lauantai 31. elokuuta 2013

Vihaa ja jotain hyvää

AHA-JAA-OK. Siinä kolme sanaa, joita mä vihaan. Nuo on niin välinpitämättömän kuuloisia. Muru käyttää noita ihan liian usein. Ihan sama mitä hänelle kerron, hän vastaa jotain noista. Ihan niinkuin hänellä ei kiinnostaisi mikään mitä hänelle sanon, sillä muuta hän ei sano. Tulen aina surulliseksi ja tunnen kaikki juttuni ja elämäni olevan hänelle yhdentekevää. :(

Tuli päivällä paketti.


Ja se sisälsi namiaaa!










Raakasuklaamanteleita
Raakasuklaatia. :P
Ensi viikonloppuna on jännät paikat. On ne Murun synttärit ja anoppikokelaan ja luultavasti appiukonkin kanssa ensimmäinen tapaaminen siinä samalla. Ja sittenhän siellä on Murun kavereita ja luultavasti sisaruksia. A-PU-VA!

torstai 29. elokuuta 2013

Blondi asialla

Mä oon tänään ollut kunnon blondi. Tuli pari paitaa postissa ja yhdestä niistä en tajunnut miten se puetaan päälle. Siinä oli sellainen koru ja mitä lie nyörejä. Piti netistä katsoa pukemisohjeita. :D Sitten tämä blondi keitti puuroa mikrossa, otti sen sieltä ja päätti kokeilla sormella onko se tarpeeksi kuumaa. Taisi olla, sillä sormessa on nyt palovamma.


maanantai 26. elokuuta 2013

Vapaus on koittanut!

Mä tein sen. Laitoin sille minun hyvinvointiohjaajalle viestiä, etten halua jatkaa siinä painonhallintaryhmässä. Toisena vetäjänä siis olin siinä (muka). Kirjoitin siihen viestiin, että en ole tottunut olemaan esillä ja että paniikkihäiriön takiahan mä sairaseläkkeelläkin olen. Tai no, siihenhän kuuluu muutakin (muun muassa masennus), mutta se nyt ei ihan tähän kuulu, niin en maininnut. Tai toisaalta, voi se väsymys olla sitäkin. On nimittäin viime aikoina väsyttänyt rankasti ja mielenkiinto lähes kaikkeen on kadonnut. Ainut, mihin se on pysynyt, on valokuvaus. Asia oli kuulemma ok ja kysyi, haluaisinko muuten vaan tulla sinne "hengailemaan". No v*ttu en! Haluan eroon koko hommasta kerralla. Jos on kerran vapauden saanut, miksi hankkiutua uudelleen kahleisiin tarkoituksella?

Ainut sieni, jonka mä voin täysin varmasti sanoa tunnistavani. :D

Tänään aamulla ja oikeastaan koko päivän mulla on ollut aivan hirveä olo. Päässä on humissut, on huimannut ja oksettanut. Ja joo, olen ottanut aamulääkkeet, eli siitä se olo ei voi johtua. Verenpaine oli normaali (kai). No, ei ainakaan korkea, ellei sitten liian matala ollut. Mä lasken ruokavaliossani proteiineja, en kaloreita ja tänään tähän mennessä on jo se päivän proteiininsaanti ylittynyt. Ei mahda mitään. Oli vaan pakko syödä, kun heikotti. Nyt on ihan hyvä olo, vaikka onkin morkkis liiasta syömisestä ja painon lievästä noususta. Tosin en mä mitään hirveää kalorimäärää ole ahminut, proteiinipirtelöitä vain.


lauantai 24. elokuuta 2013

Nööööyyyyy! Räyhäpäivä

Hain päivällä viimein nukahtamislääkkeet Apteekista. En vaan ole nyt illalla ottanut sitä. En jotenkin halunnut. Halusin kokeilla, jos uni tulisi ilman, mutta ei siltä näytä. En enää tähän aikaan viitsisi sitä pilleriä ottaa, ettei mene koko päivä ihan nukkumishommiksi.

Hieman on alakuloisuutta ilmassa. Kävin illalla kuvailemassa ja mielestäni mikään niistä kuvista ei onnistunut, joten en niitä tänne laita. Epätarkkoja, liikahtaneita tai jotenkin huonosti rajattuja kaikki. :/

Maanantaina olisi taas se ilmaistyövoimajuttu. Ei inspaa. Mietinkin, kuinka sanoa sille minun hyvinvointiohjaajalle, ettei minusta ole siihen, tekemään työtä ilmaiseksi sellaisella tahdilla.

