maanantai 29. helmikuuta 2016

Rv 38+3 Huimaus

Kokonaisena ollaan edelleen ja täällä lapsuudenkodissani. Huimausta mulla on ollut muutaman päivän. Syytä en tiedä, kun verenpaine ja verensokeri on ihan normaaleja. Sitten on ollut jotain vatsavaivoja, tiedä häntä miksi. No, toivon kuitenkin, ettei tuo poika tuolta ennen perjantaita tule. Supistuksia ei juurikaan ole ollut. Se vähä mitä on niin olen syönyt särkylääkkeen siihen. Ihan tavalliset särkylääkkeet (Panadol) muuten väsyttää mulla ihan hirveästi.

Mulla pelottaa, kun olen nyt lopettanut sen mielialalääkkeen syömisen vähän niinkuin pakosta, koska ne jäi kotiin tai siis jätin ne, koska en tiedä saako niitä edes imetysaikana syödä. Eihän mulla se annostuskaan siinä enää iso ole ollut: 1/4 tablettia kerran päivässä, kun ennen oli yksi kokonainen. Sitä piti siis lääkärin määräyksestä vähentää pikkuhiljaa raskauden edetessä. Nyt on vaan alkanut tulla alakuloisuutta. Mikään ei kiinnosta ja mitään ei jaksa ja olen kovin itkuinen. Eli jos sitä ei tosiaan saa imetyksen aikanakaan käyttää niin mitähän tapahtuu. Ja paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuuteenkin se vaikuttaa. Niitä on ollut nyt tavallista enemmän. Toisaalta on tullut mieleen, että johtuisiko tuo huimaus sen lääkkeen käytön lopettamisesta...

perjantai 26. helmikuuta 2016

Rv 38+0 Tyhjä käynti

Ei siellä synnärillä tapahtunut tänään mitään. Edelleen olen vain sentin auki, joten lähettivät kotiin. En kyllä kotiin asti mennyt. Jäin välille, lapsuudenkotiini, josko se käynnistyisi itsekseen niin ei tarvitsisi niin kaukaa lähteä (siis meiltä kotoa asti). Mies tosin meni kotiin, kun ajatteli olla vielä muutaman päivän töissä. Mutta ensi viikon perjantaina on sektioaika ja se on varma aika. Pitää mennä sairaalaan torstaina ja perjantaina jossain vaiheessa on sitten se leikkaus.

Outo juttu muuten, kun se kätilö nyt vasta sanoi, että mulla on ahdas lantio. Ei se siitä aikaisemmin ole puhunut. No, se on kuitenkin syy siihen miksi sittenkin mennään normaalin synnytyksen sijaan sektioon. Aiemmin mulla ei ole pelottanut, siis normaali synnytyskään, mutta nyt tuo leikkaus on alkanut pelottaa.

Joo ja kävihän siinä niinkin, että mulla on lääkkeet kotona, koska luulin, että asia on niin kuin aina ennenkin, että omia lääkkeitä EI SAA ottaa mukaan. Nyt ne olisi kuulemma pitänyt olla mukana, kun ollaan synnytysosastolla eikä missään muualla kyseisen sairaalan osissa. No mistä minä tiesin, en ole ennen ollut lääkepotilaana kyseisellä osastolla. Aiemmin ne on siellä  eri osastoilla valittaneet, jos on omat lääkkeet olleet mukana, ettei niitä missään nimessä saa olla. No, sain sieltä jonkun verran mukaan niitä ja Muru tulee tiistaina tai keskiviikkona tänne ja tuo ne minun lääkkeet mukana, ettei tässä silleen vahinkoa tullut.

