tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappen

Meikäläinen ajatteli lähteä tänään katselemaan yöelämää näin vapun kunniaksi, mutta sitä ennen:

Hauskaa wappua lukijoilleni!

Ps. Olisin lisännyt tähän kuvan meidän pirukoirasta, mutta kun tämä Blogger jotenkin vihottelee nyt mulle eikä anna lisätä kuvia. :/

Kuvaterrorisointia

Ei hyvää päivää. Tuli Facebookissa kaveripyyntö joltakin mieheltä. Hyväksyin sen kysyäkseni kuka hän on. Hän oli samalta paikkakunnalta oleva (sinkku)mies, mutta en ole koskaan nähnytkään, ainakaan muistaakseni. Lukion näkyi olevan käyneen 70-luvun lopulla, ettei enää mikään poikanen. Lisäksi hänen kuvissaan oli jotain "oreganoa". Niin varmaan. Mikä lie hörhö. Ei oikein huvita olla tuollaisten kanssa missään tekemisissä. Laittoi hän mulle puhelinnumeronsakin ja kirjoitti "soita mulle". Enpä soittanut. Mitä lie oli vailla (ei ole kauhean vaikea arvata). Ja mitä vielä? Terrorisoi minun kuvia painamalla "tykkää"-nappia parin kuvan kohdalla, jotka jouduin poistamaan, ettei kukaan näe, että kyseinen tyyppi on koskaan minun kavereissa ollutkaan (tykkäyksiä kun ei muuten saa pois). Eli siis poistin hänet aika äkkiä kaverilistaltani. Kaikenlaisia hiihtäjiä sitä on.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mölyimurin yöllinen herätys

Imurointivimma puoli kahdelta yöllä. Mutta eipä sillä niin väliä, kun ei muita ole kotona enkä asu kerrostalossa. Ja tulipa puhdasta. Olen vähän laiska siivoamaan, siksi hehkutan jotain imurointivimmaakin. :D Tosin se johtuu siitä, että mulla on kai huono selkä, kun sitä alkoi nytkin särkemään viiden minuutin imuroinnin jälkeen. Pitäisi kai laittaa särkylääkkeen voimalla nukkumaan. Ei vain vielä malttaisi, kun saa kerrankin metelöidä niin paljon kuin huvittaa (katsoa dvd:tä keskellä yötä niin lujalla voluumilla kuin huvittaa).

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lapsiystävällistä lenkkeilyä

Kävin kummitytön ja äitinsä kanssa kävelylenkillä päivällä. Oli se vaan rankkaa työnnellä rattaita. Voisin lainata vaikka useamminkin sitä tyttöä, jos niitä rattaita työnnellessä kunto näin kasvaa. :D

perjantai 26. huhtikuuta 2013

What a feeling?

Tapasin naapurin aivan ihanan 12-viikkoisen karvaisen vauvan. Meidän Musti ei vaan taitaisi tykätä, jos meille uusi koira tulisi, kun se on mustasukkainen jo siitä, jos suon jollekin ihmiselle enemmän huomiota kuin hänelle.

Tuosta koiravauvan tapaamisesta huolimatta mieli on matala. Muru on ilmeisesti taas muuttanut mieltään minun suhteen. Miksi? Miksi sen pitää kiusata minua? Ja miksi mä olen niin tunneihminen, etten pysty laittamaan tunteitani jäähylle jonkun napin painalluksella? Olin suunnitellut, että olisin mennyt käymään siellä ensi viikon alussa, mutta en tiedä kun tämä meni taas tällaiseksi. Suoraan sanottuna: VITTU! Minun lempiyöpaita jäi sinne viimeksi. :/ Mä haluan sen takaisin. Ei vaan oikein viitsi yhtä yöpaitaa lähteä sieltä bussilla hakemaan.