Ärsyttää tänään kaikki. Mikään ei tunnu onnistuvan. Ihan täys räyhäämispäivä. Aaaargh!

perjantai 23. elokuuta 2013

Jaksamisen äärirajoilla

Se painonpudotusryhmä... Saa nähdä kauanko sitä jaksaa. Silloin maanantaina oli ihan kauhea kiire. Lappujen täyttämistä minuuttiaikataululla. Ei ole oikein motivaatiota siihen hommaan, kun mulle ei edes makseta siitä mitään. Olin sieltä tullessa ihan älyttömän väsynyt. Ei se minun hyvinvointiohjaaja kai oikein käsitä, etten mä ole henkisesti yhtä terve kuin hän tai muut siellä. En mä jaksa tuollaista työtahtia. En mä nyt huvikseni työkyvyttömyyseläkkeellä ole. Olenkin miettinyt, jos sanoisin hänelle, etten pysty siihen.

Olen viimeiset kaksi yötä ollut Murun luona. Se päättyi taas huonosti. Minun oli ensin tarkoitus lähteä tänään, mutta olin aamulla todella väsynyt. Kysyin, että haittaako, kun en lähtenytkään tänään. Ette arvaa mitä herra siihen vastasi. Kyllä: "Kyllähän sinä vielä ehdit, menee täältä vielä yksi auto tänään". Meni jonkun aikaa ja kysyin onko minun ihan pakko lähteä tänään. Siihen vastaus kuului: "suututko, jos sanon, että on?". Odotin, että Muru lähti töihin, pakkasin kamppeeni ja juoksin nopeasti bussipysäkille. Nyt illalla sitten Muru ihmetteli, miksi olin lähtenyt. No, miksiköhän? Ei ollut kuulemma tarkoittanut, että minun olisi pitänyt lähteä. Aha, en vaan käsitä miten muuten tuo olis pitänyt ymmärtää.


maanantai 19. elokuuta 2013

Paniikin pelkoa

Jaiks! Tänään on minun tulikoe. Alkaa se painonpudotusryhmä. Olen siis toisena vetäjänä siinä. Juttu mikä mulla pelottaa, on se kun siellä pitää esitellä itsensä ja kertoa itsestään jotain. En kouluaikana mitään muuta inhonnut niin paljon kuin esitelmien pitoa. Paniikkikohtausta pukkaa jo nyt. Onneksi en yksin ole pitämässä sitä ryhmää. Että jos mä menen sanoissa sekaisin, niin on se toinen siellä auttamassa. Jäi vaan aika viimetippaan sen itsestään kertomisen miettiminen, kun vieläkin raksuttaa päässä että mistä sitä kertois ja nukkumassa kai pitäis olla.

Illalla katsoin sen 21 tapaa pilata avioliitto-dvd:n ja aika hyvin siihen on kiteytetty kaikki mitä ei kannata tehdä, mikäli haluaa pitää suhteensa kasassa. Myönnän itsekin joskus sortuneeni joihinkin niistä "kielletyistä" asioista, mutta kukapa ei olisi?

lauantai 17. elokuuta 2013

Raakaa suklaata


Unohtui eilen mainita, että kävin Tampereella myös Ruohonjuuri-nimisessä kaupassa ja ostin sieltä raakasuklaata ja raakasuklaalla päällystettyjä hasselpähkinöitä ja manteleita, namii. Kotiin tultuani postilaatikossa odotti tällaisia:


Tänään oli synttäribileet. Kummityttö täytti 2 vuotta. Mä en vaan ole koskaan ymmärtänyt miksi sen ikäiselle järjestetään synttäreitä. Eihän hän tiedä, vaikka se päivä menisi ohi. Eri asia sitten kouluikäisellä. Tuostakin on monia mielipiteitä, mutta tämä on minun.

Kotona viimeinkin

Reissusta selvitty kotiin. Lähdettiin vanhempien kanssa tiistaina Pirkanmaalle isän entisen työkaverin luokse. Oltiin kaksi yötä siellä ja sitten eilen mentiin minun siskon luokse Etelä-Pohjanmaalle. Siellä oltiin yksi yö ja nyt päivällä tultiin kotiin.

Hämeensilta
Löysin sieltä viimein kummitytölle synttärilahjan. Etsin siis helppolukuista kirjaa juuri lukemaan oppineelle ja tällainen löytyi:




Ja Murulle tuliaiseksi:


Lisäksi itselleni:

Kynsienhoitosetin.
Tuo sisältää kynsiviilan, kynsiöljyä, kynsirasvaa ja sienen, jonka idea on seuraava:

1. Sininen puoli poistaa epätasaisuutta kynnen pinnasta.
2. Harmaa puoli poistaa loput epätasaisuudet ja stimuloi kynnen verenkiertoa.
3. Valkoinen puoli on puhdasta silkkiä ja se kiillottaa kynnen pinnan.