torstai 25. helmikuuta 2016

Rv 37+6 Odottavan aika on pitkä

Huomenna se sitten tapahtuu, toivon mukaan ainakin. Pitäisi tuonne keskussairaalaan lähteä synnytyksen käynnistykseen. Saa nyt nähdä sitten mikä tilanne huomenna on, että käynnistääkö ne sitä silloin vai kauanko sitä pitää odottaa. Toivoisin kuitenkin, etteivät enää kotiin lähettäisi ennenkuin lapsi on käsivarsilla, on tuota matkaa kuitenkin jonkun verran sinne. Mieluummin siis menen sinne valmiiksi, kun otan riskin, että lapsi syntyy johonkin välille ambulanssiin (ei ole meinaa kuin pari kuukautta, kun Murun kaverin tyttöystävä lähti täältä ja lapsihan ehti syntyä ennenkuin sairaalaankaan kerkesi). Ja en tiedä pitääkö paikkaansa, mutta yksi kätilö täällä sanoi, että ambulanssissa ei ole kipulääkitystä, eli jos sinne syntyy niin syntyy ilman kivunlievitystä ja minun kipukynnys on ihan olematon.

Anopista. Mulla menee hermot. Sanoin sille eilen, että mulla ei varmastikaan ole puhelin päällä siellä laitoksella, niin tämä sanoo "no soitan sitten pojalle ja kyselen". Kyselee mitä? Hän sanoi joku aika sitten, että "kyllä se poika sitten ilmoittaa, kun jotain tapahtuu". Miksi? Ei siitä yleensä ilmoitella ennenkuin lapsi on syntynyt. Mitä se anoppi väliaikatiedoilla tekee. HERMOT MENEE! 

Sanoin anopille sitten myös. että ensimmäisellä viikolla täällä kotona ei tarvitse näkyä vieraita (anoppikin on vieras). Tiedän jo nyt, etten jaksa ketään silloin. Sitä on varmasti niin kipeäkin, ettei paljon vieraat kiinnosta. Ja haluaahan sitä tutustua siihen lapseen rauhassa lapsen isän kanssa, ilman, että vieraita ravaa ovista ja ikkunoista. Ja sitä paitsi, täällä ei itseasiassa tähänkään asti ole käynyt kuin anoppi ja appiukko, joten ei tarvitse kyllä niitäkään näkyä, jotka ei ennen synnytystäkään ole käyneet. Esimerkiksi Murun veli ja hänen vaimo eivät ole koskaan käyneet meillä kylässä ja ollaan sentään asuttu yhdessä jo kohta puoli vuotta.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Rv 37+3 Käyrää

Perjantaina käväsin terveyskeskuksessa supistuskäyrillä. Muutama kova supistus tuli, mutta lähettivät takaisin kotiin, kun mitään ei alkanut tapahtua. Siellä oli joku aika outo kätilö vuorossa. Hän ei osannut katsoa edes kohdunsuun tilannetta, sanoi vaan "tämä on aika takana niin hankala katsoa". Mitenhän ne tuolla keskussairaalassa sitten osasi? No, perjantaina on joka tapauksessa käynnistykseen aika, ellei aikaisemmin tapahdu mitään. Toivottavasti sitten on auki sen verran, ettei sitä avautumisvaihetta kovin kauaa tarvitse kärsiä. 

Supistuksia ei ole nyt oikein ollut. Olisi vaan, niin aukeaisi paikatkin, mutta kun ei niin ei. Jotain satunnaisia, pieniä on ollut, mutta ei mitään sellaista, että olisi tullut mieleen sairaalaan soittaa. Verenpaineen alapaine vaan näyttää olevan nyt vähän koholla, syytä en tiedä. Edelleenkään en osaa jännittää synnytystä. En tiedä, pitäisikö minun.

Äiti mulla täällä nyt on apuna, kun Muru on töissä. Jos lähtö tulee, niin en ihan paniikkiin mene. Äiti toi tällaisia:

perjantai 19. helmikuuta 2016

Rv 37+0 Valmista

Tällä päivämäärällä tämä minun sisällä kasvava vuokralainen on valmis. Siltä ei puutu enää mitään. Huomasin tuossa, etten ole yli kymmeneen viikkoon ottanut mahasta "seurantakuvaa". No, nyt otin, sen viimeisen ja tässä se tulee:

