maanantai 30. syyskuuta 2013

17. helmikuuta 1988 – 5. helmikuuta 1989

Minua kohtasi eräänlainen järkytys viime yönä. Tajusin, etten olekaan sitä mitä olen aina luullut olevani. En usko horoskooppeihin, mutta jostain syystä eksyin kiinalaista horoskooppia käsittelevälle sivulle. Olen aina luullut, että kyseinen horoskooppi määräytyy pelkän syntymävuoden mukaan, mutta ei se niin menekään. Se määräytyy syntymävuoden ja syntymäpäivän mukaan. Olen aina luullut olevani kiinalaiselta horoskoopiltani käärme, mutta enpä olekaan. päivämäärän 5. helmikuuta 1989 jälkeen syntyneet ovat käärmeitä, mutta koska mä olen syntynyt ennen tuota, olenkin lohikäärme. Jee, olen aina halunnut olla lohikäärme. Mulla on lohikäärmekoristeitakin. Kerään niitä. Rakastan niitä. Käärme on jotenkin niin... vastenmielinen otus, vaikka kyse onkin vain horoskoopista.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Kivikauden leipä

Mä en ole viime marraskuun jälkeen syönyt mitään missä on käytetty jauhoja eikä minun elimistö sellaista enää kestäkään. Tänään tuli tehtyä tällaista:


KIVIKAUDEN LEIPÄ (1 iso leipä)

100 g manteleita
100 g saksanpähkinöitä
100 g kurpitsansiemeniä
100 g auringonkukansiemeniä
100 g pellavansiemeniä
100 g seesaminsiemeniä
5 kananmunaa
1 dl oliiviöljyä
2-3 tl suolaa


Valmistusohje:

1. Lämmitä uuni 180-asteiseksi.
2. Pilko mantelit ja saksanpähkinät hyvin.
3. Laita ne kulhoon, lisää joukkoon kaikki loput aineet ja sekoita hyvin.
4. Kaada taikina vuokaan (jonkinlainen syvä leipävuoka käy). Taputtele taikina tasaiseksi ja laita vuoka uuniin.
5. Paista noin 55-60 minuuttia.





On hyvää ja täyttävää. :)

Tylsyyden tappoa


Mulla oli illalla vähän tylsää. Nuohan on siis Kasevan Tyhjää-biisin sanoja. Kuva itsessään on minun ottama. Kaipaan vaan ihan kauheasti syliä. Siis yleensä syliä ja haleja. Ja eipä tuossa vierellä ketään näy. Tosin onhan siitä niin vähän aikaa, kun Muru lähti tai siis minä katosin hänen sydämestään. Muru ei ole kadonnut minun sydämestä. Pitäisi vaan osata päästää irti.

Diivailua tiedossa

Tuli päivällä postin mukana uutta luettavaa:


PS. Blondi (minä) tajusi vasta nyt, että tuon kirjan kannessa oleva Hannele Lauri on alasti. Hieman hidas sytytys. :D


Vielä en ole tuon lukemista kuitenkaan aloittanut, koska on monta kirjaa jo ennestään kesken. Nämä luin vasta:


Noissa sarjakuvissa ei tosin kauaa mennyt. Jokseenkin oli pettymys, että kirjojen sisältämät sarjakuvat oli sellaisia, jotka olen jo aikaisemmin lukenut. :/

Oletteko koskaan maistaneet granaattiomenaa? Jos ette, en suosittele maistamaankaan. Ainakin se kappale, jota mä maistoin, maistui ihan myrkyltä. Aivan hirveän makuista.



perjantai 27. syyskuuta 2013

Lankoja ja puikkoja

ÄÄÄH! Olen alkanut kutomaan kaulahuivia. Pääsin aika pitkälle, kunnes tajusin, että se oli liian leveä. No, ei kun purkamaan. Tällainen kasa syntyi lattialle:


Kamera hieman vääristää. Tuo on oikeasti vedenvihreää, jossa on kimalletta.