Murun kanssa meillä menee nyt todella hyvin. Hänen äitinsä tietää nyt minusta ja minut on myös kutsuttu Murun syntymäpäiville (jossa on hänen perhe ja kavereita). Eli ne syntymäpäivät pidetään sittenkin siellä jossain mökillä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kukkia ja sontaa

"Anteeksi nyt, mutta mä en mielestäni ansaitse tällaista kohtelua, että sä otat minut esiin vain silloin, kun tarvitset ja sitten heität taas nurkkaan". Näin kirjoitin Murulle, kun hän sanoi, ettei hän ehkä sittenkään vietä syntymäpäiviään siellä missä oli suunnitellut vaan "jossain kaukana". Ne piti siis olla jossain mökillä. Kysyin sitten, että missä kaukana ja tarkoittaako tämä nyt sitä, että mä en ole tervetullut sinne, niin ei vastannut mitään. Ilmeisesti sitten tarkoittaa.

En todellakaan mielestäni ansaitse tällaista kohtelua. Voi huoh. Taisi mennä lahjakortti myyntiin. Se vaan, että lahjakortteja on hankala myydä. :/ Käyttäisin itse, mutta kun se hieroja on siellä kaukana, niin ei viitsi sen takia sinne asti lähteä. Onkohan hänellä taas jotain peliongelmasta johtuvia rahaongelmia vai mitä helvettiä? En jaksa! Rakastan, mutta en jaksa. On niin stressaavaa, kun joka toinen päivä tulee p*skaa niskaan ja joka toinen päivä kukkia. Siis tokihan ihminen itse päättä ketä synttäreilleen kutsuu, mutta minusta on enemmän kuin outoa, jos oma tyttöystävä ei ole tervetullut.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kivisydän pehmeni

"Mulla on niin iso ikävä sua.
Sade kylmä sisälleni hakkaa.
Ja mulla on niin iso ikävä sua.
Muu olemasta lakkaa.
Ikävä on mulla ilman sua.
Eikä mulla ole mitään ilman sua ♥"
-Kaija Koo: Kylmä ilman sua-

Tuollaisen tekstin (ilman tuota esittäjää ja biisin nimeä, mutta kun täällä blogimaailmassa ne pitää mielestäni laittaa, jos lainaa jotain tekstiä) laitoin Facebook-tilapäivitykseeni ja tulihan sieltä vastakaikua. Muru "tykkäsi" siitä ja hän kun ei yleensä reagoi kenenkään tilapäivityksiin millään tavalla (ei itse koskaan edes päivitä tilaansa). Kaipa hän nyt ymmärsi mitä todella tunnen häntä kohtaan. Helpotti kummasti. Vaikka hän ei mitään puhukaan (tai siis kirjoita) mulle, niin ainakin hän nyt tietää tunteeni. Ja tuskin hän on jättämässä minua, vaikka sitä olen tässä puntti tutisten pari päivää pelännyt. Hänestä kun ei oikein ole ottanut selvää.

Tiistaiaamuna 0600 olisi lähtö Tamperetta kohti. Siitä onkin aikaa, kun olen siellä viimeksi käynyt (varmaan kymmenen vuotta). Onneksi kivi vierähti sydämeltä tuon Muru-jutun kohdalta, niin ei tarvitse lomalla sitä stressata.

lauantai 10. elokuuta 2013

"Miksi sun piti mennä muuttumaan toisenlaseks...?"

Kuka sä oikein olet? Tuon kysymyksen voisin kysyä Murulta. Mä en enää tunne sitä. Hän on niin välinpitämätön kaikkea kohtaan. Ihan sama mitä kysyt tai kerrot, vastaus on "aha" tai "ok". En tiedä kumpi noista vastauksista on pahempi. Mutta tulee vain sellainen olo, ettei häntä kiinnosta mikään ja olen hänelle ilmaa. :/ Ja siitä sitten tulee sellainen olo, että ihan sama vaikka minusta ei kuuluisi mitään viikkoon, hän ei varmaan huomaisi sitä. Haluaisin testata, mutta pelkään, että hän sinä aikana unohtaisi minut. Ja toisaalta, en pystyisi siihen, viikon hiljaisuuteen siis. Varsinkaan tällaisessa epäselvässä tilanteessa.

