torstai 25. kesäkuuta 2015

Reissusta palattu

Olin Murun luona muutaman päivän. Nyt olen kotona ja tuntuu, ettei osaa olla.

Tuli siellä ollessa syötyä paaaaljon karkkia ja muuta makeaa. No, se näkyy painossakin, ikävä kyllä. Ei tuo paino tällä tavalla laske, mutta nyt on vaan vähän semmoinen hällä väliä-tunne, että ihan sama miltä näytän. Masennuksen tuntemuskset ei ole siis poistuneet mihinkään.

Eipä tässä kauheasti mitään ole tapahtunut, josta kirjoittaa. Paitsi, että meidän seurustelu on nyt viikon verran ollut ns. Facebook-virallista. Toivon kovasti, että se nyt kestää. Minun puoleltahan se olisi kestänyt aina, mutta kun tällä yhdellä on semmoinen tapa, että häviää aina, jos tulee ongelmia eikä halua kertoa niitä mulle, jotta voisin ehkä auttaa. Toivottavasti sitä ei enää tapahdu. :/

Kameraa olen käyttänyt viime päivinä paljon.

Meillä oli tuossa rannassa valkoposkihanhia. Tuon puutarhatontun toin äidille, kun tulin kotiin tänään.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

M-sairaus näkyy ja tuntuu jälleen

Mulla ahdistaa ja itkettää. En tiedä miksi. Menee Murun kanssa kuitenkin ihan hyvin ja kyllä, ei varsinaisesti enää ole ex, siitä myöhemmin joskus. En nyt vielä tässä vaiheessa halua siitä kirjoittaa, kun tuo ei ihan virallista vielä ole. Joku masennus minua nyt kuitenkin vaivaa. Itkeskelen enkä edes tiedä miksi. Sellainen yleinen alakulo vaan on päällä.

Pikkuisen oli lokkeja päivällä rannassa.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Tyhjä pää

Oi voi minun muistia. Kävin kaupassa ja jätin TAAS ostokseni sinne. Mulla on kai päässä joku aukko, johon valuu kaikki järki siinä vaiheessa, kun ajatella pitäisi. No, kävin hakemassa ne ostokset.

Mä en tiedä olenko tekemässä suuren virheen, mutta minun tunteet ex-Murua kohtaan ei ole kadonneet ja hän kävi taas tänään täällä niinkuin viikko sittenkin. Tiedän, että joidenkin, osittain myös itseni mielessä tämä ei olisi kovin järkevää, mutta kun sydän sanoo niin...

Olen nyt lueskellut. Tämä kirja on viimeisin, jonka sivuja olen ahminut:


Ja mietilipiteeni kyseisestä opuksesta on: en tykännyt. Tilausta tehdessäni en tiennyt, että tuokin on niitä hyväntekeväisyyspokkareita, jotka sisältää lähinnä vuoden aikana tapahtuneita uutisia Vuorisen tapaan kerrottuna. Oli siinä toki sitten heidän Maltanreissustaankin juttua muutamana kertana joka kuukausi kirjoitettuna, mutta ei ollut niin huumorintäyteinen kuin Vuorisen kirjat yleensä. Ja lisäksi sisältää siis vain Vuorisen jo aiemmin vuoden aikana netissä julkaistuja kolumneja.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Valtion hotellin yövieras

Selvisihän se viimein missä se ex-Muru oli ollut, kun ei täällä näkynyt. Siellä, jonne kaikki sellaiset viedään, jotka ei osaa kertoa yöpaikkaa: PUTKASSA. Olisi tullut tänne niinkuin lupasi, mutta eipä tullut. Toisaalta, mä en huoli humalaista viereeni, joten olisi joutunut kyllä ulkoruokintaan, jos olisi tullut ja varsinkaan poliisiautolla. Luojan kiitos, en ollut näkemässä kyseistä tapahtumaa. Ja niin, eihän hän tosiaan ollut osannut sanoa niille poliiseille mihin menee yöksi.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Isosti pettynyt

Rauno Repomiestä lainatakseni: JUMALAUUUUUUUUUUTA!!! Mä oon nyt niin pettynyt, etten ole ollut ikinä näin pettynyt. Ex-Muru laittoi yöllä yhden aikaan viestiä, että saako hän tulla meille yöksi. No, mä lupasin, vaikka en ymmärrä mitä se täällä teki, kun se itse asuu tuolla parinsadan kilometrin päässä. Kysyin missä hän on, hän sanoi yhden tien nimen enkä käsitä vieläkään mitä hän siellä teki, kun käsittääkseni sillä tiellä on ainakin yksi asunto, jossa asuu "nuoria juoppoja sinkkumiehiä". No, tyyppi sanoi tulevansa "kohta". Se "kohta" venyi ja venyi eikä herraa näkynyt vielä kolmeltakaan. 

Laitoin hänelle viestiä, että minun pitäisi päästä nukkumaan, että onko hän tulossa. Vastaus oli, että hän tulee. Odotin puoli tuntia ja soitin ja yllärii, hänen puheestaan ei saanut mitään selvää (kännissä) ja hän sanoi, ettei tiedä missä on ja sitten tuli luuria korvaan. Soitin uudestaan ja sitten en saanut enää sitäkään vertaa selvää, paitsi, että sieltä kuului jotakin naisten ääniä. Ja taas tuli kesken puhelun luuria korvaan. Laitoin hänelle viestiä, että olen häneen todella pettynyt ja, että mulle on ihan vitun sama missä hän on, täällä ei tarvitse enää tänä yönä näkyä. Sitten tuli sellaisia viestejä, joista ei saanut tolkkua millään: 1. "Voi ku pääsee nukkumaan mennessä." ja viesti numero 2. "Pieni mitä luuletko on."

