maanantai 30. tammikuuta 2012

Pettynyt pahasti

Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi oikeasti ole? :/ Ja miksi pitää valehdella päin naamaa? En mä ehkä kuitenkaan niin tyhmä ole, etten tajua, jos joku keksii hätävaleen!

Eli siis kyse ihmisestä, jota luulin ystäväkseni. Kysyin, jos olisin voinut mennä käymään kylässä, mutta väitti olevansa äitinsä luona tuolla parinkymmenen kilometrin päässä. No, ei siinä mitään. Vietiin sitten siskontyttö linja-autoasemalle hetki tuon viestin saapumisen jälkeen, niin tämä, jonka piti olla äitinsä luona, tuli ihan toisesta suunnasta. Eli ei hän oikeasti missään äidillään ollut.

Ja mä otan tämän nyt niin, ettei hän oikeasti minua sinne kylään halunnut vaan piti keksiä tuollainen hätävale. Tuollainen vaan satuttaa enemmän kuin se, että sanoisi suoraan.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Perjantai 13. päivä viikon myöhässä

Minä ja minun huono tuuri! Loukkasin aamulla jalkani. Kai se on vain pahemman kerran nyrjähtänyt, kun kuitenkin jotenkuten pystyn kävelemään hirveästä kivusta huolimatta. Ja siksipä en käynyt röntgenissäkään tai muutenkaan terveyskeskuksessa. Huono tuuri vain oli suurempi kuin yleensä. Olisi ollut minun elämäntilanteeni kannalta tärkeälle lääkärille aika tänään, mutta piti siis perua se, kun ei mahtunut kenkä jalkaan jalan turvotuksen takia. Se aika siirtyi sitten viikon päähän, mutta eiköhän sitä saa asiansa hoidettua sittenkin. Sunnuntaina olisi äänestyspäivä, mutta mitenhän sitä sinnekään menee ilman kenkää. No, kai sitä sitten toisella kengällä ja toisessa jalassa säkki :D Pitää maanantaina sitten käydä röntgenissä, jos ei kipu ja turvotus hellitä siihen mennessä.

torstai 19. tammikuuta 2012

Rastia seinään aamupuhteeksi

Vedän rastin seinään. Minä olen hereillä eikä kello ole edes kahtatoista! Herännyt olen jo puoli seitsemältä, mutta ei oikein ole saanut aikaiseksi mitään. Aamupuuhia on nyt menossa: Pasilaa katson ja siivousta yritän aloitella - hieman hitaasti. Ei meinaa onnistua. Sänky vetäis enemmän puoleensa :D Ja mistä sitä sitten aloittaisi? Huoh, kun vaikeeta taas. Eli kompromissi: vien roskat ja menen nukkumaan? paitsi, ettei nukuta, väsyttää vaan ihan sikana...

maanantai 16. tammikuuta 2012

Suklaata, suklaata, namia!

No niin ja nyt sitten sitä Geisha-juustokakkuohjetta.

POHJA

200 g Digestive-keksejä (mieluiten Pirkan, ne on parhaita :P)

75 g margariinia tai voita

TÄYTE

2,5 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kaakaojauhetta
200 g Geisha-suklaata
5 kpl liivatelehtiä
0,3 dl kahvia

KORISTELUUN

Rouhittua suklaata (itse käytin Wiener Nougat-rouhetta pussista)

VALMISTUS

1. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita massaksi. Levitä massa irtopohjavuokaan tasaisesti (esim. lusikalla).

2. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sokerit ja kaakaojauhe. Sekoita.

4. Lisää maitorahka ja tuorejuusto. Sulata suklaa mikrossa välillä sekoittaen. Lisää seokseen ja sekoita.

5. Purista liika vesi liivatelehdistä ja liuota ne kuumaan kahviin. Lisää liivate seokseen ohuena nauhana ja sekoita hyvin.