Tuli nuo luvut näköjään aika pienellä. No, eipä kai se haittaa.
Olen yrittänyt neuvolaan soitella, kun tuntuu niinkuin tihkuisi jotain ulkopuolelle ja haluaisin tietää onko se lapsivettä, mutta eipä siellä neuvolassa kukaan vastaa. No, ei ole supistuksia, niin eipä kai tässä hätää ole. Mä luulin säästyväni raskausarvilta, mutta nytpä niitä on tuohon mahaan ilmestynyt. Olen rasvaillut mahaa nyt sitten raskausarpivoiteella, ettei niistä kovin pahoja tule tai ainakaan kipeitä. Silloin joskus, kun laihdutin, oli niin kipeitä raskausarpia, ettei nukkumaan pystynyt ja rasvaaminenkin oli hankalaa, kun ihoon koskeminen sattui siinä kohtaa, jossa niitä arpia oli.

torstai 18. helmikuuta 2016

Rv 36+6 Lantio hajoaa

Edelleen ollaan kokonaisena ja kotona. Ei ole supistuksista tietoakaan. Liitoskipuja on senkin edestä. Muru nauraa, kun tunnen itseni ihan ankaksi kävelytyylini takia, joka johtuu lantion luiden kivuista. Yritin päivällä nukkua päiväunia, mutta eipä se oikein onnistunut. Väsytti, mutta ei nukuttanut.

Itse synnytys mulla ei pelota tai jännitä. En vaan jotenkin osaa jännittää tai pelätä sitä. Luotan niiden ihmisten ammattitaitoon, jotka siellä sairaalassa ovat. Ja varmasti sekin vaikuttaa, ettei minun tarvitse mennä sinne yksin.

Minun vanhemmat tulee huomenna tänne meille ja äiti jää seuraavan viikon perjantaihin asti, eli siihen asti, kun mulla se määrätty käynnistyspäivä on. Ja jos sitä ennen tulee, niin sitten tulee. Muru on töissä, niin minun ei yksin kotona tarvitse kuitenkaan olla, jos lähtö tulee (jonne mies kuitenkin lähtee mukaan vaikka kesken työpäivän). Onneksi Murun pomo on itse viiden lapsen isä, niin häneltä riittää ymmärrystä, jos lähtö tulee kesken työpäivän.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Rv 36+4 Helmivauva?

Tästä meidän vauvasta tulee näillä näkymin sittenkin helmikuun lapsi. Käytiin eilen äitiyspolilla ja olen sentin auki. Supistuksia oli eilen mennessä ja tullessa (johtuneeko siitä, että joutui istumaan autossa aika monta tuntia). Tänään sitten tunsin kuinka tyyppi laskeutui taas kerran alemmas. Painoarvio tällä erää oli 2,5 kg ja pituus 45 cm, että kyllä hän sieltä kohta saa tullakin. Ja tuon takia synnytyksen käynnistys on suunniteltu päivämäärälle 26.2. jos ennen sitä ei tapahdu mitään itsekseen. Niin ja kohdunsuun tilanteen mukaan tietenkin mennään sen käynnistyksen kanssa, ettei sitä nyt ihan suinpäin lähdetä käynnistämään, jos tilanne on sen kannalta huono (ei ole auennut tarpeeksi).

Minulla itsellä on vauvasta asti ollut shuntti päässä, eli letku, joka vie ylimääräistä nestettä päästä vatsaonteloon (ei tule ns. vesipäätä). Juuri tuon shuntin takia on aina ollut ponnistustilanteissa päänsärkyä ja ns. paineen tunnetta päässä. Sen takia suunnitteilla on, jos vain mahdollista, imukuppisynnytys estämään sitä, ettei ponnistusvaiheessa tarvitsisi niin hirveästi ponnistaa. Tuo jos vain mahdollista tarkoittaa sitä, että jos lapsi vain laskeutuu tarpeeksi alas, että imukuppia pystyy käyttämään, näin sanoi lääkäri.

Vauvan nykyisen koon takia alatiesynnytys ei tulisi kysymykseen, jos raskaus etenisi laskettuun aikaan asti (11.3.), koska hän olisi sitten jo liian iso. Mutta vauva on täysiaikainen tämän viikon perjantaina, että eipä tuo haittaa, vaikka tulisikin pois. Luulin aluksi, että se olisi 26.2. mutta ei, kun se onkin jo tällä viikolla.
Tällainen pakkaus meille tuli muutama viikko sitten.
Tämä on siis tosiaan 2015 vuoden pakkaus, koska tämän vuoden vastaavaa
ei ole vielä julkaistu.