No, tänään olen saanut tuon kasan lähes kokonaan pois, tähän muotoon:


Tosin tänään tuo on jo paljon pidemmällä (kuva otettu eilen).

Ps. Minun kameran muistikortti temppuilee. En saa sitä koneeseen kiinni. Piti pitää siitä kiinni ja siirtää kuvat yhdellä kädellä. Se putosi viime viikolla lattialle ja hajosi kappaleiksi. Paikkasin sen teipillä ja se toimi, mutta nyt on näköjään alkanut temppuilla. Pitänee ostaa uusi. Huoh.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Pienissä sienissä

Olin pienissä sienissä alkuillasta. Olin kuvaamassa ulkona ja nousin kannon päälle saadakseni kuvan yhdestä kukasta ylhäältäpäin. Katsoin, että se kanto on täynnä lehtiä, kunnes se tapahtui: pyllähdys! Olin yhtäkkiä perseelläni keskellä sienikasaa. Eli ne ei ollut mitään lehtiä vaan märkiä lahottajasieniä, sellaisia pieniä, jotka kasvaa todella lähellä toisiaan. Ja nehän on ihan hirveän liukkaita, varsinkin, kun mulla oli Crocksit jalassa. Oli sitten toinen Crocksi ja toinen sukka täynnä sieniä. Meni hetki tajuta mitä tapahtui. Mahtoi olla näky, kun yksi vaan istuu sienikasassa pää pyörällä ihmettelemässä mitä tapahtui. En sitten vaivautunut pesemään sitä märkää sienimössöä täynnä olevaa sukkaa vaan heitin suosiolla roskiin, jopa sen puhtaan sukan.

Kiitos linnut. Ei olla kasvatettu auringonkukkia,
mutta niin niitä vain tuossa pihalla on. 

Syynä lienee viime talven lintujen syöttäminen
auringonkukansiemenillä.
Joo, kuten näkyy, alan nyt laittamaan tuota Copyright-merkkiä kuviini. Tietoon ei ole tullut, että niitä olisi käytetty ilman lupaa, mutta kun koskaan ei tiedä. Aikaisemmin olen ihan vain laiskuuttani jättänyt sen pois, kun en ole jaksanut kokeilla kuinka iso tuon tekstin tulee olla, että se näkyy tuossa kuvassa. Tuokin on fonttikokoa 190, vaikka näyttää pieneltä.

Viesteistä

Voi jestas. (Ex-)Muru syyttää minua sellaisesta, jolle en voi mitään. Minun puhelin temppuilee. Se lähettelee viestejä moneen kertaan. Lähetetyissä se lukee vain kerran, mutta on silti saattanut mennä vastaanottajalle viisikin kertaa. Ja sitten menee sellaisia viestejä, joissa osa on sitä minkä nyt olen kirjoittanut ja osa jotain sellaista, joka on kopioitunut jostain sellaisesta viestistä, jonka olen aikaisemmin lähettänyt sille vastaanottajalle. Enhän mä tuolle mitään voi, mutta tämän mielestä se on minun syytä.

Kerran meni sellainenkin viesti, jossa luki se, jonka silloin lähetin ja lisäksi jostain viimeöisestä miehestä. Ja olin sellaisen viestin Murulle joskus aikaisemmin lähettänyt, eli alkuperäinen viesti kyllä löytyy hänen saapuneista viesteistä. Hän nyt kuitenkin tottakai luuli, että olin pettänyt häntä. Nyt illalla sain viimein taottua hänelle päähän sen miten se asia oikeasti on ja kirjoitin, että hän luultavasti luuli, että olin pettänyt häntä. Hän vastasi: "Nii luulin ja siitä varmaankin loukkannuin..vaikka sanoin luottavani sinuun niin silti jäi kylmä rinki perseeseen ja sydämeen". Ja totesi samaan hengenvetoon, että on taas kerran pilannut kaiken. Niinhän hän on. Ja sanoi hän sitäkin, ettei ole kivaa, kun tulee monta kertaa sama viesti ja sitten niitä sekavia viestejä, joissa on kaksi viestiä sekaisin. Niin no, niille en voi mitään.