Ja kaiken kruunasi paniikkikohtaus. Jalat vapisi enkä pystynyt liikkumaan mihinkään pitkään aikaan. Ja eipä tullut sitten nukuttua koko yönä. On nyt aamusta menoa, eli enää ei voi mennä nukkumaan.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kutsuja nopealla varoitusajalla

Oli aika jännä ilmoitus tänään lehdessä, noin niinkuin minun kannalta. Se alkoi näin "Arvoisa neiti *piip*" (piip=minun sukunimi). Se oli ilmoitus siitä, että tätä neiti piippiä tullaan huomenna hakemaan tiettyyn aikaan kotoa ja mukana piti olla lentosukat ja hullua mieltä. Kyse oli siis polttareista. Ja allekirjoitus "kaasosi". Kyse ei sentään kuitenkaan ollut mulle tarkoitetusta ilmoituksesta... kai. En ole tietääkseni menossa naimisiin, eihän mulla ole miestäkään.


Viime viikonloppuna oltiin valmistujaisissa, joihin kutsu tuli kolmea päivää ennen juhlia ja eilen taas tuli kutsu lauantaina pidettäviin valmistujaisiin. What? Eikö se ole vähän niinkuin kirjoittamaton sääntö, että sen kutsun pitäisi saapua kutsutuille viimeistään kahta viikkoa ennen, että ei vieraat ehdi sopia jotain muuta samalle päivälle? Ei tarvitse kyllä ihmetellä, jos joitakin jää puuttumaan. Ja jos ei ole kahta viikkoa ennen varsinaista valmistumista varma valmistumisestaan, niin ainahan niitä juhlia voi siirtää. Pakkoko niitä on pitää just silloin valmistujaispäivänä. Mulla olisi nyt tulevana lauantaina kyllä sovittuna jotain ihan muuta kuin juhlintaa, mutta pakko siellä on vissiin käydä, huoh.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Toinen ilmestyminen

Äiti tuli tänään minun lähelle ja käski kokeilla toista rintaansa tietystä kohdasta. Siellähän se taas oli, kova patti. Äidillä on tässä kuussa aika syöpäpolille, koska hänellä on vuosi leikkauksesta ja jos äidin viime aikaiset kivut, kamala väsymys ja tuo nyt löytynyt patti on taas sitä mitä vuosi sitten, taas ollaan leikkauspöydällä. Se patti sijaitsee samassa kohtaa, josta edellinen kasvain leikattiin. :/ Viime kesä meni ahdistellessa sitä ja tämä kesä taitaa mennä samoissa merkeissä. Ei oikein osaa auttaa eikä tiedä miten olla tuossa tilanteessa ja silti haluaisi jotenkin helpottaa toisen oloa.

Ja sitten on vielä yksi asia, joka ahdistaa: meidän koira on alkanut oirehtia välillä vanhuuden oireita, oksentelee ja ei jaksa enää niinkuin ennen. Voi olla, että on hänen viimeinen vuosi. Koira täyttää syyskuussa 16 vuotta ja sitä hänen tulevaa poismenoakin olen surrut jo etukäteen niin, että usein itken itseni uneen. Ja joo, kutsun koiraani persoonapronominilla, koska hän on meillä saman arvoinen perheenjäsen kuin muutkin, vaikka ei sohvalle tai keittiönpöydän ääreen pääsekään.

Asiasta kolmanteen. Ex-Muru kävi täällä kylässä pari päivää sitten. Mielessäni haikailen hänen peräänsä, mutta järkeni sanoo, että hän jättää taas minut sitten kun hänellä itsellä alkaa mennä huonosti, joten ei kannata haikailla. 


Tämä esittää sitä myllerrystä, joka minun sisällä on tällä hetkellä noiden kaikkien asioiden tiimoilta.
Ja lisäksi ilmentää sitä millaisena epämääräisenä mustana möykkynä näen sen äidin mahdollisen syövän.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kermainen valkosipulikeitto

Kokeilin tänään ekan kerran elämässäni valkosipulikeittoa. Tässä tulee ohje:

Tarvitset:

2-3 kpl Kokonaista valkosipulia
2 kpl Sipulia (itse laitoin vain yhden, koska en tykkää keltasipulista)
½ dl Jauhoja (itse käytin tattarijauhoja)
9 dl Kasvislientä (itse laitoin lihalientä)
Rouhittua mustapippuria
Suolaa
2 dl Ruokakermaa


Valmistus:


1. Pilko valkosipulit ja sipulit sen kokoisiksi paloiksi kuin haluat (periaatteessa koolla ei väliä, koska ne soseutetaan myöhemmin).

2. Kuullota sipulisilppu ja valkosipulin kynnet.

3. Lisää jauhot ja sekoita hyvin.

4. Lisää sipuli-jauhoseos keittämääsi kasvis- tai lihaliemeen. Lisää mustapippurirouhetta ja suolaa haluamasi määrä. Anna keiton hiljalleen poreilemalla kiehua 30-40 min.

5. Lisää ruokakerma. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

6. Kuumenna kiehuvaksi mutta älä keitä!


Keitosta tuli aika väkevää, joten jos ei tykkää, niin kannattaa laittaa lisäksi esimerkiksi tuorejuustoa (itse ainakin ensi kerralla ajattelin sellaista lisätä). 

 PS. Tämä on numero 800 minun postauksistani.

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...