tiistai 28. helmikuuta 2012

Mukavaa kuulla välillä iloisiakin uutisia

Niin ihanaa! Kaverini vahvisti juuri jo muutaman kuukauden ajan olleen epäilyni todeksi. Hän saa vauvan! Sitä ne sitten oli syksyllä ne "vaihtakaa joku sipsikulho irtokarkkipussiin. En halua sipsejä, kun haluan karkkia!"-tilapäivitykset tuolla Naamakirjan puolella :D Silloin jo oli mulla kyllä epäilykset, mutta en uskaltautunut kysymään, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos toinen ei olekaan raskaana, vaikka haluaisikin ja on yrittänyt kovasti. Ei kuitenkaan halua pahoittaa toisen mieltä.

Postimiehen painajainen

Tänään oli psykologille aika. Seuraava aika vaan meni vasta kolmen viikon päähän :( Taas tuntuu masentavan ja niin yksinäiseltä ja vaikealta. Ps. Miksiköhän kaikkien pitää olla mulle tänään veemäisiä, just, kun itsellä olisi kerrankin hyvä päivä? Mutta ehkä menen sitten iloisempiin asioihin:

Hihihihihihi, hauska päivä tänään. Olen postimiehen painajainen. Jaa, että mitenkö? No, tuli viimein se kaipaamani kosmetiikkapaketti ja...

Tänä aamuna soi ovikello ja heräsin tietenkin siihen. Ja koska en käytä öisin housuja ja yöpaitani ei ole ihan kesyimmästä päästä (läpinäkyvä), niin otin ensimmäiset pikkuhousut, jotka löysin, jotka nekin, yllätys, yllätys sattuivat olemaan läpinäkyvät. Ei paljon peittänyt.

No, postimies sitten sattui vielä olemaan minun entinen luokkakaveri, joka säikähti niin, että kun olin kuitannut sen lähetyksen, hän juoksi äkkiä autolle ja kaasutti pois. Taisi tulla housuissa ahdasta hällä :D Ja siis samainen postimies on käynyt ennenkin tuomassa mulle paketin ja aina mulla on jotain tuollaista ollut päällä, kun hän tulee aina aamulla, kun olen vielä nukkumassa :D Varmaan kironnut minun alimpaan h*****tiin.
Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta on totta.

Tällaisia tuli paketista. Paketti tuossa takana. Oikein hieno
 tarranauhakiinnitys (samanlaista "tarraa" kuin lasten lenkkareissa,
millä nimellä sitä sitten kutsutaankaan, erimuotoista vaan).


Sitten kosmetiikkaosastolle. Kuten jo sanottu, tilaamani kosmetiikka tuli tänään. Sieltä tuli meikinpohjustusvoide, kuusi erilaista kasvovoidetta ja kasvosuihke. Dermoshopista siis tilasin. After sauna-voidetta ehdin jo testata ja oikein mukavalta tuntuu. :)


Teki ihon ihanan pehmeäksi ja tuoksukaan
ei ole paha. 
Paras meikinpohjustusvoide, jonka tiedän. :)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Mustin ongelmat

Onhan se mukavaa olla syömässä keittiön pöydän ääressä, kun koira alkaa yhtäkkiä siinä näkösällä oksentaa, joo-o... Ja käyttää sitä päivän aikana sata kertaa ulkona, kun sillä on vatsavaivoja. No, perheenjäsenhän se hänkin vaan on :)


Rakas perheenjäseneni, 12,5-vuotias Musti :)

Hämä-hämä-Häk-Häk-Häkkinen keskeytti surffaamisen

Nettisurffaaminen keskeytyi hetkeksi. Ei se mitään, mutta se syy, mistä se johtui oli... Hyihyihyi!!! Kevään ensimmäinen hämähäkki tapettu, tietokoneen ruudun puhdistukseen tarkoitetulla rätillä. Nyt tärisen täällä enkä uskalla nukkua, kun tuntuu, että niitä kävelee joka paikassa: käsissä, jaloissa... Paniikkikohtausta pukkaa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kristallimutaa, unia ja terveysasioita

Ensin se lupaamani kristallimutajuttu. Se ei ihan mennyt niinkuin viimeksi. En tiedä paljonko siihen vettä piti laittaa. Laitoin aika paljon, melkein täyteen ne purkit. 