Mutta pääsinpä taas kerran sanomaan tuon innoittamana, jossa hän sanoi, ettei ne tupla-viestit tunnu kivoilta. Kysyin häneltä, että luuleeko hän, että minusta oli kivaa kuulla yli vuoden jälkeen, ettei hän ole koskaan rakastanut minua. Sanoi siis muutama viikko sitten mulle niin. Nuo viestit ei ole mitään tuohon verrattuna ja kun noille viesteille ei tosiaan voi mitään. Olen operattorille soittanut ja sanoivat sieltä, että johtuu siitä, että vastaanottaja on jossain sellaisessa paikassa, jossa on huono yhteys ja viestikeskus ymmärtää siitä, ettei viesti olisi mennyt perille ja se menee sitten useampaan kertaan. Mutta minua kyllä loukkasi tuo pettämisväite, kun en tosiaan ole pettänyt häntä. Minun omatunto ei anna tehdä sellaista, joten en edes pystyisi sellaiseen. Hän ei sitten näköjään tunne minua yhtään.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ei se syömättömyys, mutta...

Huomenaamulla olisi verikokeet, joiden takia ei saa 12 tuntiin laittaa mitään suuhunsa, edes vettä. Ei se syömättömyys haittaa, kun ei ole nälkä yöllä, mutta kun janottaa niin pirusti eikä saa juoda, niin... Aaaargh! No, pakko se on kuitenkin olla kuivakuurilla yö, ettei tarvitse uusiksi ottaa niitä kokeita, mä kun niin pelkään piikkejä ja verta, yyh! Säälittää ne ihmiset, jotka on päiväkausia ilman vettä, kun heidän maassaan ei sada. Mulla tuntuu yksi yökin jo hirveältä.

(Ex-)Muru laittoi tänään kaveripyynnön Facebookissa. Whaaaat? Väitti, ettei ole poistanut minua. Eipä. Tai eihän hän olekaan, kun estänyt minut ja sitä kauttahan olen poistunut hänen kavereistaan automaattisesti. No, hyväksyin hänet kuitenkin sinne kaveriksi. Eipä tuo siellä haittaa... kai.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Lisää uusia pamauksia

(Ex-)Muru laittoi viestin. Taas tuli pommi. Siinä luki, että "alkaa olla muutto täältä (sieltä missä hän nyt asuu) valmis". Kysyin, että mihin hän on muuttamassa, niin vastasi, että "aluksi v*tt**n täältä". Just. Toisaalta toivon, ettei hän tänne muuttaisi ja toisaalta on ikävä. Mutta... EI, en saa enää haikailla hänen perään. Hän ei rakasta minua, minun on unohdettava hänet, tunteistani huolimatta. Tuli vaan mieleen, että kauankohan hän tuota muuttoakin on suunnitellut. Mä nimittäin kuulin tuosta ekaa kertaa nyt.

Tänään päivällä olisi taas treffit sen samaisen tyypin kanssa, jonka kanssa viime viikolla kävin treffeillä. Mulla ei vaan jaksa kiinnostaa se tyyppi, mutta kyllähän tuo kaverina menee.

Tumman veden päällä

Ai niin, olen unohtanut mainita, että kävin katsomassa Peter Franzenin Tumman veden päällä-elokuvan viikonloppuna ja se oli kyllä katsomisen arvoinen. Aihekin niin tärkeä (perheväkivalta). Hommaan kyllä ehdottomasti dvd:nä sen, kun vain tulee kauppoihin.

torstai 19. syyskuuta 2013

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Noin sanoi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Ja minä nyt. Olen ihmetellyt miten ihmiset käsittelee levyjä. En ymmärrä. Kohteleeko ihmiset omia levyjäänkin samalla tavalla kuin kirjaston levyjä? Siis koskee sille puolelle sormella, johon ei saisi ja aiheuttaa niihin naarmuja pitelemällä niitä kotelon sijasta pöydällä ja ties missä? Kirjastosta ei näköjään kannata lainata mitään levyjä, ei cd- eikä dvd, kun mikään ei toimi niinkuin pitäisi naarmujen takia. Ja sitten kun ne (siis omat, ei kirjaston levyt) ei enää toimi, vievät kirpputorille enkä sitäkään tajua. Veisivät suoraan roskiin vain. No siis joo, saavat osan rahoista sillä tavalla takaisin, kun laittavat vahingon kiertämään, mutta huoh...