Haluttais vaan mennä sänkyyn, vetää peitto korville ja unohtaa koko muu maailma muutamaksi päiväksi. Siis se ihminen kyllä tietää kuinka herkkä olen, niin miksi pitää tahallaan kiusata ja aiheuttaa ahdistusta? :( Ja vasta muutama päivä sitten sanoi, että HALUAA aloittaa minun kanssa alusta. Mihin se halu katosi?

torstai 25. huhtikuuta 2013

Viimeiset sanani

Kyyneliltä ei voi välttyä, kun katsoo tuota Viimeiset sanani-ohjelmaa, vaikka en edes ole tuntenut jaksoissa esiintyviä henkilöitä. Katsoin jo ennakkoon toisenkin jakson. Nimenomaan ne lopussa olevat varsinaiset viimeiset sanat saa minun vesiputouksen avautumaan. Nostan hattua kyseisessä ohjelmassa esiintyville päähenkilöille siitä, että ovat jaksaneet alkaa tuollaiseen kuvausjuttuun vielä elämänsä loppuvaiheessa, vaikka on ollut kuinka rankkoja hoitoja. Itse en kyllä pystyisi siihen, että jos sairastaisin kuolemaan johtavaa sairautta, päästäisin jotain tv-kameroita sen sairauden hoitovaiheisiin mukaan.

Liikaa hankintoja

Päivällä posti toi mukanaan tällaisen:


Ei tuo mikään hyvä elokuva kyllä ole, mutta pitihän se hommata, kun kerran kirjatkin omistan. Ps. elokuvan loppua en ole vieläkään tajunnut.

Viime aikoina olen tehnyt niin paljon hankintoja (kirjoja ja elokuvia), että tili jo kärsii siitä. Pitänee rajoittaa. Tai oikeastaan pakko, jos meinaa Murun luonakin päästä käymään.

Tällaisiakin olen hommannut:





















Tuo Pussikaljaelokuva menettelee. Ei sitä kuitenkaan niin usein viitsi katsoa kuin esimerkiksi sitä 3 Simoa-elokuvaa. Hotel Transylvania taas on niitä harvoja animaatioelokuvia, joista pidän. Siinä oli jotain sellaista, joka kolahti.

Mutta voin sanoa, ettei nuo hankinnat vielä tuohon loppuneet. Mulle on tulossa vaatteita ja yksi cd. Oi voi tätä minun materian hankkimista. Mutta kun tarvin viihdykettä! Ja saan tuosta hankkimisesta hyvää oloa.

Onneksi myös vanhat dvd:t kelpaa. Katsoin vasta Tahdon asia-sarjan.



Ostin tuon kotimaisen 12-osaisen sarjan opiskeluaikanani (varmaan vuonna -07) ja vielä hyvin toimii. Tuossa sarjassa on muuten yksi hyvä neuvo: "ajattele vähän hemmetin tarkkaan mitä sä tahdot ennenkuin sä sanot, että sä tahdot" (kyse naimisiin menosta).

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hyvää kirjan ja ruusun päivää

Päivän mukaisesti kävin kirjakaupassa. Vietin siellä tunnin etsien 10 € arvoista kirjaa. Jos olisi ollut alle, ei olisi saanut kirjaa, joka oli saatavilla vain tänään (Jarrusukka), mutta sen sai vain kaupan päälle, kun osti kirjoja vähintään 10 eurolla.


Ja kun vauhtiin on päästy, jatketaan kirja-asialla. Olen löytänyt uuden lempikirjasarjan (Juoppohullun päiväkirjojen lisäksi):


Fifty Shades on eroottinen trilogia, mukaansa tempaava sellainen. Mulla on menossa vasta tuo ensimmäinen osa (Sidottu), mutta kohta saa siirtyä toiseen osaan.

Kävin tänään Seppälässä ja ostin:

Elämäni ensimmäiset mikroshortsit <3

Nuo löytyi lastenosastolta! En edes muista milloin mulle on viimeksi mahtunut senttikoon vaatteita päälle.

Terveisin,

Tänään, viiden kuukauden jälkeen 16,8 kiloa kevyempi bloggaaja. :)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Farmasiaa

Lompakko huusi taas hoosiannaa, kun kävin apteekissa. 75 € meni lääkkeisiin niin että hujahti. Isoimman loven vei ehkäisy, mutta hyvänä kakkosena tulee mielialalääke. Kalleinta mitä olen koskaan kokeillut, mutta pääasia, että toimii. Muut, halvemmat ei ole oikein auttanut mulla juurikaan. Nyt on kuitenkin suurimman osan ajasta hyvä olla. Muista lääkkeissä on ollut apu joko ahdistukseen tai masennukseen, mutta ei molempiin. Tämä nykyinen mielialalääke auttaa kumpaankin. Välillä tietenkin tulee ahdistuskohtauksia, mutta niihen on yleensä joku syy. Ilman tuota lääkettä, minua ahdistaisi koko ajan, vaikka ei olisi syytäkään.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Joulu ohi?

