En ymmärrä. No, jäi kehykset sitten ilman kuvaa.


"Mitä enempi mä tein töitä, sitä vähempi mulla oli aikaa nauttia työn hedelmistä."
-Uuno Turhapuro-

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Itkua

Löysin kummitytölle synttärilahjan. Hän täyttää tosin kolme vuotta vasta elokuussa, mutta kun nyt satuin löytämään.

Hän kuulemma tykkää koota palapelejä ja tässä luki 2-5-vuotiaille.
Muutama päivä vierähti Murun luona. Eilen tultiin meille yöksi ja aamulla jatkettiin kaupunkiin. Murun piti käyttää työnantajansa autoa huollossa, niin mä lähdin mukaan. Etsiskelin sitä riivatun rillimukia! (siis Muumimukia, jossa on niiden silmälasien kuva sisäpuolella). Joo, en löytänyt. Jotain muuta tosin löysin: askartelutarvikkeita. Ja sain aikaiseksi siskontytölle rippikortin.


Tänään Muru sitten lähti takaisin kotiinsa, ilman minua tosin. Mulle tuli niin suru puseroon. Itkin monta tuntia ennen hänen lähtöä ja lähdön jälkeen. En tiedä mikä minuun meni. Olen ollut viimeiset kaksi päivää erityisen herkillä. Toisaalta yksi syy tämänpäiväiselle voi olla siinä, etten ollut nukkunut viime yönä silmällistäkään (en vaan saanut unta, toisin kuin eräs) ja piti jo kuudelta olla menossa enkä nukkunut päiväuniakaan. No, kuun puolivälissä menen sinne sitten takaisin, kun meillä tulee kaksi vuotta täyteen ensimmäisestä tapaamisesta. Olisi tarkoitus vähän "juhlistaa" sitä. Ajattelin tehdä mangojuustokakun meille.

"Sitä tulee siinä kosintavaiheessa lörpöteltyä ummet ja lammet, 
niin sitä mielellään lepäilee niinku pari vuotta sitte sen päälle."
-Uuno Turhapuro menettää muistinsa-

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...