Molemmista mainituista tapauksista on tällä viikolla kokemusta. Kävin kirjastossa ja lainasin dvd:itä. No, eihän ne toimineet. Sitten ostin kirpparilta dvd:n, joka ei toiminut. Siksi se kai siellä myynnissä olikin. Ärsyttää!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tatskaa

Kävin tänään korjauttamassa vuonna 2010 laitettua tatuointiani. Siitä lähti palanen viime syksynä sheivauksen yhteydessä ja nyt kun se haava on parantunut, halusin korjauttaa sen ja olihan se jo haalistunutkin tietenkin, kun kolme vuotta kuitenkin tuon laitosta. Mulla kun on veri- ja neulakammo ja lisäksi matala kipukynnys, niin olihan se aikamoista tuskaa, mutta oli se sen arvoista. Kuvaa en valitettavasti laita, koska en ole tänne juuri muitakaan kuvia itsestäni laittanut. Tämä on kuitenkin tavallaan päiväkirja mulle eikä ole tarkoitus, että minut tunnistetaan (suurin osa minun tutuista ei tiedä minun asioista mitään, siis edes siitä, että olen sairaseläkkeellä vaan luulevat minun olevan vain työttömänä).

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kaikki ei vaan kasva koskaan aikuisiksi

Kumma juttu. Ihminen ei ole kolmessakymmenessä vuodessa oppinut pyytämään anteeksi eikä kiittämään. Olin siis viikkoja aikaisemmin tehnyt itse Murulle synttärikortin ja koska sitä ei voinut laittaa samalla tavalla kiertoon kuin sitä lahjaa, niin päätin sitten lähettää sen hänelle. Viime torstaina laitoin 2. luokan kirjeessä, eli luulisi, että olisi tänään ollut perillä, mutta eipä ole kuulunut kiitosta.

Unettomuuden seurauksia

Mulla harmittaa yksi juttu. Rakkaat lukijat, osaisiko joku teistä sanoa, eikö tuota blogin kuvauksen tekstikokoa voi mitenkään muuttaa? Otsikon kokoa voi muuttaa, mutta tuo kuvaus on aina vain saman kokoinen. Olen käyttänyt tätä yli 1,5 vuotta enkä vieläkään ole kyseistä paikkaa löytänyt, josta sitä voisi säätää.

Olin jo aamuvarhaisella kuvailemassa rannassa. Hyi, kun oli kylmä, mutta se sumuinen joki ja ruska oli aivan ihana. Oli siitä unettomuudesta siis jotain hyötyäkin.



Se on niin, että talvi sieltä tulee,
kun maakin jo jäässä, ei voi mitään. :(

Tosin se viime yön unettomuus johti siihen, että nukuin sitten viiden tunnin päiväunet. Saa nähdä kuinka sitä yöllä saa sitten unta.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Uneton yö

Ei sitten tullut koko yönä unta. Päivällä olisi yhdeltä psykologille aika, joten enää ei kannata laittaa nukkumaan, kun jos sen teen, nukun koko päivän. Olo alkaa helpottaa, mutta kuiva yskä meinaa vaivata. Tiedä häntä sitten kuinka jaksan pysyä hereillä edes sinne yhteen asti. Tietenkin just kahdeltatoista alkaa väsyttää aivan hulluna.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Jauheliha-herkkusienilaatikkoa, eli makaronilaatikkoa ilman makaronia

En siis enää syö makaronia, joten tein "kasvisversion" kyseisestä ruuasta ja hyvää tuli. Ehkä jopa parempaa kuin tavallisesta makaronilaatikosta. Ja sehän sisältää:

2 purkkia kokonaisia pieniä säilykeherkkusieniä
Jauhelihaa

Kastike

1 Kananmuna
2 dl Ruokakermaa
Mustapippuria
Suolaa
Pastajuustomurua

175 astetta, 1 tunti

Jauhelihan paistoin ja maustoin jauhelihamausteella ja suolalla, jonka jälkeen sekoitin sen halkaistujen sienten kanssa. Sieniä en siis paistanut vaan laitoin halkaistuina suoraan jauhelihan sekaan.