Meidän kylän joulu taitaa olla sitten ohi. Joulukuusi oli viety keskustan liikenneympyrästä. Eihän joulusta ole vasta kun neljä kuukautta. :D Olisivat nyt säilyttäneet sen siinä juhannukseen asti, hakeneet siihen mennessä erikoisluvan ja polttaneet juhannuskokkona, kun kerta näin kauan meni muutenkin kunnan tyypeillä tajuta hakea se pois. Onko muualla yhtä hidasta toimintaa? :D

Uintireissu hautausmaalle

Otsikon mukaisesti, tuli käytyä uimassa hautausmaalla. Siellä oli siis niin paljon lunta, vettä ja loskaa, ettei sinne ihan pikkukengillä kannata mennä. Tietkin paikoittain sen näköisiä ja tuntuisia kuin kävelis hiekkarannalla sateen jälkeen. Lumet kun on sulaneet, niin kaikki talven aikana kylvetyt hiekat on nyt yhdessä läjässä. Muuten ihan mukava ilma, 9 astetta lämmintäkin. Pipon sai jättää kotiin.

Piti eilen lähteä käymään katsomassa yöelämää, mutta minun pallea oli yhtäkkiä kasvanut ihan luonnottoman isoksi. Tulin siihen tulokseen, etten mä sen näköisenä mihinkään voi lähteä. Tänään se oli sitten hävinnyt. Se oli ilmeisesti nestettä vaan, onneksi. Hyi, mä jo pelästyin, että olen lihonut laihtumisen sijaan.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

3 Simoa

 

Harvempi elokuva saa minut hyvälle mielelle vielä jälkikäteenkin. 3 Simoa on juuri sellainen. Pitkään aikaan en ole tuontapaista elokuvaa nähnyt. Olen viikon sisään katsonut tuon jo kaksi kertaa eikä meinaa riittää. Suosittelen.

Ja kuten näkyy, olen saanut koneeni takaisin. Saa kuviakin postauksiin.

Yksi elokuva oli pari viikkoa sitten sellainen, joka sai minut ahdistumaan:


Tuossa on niin rankka aihe (mielisairaala), ettei se oikein sopinut mulle. Tuli mieleen se aika, kun itse olin "lataamossa". Enhän mä siellä ollut kuin viikon ja olin siellä oikeastaan vain lepäämässä, mutta siellä oli myös todella sairaita ihmisiä, joita sai ihan pelätä (saattoivat huitoa kepillä yms.). Ja kun tuossa elokuvassakin sellaisia on, niin tuli ahdistus.

Tosi-tv:stä, lifestylesta ja siitä ihan tosielämästä

En hirveästi nykyään tv:tä katso, mutta tosi-tv:tä ja lifestylea tulee kyllä katsottua senkin edestä. Suomalaista siis. Selviytyjät Suomi, Viidakon tähtöset 2, Rakas, sinusta on tullut pullukka, Kaappaus keittiössä. Nuo elämäntapamuutosohjelmat kiinnostaa oman elämäntapamuutokseni takia. Ennen ärsytti katsoa niitä, kun ei itse ollut onnistunut pudottamaan painoa, mutta nyt kun sekin on hoidossa, niin kiinnostaa millä tavalla muut sen on tehnyt ja vieläpä lyhyemmässä ajassa kuin itse. Tosin väitän, että kun noissa ohjelmissa (kuten Rakas, sinusta on tullut pullukka) tuo lyhyehkö painonpudotusaika aiheuttaa sen, että ne kilot tulee myös nopeasti takaisin, kun niitä kiloja tippuu seitsemässä viikossa jopa 15. Painonpudotuksen tulisi olla hidasta, jotta kehosta lähtee muutakin kuin sitä ylimääräistä nestettä. Läskitkin pitäisi saada pois.

Mulla on nyt lähtenyt 16 kiloa ja nyt olisi vuorossa vatsalihastreenit, puuh. Normaalilattialla/matolla se ei onnistu, kun mulla sattuu niin selkään. Löysin onneksi suht paksun patjan, jossa on hyvä tehdä niitä. Kaivoin myös jumppapalloni varastosta lojumasta. Tein vaan vissiin ekalle kerralle vähän liian paljon vatsalihaksia, kun alkoi sattua rintaan. Se ei ollut sellaista pistelyä niinkuin normaalisti vaan ihan niinkuin joku olisi puristanut minun sydäntä nyrkkiin, kauhea tunne.