Sitten asiaa kummeista. Olen siis koko ajan ollut siinä luulossa, että tämän lapsen kummeiksi tulee minun sisko ja Murun veli, mutta... Muru nyt vasta sanoi kysyneensä asiaa veljeltään joskus joulun aikaan ja hän oli sanonut, että "kysy minun vaimolta, kun se kummius vähän semmoinen pariskuntajuttu". Mikä vitun pariskuntajuttu? Minun siskosta tulee kummi, mutta ei sen miehestä silti tule. Miksi hänen vaimostaan sitten pitäisi myös tulla? Ja kun suoraan sanottuna, en pidä siitä naisesta, joten en häntä myöskään kummiksi halua. Muru oli sanonut sitten veljelleen, että pakko ei ole alkaa, hän kysyy sitten jotain toista. Ja parempi onkin, kun meni noin vaikeaksi sille hänen veljelleen tuo asia. Kuitenkin haluttaisiin, että toinen kummi olisi mies, kun minun sisko on nainen. 


lauantai 13. helmikuuta 2016

Suklaa-keksiruudut

Iltasanomien sivulla oli linkki suklaa-keksiruutuihin ja vaikutti niin hyviltä, että pitihän niitä itsekin kokeilla. Ja mikä parasta: tekemisessä ei mene kauaa. Mausta tulee Snickers-patukka mieleen. Tässä ohjetta:

Pohja:
50 g valkosuklaata 
100 g voita  
100 g maapähkinävoita  
1 dl fariinisokeria  
1 tl vaniljasokeria  
5 dl keksimurua (itse käytin Pirkan Digestive-keksejä)

Päällinen:
200 g Tummaa suklaata
50 grammaa valkosuklaata (itse kyllä laitoin vähän enemmän kun tuntui, ettei päällinen riitä koko pohjalle. Riippuu tietenkin vuoan koosta, joka mulla oli aika iso).

Pohjan valmistus:
1. Paloittele valkosuklaa. Sulata voi kattilassa. Lisää sekaan maapähkinävoi, fariinisokeri ja vaniljasokeri. Sekoita kuumaa seokseen valkosuklaapalat ja keksimurut.

2. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja painele seos vuokaan tasaiseksi levyksi. Nosta jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat päällisen.

Päällisen valmistus:

1. Paloittele tumma suklaa ja valkosuklaa. Sulata tumma suklaa vesihauteessa ja valuta keksipohjan päälle. Tasoita varovasti lastalla. Sulata sitten valkosuklaa ja valuta tumman suklaan päälle. Tasoita lastalla, jolloin pintaan syntyy marmorikuvio.

2. Anna jähmettyä jääkaapissa (mulla se ainakin vaati tunnin). Leikkaa ruuduiksi.
Tein miehelle ihan oman sydämen muotoisen leivoksen.
Lopuista leikkasin sitten ruutuja.
  
IHANAA HUOMISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Rv 35+5 Hermoille käyvät kyselijät

Voin kertoa, että alkaa mennä hermot noihin "joko se on syntynyt"-kyselijöihin. Keskostako ne tästä lapsesta toivoo? Murun kummitäti kysyi jo tammikuussa. Laskettu aika sentään vasta maaliskuussa. Kyllä siitä varmasti sitten ilmoitetaan, kun hän maailmaan on tullut. -.-

Ristiäisten tarjoilut on nyt mietitty ja koristejutut on hommattu. Tykkään, että asiat on mietitty etukäteen ja vauvan kanssa niitä tuskin enää jaksaisi miettiäkään. Nimihän tällä lapsella on ollut jo jostain syyskuusta asti, ennenkuin edes tiedettiin kumpi sieltä tulee. Oli siis nimi molemmille sukupuolille, mutta jostain syystä oli niin paljon vahvempi poikatunne, että sille mietittiin jo kaksi muutakin nimeä ja pojaksihan tätä sitten rakenneultrassa veikattiinkin.

