Raiskattu - onneton, raiskaaja - onnellinen, miksi?

Olen ollut väsynyt. Muru pyysi anteeksi ja sai anteeksi, mutta minun ajatukset on sekavat. Rakastan häntä, mutta toisaalta haluan erota hänestä, kun hänen käytös tuskin jatkossakaan muuttuu ja jossain vaiheessa ollaan taas samassa tilanteessa.

Mulla oli viime yönä todella paha olla. Itkin, koska sain sellaisen paniikkikohtauksen, että en yhtään tiennyt mitä tehdä. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta hän vain pakeni (sanoi menevänsä nukkumaan). Minun kädet oli osittain tunnottomat, jalat vapisi, kylmää hikeä puski, henkeä ahdisti ja päässä humisi. Olin niin paniikissa, että mietin jo kaikenlaista sillalta hyppäämistä ja sellaisia.

Kysyin päivällä häneltä, rakastaako hän minua ja sain myöntävän vastauksen, mutta miksi minusta ei tunnu siltä, että se olisi totta? Minäkin kyllä rakastan häntä, mutta en ole onnellinen. Sen muuttaisi hänen suhtautumisensa minuun. Jos hän oikeasti osoittaisi sen, että haluaa auttaa minua (kuuntelemalla). Mä itse olen aina ollut valmis kuuntelemaan hänen huoliaan (rahahuolia, pelaamisongelmasta johtuvia huolia yms.) ja jopa tarjoutunut auttamaan, mutta hän ei koskaan tarjoa apuaan. En tiedä mitä hän voisi sitten tehdä, mutta voisi hän edes kysyä, että "voinko tehdä jotain". Sekin saisi minut tuntemaan, että hän todella on kiinnostunut ja välittää.

Päivällä alkoi ahdistaa uudestaan, kun kuulin oman elämäni kannalta maailman inhottavimman tyypin (miehen, joka monta vuotta sitten raiskasi minut ja sai teollaan aikaiseksi sairauteni pahenemisen) menneen kihloihin. Sellaisella sialla on siis oikeus onneen ilman minkäänlaista rangaistusta, mutta mulla ei ole.

Hengissä

"Olen kyynelten meressä sukeltanut,
olen nähnyt nuo murheiden maat,
joista laulaja surustansa juopunut
aiheita lauluunsa saa.

Olen helvetin tulessa kärventynyt ,

nahkaani vieläkin polttaa.
Mutta veri on punaista suonissani,
vielä virtaa se valtoimenaan"

-Yö: Hengissä-

Eilen kerroin pahasta olostani ja ruokahaluttomuudestani. Viimeyö meni unettomana ja neljän aikaan alkoi janottaa kamalasti. Otin ensimmäisen juoman, mitä käteeni sain ja se sattui olemaan limsaa. Ei olisi kai pitänyt. Join sitä siis tyhjään vatsaan ja kun muutenkin oli jo heikko olo, meni vain hetki ja se tuli ulos, suun kautta. Tänään on kuitenkin ruoka jo viimein maistunut. Väsyttää vaan meinaa. Yritin nukkua tuossa pari tuntia sitten, mutta en pystynyt siihen. Ei vaan tullut uni. Kaikenlaiset ikävät ajatukset pyörii mielessä. Lähinnä nyt tämä henkinen paha olo ja se, etten ole pystynyt tekemään asialle mitään.

Ihmisten pahoinvointi

"Ja yksi juttu vielä: en viinapäitä siedä.
Vain herrasmies voi minut sulattaa". 

Yllä oleva teksti on Kirsi Rannon Rotunainen-nimisestä biisistä ja sopii tähän blogikirjoitukseen.

Viimeaikoina tuo viinanpiru on aiheuttanut liikaa ikävyyksiä. Ihmisiä katoilee ja jopa kuolee sen takia. Lisäksi se voi aiheuttaa ei-toivottavia tapauksia. Tulee niin paha mieli niistä. En ole koskaan oikein välittänyt alkoholista ja inhoan humalaisia. Olen nähnyt juoppoja elämäni aikana ihan tarpeeksi. Ketään en halua määrätä, ihmiset saavat elää niinkuin haluavat, mutta jokaiselle minua kohtaan yritteliäälle miehelle olen sanonut, että juoppoja en voi sietää. Jos joka viikonloppu on pullon perään, niin saa minun puolesta sitten mennä koko mies, oli kuinka mukava tahansa noin muuten. Joskus voi tietenkin ottaa, mutta änkyräkänniläiset on inhottavia ja ahdistavia. Itsekään en sentään mikään absolutisti ole, sillä joskus, ehkä kerran kuussa otan pari drinkkiä, mutta en humalatarkoituksessa.

Liittyen tuossa alla olevaan tekstiin: Mieleni on usein yhtä musta, jos ei mustempikin kuin tämä kuva.

                                           

Sitten, koska tämä blogini käsittelee mielenterveydellisiä häiriöitä, masennusta ja sen sellaista itseni puolesta, niin mainitsen nyt niistäkin. Ikävää luettavaa nämä kaikenlaiset ihmisten henkiset pahoinvointitapaukset, jotka on purkautuneet toisen ihmisen vahingoittamisena tai jopa tappona. Ihmisten pitäisi oikeasti huolehtia paremmin läheisistään, kysyä kuulumisia eikä vain ohittaa olan kohautuksella. Itse olen todella yksinäinen. Minulta ei kukaan kysele kuulumisia, vaikka itse toisilta kyselenkin. Ja voin sanoa, että voin henkisesti pahoin. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään jotain toista vahingoittaa oman pahan oloni takia. Toisaalta itseni vahingoittamista olen monesti miettinyt ja kuten 7. helmikuuta julkaistussa blogissani kirjoitin, olen joskus jopa tehnyt sellaista.