Ps. Minun tietokone ei ole vieläkään tullut. Huoh, ärsyttää nämä kuvattomat postaukset. Haluttaisi jo jotakin kuvia lisäillä, mutta kun ei jaksa tuota ulkoista kovalevyä siirtää tähän koneelle (eikä se tähän pöydälle mahtuisikaan).

Ps2. Enpä vissiin herättänyt koko taloa, kun kuuntelin musiikkia luurit päässä ja huomaamattani laulelin "hieman" äänekkäästi mukana tätä:

 
ja tätä:
 

Tuon Vain elämää-sarjan jälkeen olen "tutustunut" Cheekin musiikkiin paremmin (tiesin sitä ennen suunnilleen vain kaksi biisiä: Jippikayjei ja Sokka irti) ja sehän kolahti. Muuten en rap-musiikista välitä, mutta tuo laulaja jotenkin teki minuun vaikutuksen.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Missä olet sä ystävä?

Tiedättekö mikä on masentavaa? Nuo netin "valitse VIISI ystävääsi ja voitte voittaa matkan/juhlat". Jaa, että miksikö ne on masentavia? No kun ei mulla ole viittä ystävää, joiden kanssa aikaa vietän. Ei niitä ole edes neljää. Kolme ehkä. Ei sillä, että mitään uskoisin noista voittavani, mutta tuollaisiin törmääminen muistuttaa minua aina noiden ystävien/kavereiden vähyydestä. Paitsi, että veikkaanpa, että jos jossain tuollaisessa voittaisi, niin äkkiäpä niitä (tekopyhiä) ystäviä alkaisi ilmestyä.

"Kuka sinä olet?"

Niin, kukahan mä sitten olen? Tuli nimittäin tänään psykologin juttusilla käydessäni yksi nainen (mikä sihteeri se siellä mielenterveystoimistossa onkaan) kysymään minulta, kenelle mulla on aika. Myöhemmin selvisi, että kyse oli siitä, ettei hän tunnistanut minua. En kai mä niin paljon ole muuttunut? 16 kiloa lähtenyt, mutta kyllä muut on sentään tunnistanut. Tai no, kummitäti yhtenä päivänä ei tunnistanut minua, paitsi koirasta, joka mulla oli mukana, mutta muut kyllä ihan hyvin on tunnistaneet.

"Hieman" pidempi laina-aika

Voi että mä inhoan ihmisiä, jotka lainattuaan jotain ei älyä palauttaa! Mulla oli ollut kohta kaksi vuotta valmistujaisissani pitämä mekko kateissa ja muistelin lainanneeni sen jollekin. Kyselin sitä kaikilta lähisukulaisilta (koska arvelin, etten muille ole kuitenkaan lainannut), mutta kukaan ei sanonut tietävänsä sen mekon kohtalosta. Viime viikonloppuna se oli sitten ilmestynyt meidän oven taakse. Ilmeisesti samainen ihminen (lähisukua hänkin) on tuonut sen, joka noin kuukausi sitten kiven kovaa väitti, ettei hänellä ole minulta muuta lainassa kuin yksi toinen mekko (joka sekin on ollut kaksi vuotta), jonka olemassaoloa en edes muistanut. Taisipa se hänellä sittenkin olla. No, voi olla varma, ettei saa minulta enää mitään lainaan, kun ei osaa palauttaa.

Kokeilin sitä mekkoa, niin... no, se on jäänyt jo vähän isoksi. Olenhan mä sentään neljä kokoa pienentynyt. Olisi voinut vähän aikaisemmin tuoda sen. Ei se sentään niin iso vielä ole, etteikö sitä voisi pitää. Juhlamekko se kuitenkin on eikä ole tulossa lähiaikoina mitään juhlia, että en tiedä tuleeko sitä sitten kuitenkaan pidettyä ennenkuin se jää liian isoksi. No, onpahan ainakin muistona.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