Rakeiden koko
Alkutilanne. Rakeet purkeissa

Tässä kristallimutarakeiden koko, eli aika pieniä ovat.













Laitoin rakeet aika isoihin purkkeihin, koska ainakin viimeksi niistä kasvoi todella isoja, mutta nyt tuntuu, että jotain meni pieleen...







 


Vettä. Eli kaadoin purkeissa olevien rakeiden päälle kylmää vettä (ei hajuakaan, pitikö sen olla kylmää vai mitä sen piti olla.





Tilanne puoli tuntia myöhemmin. Ei kovin kummoiselta näytä.

                                


Usko meinaa loppua. Viimeksi, kun äiti näitä laittoi, puolen tunnin päästä ne oli jo iiiiisoja. Ei ymmärrä. Ehkä vettä liikaa.



Tilanne 2,5 tunnin päästä. Pieniä ovat edelleen :(








Vähän kyllä pettynyt olen, kun ei meinaa onnistua tämä homma nyt. Jos odottaisi huomiseen ja katsoisi, mikä on rakeiden tilanne sitten :)







VUOROKAUDEN JÄLKEEN...



Eli tässä tilanne vuorokauden jälkeen. Vihreät on jääneet aika pieniksi, kuten näkyy. Tuo punaruskean näköinen on se läpinäkyvä, ns. väritön. Seuraava vaihe olisi mahdollisesti huomenna tiedossa. Eli noiden pallojen murentaminen massaksi, kristallimudaksi.





Mutta nyt asiaan uni. En tiedä, onko unikirjaan uskomista, mutta mä ainakin jollain tavalla uskon siihen, vaikka en muuten olekaan taikauskoinen. Olen viimeaikoina nähnyt niin outoja unia, että oli pakko katsoa kirjasta, mitä ne tarkoittavat.Unikirjan mukaan
minun uneni (joita en ala selittämään tähän) tarkoittavat seuraavaa:

Unen mukaan tulet onnelliseksi eräästä lähitulevaisuudessa sattuvasta vierailusta (siskoni on kyllä tulossa ensi viikonloppuna, mutta en nyt tiedä onnellisuudesta. En välitä vieraista).

Unesi lupaa ystävän kohtaamista. Toisena tulkintana koet uuden rakkauden (no wou! Toivottavasti).

Uni ilmaisee sinun tulevan osallistumaan erääseen hauskaan tilaisuuteen.

Tulet menemään lapsuutesi maisemiin (enköhän mä ole siellä jo).

Menetät tilaisuutesi viivyttelemällä (ei siis kestä viivytellä, luultavasti meinaa tätä minun miesjuttuja :)).

Huomaat tulleesi petetyksi (tämäkin varmaan meinaa noita suhdejuttuja).

Unen kerrotaan enteilevän mieluisia vieraita tai juhlahetkiä kodissasi (edelleen ehkä tuota siskoni vierailua meinaa).

Uni merkitsee, että saat taloutesi vakaalle pohjalle (hmm....).


Ja sitten niitä terveysasioita...


Verenpaineet huitelee taas korkealla. 116/82, pulssi 75. Netin mukaan normaali verenpaine aikuisella on alle 130/80, mutta mulle terveydenhoitaja sanoi, että tuo alapaine pitäisi olla 70 tai alle ja mulla se on yli 80.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ihanaa!

Tuli valvottua viimeyönä. Vaikka olenkin nyt nukkunut koko päivän, viis siitä, kun on parempi mieli. Puhuin viimeyönä 40 minuuttia erään vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, jota en tosin ole (vielä) koskaan tavannut. Tuli parempi mieli. Hymyilyttääkin jopa :) Ehkä se tapaaminenkin joskus järjestyy.