Välikuva (teksti on muuten niin pitkä, ellei välissä ole mitään
kuvia).
 Tämä on vaan niin raastavaa. Tiedättekö sellaisen kylmä hiki-tunteen? Tuntuu niinkuin veret ihon sisälläkin olisi ihan kylmää, kun muuten on kuuma, mutta iho on jääkylmä. Sormissa ei ole tuntoa ja ahdistaa, henkeä. Se on epätoivo. Alan olla niin kypsä tähän hommaan. Rakastan häntä, mutta en jaksa näitä hänen ailahtelevaisia mielenliikkeitä. Minun mielestä hän tarvitsee hoitoa, mutta sitähän hän ei itse halua eikä ketään voi pakottaa. Mutta kauanko hän kuvittelee, että jaksan rakkaudestani huolimatta katsoa tuollaista. Oman terveyteni kustannuksella nyt olen hänen kanssaan, kun mullakin pää alkaa pimetä tuollaisesta jatkuvasta mielihalujen vaihtelusta. "Mene pois... ei kun tule takaisin... mene pois... haluan sinut". Huoh.




Olen lähdössä tiistaina reissuun ja pelkään, että se reissu menee pilalle tämän Muru-stressin takia. :/ Tai että häneltä tulee sen reissun aikana viesti, ettei hän enää halua olla minun kanssa. Pitikin hommata se synttärilahja etukäteen. Mihin se nyt menee, jos tässä ero tulee? 50 euroa, jonka se hierontalahjakortti maksoi, on mulle iso raha. :/ Kun se on tosiaan sille paikkakunnalle, jossa Muru asuu, niin ei viitsisi täältä sinne lähteä jonkun hieronnan takia, kun hierontaa saa lähempääkin, siis jos itse käyttäisin sen. Toisaalta, voisihan sen myydä, kun vuoden kuitenkin voimassa ostopäivästä.

Mulla ei ole tosiaan ruokahalua enkä ole nukkunut koko yönä, kun ei tule unikaan. :( Nälkä kuitenkin tuli, joten join aamupirtelöni jo tähän aikaan (viideltä aamulla). Mutta kiinteää ruokaa, proteiinipatukoita lukuunottamatta, en saa alas. 

Tämä pieni taapertaja nukkui pois 8.8. vain vuoden ikäisenä. :(
(Sairastui ja menehtyi siihen viikossa). Ei ole minun lemmikki, mutta
surullinen olen omistajan puolesta, joka on eräs nuori tyttö.

perjantai 9. elokuuta 2013

Suru puserossa

Masentaa, kiitos puhelimeni. Eilen lähetin Murulle viestin, joka koski pirtelöä (juon aamuisin pirtelöä). Jotenkin siinä lähetyksen aikana se viesti oli puoliksi vaihtunut toiseen viestiin ja osa siitä viestistä oli jotain aikaisemmin lähetettyä viestiä. Siinä aikaisemmin lähetetyssä viestissä puhuttiin jostain "vääristä miehistä". Ja Muru on nyt käsittänyt väärin enkä tarkalleen ottaen tiedä mitä hän kuvittelee.

Mutta kun ennenkin on käynyt näin, että kaksi viestiä on sekoittunut keskenään mikäli viesti on ollut pitkä (esim. kolme viestiä yhdessä). Ja kun ennenkin on käynyt noin, niin silloin muistaakseni se kopioitunut viesti on ollut Murun saapuneissa viesteissä, jotka on tullut minulta. Eli sen kopioituneen viestin pitäisi löytyä hänen saapuneista viesteistä. Minun lähetettyjä ei enää ole, kun poistin ne sen takia, ettei enää käy noin. 

Muistan kyllä lähettäneeni sellaisen viestin VIIME KEVÄÄNÄ, kun mulla oli juttua sen yhden miehen kanssa eikä siitä tullutkaan mitään ja olin turhautunut, kun en ollut löytänyt Murun veroista miestä, eli se "väärä mies" koski tätä viime keväistä miestä, ei Murua.