Ristiäisvieraatkin on mietitty jo etukäteen: kummit, heidän perheet ja isovanhemmat, ei muita. Koko muu sukuhan siitä suuttuu, mutta voi voi. Ahdistaa isot juhlat. Ja sitä paitsi ei täällä ole edes parkkipaikkoja vieraille. Kummeiksi ollaan siis ajateltu minun yhtä siskoa ja Murun veljeä. Minun siskohan ilmoitti jo ultraäänikuvan nähdessään, että hänestä tulee sitten kummi. No mikäs siinä sitten.

Niin sanottu linea negra on nyt näyttänyt ilmestyvän tuohon vatsaan, eli ruskea pystyviiva, joka menee navan keskeltä alaspäin. En kyllä tiedä edes miksi sellainen tulee, mutta kun sellainen raskauteen kuuluu, niin ehdin jo ihmetellä, kun mulle ei sitä ole tullut. No, nyt on.

Eilen oli viimeinen perhevalmennuskerta. Aiheena imetys ja vanhemmaksi kasvaminen. Tuo vanhemmaksi kasvaminen-aihe oli kyllä niin yhtä tyhjän kanssa. Jotain itsestäänselvyyksiä se luennoitsija vaan lateli, kuten "perheitä ja perhekokoja on erilaisia". Ihanko tosi?

tiistai 9. helmikuuta 2016

Rv 35+4 Lääkäriaikaa

Neuvolalääkärissä käyty. Siellä se pikkuinen aukoi suuta eikä sillä kiinnostanut olla paikoillaan. :D Vauva on raivotarjonnassa, eli pää alaspäin. Onneksi, niin ei tarvitse kääntämään alkaa. Kohdun kaula on hieman pehmentynyt, mutta kiinni, niinkuin nyt vielä kuuluukin olla. Eli ei ole synnytystä tiedossa ainakaan vielä. Noin kaksikiloiseksi arvioi se lääkäri sen, mutta en jotenkin yhtään luota tähän näiden laitteeseen, LKS:ssä (Lapin Keskussairaalassa) on paljon parempi ja selkeämpi laite. Täällä annetut arviot on aina heittänyt aika paljonkin verrattuna tuohon Rovaniemen laitteen antamaan arvioon ja täällä se ultralaitekin on niin sumuinen, että hyvä, että erottaa missä on pää ja missä takapuoli.

Lääkäri passitti minut labraan virtsakokeeseen näiden kipujen takia, että poissuljetaan tulehdukset. Toivottavasti nyt ei mitään vakavaa kuitenkaan ole.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Rv 35+3 Joko?

Mulla on tuntunut nyt pari päivää semmoisia menkkamaisia kipuja (+ häpyluuhun käy kipeää, kun kävelee). Vauva on laskeutunut alas kuulemma. En vaan näistä kivuista tiedä mitä nämä on. No, huomenna se selviää lääkärissä, että onko syytä valmistautua synnytykseen vai mitä tämä on. Jos tämä nyt kuitenkin olisi tuolla vatsassa vielä kolmisen viikkoa, tämän kuun loppuun, niin sitten olisi täysiaikainen ja saa minun puolesta tulla. Enää en kuitenkaan uskalla yksin lähteä kauppaan kävelemään. Tänään kävin (matkaa jotain kilometri) ja se paineen tunne tuolla alhaalla oli niin inhottavaa (niinkuin kävelisi keilapallo jalkojen välissä) ja se kipu lantiossa oli niin hirveän tuntoista ja kun nyt eletään tosiaan niitä aikoja, jolloin synnytys voi käynnistyä koska vaan niin parempi, etten yksin kulje.

Kauhea hikka tuolla vauvalla on ollut, ihan joka päivä. Koko vatsa heiluu, kun hän nikottelee.

Meille tuli äitiyspakkaus perjantaina. Koska tämän vuoden pakkausta ei ole vielä julkaistu, saatiin 2015 vuoden pakkaus. Mutta eihän sillä väliä, kattava pakkaus oli.

Huomenna olisi viimeinen perhevalmennuskerta. Aiheena vanhemmaksi kasvaminen. Mitä sitten pitääkään sisällään, sen näkee sitten.

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...