En saanut tänään aikaiseksi tehdä sitä kristallimutapostausta, kun en löytänyt tarpeeksi isoa astiaa (ne rakeet turpoaa ihan hirveästi), mutta katsotaan huomenna.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Turhaa odottelua

Olen viime viikonloppuna tehnyt yhden kosmetiikkatilauksen ja olen jo eilen ja tänään odotellut sitä postilaatikkooni. Tänään oli sitten tullut sähköpostiin viesti, että se on valmis kuljetusta varten. Siis häh? vasta lähetetään ja minä kun luulin, että se olisi jo lähetetty.
Huomenna jos jaksaisi sitten sitä kristallimutapostausta tehdä.

torstai 23. helmikuuta 2012

Ikävää

Annetaan pois tarpeettomana 1 kpl hirveä väsymys/jaksamattomuus ja 1 kpl jatkuva alakuloisuus. Oikeastaan tänään ei muuta sanottavaa ole.

 "Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran

murheistaan.
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois."
-Chisu: Yksinäisen keijun tarina-  




PS. Tein tänään ensimmäistä kertaa elämässäni makkarakastiketta, tosin valmisjauhepussista. Siitä ei kauhean hyvää itsessään tullut, mutta lisäsin siihen Kipparijuustokermaa, niin johan tuli minun mieleistä.

Itse en perunasta välitä, niin syön aina makaronin tai riisin kanssa kastikkeet :)
Se makkarakastikevalmisjauhepussi oli jotain tomaatilla maustettua ja siksi valmis
kastike on tuon väristä.

Hetki ruuanlaiton ja syömisen jälkeen nousin sohvalta ja kävelin suoraan päin seinää. Ja kun siitä pääsin eteenpäin, horjahdin toiseen suuntaan. Onneksi en ollut julkisella paikalla. Jos joku olisi nähnyt, olisi varmaan luullut, että humalassa heilun. Huimauksen syyksi veikkaan korkeaa verenpainetta, jota on ollut jonkun aikaa, nuoresta iästäni huolimatta. Itsehän en muuten koskaan ole humalassa. En oikein välitä alkoholinkäytöstä. Joskus otan yhden tai kaksi drinkkiä, mutta en siis humalaan asti. Eikä alkoholi oikein masentuneelle (ainakaan minulle) sovikaan. Fiilikset laskee vaan entisestään sen vaikutuksesta.

Jonain päivänä (ehkä tulevan viikonlopun aikana) ajattelin kokeilla kristallimutaa (niitä on erivärisiä ja niiden tarkoitus on olla koristeena tai sitä voi myös laittaa maljakkoon ja siihen kukkia). Laitan siitä tänne sitten postauksen. :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Hengissä

"Olen kyynelten meressä sukeltanut,
olen nähnyt nuo murheiden maat,
joista laulaja surustansa juopunut
aiheita lauluunsa saa.

Olen helvetin tulessa kärventynyt
,
nahkaani vieläkin polttaa.
Mutta veri on punaista suonissani,
vielä virtaa se valtoimenaan"
-Yö: Hengissä-

Eilen kerroin pahasta olostani ja ruokahaluttomuudestani. Viimeyö meni unettomana ja neljän aikaan alkoi janottaa kamalasti. Otin ensimmäisen juoman, mitä käteeni sain ja se sattui olemaan limsaa. Ei olisi kai pitänyt. Join sitä siis tyhjään vatsaan ja kun muutenkin oli jo heikko olo, meni vain hetki ja se tuli ulos, suun kautta. Tänään on kuitenkin ruoka jo viimein maistunut. Väsyttää vaan meinaa. Yritin nukkua tuossa pari tuntia sitten, mutta en pystynyt siihen. Ei vaan tullut uni. Kaikenlaiset ikävät ajatukset pyörii mielessä. Lähinnä nyt tämä henkinen paha olo ja se, etten ole pystynyt tekemään asialle mitään.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Nyt riitti!