Kastikkeen tein niin, että sekoitin vain kaikki nuo kastikkeen ainekset keskenään. Pastajuusto oli pastajuuston nimellä, mutta oikeasti se oli jotain mustaleimaa, eli voimakasta juustoa, joten sitä en paljon laittanut, kun tuossa kuitenkin tuota suolaa jo oli.

Uskomatonta terveystuotteiden tuputusta

Mulla ärsyttää nämä luonnonmukaisesti itseään parantelevat tyypit. Ei siinä mitään, jos he vain itse niitä käyttäisivät, mutta kun tuputtavat muillekin. Mulle tämä minun hyvinvointiohjaaja yritti tyrkyttää sellaista ideaa, että lopettaisin mielialalääkkeeni syömisen. Joo-o, no tuota, ei hyvä idea. Olen monesti unohtanut ottaa kyseisen lääkkeen ja siitä on lähtenyt alamäki mielialat on pudonnut kuin lehmän häntä, päätä huimannut, olen purskahtanut itkuun ilman syytä jne. Jos mulla on hyvä olla, kun syön niitä, niin luulisi hänellekin riittävän. Ja mitä hän toisten lääkkeiden käyttöön puuttuu. Oli kuulemma jollekin sydänpotilaallekin sanonut, että lopettaisi kyseiseen vaivaan määrättyjen lääkkeiden syömisen ja keskittyisi ruokavalioon. Joku päivä tuo ihminen on vielä oikeudessa, jos saa jonkun uskomaan noita neuvojaan ja vielä kuolemaan.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ihmeen uteliaita ihmisiä

Heräsi kysymys, että mitähän ihmiset hyötyy siitä, että kyselevät onnettomuuteen joutuneiden henkilöllisyyttä netin keskustelupalstoilla? Olen viimeaikoina törmännyt monesti tuollaiseen ja järki ei riitä ymmärtämään. Asia ei varmastikaan kuulu kuin onnettomuuden uhrille itselleen ja hänen lähiomaisilleen ja lähiomaisille on varmasti ilmoitettu automaattisesti.

Ei, täällä ei ole lunta. Kuva on viime talvelta. :D
 

Suunnitelmat lässähti

Nenä vuotaa ja kurkkuun koskee. Oli tänään suunnitelmissa lähteä tuota yöelämää katsomaan, mutta eipä sitä tässä kunnossa huvita.

Tänään on ne Murun bileet. No, sielläpähän juhlikoot. Huomenna hänen oikea syntymäpäivänsä on, mutta hänen on turha odottaa onnitteluja minun taholta. Edes anteeksipyyntöä en häneltä ole kuullut... Ei siis edes perustapoja ole oppinut kolmessakymmenessä vuodessa.

torstai 5. syyskuuta 2013

Roskasakkia

Lisää pommeja. Laitoin Murun roskiin, mutta olen tietämättäni itse ollut roskien seassa jo viimeiset 1,5 vuotta. Muru kertoi, että on koko tämän 1,5-vuotisen taipaleemme ajan yrittänyt rakastua minuun täysillä siinä onnistumatta. Siis mitä?! Ymmärtäisin, jos pari kuukautta miettii ja sitten kertoo, ettei tästä tule mitään, mutta että 1,5 vuotta. :'(

Hän on siis pitänyt minua pelkkänä roskana ja vain käyttänyt minua hyväkseen sekä rahallisesti että seksuaalisesti. Rahallisesti sillä tavalla, että on antanut minun ostaa hänelle vaikka mitä. Olisi voinut kieltää minua ostamasta, jos tosiaan ei ollut minusta oikeasti kiinnostunut. Ja seksuaalisesti niin, että hän on sanonut rakastavansa minua ja luulin, että hän todella tarkoittaa sitä, jonka takia olen tehnyt hänen kanssaan... kaikenlaista. Nyt ymmärrän miksi minua ei ole esitelty kenellekään. Ei tietenkään, kun en merkinnyt sitä vertaa hänelle, että minua olisi kannattanut esitellä.