6. Kaada täyte vuokaan. Tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa muutamia tunteja, mieluummin yön yli. 

7. Irrota kakku ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele haluamallasi tavalla. Itse käytin Wiener Nougat-rouhetta, jota saa kaupasta pussissa


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kirjallisuutta ja kokkailua

Koko viikonloppu meni jonkinasteisen ahdistuksen vallassa, syynä jälleen yksinäisyys. Olen ahdistusta lievittääkseni lukenut kirjoja, Suurta suomalaista vitutuskirjaa (:D), Taivaan tulien kakkososaa ja Heikki Luoman Kuusniemen naisia (mulla on aina vähintään kaksi kirjaa kesken). Taivaan tulia vaan ei hirveän myöhään kannata lukea, kun siinä on näitä rikoksia ja mulle ne aiheuttaa unettomuutta tai vaihtoehtoisesti painajaisia.

Sain tänään kuitenkin aikaiseksi tehdä kakun. Löysin eräästä blogista Geisha-juustokakun ohjeen ja sellainen on nyt jääkaapissa hyytymässä. Huomenna voisi laittaa kuvaa ja ohjetta tänne blogiin, kun se kakku on hyytynyt. Otti vaan päähän, kun en saanut tehdä sitä alusta asti itse. Äiti tuli siihen väliin söheltämään, niinkuin aina. Ei luota minuun ja minun kokkaustaitoihin, joten tulee neuvomaan, kuinka mikäkin tulee tehdä, ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tekee sen itse. Huoh... Enhän mä koskaan voi oppiakaan, jos ei saa opetella, kun JOKU tulee aina neuvomaan ja tekemään sen minun puolesta. -.-

perjantai 13. tammikuuta 2012

Liian kosteat poronnahkasäärystimet

Katsoin Yle Areenasta Märät säpikkäät-sarjan ekan jakson puolikkaan ja täytyy sanoa, että oli pettymys. Vähän liian ylipirteitä juontajia ja jäi heistä sellainen esittämisen maku. Mutta kukin tyylillään ja makunsa kullakin. Tuskin katson toiste, kun nytkin tosiaan lopetin jakson puolivälissä, kun meni yli se heidän homma. Itsekin Lapista olen, vaikka en tosin saamelaiselta alueelta, niin ihan hyvä, kun tuovat tietoutta Kehä 3:n sisäpuolellekin saamelaisista. Ja lähinnä siitä, ettei se ole sellaista poro lemmikkinä, ilman kännyköitä elämistä, niinkuin jotkut kuvittelee (minultakin on kysytty onko Lapissa kännyköitä. No, mitä luulette? -.-). Mutta tuo tyyli, jolla nämä sarjan juontajat sen tietouden esiintuomisen tekee... No, ehkä joku jaksaa katsoa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Uneton

Väsyttää, mutta nukkumaan ei vaan pysty. Tulen hulluksi! Pitänee turvautua terveyskeskukseen kohta, jos ei tämä lopu ja uni tule. Ulos ei jaksa lähteä, kun tosiaan väsyttää ihan sairaasti. Ei kyllä kieltämättä ole tullut käytyä moneen päivään ulkona postilaatikkoa pidemmällä. Niinhän sitä sanotaan, että ulkoilu auttaa, mutta mulla se ei auta, se päinvastoin piristää. Eikä ulkoilu sitä paitsi tule nyt muutenkaan kysymykseen, kun ei yksinkertaisesti jaksa sitäkään.

Nukahtamislääkkeitä on ja niitä olen käyttänytkin välillä, eilen viimeksi. Yön nukuin ihan hyvin, mutta nyt olen ollut ihan puolikuollut koko päivän. Kaupassakin kävin ihan haamuna, liihottelin siellä-täällä tajuamatta mistään mitään. Eli jotain tarvitsis tehdä!

Mutta tuli tehtyä sentään ruokaa. Ja nyt tulee eka kuvallinen postaus. Tein Mielipastaa, toisin sanoen tonnikalapastaa omalla reseptilläni. Kuvassa ei ehkä näytä niin hyvältä, mutta maistuu...

Ja kuten kuvasta näkyy, kerään myös Muumiastioita, lähinnä mukeja. Voisin sanoa olevani Muumiholisti :D Vitriini täynnä mukeja, löytyy myös Muumien uimahuonetta ja Muumilaivaa leluna, mulla tosin vain koristeena.