Nyt mulle riitti! En jaksa enää. En ole moneen päivään syönyt mitään (ruokahalu on mennyt). Ja tänään sitten olisin käynyt isän kanssa kaupassa, mutta tuli pari muuttujaa. Isä alkoi haukkumaan minun ruuantekotapaani. Päätin sitten jatkaa syömättömyyttäni. Tuntuu siltä, ettei jaksaisi jatkaa tätä p*skaa elämää. Itsetuhoisuutta ilmassa. On niin paha olla ja olo on sekava, kun en oikein tiedä, mitä tekisin. Kaikki tuntuu jättäneen juuri silloin, kun heitä (läheisiä) eniten tarvitsisi. Niin ja heille on niin vaikea puhua näistä mielenterveydellisistä asioista, kun eivät he oikein tunnu ymmärtävän, ettei tämä ole mikään hetkessä ohimenevä pahan olon tunne.

Kävin viime viikolla psykogin vastaanotolla, mutta ei siitä oikein tuntunut olevan apua. Puhuin kyllä kaikesta, pahasta olostani ja silleen, mutta ei hänestä oikein apua siihen ollut.

Vanhojen muistelemista

Kirjoitin tarinani tuonne tämän blogini välilehteen. Tuli ihan hirveän paha olo (henkisesti) sitä kirjoittaessani ja alkoi ahdistaa. Tuo vanhojen ikävien asioiden muisteleminen vaikutti minuun vahvasti. Mutta nytpä se on tehty. Olen tämän illan kuunnellut kaikkia surullisia biisejä eikä ne todellakaan oloani parantanut. Mutta omapa oli valintani kuunnella niitä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ihmisten pahoinvointi

"Ja yksi juttu vielä: en viinapäitä siedä.
Vain herrasmies voi minut sulattaa". 

Yllä oleva teksti on Kirsi Rannon Rotunainen-nimisestä biisistä ja sopii tähän blogikirjoitukseen.

Viimeaikoina tuo viinanpiru on aiheuttanut liikaa ikävyyksiä. Ihmisiä katoilee ja jopa kuolee sen takia. Lisäksi se voi aiheuttaa ei-toivottavia tapauksia. Tulee niin paha mieli niistä. En ole koskaan oikein välittänyt alkoholista ja inhoan humalaisia. Olen nähnyt juoppoja elämäni aikana ihan tarpeeksi. Ketään en halua määrätä, ihmiset saavat elää niinkuin haluavat, mutta jokaiselle minua kohtaan yritteliäälle miehelle olen sanonut, että juoppoja en voi sietää. Jos joka viikonloppu on pullon perään, niin saa minun puolesta sitten mennä koko mies, oli kuinka mukava tahansa noin muuten. Joskus voi tietenkin ottaa, mutta änkyräkänniläiset on inhottavia ja ahdistavia. Itsekään en sentään mikään absolutisti ole, sillä joskus, ehkä kerran kuussa otan pari drinkkiä, mutta en humalatarkoituksessa.

Liittyen tuossa alla olevaan tekstiin: Mieleni on usein yhtä musta, jos ei mustempikin kuin tämä kuva.
                                           

Sitten, koska tämä blogini käsittelee mielenterveydellisiä häiriöitä, masennusta ja sen sellaista itseni puolesta, niin mainitsen nyt niistäkin. Ikävää luettavaa nämä kaikenlaiset ihmisten henkiset pahoinvointitapaukset, jotka on purkautuneet toisen ihmisen vahingoittamisena tai jopa tappona. Ihmisten pitäisi oikeasti huolehtia paremmin läheisistään, kysyä kuulumisia eikä vain ohittaa olan kohautuksella. Itse olen todella yksinäinen. Minulta ei kukaan kysele kuulumisia, vaikka itse toisilta kyselenkin. Ja voin sanoa, että voin henkisesti pahoin. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään jotain toista vahingoittaa oman pahan oloni takia. Toisaalta itseni vahingoittamista olen monesti miettinyt ja kuten 7. helmikuuta julkaistussa blogissani kirjoitin, olen joskus jopa tehnyt sellaista.

