sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pakkomielle - koukussa siis

Mä olen koukussa. Aah, ne on niin ihania. Niistä tulee olo, että haluaa vain lisää ja lisää. Niin, mä puhun näistä:


Ja nimenomaan näihin luomuihin, tavalliset hapankorput ei enää kelpaa. Ei se maku nyt kauheasti eroa, mutta näissä on vähemmän kaloreita. :D

Minun mielenterveys on nyt aika pyörityksessä. Lähinnä pyykkikoneen rummun alaosassa ja tuntuu, että ylös on vaikeaa päästä. Väsyttää ja mikään ei kiinnosta. Niin ja unettomuus senkun jatkuu. Joku pieni romanssinpoikanen tekisi nyt hyvää. Tai no ei romanssi, mutta sellainen... miespuolinen seura. Kainalo.

"Täytyykin tässä sit levätä tää pari viikkoa oikeen kunnolla, 
että jaksaa paiskia töitä, vaikka kevyempääkin."
-Tupla-Uuno-

torstai 28. elokuuta 2014

Kiitos vaan Suomen hallitus - ja tämä oli sarkasmia

Tämä juttu saa minun sappeni kiehumaan tänään. Suora lainaus A. Stubbilta: "Yhtään yötä ei valvottu." Eipä tietenkään, kun tämä päätös ei koske häntä: "Valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) esittämä 10 euron korotus takuueläkkeeseen ei toteudu." Eipä tietenkään toteudu.

Vähän huolestuttaa tulevaisuuden kannalta, että miten sitä pärjää kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pienestä eläkkeestä pitää maksaa kiinteistövero, sähkölasku, vesilasku, puhelinlasku, nettilasku, lääkkeet ja elääkin pitäisi jollakin. Vaatteetkaan ei ole ilmaisia, vaikka kirppareita on olemassa. Eikä sieltäkään välttämättä löydy hyväkuntoisia (mitään reikäisiä vaatteita ei viitsi ostaa ja niitäkin siellä ikävä kyllä myydään aika paljon). Ja täällä meilläpäin ei ole mitään Pelastusarmeijaa.

Joo ja ei kiitos mitään "mene töihin"-kommentteja, sillä se ei minun kohdalla onnistu. Sitä on yritetty moneen kertaan, mutta keskittymiskyky ja jaksamisen taso ei riitä.

Kävin päivällä siellä mielenterveystoimistossa, mutta en ainakaan tällä kertaa oikein saanut sieltä apua pahaan olooni. Sain kotitehtävän: minun piti kysyä Murulta onko hänellä kaikki hyvin ja kertoa olevani huolissani hänestä. Ei olisi pitänyt tehdä sitä kotitehtävää, sillä minun olo paheni entisestään. Vastaus oli: "voin loistavasti eikä tarvi olla huolissaan, lopeta tuo!" Että näin sitä kunnioitetaan sitä, jos toinen haluaa vain auttaa. No, se oli viimeinen kerta, kun hänelle apua tarjoan. Hän muuttuu aina joka syksy omituisen välinpitämättömäksi ja ilkeäksi eikä hän kai itse edes huomaa sitä. Tätä en hänelle sanonut, mutta tuli vaan mieleen, että jos hänellä on jotain masennusta, mutta eihän hän sitä myönnä, vaikka kysyisinkin (en ole kyllä edes kysynyt enkä ole kysymässäkään).

"Minkäs alan konkurssi se teillä on menossa?"
-Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin-

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Huomenna se taas alkaa, vuoden tauon jälkeen

Mulla vähän jännittää. Huomenna olisi ensimmäistä kertaa (melkein) vuoteen aika mielenterveystoimistoon ja aloitan siis taas hoitosuhteen sinne. Ennestään tuttu hoitajahan siellä on, mutta jännittää silti, kun en tämän kyseisen hoitajan vastaanotolla ole ollut sitten vuoden 2008. Ja sitten sekin, että kun mulla on nyt ollut vähän unettomuutta ja siitä johtuvaa väsymystä, että miten mä jaksan mennä sinne ja olla skarppina. Niin no, hänhän se kyselee ja mä vastaan.

 
"Kattoppas juoksupoikana ei tämmönen johtajatason tyyppi kauan vanhene."
-Uuno Turhapuro herra Helsigin herra-

tiistai 26. elokuuta 2014

Jänteet ja turki

Eli tunteet ja järki tänään aiheena. Olen huomannut, että joka toinen minuutti minun sisällä puhuu tunteet ja joka toinen minuutti järki. Tunteet sanoo: sinulla oli ihana mies, jota rakastat edelleen ja teillä olisi voinut olla mukavaa yhdessä. Järki sanoo: se mies ei kunnioittanut sinua ja kohteli sinua oman mielensä mukaan. Vaikka ei pahoinpidellyt fyysisesti, henkinen pahoinvointi, jota sinulle aiheutui, on lähes yhtä paha asia.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Voi kun saisi pidettyä tuon järjen puolella tämän homman... ja löytäisi sitten jonkun paremman miehen.