...tää ei mennyt niinkuin piti, taidan lähtee tästä maalle takaisin

No ei tää ihan maaseutua ole, mutta otsikoksi piti joku keksiä. Kävin siellä Murulandiassa olemassa kaksi yötä. Kaikki ei taas mennyt niinkuin piti. Eilen hän mieluummin katsoi jotain piipaa-auto (palo-, poliisi- tai ambulanssi)-elokuvaa kuin oli minun kanssa. Tänään aamulla hän sitten herättyään puki ulkovaatteet päälle ja kun kysyin mihin hän on menossa, vastaus kuului "lumitöihin". Ihmettelin vaan, että mitä hän lompakolla tekee lumitöissä, otti nimittäin sen mukaan. Meni jotain puoli tuntia ja tuli viesti "kävelinkin kylälle". Hänellä kun oli mennyt siellä sellaiset pari tuntia, mä kyllästyin odottamaan ja tulin siihen tulokseen, että hän haluaa minun häipyvän ja otti sen lompakonkin varmaan siksi mukaan, että tiesi häipyvänsä kylälle. Pakkasin tavarani ja lähdin kotiin. Piti siis vasta huomenna tulla.

Hän sitten ihmetteli, miksi olin häipynyt. Ei hän sillä tavalla ollut kuulemma tarkoittanut, oli vain noussut väärällä jalalla. En enää tiedä mitä ajatella. Kysyinkin häneltä mitä hän haluaa minusta vai tietääkö hän itsekään, tuli vastaukseksi "jaa-a". Huoh. Ärsyttää tuollaiset epämääräiset vastaukset, kun mulle on aina opetettu, että pitää sanoa suoraan eikä arvuutella.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Murulandia, here i come!

Hihii! Huomenna olisi suuntana Murulandia! Eli siis Murun luokse menen pariksi päiväksi. Hän on muuttanut pari kuukautta sitten enkä ole siinä asunnossa ollenkaan käynyt. Saa nähdä kuinka siellä sitten menee, toivottavasti hyvin. Varauksella kuitenkin lähden sinne, kun miettii noita aikaisempia takapakkeja hänen tapauksessaan.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Tärähdys

Tänä aamuna mulle sattui vähän erikoisempi onnettomuus. Kaaduin olohuoneen liukkaalla lattialla, pyllähdin Mustin nukkumakoriin ja löin pääni kukkamaljakkoon. Se maljakko oli siis hyllyllä, mutta se hylly oli lähes lattianrajassa, niin siten tuo on mahdollista. Toinen käsi on kipeä (mustelma tulossa), mutta muuten ihan hyvä olo. En ilmeisesti sitten saanut edes aivotärähdystä. Ja onneksi oli pehmeä lasku Mustin pedin ansiosta.

Mitäs muuta...  Kävin tänään 3,5 tunnin kävelylenkillä. Jalat oli ihan poikki kotiin tultuani, mutta ilma oli ihana. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti jonkun verran. Tosin sen jälkeen nukuinkin parin tunnin päiväunet. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, aurinko väsyttää minua kamalasti, vaikka toisia se piristää.

Ja sitten... Mörrikkä on historiaa. Käskin hänen painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Selvisi, että on hän käyttänyt minua vain hyväkseen. Eli ei halunnut minusta mitään muuta kuin seksiä. Hän ei uskaltanut edes tulla meille silloin, kun täällä oli muita kotona. Jo se herätti epäilykset siitä, ettei kyseisellä tyypillä ehkä olekaan ihan puhtaat jauhot pussissa. Hän kyllä tiesi, että mä haluan ihan suhteen, mutta senkun vaan sumutti minua minkä kerkesi ja väitti haluavansa suhteen, mutta ei halua pitää kiirettä, joopa joo. Onneksi en uhrannut häneen kuin 1,5 kuukautta.

No, eipä tuo pieni pettymys minun vauhtia ole hidastanut. On vähän niinkuin uutta lämmittelyä tämän entisen Muruni kanssa. En mä häntä missään vaiheessa ole unohtanut. Jotenkin hän vain on tasaisin väliajoin, varsinkin iltaisin palannut mieleeni Mörrikästä huolimatta. Mörrikkä ei vaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin Muru. Ja Mörrikkää kohtaan en löytänyt oikein tunteita. Jonkinlaista pientä ihastusta oli, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, se oli vain se tunne, josta pidin, en niinkään siitä ihmisestä. Ja rasittavaahan tuollainen oli, kun hän ei uskaltanut/halunnut tulla meille ja ne autossa tapaamiset ja ajelut oli vähän tylsiä ja jotenkin ahdistavia tilanpuutteen vuoksi. Istua nyt pari tuntia ahtaassa autossa jonkun kyläringin ajelun takia, huoh.