Tämä ilta menee toipuessa tuosta tiedosta ja katsoessa tätä:


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Roskakorini on täynnä Muruja

Sinne meni Muru, tunteiden roskakoriin. Ei oikeasti edes itketä, joka on kumma juttu. En vaan kai enää tunne mitään häntä kohtaan. Mutta miksi pitäisikään, kun hänen tempauksensa ovat mitä ovat. Tämä biisi sopii niin hyvin tähän päivään:

http://www.youtube.com/watch?v=YmDY25UfejE

Laitoin sen Murulle tarkoitetun synttärilahjan, eli sen hierontalahjakortin myyntiin kolmelle eri nettikirpparille. Toivottavasti menee kaupaksi. Joulukin tulossa ja kaikkea...

Ajattelin, jos viikonloppuna lähtisi yöelämää katselemaan, mikäli jaksaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy. :) Kun meni tosiaan ne viikonlopun suunnitelmatkin uusiksi, kun ei tulekaan lähtöä sinne mökille juhlimaan niitä 3-vuotissynttäreitä vai oliko ne 30-vuotis... tuntuu vaan, että tuo nolla tuossa on just sitä mitä se yleensä on, eli ei mitään. Käytös Murulla on kuin uhkaikäisellä kolmevuotiaalla.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Finish-kaput-slut!

Se on ohi sitten, parisuhde meinaan. Murusta ei ole kuulunut mitään päiväkausiin (perjantain jälkeen) ja eilen huomasin, että hän on hävinnyt Facebookista. No, minun terapeutti tänään katsoi omalla Facebookillaan, niin hän kyllä löysi Murun profiilin sieltä, mutta minä kun sitä etsin, tulee vain teksti, ettei sivua löydy. Eli Muru on estänyt minut. Mutta miksi? Mitä on tapahtunut? Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä tämä nyt taas voi olla.

Muutaman päivän jo on ollut sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa, mutta... ehkä hänellä on taas sen peliongelman kanssa jotain rahapulaa tai sitten... joku muu ongelma. Alkoholiongelmaakin olen epäillyt, kun kerran sinne mennessäni olohuoneen pöydällä oli useita, varmaan 10 jos ei enemmänkin, tölkkiä tyhjillään. Ja ne siis oli sisältänyt olutta ja lonkeroa. No, siellä olkoot. Jos halusi jättää tällä tavalla kolmekymppiselle "kypsällä" tavalla, kohteelle (eli minulle) ilmoittamatta, niin mikäs siinä. Mulla ei edes itketä. Olen niin turtunut näihin hänen temppuihin. Enköhän mä löydä jonkun paljon paremman miehen itselleni, joka osaa arvostaa minua ja minun valintoja.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Juhlia ja ruokaongelmaa

Mietin tuossa että miten siellä mökillä saan iltapuuron tehtyä. Ette arvaa mitä Muru vastasi. "Syö kylmänä". Siis mitä?! Ei kai kukaan syö puuroa kylmänä? Ja siis eihän siitä mitään puuroa kylmänä tule vaan kaurahiutale-maitovelliä. :/ Paljon hänkin ajattelee. Ei näköjään yhtään kunnioita minun valintoja ruokavalion suhteen. Mulle on ihan sama, vaikka hän syö niitä roskaruokiaan, joten miksi hänkin ei voi hyväksyä minun ruokavaliota? No, kaipa sieltä mökiltä joku tulee saman päivän aikana pois, että jos alkaa v*tuttaa, niin pääsee kyydissä pois.

Tänään oli juhlapäivä. Juhlakalu on tässä:


Musti 14 v

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...