Osaanko vai enkö osaa?

En mä osaa käyttää tätä blogia. Yritin muokata tätä, mutta en saa tänne näkyviin minun esittelytekstiä, vaikka se kyllä on tuolla. Enkä tuohon ylätunnisteeseen kuvaa, kun herjaa, ettei kuva ole neliönmuotoinen vaikka minusta kyllä on. Ja olisin laittanut sellaisen kysymysjutun (en siis kyselyä, sen jutun kyllä löysin), että olisi lukijat saaneet kysyä, jos on jotain mieltä askarruttavia kysymyksiä, mutta en tiedä, miten sellaisen saa tänne. Huoh...

lauantai 18. helmikuuta 2012

Kiinnostus ajoi kauppaan

Hoho, Rynkky-Matias Iltalehdessä. Oli pakko ostaa :D Matias oli siis joskus 90-luvun alussa Tenavatähtikisassa. Rynkky-Matias-nimi tulee erään lehden (en muista minkä) sarjakuvasta, jossa oli pilakuvia näistä entisistä tenavatähtikilpailijoista. Ja tuo pilanimi liittyy tietysti hänen esittämään kappaleeseensa Elämää juoksuhaudoissa (hieman outo biisivalinta 11-vuotiaalta).

Masennus aiheuttaa mulla sen, ettei oikein mikään tunnu kivalta. Mulle materia tuo hetkellisen hyvän olon tunteen. Eli siis vaikka nyt tämä lehti, jonka tänään ostin. Mutta sekin onnen hetki on hetkessä ohi. Heti kun on lehden lukenut, on taas "tyhjän päällä". Sama pätee dvd:ihin tai kirjoihin. Heti, kun ne on katsonut tai lukenut, niin fiilikset on taas maassa.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Unohtuiko asiakaspalvelu?

Oli kyllä "hyvää" palvelua paikallisella R-Kioskilla. Myyjä unohti tehdä loton minun edessä olevalle asiakkaalle, vaikka tämä asiakas oli antanut hänelle sen täytetyn lapunkin. Myyjä sanoi syyksi tälle unohdukselleen "kun mulla loppuu työt tuossa vartin päästä". Tarkoitti varmaan, että kun on perjantai, niin on kiire viikonlopun viettoon eikä muistanut sitten sitä lottolappua. Minun mielestä ei silti asiakaspalvelija saa noin sanoa. Hyvä myyjä on vaikka yliajalla töissä muutaman minuutin, jotta saa asiakkaan palveltua loppuun. En ihmettelisi yhtään, jos johonkin tulee huonoa palautetta kyseisen puljun eräästä työntekijästä, vaikka sitten vain paikallislehden tekstaripalstalle.

torstai 16. helmikuuta 2012

Korujuttuja

Pari viikkoa sitten minun toisesta korvakorustani tippui se koruosa johonkin. Eilen löysin Tiimarista tutin muotoiset korutarvikejutut. Ne oli ainoat, joissa oli sellainen "rengas", josta sen saa roikkumaan korvakorusta. Muut oli lähinnä kaula- ja käsikoruihin tarkoitettuja puisia helmiä. Otin toisestakin korvakorun hopeisesta osasta (jolla koru laitetaan korvaan roikkumaan) sen koruosan pois ja laitoin kumpaankin Tiimarin muoviset tutit. En kauhean tyytyväinen ole, kun noiden tuttien "pidikeosa" on aika paksu, mutta olkoon nuo nyt sen aikaa, kun löytää sopivan kokoiset. Ja toisaalta värikin vähän väärä. Haluaisin turkoosit.




keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ystävyyttäkö?