PS. Kävin kaupassa ja löysin sieltä yhden ristiriitaisen purkin. Siinä luki "kevyet salaattijuustokuutiot suolaliemessä". Joo, tosi kevyttä, kun suolaliemessä lilluvat...

"Syökää, juokaa ja naikaa, on vain vuosi aikaa"

Otsikko on sanoittaja-säveltäjä-laulaja (ja mitä kaikkea hän olikaan) Reino "Repe" Helismaan suusta joskus aikoinaan kuultua ja viittaa tämänpäiväiseen puuhaani. Ei, nyt ei tule mitään hävyttömyyksiä, vaikka tuossa otsikossa tuo yksi siihen viittaava sana onkin. Kävin nimittäin harrastamassa kulttuuria. Kävin katsomassa Teatteri Eurooppa Neljän Tapsa ja Repe-ohjelmalliset iltamat-näytelmän. Kertoo Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta. Tai no, kai se oli näytelmä. Ehkä enemmänkin näytelmällinen musiikkiesitys. Ei ihan yltänyt sille tasolle, millaisia esityksiä olen tottunut kyseiseltä teatterilta näkemään, mutta kyllä sitäkin katsoi. Ei minun kuitenkaan täyttä hintaa tarvinnut maksaa, kun on tuo eläkeläisalennus keksitty.

Haha, minua ja äitiä luultiin joksikin kutsuvierasyleisöksi siellä, kun istuttiin eturivissä eikä siihen tullut ketään muita katsojia. Kuului vain sellaisia puheita, että "ei me tuonne eteen voida mennä, kun ne paikat on kutsuvieraspaikkoja". :D Yleensä ne ehkä onkin, mutta nyt ei ollut mitään kutsuvieraspaikkoja olemassakaan. No, saipahan rauhassa istua siellä. Ja mikä parasta: kukaan ei istunut tällaisen lyhyen ihmisen näköesteenä, kun itse istui kerrankin ihan edessä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Coffee - BAD!

Mulla on viime päivinä ahdistanut kauheasti. Jatkuva paniikkikohtaus päällä. Eilen sitten ihmettelin, mihin se ahdistus on hävinnyt. Nyt aamulla tajusin, mikä sen jatkuvan ahdistuksen syy on: korkeasti kofeiinipitoinen proteiinijuoma. Kofeiini edesauttaa paniikkihäiriöisen kohtauksen alkamista eikä näin ollen ole hyväksi paniikkihäiriötä sairastavalle. Eli saan unohtaa sen juoman, vaikka se hyvää onkin.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vaatevaraston uudistusta

Viikkoon ei ole tullut kirjoiteltua, kun minun kone on edelleen huollossa eikä viitsi tässä isän koneella kovin olla. Siksi, ettei mulla ole sitä omaa konetta, en oikein voi lisäillä tänne kuvia. Tai onhan mulla ulkoinen kovalevy, mutta en mä sitä ala toisen koneeseen laittamaan kiinni. Vaikka tylsiä nämä kuvattomat postaukset ovatkin.

Mulla menee ihan hyvin, väsyttää vaan pirusti. Kampaajalla kävin tänään rentoutumassa. Hierontakaan ei olisi kyllä pahitteeksi (hartiat iiiiiihan jumissa). Mörrikkä on taas ensi viikolla maisemissa, niin ehkä häneltä saa apua tuohon hartiajumitukseen.

Lenkkeilytakin ostin tänään. Tuli vaan takille hintaa, kun lyhennykset siihen päälle (sen takin hihat, sitten  tämän takin hihat ja kahtien farkkujen lahkeet. 80 euroa joutuu pulittamaan niistä yhteensä), huhhuh, mitä kiskontaa. No, saanpahan sopivia vaatteita, kun kaikki tuntuu jääneen isoiksi. Nykyinen talvitakkikin roikkuisi päällä, ellei siinä olisi vyötä. Tämä, jonka tänään ostin on kevättakki ja sitä voi pitää myös kesällä. Mulla oli sentyylinen, mutta myin sen, koska se muuttui "teltaksi" minun päällä vartalon pienennyttyä monta kokoa. Ihanaa, kun nykyään löytää omantyylisiä ja -värisiä tosi helposti, kun saa ostaa normaalikokoisia vaatteita. Ne isot koot kun on vähän sellaisia, ettei tahdo mieluisaa tyyliä tai väriä löytyä.

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...