Mutta nyt asiaan, eli se pasta:

                                   Mielipasta

  • 4 dl (voi laittaa enemmän tai vähemmänkin) Simpukkapastaa (tai muuta pastaa/makaroonia. Itse olen suosinut tuota, kun ne täyttyy kivasti siitä kastikkeesta)
  • 2-3 purkkia Rainbown Tonnikalaa, mausteena sitruuna ja pippuri (määrä riippuu siitä, kuinka tuhtia ruokaa haluaa ja kuinka paljon tykkää sitruunasta/pippurista)
  • 1 pullo sitruunaesanssia
  • 2 purkkia maustamatonta ruokakermaa (1 purkki = 2 desilitraa)
  • 1 pussi Aurajuustomurua

VALMISTUS

  1. Keitä pasta kattilassa (huom. ei kovin pieni kattila, jotta kastikekin mahtuu) SUOSITTELISIN TÄSSÄ VAIHEESSA AVAAMAAN RUOKAKERMAPURKIT JA TONNIKALAPURKIT (kohta et ehdi).
  2. Kaada vesi pois (mieluummin lävikön kautta kaikki pastat)
  3. Kaada pasta takaisin kattilaan ja ruokakermat heti perään, ettei pasta pala pohjaan
  4. Kaada tonnikalat lävikköön, jotta ylimääräinen öljy valuu pois ja sitten vaan kalat kattilaan
  5. Kaada pussillinen Aurajuustomurua kattilaan ja sekoita
  6. Sitruunaesanssia voi laittaa oman maun mukaan, mutta itse olen laittanut koko pullon. Ja edelleen sekoita.
  7. Syö!

        

tiistai 10. tammikuuta 2012

Huijausta

Onko reilua? Tilasin F-Securelta virustorjunnan ja maksoinkin sen. Maksun jälkeen kirjautui automaattisesti takaisin F-Securen sivuille ja siihen ilmestyi teksti "kiitos mielenkiinnosta. Kampanja ei ole enää voimassa". Rahat kuitenkin veivät! Tarkistin nettipankista ja rahat tosiaan meni, mutta tuotetta ei tullut. Lähetin sinne sähköpostia. Saa nähdä, mitä vastaavat vai vastaavatko mitään. Eli huono tuuri senkun jatkuu.

No, sainpahan kuitenkin käydä tänään rentoutumassa kasvohoidossa. Äiti maksoi sen minulle synttärilahjaksi. Rentoutumisesta huolimatta mieli on maassa kuin matelijan mahanahka. Taas näitä mielialaromahduksia, johtunee näistä vastoinkäymisistä. Toisaalta tunnen itseni yksinäiseksi. Ei ole seuraa, muuta kuin tämä tietokone ja sen toisessa päässä olevat henkilöt. Kaipaisin ihan fyysistä seuraa, juttuseuraa. Suoraan sanottuna paha olla. Jo jonkun aikaa ollut paha olo on saanut minun maalausinnon taas nostamaan päätään. Luonnos on valmis, mutta pitäisi vielä maalata se taulu.

Tästäkään päivästä ei ikävä kyllä mitään kuvallista dokumenttia ole. Itseäni ja kosmetologin toimesta käsiteltyä naamaani en ala kuvaamaan :D


Päivitystä tuohon F-Secure-asiaan 11.1.2012:  Tänä aamuna oli tullut sähköpostiin linkki kyseisen tuotteen lataamiseen. Mulla vaan ei riitä kärsivällisyys odottaa vuorokautta jotakin tuotetta, jonka pitäisi sähköpostiin tulla. Yleensä, mitä tahansa tilaa, jonka pitäisi tuolla tavalla tulla, on tullut heti maksamisen jälkeen.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Niitä vuosia, niitä vuosia...

Sitä ollaan sitten 23 v tänään klo 23.45. Koskaan aikaisempina vuosina ei ole ollut tällaista tunnetta heti syntymäpäivänä, että todella tuntuu siltä, että on vanhentunut vuodella. Nyt tuntuu. Huomenna olisi sitten syntymäpäivälahjan lunastuspäivä. Äiti maksaa minulle kasvohoidon, ihanaa!