Eilen oli ystävänpäivä. Minusta sillä ei niinkään ole merkitystä, sillä ystävänpäivä on joka päivä, jos on ystäviä. Minun "ystävät" eivät ota yhteyttä kuin silloin, kun ovat jotain vailla. Ja yleensä se, mitä he ovat vailla, on jotain sellaista, josta he itse hyötyvät jollain tavalla. *Huoh*, tympäisee tuollainen. Ja sitten jos minä kysyn heiltä kuulumisia, en saa kunnollista vastausta, eli vaan jotain "ihan hyvää" yms. Itse kyllä vastaan hieman monisanaisemmin. Tylsää tuollainen. Eli voisin sanoa, ettei oikein ole ystäviä.

Asiasta toiseen: tänään alkoi tuo kotimainen Tehdas-sarja. Minun mieleeni se ei oikein ole, lukuunottamatta Hannele Laurin osuuksia. Mutta en kyllä yhden henkilöhahmon takia ala sarjaa seuraamaan.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Yksikin Enkeli-Elisa on liikaa!

Löysin pari kuukautta sitten netistä Facebookin kautta Enkeli-Elisan. Enkeli-Elisa on blogi, jossa isä ja äiti kertovat tuntemuksiaan sen erään päivän jälkeen. Eli Elisa oli teini-ikäinen tyttö, jota kiusattiin, mutta hän ei halunnut "vaivata" asialla vanhempiaan tai ketään vaan kirjoitti siitä mieluummin päiväkirjoihinsa. Elisa ajautui kiusaamisen takia viimeiseen tekoonsa, jonka vuoksi hänestä tuli Enkeli. Haluankin nyt tämän blogin myötä herättää keskustelua kiusaamisesta, yksin jäämisestä/jättämisestä ja niiden seurauksista.

Kiusaamista on monenlaista, henkistä (haukkumista, syrjimistä, mollaamista) ja fyysistä (tönimistä, lyömistä, hakkaamista) ja kaikki niistä jättää yhtä suuret arvet kiusattuun.

Itse olin peruskoulussa 5.-9.-luokilla koulukiusattu. Minulla se oli henkistä kiusaamista, eli syrjimistä ja haukkumista, silti se sattui. Asialle yritettiin vanhempien, opettajien ja rehtorin taholta vaikuttaa, mutta ei kiusaamista onnistuttu lopettamaan. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle, vieraalle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Syrjiminen vain jatkui, vaikka ihmisetkin vaihtui huomattavasti vanhempiin (aikuisiin) ihmisiin. Peruskoulussa olo oli vielä ihan ok, kun oli kuitenkin kaksi kaveria, joiden kanssa olla, mutta ammattikoulussa ei ollut edes yhtä kaveria. Siitä se alamäki alkoi. Vuoden sitä kestin sillä tavalla, että olo oli suht normaali, mutta sitten tapahtui jotain.

Sain kesken koulupäivän paniikkikohtauksen, jota en tietenkään tunnistanut, kun en ollut ennen sellaista kokenut, ettei hengitys kulkenut kunnolla. Menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka epäili heti paniikkikohtausta. Sain sairaslomaa, jonka vietin yksin asuntolassa.

Yleensähän käytäntö on, että kun joku on pois koulusta ja palaa poissaolopäivänsä jälkeen takaisin, hänelle mainitaan, jos on ilmoitettu koepäivämäärä, mutta ei minulle koskaan mitään kerrottu enkä hoksannut itse kysyä, kun tosiaan olin yksinäinen. Lopulta aloin sitten itse kysymään luokkakavereiltani, onko jotain koepäivää ilmoitettu, mutta en silti saanut vastaukseksi muuta kuin "olis se sulle selvinnyt eilen, oma vikasi, kun et ollut koulussa". Ja se oli jo sitä aikaa, kun poissaoloja minulla oli aika paljon, johtuen väsymyksestä, joka taas johtui masennuksesta, jota en itse tiedostanut.

