Rv 7+5 Nainen, epilepsia ja raskaus

Unohdin eilisessä postauksessa mainita, että kävin siellä keskussairaalassa maanantaina ja siellä selvisi neurologin kanssa jutellessa, että tämä epilepsialääke, jota syön ei aiheuta mitään vammaisuutta, vaan on hyvin pieni mahdollisuus, että aiheuttaa jotain epämuodostumia, eli esim. huulihalkion, jonka voi korjata leikkauksella. Se oli helpottava tieto. Mutta luottavaisin mielin olen, että sellaista ei toivottavasti tule, kun mahdollisuuskin on jotain prosentin luokkaa. Ja tämä lääke, jota syön, on kuulemma ns. turvallisimmasta päästä. Hän sanoi jonkun epilepsialääkkeen nimen, joka niitä epämuodostumia varmimmin aiheuttaa, mutta en muista sitä nimeä ja mä en sitä syö (en ole koskaan syönytkään).

Mietin tässä, että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on terve, niin olen siinä tapauksessa aika onnekas, koska raskauden aikana ei ole ollut mitään pahoinvointia (ainakaan vielä), niitä vatsakipuja kyllä, mutta ei mitään oksenteluja. Ja kun sain sellaisen kirjasen kuin Nainen ja epilepsia, niin siinä sanotaan, että epilepsiaa sairastavilla esiintyy useammin lapsettomuutta kuin muilla. Onneksi ei koskenut minua. Olisi kauheaa ajatella kuuluvansa tuohon joukkoon, koska olen aina ollut lapsirakas ja haaveillut lapsista ja äitiydestä ihan jostain 5-vuotiaasta asti. Voin silti ymmärtää miltä heistä tuntuu, jotka siihen kuuluu. Ehdin nimittäin itse käydä mielessäni läpi kuinka vihaisin itseäni ja sairauttani (tai lääkettä, jota syön), joka aiheuttaa sitä, ettei unelman toteutuminen onnistu ainakaan perinteisellä menetelmällä.

No, tämän raskauden aloitus kävi aika äkkiä, heti ekasta kerrasta. Niin no, meidän suvun naiset on kuulemma sellaisia, että tulevat herkästi raskaaksi (kuka senkin on tutkinut? ovat vissiin keskustelleet keskenään tai jotain). Ja tämä on periaatteessa vahinko, koska minun muisti teki tepposet ja en muistanut, että oli menossa vielä ehkäisytön viikko ja hups vaan. 

No, en sitten enää uskaltanut laittaa ehkäisylaastaria (joka mulla on siis ehkäisynä), jos olen raskaana (joka ei tietenkään vielä näkynyt testissä silloin). Sitä laastaria ei saa siis käyttää raskauden aikana. Ja kuka hullu nyt raskauden aikana yleensä käyttää ehkäisyä ja mitä järkeä siinä on? :D Ajateltiin sitten, että tulee jos on tullakseen ja niinhän se tuli. Mulla kun on ollut vauvakuume jo pidemmän aikaa ja ei tuo mieskään pistänyt sitten vastaan ajatukselle, päinvastoin, vaikka muuta pelkäsin...

Pelkotiloja

Ensinnäkin pakko avautua, etten tiedä vieläkään tarkkaa raskausviikkojen määrää, kun yks netin raskauslaskuri väittää että olen raskausviikolla 4+6, eli huomenna alkaisi viikko 5, mutta toinen taas väittää, että olisi jo tänään viikko 5 alkanut. No, eiköhän se viimeistään ekalla neuvolakäynnillä selviä. Mutta kun sitäkin pitää vähän siirtää, kun tuli samalle päivälle aika keskussairaalaan lääkityksen takia.

Mulla on ollut vuoden ikäisestä lähtien epilepsia ja olen siis viimeiset 25 vuotta syönyt lääkettä siihen. Sitä lääkettä ei vaan suositella syötäväksi raskausaikana ja mulla pelottaa, että miten se tähän lapseen vaikuttaa. Ja suoraan sanottuna, en halua vammaista lasta. En kestäisi sitä. Mutta vaikka raskaus ei ollut suunniteltu, haluan silti tämän lapsen, mutta en jos sillä on joku kehityshäiriö ja siitä haluan ottaa selvää heti kun se on mahdollista. Sori, jos tämä loukkaa jotain, mutta tämä on vain minun mielipide omasta jaksamisestani vammaisen lapsen kanssa ja hyvä, että tiedostan sen tässä vaiheessa, etten jaksaisi, kun asialle vielä voi tehdä jotain. Mutta huomattuani olevani raskaana, ei käynyt kuitenkaan abortti mielessä, koska tosiaan rakastan lapsia.

Kohtausvapaa olen ollut jotain 20 vuotta, eli viimeisin kohtaus on ollut jotain alle kouluikäisenä. Foolihappoa syön nyt koko ajan, että sen pitäisi edes vähän suojata lasta vaurioilta, mutta ei sekään kaikkea takaa.

No, joka tapauksessa tuon lääkityksen takia, mulla on neurologille laitettu lähete ja se aika olisi ollut vasta syyskuussa, mutta soitin sinne tänään, että voiko sitä mitenkään aikaistaan, kun sitten olisi jo 14. viikko menossa ja olisi jo vähän liian myöhäistä jo siinä vaiheessa. Mulla katsotaan siellä nuo lääkeainepitoisuudet ja en tiedä mitä muuta. Toinen mitä syön, on mielialalääke paniikkihäiriöön ja masennukseen, mutta se ei näin alussa haittaa. Minun tuttu söi raskausaikana samaa lääkettä ja viimeisen kolmanneksen aikana annostusta vaan pienennettiin minimiin ja lapsi on ihan normaali.

Tämä pelko vaan vie kaikki voimat. Kulkeeko mulla nyt koko 9 kuukautta kehää tuo ajatus päässä, että mitä jos lapselle käy jotain minun lääkityksen takia? En kestäisi, jos kävisi. 

Sitten oirepäivitystä: nyt on tullut sellaisia kuukauitiskivun tapaisia kipuja, mutta vain ajoittain. Kaipa se kuuluu asiaan, en tiedä kun kukaan ei ole koskaan kertonut mulle miltä OIKEASTI tuntuu olla raskaana. Välillä ne kivut on vaan niin sairaan kovia, että tuntuu, että taju lähtee. Ei ne kauaa kestä, mutta kuitenkin. Luulen, että liittyy kohdun kasvuun, toivottavasti, ettei ole mitään... Ja sitten on ajoittaista kipua kylkikuopassa (puoli vaihtelee, joskus oikeassa kyljessä, joskus vasemmassa).