Tein tässä testin. Kokeilin, kuka ystävistäni todella muistaa minun syntymäpäivän ja poistin Facebookista syntymäpäiväni näkyvistä. Sukulaiset ainoastaan on muistaneet, mutta hyvä, että edes ne. Kun minusta se Facebookin "syntymäpäivämuistuttaja" ei ole kiva asia. Tuntuu paljon paremmalta, kun joku oikeasti muistaa. Ja siksikin näin, että itse muistan aina ystävieni syntymäpäivät ilman Facebookin muistuttajaa ja teen kortin/hankin lahjan jo kauan aikaa ennen heidän syntymäpäiväänsä.

Hoksasin muuten, etten ole laittanut tänne blogiini ainuttakaan kuvaa. Ei ole oikein ollut tilanteeseen sopivaa. No, ehkä jatkossa sitten jotain. Valokuvausta kun harrastan, niin voisi jotain kirjoituksiin sopivia kuvia laittaakin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Sunnuntain vastoinkäymisiä

Ei kiva päivä. Olisin tehnyt aurajuustokastiketta, mutta isä oli käyttänyt minun kyseiseen kastikkeeseen ostamani maustamattoman ruokakerman johonkin omaan ruokaansa, eli ei sitten tehdä kastiketta. Ehdin kyllä jo paistaa kanan, jolle sen kastikkeen olisin tarkoittanut. No, sitä voi onneksi syödä huomennakin, jolloin voi käydä kaupasta uuden purkin. Mutta arvatkaas, kuka sen sieltä hakee! Oikein. En minä.

Päivän vastoinkäymiset ei vaan ikävä kyllä loppuneet siihen. Tuli tv:stä Yö-yhtyeen 30-vuotisjuhlakonsertti, jonka halusin nauhoittaa, koska itsekin siellä kävin, tosin eri paikkakunnalla kuin missä tämä oli kuvattu. No, ei kun nauhoitus päälle ja katsomaan konserttia. Kivasti kesken Ihmisen pojan tv päätti sammua itsekseen jostain syystä. Minun nauhoitussysteemit kun ovat sellaiset, että jos haluaa nauhoittaa jotain, tulee tv:n olla auki ja sillä kanavalla, jolta haluaa nauhoittaa. Eli siinä kohtaa, jossa tv sammui, on dvd:llä pelkkää mustaa. -.- No, kyseinen ohjelma tulee onneksi uusintana muutaman päivän päästä. Ja silloin tv saa luvan pysyä auki tai mulla lentää loputkin pultit päästä mäkeen! Nyt migreeniä potemaan. Tämän päivän vastoinkäymiset oli toivottavasti tässä.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Pudotaan

Eilen tuli siis käytyä tuolla yöelämässä. Ei olisi pitänyt lähteä. Ehdin olla siellä onneksi kaksi tuntia ennenkuin ovi aukesi ja sisään astui epämiellyttävä henkilö menneisyydestäni. Putosin. Sain paniikkikohtauksen, pahemman puoleisen sellaisen ja piti lähteä itkien ulos. Kävellen menin kotiin ja itkin koko matkan ajan. Onneksi ei ollut vastaantulijoita. En mielelläni olisi näyttänyt itseäni muille sellaisena. Vaikka toisaalta näytän kyllä yleensä tunteeni hyvin avoimestikin.

Nyt illalla katselin Putous-sarjan aloitusjakson. Onpa kyllä tylsiä hahmoja tuossa sketsihahmokisassa tänä vuonna. Ei ainuttakaan sellaista, joka olis jäänyt mieleen erityisesti. Tai no se pappi, Usko Eevertti Luttinen on ainut, joka jäi mieleen jotenkin, en edes muista mitä muita hahmoja siellä oli. Mutta ei sekään mikään hyvä hahmo mielestäni ollut. Taso on laskenut huomattavasti edellisvuosista. Ja tämähän on vain minun mielipide.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Etukäteisjuhlintaa

Tullut tänään nukuttua lähes koko päivä, että huomenta vaan. Ei tämä mitenkään tavatonta minulle ole, nukun lähes joka päivä tuonne kolmeen asti iltapäivää. Olen aika yöihminen. Eläkeläisellähän sitä aikaa on, nukkumiseenkin. Olisin varmaan vieläkin nukkumassa, ellei kohta viiden kuukauden ikäinen kummityttöni olisi tullut äitinsä ja mumminsa kanssa käymään. Ihan mukavaahan se on, kun käyvät kylässä, mutta ei minusta hirveästi seuraa ollut, kun olin kuin aave: istuin paikallani omissa ajatuksissani ja tuijotin eteeni.