En nyt ihan muista, ei tainnut aivan samoihin aikoihin tuon ensimmäisen paniikkikohtauksen kanssa olla tämä seuraava, mutta kumminkin myöhemmin olo vain paheni, tuli itsemurhayritys ja taas sairaslomaa. Tosin silloin sain ajan myös mielenterveystoimistoon, jossa minulla tosiaan todettiin sitten keskivaikea masennus, joka muuttui myöhemmin vaikeaksi. Kun olin kävelemällä menossa sinne mielenterveystoimiston sairaanhoitajan (tai mikä olikaan) vastaanotolle, niin eiköhän pari luokkakaveriani ollut sattumoisin nähnyt minut jostain autosta keskellä päivää kaupungilla, kun en siis ollut koulussa ja tuli viesti, että miksi lintsaan. Huoh... sekin tuntui niin pahalta. Muuten ei kyllä kyselty mitään, miten voin, mutta heti, jos nähtiin heidän mielestään väärään aikaan väärässä paikassa, niin silloin kyllä oltiin haukkana kimpussa.

Nämä monen vuoden takaiset tapahtumat vaikuttavat minussa vieläkin. Masennus ja ne tuntemukset eivät ole hävinneet mihinkään. Ja nykyään tunnen ihan samoja tuntemuksia, sillä ei oikein ystäviä ole ja yksin tulee ajateltua kaikenlaisia ikäviä juttuja, vaikka ei saisi. Onneksi nykyään kuitenkin on tuttu ympäristö ja vanhemmat, vaikka heille en mielelläni puhu mitään näitä asioita. Syynä siihen on se, kun ensimmäisen kerran sanoin heille meneväni mielenterveystoimistoon, pitivät minua hulluna. Ihan tavallisten ihmisten paikka se on näistä ennakkoluuloista huolimatta.

Se, miksi kirjoitin tämän, halusin herättää ihmiset. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kysykää ystäviltänne heidän kuulumisia. Älkää jättäkö yksin.







maanantai 6. helmikuuta 2012

Valitusahdistusblogipäivitys...

Viimepäivinä on ollut vähän mieli maassa. En oikein edes tiedä syytä. Kai se tämä tekee sen, kun on yksin kotona aina päivät ja siinä on sitten aikaa miettiä kaikenlaisia ikäviä asioita eikä tosiaan seuraakaan ole. Lämpömittari näyttää about -30 astetta, niin ei oikein ulos huvita nenäänsä pistää. Hyvä, jos postilaatikolla viitsii käydä. Kunnon halauksen kyllä kieltämättä nyt tarvitsisin. Se voisi auttaa piristymään edes hetkeksi.

Hirveitä rintakipuja vasemmassa rinnassa on tällä hetkellä (syynä ahdistus). Minulla on siis yleinen ahdistuneisuushäiriö eikä ahdistukselle aina löydy varsinaista syytä tai sitten sen syy on niin pieni, etten sitä itsekään tajua.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

"Ootko sä laittanut tähän saippuaa?"

Äiti teki kampanisuja ja otin sitten yhden ja maistoin. Ensimmäinen kommenttini oli "ootko sä laittanut tähän saippuaa?" Juuri siihen nisuun oli ilmeisesti jäänyt leivinjauhetta liian paljon yhteen kohtaan, kun maistui ihan pesuaineelta. Mutta en syönyt sitä kappaletta vaan syötin sen äidille. Saippuaa saan vessastakin, jos sitä haluan syödä. Tosin, miksi haluaisin?

Ei tämmöisillä pakkasilla

Pakkasmittari käy kolmattakymmenettä. Ei ihan kiinnostanut naamaa jäädyttää. Olisi siis ollut tänään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen psykologille aika, mutta sekin piti siirtää sitten tuon pakkasen takia. Viimeksi olen joskus marraskuussa hänen vastaanotollaan käynyt, kun hän on tämän muutaman kuukauden ajan joka kerta perunut ja siirtänyt sitä minun aikaa erilaisista syistä. No, vaihtelevalla menestyksellä tässä on pärjätty ilman siellä käymistä. Välillä on meinannut usko loppua elämään.

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...