Pelkään, että hän jättää minut tämän väärinkäsityksen takia. :/ Olen yrittänyt selittää tuon hänelle, mutta ei vissiin usko. Haluaisin vain tietää, mitä hän tarkalleen ottaen kuvittelee. Se, että syytetään sellaisesta, jota ei ole tehnyt, ei ole kivaa. :´( Ruokahalukin on mennyt. Tänään taitaa jäädä lämmin ruoka väliin. Proteiini- ja ateriankorvikepatukoilla mennään nyt.

tiistai 6. elokuuta 2013

Pari juttua muutaman vuoden takaa

Tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Ensimmäisenä opiskeluvuonnani asuntolassamme meidän solussa oli tulipalo ja jouduimme tuuletuksen vuoksi viikoksi toiseen rappuun. Hän, jonka kanssa minä nukuin samassa huoneessa sen viikon, kertoi olleensa joskus vuosia sitten jollain leirillä, jossa oli ihmisiä ympäri Suomea. Joku mies oli tullut sanomaan hänelle, että "sinä se olet sitten haaskan näköinen nainen". Hänhän oli loukkaantunut siitä ihan kauheasti, kun haaskaksi haukutaan. Kotona vasta oli tajunnut, että se mies oli savolainen ja tarkoitti, että hän on hauskan (hyvän) näköinen. No, siinä meni mahdollisuus siihen mieheen. Mahtoi harmittaa. :D

Huumoria(ko) alá Lapin keskussairaala. Niin no, voihan sitä toki olla
vauvalla monta isäehdokasta. :D
Tuohon lappuun törmäsin, kun 2011 menin vuorokauden ikäistä kummityttöäni katsomaan. Oli pakko ottaa kuva.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

"Kyllä laskun aika tulee jälkeen pelin viimeisen..."

Kyllä se on tuo minun Muru sitten oikein tyypillinen mies. Sanoi, ettei hän sittenkään halua siihen pelaamisongelmaansa apua vaan haluaa selvitä siitä itse. Huoh. Mä vaan en ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka olisi selvinnyt alkoholismista, masennuksesta, peliriippuvuudesta, huumeriippuvuudesta tai mistään sellaisesta ilman lääkärin apua ja epäilen, ettei onnistu tälläkään kertaa. Haluaisin uskoa, että onnistuu, mutta...


Itse aikoinaan olisin toivonut, että joku olisi ollut minun mukana, kun ensimmäisen kerran mielenterveystoimistoon menin, mutta eipä ollut ketään, yksin piti mennä. Ja nyt kun hänellä olisi joku, joka hänen kanssaan sinne lähtisi, niin ei kelpaa.

Ja mä kysyin Murulta silloin, kun sain tietää, että hän on käyttänyt nuuskaa koko meidän suhteen ajan, että onko vielä jotain muuta, mitä minun pitäisi tietää, hän vastasi ettei ole. Vaikka mä arvasin, että on, luultavasti jotain isompaakin, kun nuuskaamistakin pitää salata ja olihan siellä sitten.

Tuosta tuohtuneena lähdin ulos kuvailemaan saadakseni jonkunlaisen rauhan mielelleni. Huoli on suuri. :/




lauantai 3. elokuuta 2013

Pahuuden tie

Muru pudotti pikku pommin. Kertoi olleensa peliriippuvainen jo viimeiset 15 vuotta. Ja rahahuolista johtui sekin, että hän viime syksynä jätti minut. Pelkäsi, että mä jätän hänet, joten teki sen itse. Kyllä mä sen tiesin, että jotain hämminkiä on, kun hän muuttui yhtäkkiä omituisen välinpitämättömäksi ja jotenkin jotain masennuksen oireita oli ilmassa, mutta en osannut aavistaa yhtään mistä oli kyse. Nyt hän sitten myönsi sen mulle, kun oli pelannut koko tämän kuun vuokransa ja v*tutuskäyrä oli pilvissä. Lupasin lähteä hänelle tueksi sairaalaan, kun aikoi tilata ajan sieltä. Tuollaisessahan tosiaan pitää itse haluta apua, ei ketään voi pakottaa. Ja koska hän itse sanoi, että tarvitsee apua, niin tottakai olen hänen tukenaan. Turha pelko oli hänellä, en tosiaan tuollaisen syyn takia jätä häntä. Rakastan häntä itseään, en hänen pankkitiliään.

Alkoi välittömästi tuon uutisen jälkeen soimaan tämä päässä:



Ja taas siitä taas sitten, kun tuo on Pertti Koivulan biisi, tuli mieleen tämä:


torstai 1. elokuuta 2013

Tyhjää löpinää ajankuluksi


Mä pelkäsin tätä laulua pienenä tuon Mörön äänen takia, kuka sitten lieneekin. :D

Löysin kaupasta jättimustikoita, nami, nami:












Murua mulla on kauhea ikävä jo nyt. :/ Joo tiedän, ei ole hyväksi roikkua koko ajan toisessa kiinni, vaikka seurustelisikin, mutta... No, hyvää tämä välimatka vain tekee. Sitten, kun taas näkee, on tuhat kertaa mukavampaa.

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...