Tuohon otsikkoon viitaten, olisi tänään tarkoitus lähteä vähän tuulettumaan paikalliseen kapakkaan. Maanantaina täytän vuosia, niin etukäteisjuhlintaa tiedossa. Vaikka en mä kyllä oikein osaa juhlia. En välitä alkoholinkäytöstä ja paniikkihäiriöni ja ahdistuneisuushäiriöni takia en tykkää olla paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Baareissahan niitä ihmisiä takuulla ja etenkin humalaisia. Mutta jos siellä nyt kävis ja lähtis sitten pois, jos alkaa ahdistaa.

Asiasta kukkaruukkuun, kun  tuli tässä yhtäkkiä mieleen: Tuossa joulupäivänä katselin tai no, kuuntelin samalla, kun koneella olin Niko - lentäjän poika elokuvaa. Sitten, kun se loppui, katsoinkin sitä vähän tarkemmin, meinaan lopputekstejä. Siellä luki: "suomalais-saksalais-tanskalais-irlantilainen yhteistuotanto: 24 232 litraa olutta kului tuotannon aikana". Olikohan tuo nyt niin tarpeellinen tieto lastenelokuvan lopussa? No, ehkä se oli siksi mainittu, että aikuisille käy selväksi, miksi he joutuvat maksamaan lastensa elokuvalipusta sen verran, kun joutuvat. Pitäähän heidänkin kaljat joku maksaa :D

Vähän esittelyä

Tein päätöksen aloittaa blogin, eri asia sitten kuinka kauan tätä jaksaa pitää. On ollut vähän ailahtelevaisia nuo mielenliikkeet, niin ei sitä tiedä, milloin tähänkin taas kyllästyy. Mutta yritetään nyt jonkun aikaa säännöllisesti jotain tänne päivittää. Niin ja näistä ailahtelevaisista mielenliikkeistä blogin nimi Mielen kyyneleitä siis tulee. Voisi sanoa, että elämäni on sekoitus ilon ja surun kyyneleitä. Tunteellinen ihminen kun olen, aika usein jonkun sorttisia pisaroita kyynelkanavistani valuu.

Elikäs työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nuori nainen löytyy tämän blogin takaa. Ja kuten esittelytekstissäni lukee (jos se edes näkyy, kun itse en ainakaan sitä näe!), en mielelläni blogini kommentteihin haluaisi mitään haukkumista tyyliin "mene töihin, turhake" yms. Kun tosiaan kukaan lukijoista tuskin tietää sitä, mistä lähtökohdista tähän tilanteeseen olen joutunut, niin ei kannattaisi puhua tai tulla neuvomaan asioissa, joista ei mitään tiedä.

Välillä päivityksistäni saattaa löytyä aika kärkkäitäkin mielipiteitä, koska tykkään sanoa asiat niinkuin ne on, kaunistelematta. Ja varsinkin, jos mulla ärsyttää joku asia, niin siitä sanon varmasti ja reilusti just niinkuin ajattelen. Joskus olin sellainen, etten sanonut ääneen mitään mitä todella ajattelin ja sain huomata sen olevan huono vaihtoehto. Aina tuli väärinkäsityksiä. Siinä sitten sai olla selittelemässä, miksei sanonut ääneen, jos todella ajatteli/halusi jotain muuta kuin mitä muut luuli. Nykyään teen toisin ja olen kokenut sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Joskus tosin saattaa joku suuttuakin suorista mielipiteistäni, mutta olenpahan ainakin omaitseni!

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...