"Minun toimittajan moraalini ja etiikkani ei anna periks tehtä minkäännäkösiä narrinkijuttuja."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

maanantai 25. elokuuta 2014

Lisääntykää ja täyttäkään maa - jos nyt ei kuitenkaan

Voi jösses, että meinasi hermot palaa tänään Apteekissa. Kävin hakemassa reseptilääkkeitä, niin tämä yksi työntekijä alkaa selittää mulle, että "kun tämä lääke saattaa pienentää tämän sulla olevan ehkäisyn tehoa. Minä laitan tästä nyt kyllä lääkärille tiedon." Voi huoh, olen käyttänyt tuota ehkäisyä vuodesta 2009 enkä ole vielä raskaaksi tullut, että ei se minun toinen lääkitys nyt ole kuitenkaan tainnut heikentää sitä tehoa. No, sanoin tuosta sille vanhalle akalle, että olen käyttänyt noita yhdessä jo monta vuotta, niin tämä ämmä sanoo taas oikein vittumaiseen sävyyn "minä laitan tästä nyt sille lääkärille ilmoituksen". No laita sitten saatana, mutta katsokin, ettei mulla tule sitten jotain ehkäisykieltoa. Vai meinasiko tuo akka, että mä lopettaisin ehkäisyn käytön ja täyttäisin maan lapsista. -.-

"Kato meikäläinen on justiin luomassa sellasta uraa tän sähkösen viestinnän parissa, 
että se eittämättä väkisinkin johtaa Linnan kutsuille."
-Uuno Turhapuro herra Helsingin herra-

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Komentosarja valtasi talon

Komentosarja palautti talon takaisin arkeen, huoh. Äiti siis palasi Oulusta eilen. Sädehoitojakso on ohi ja heti alkoi se naputus. Mikään ei muka ollut kotona hyvin, vaikka oltiin siivottu koko talo isän kanssa.

Olen ollut viime päivinä kauhean väsynyt. Tosin Murun kanssa olen sentään saanut asiat selvitettyä. Eli siis ei olla enää yhdessä, mutta väleissä kumminkin.

Tänään on muuten ollut ihan normaali päivä, siis mulle normaali: nukkumista, tietokonetta ja dvd:itä.

Tämä nyt oli lyhyt postaus, mutta nyt ei ole enempää asiaa eikä oikein jaksakaan kirjoittaa.

Tällaisia liljoja kasvaa meidän pihalla.
Minusta nämä kukat on niin kauniita. Minun lempikukkia.

Meidän muumimamman tuleva "jättikurpitsa."
"Sitä tämmönen liikemies kulkee niin ajatuksissaan lomillakin, mutta pisnis on pisnistä, juu nou."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

tiistai 19. elokuuta 2014

Kirpparilöytöjä

Kävin kirpparilla tänään. Täytyy kyllä sanoa, että oli nopea myyjä. Olin menossa jalkahoitoon ja ajattelin vain käydä siellä. No, sieltä sattui sitten löytymäänkin jotain eikä ollut käteistä niin paljon (sinne ei käy kuin käteinen). Laitoin ne tavarat "varmaan talteen" siksi aikaa, kun lähdin käymään sadan metrin päässä automaatilla. No, eiköhän se kirpparin pitäjä ollut sillä välin (meni enintään 5 minuuttia) ehtinyt kiikuttaa ne tavarat takaisin niihin hyllyihin, joista olin ne ottanutkin. No, löysin ne uudestaan, vaikka hetki meni siinä hakemisessa, kun en muistanut mistä pöydästä olin ne hakenut.

Tällaisia löytyi:


- Farkut kokoa 34, 2 €. Muuten oli just sopivat, mutta lahkeet pikkuisen liian pitkät. No, pitää viedä lyhennettäviksi. Oli todella hyväkuntoiset.
- Piikkityyny 5 € (tai millä nimellä tuota kutsutaankaan, no, sama idea kuitenkin kuin piikkimatossa, mutta tuohon pitää
laittaa pää, kun piikkimatto on koko vartalolle).
 Kävin kirjakaupassa ja sieltä tarttui mukaan Muumien reseptikortteja.


Kävin päivällä myös varaamassa ajan mielenterveystoimistoon ensi viikon torstaille. Nyt tuntuu, että tarvitsen apua. Siellä olikin yllätys: vaikka se minun psykologi lopetti työnsä noin vuosi sitten (enkä ole sen takia käynyt siellä noin vuoteen), niin siellä oli tänään vastassa sama hoitaja, joka mulla oli silloin ihan ensimmäisenä vuonna 2007. Hän lopetti työnsä silloin jossain vaiheessa ja jouduin vaihtamaan hoitajaa. Nyt on onneksi tuttu hoitaja, niin ei tarvitse selittää kaikkea alusta asti.

Mä oon ihan sekaisin. En ole vieläkään tajunnut mitä on tapahtunut (siis tuota eroa, vaikka ihan itse sille pisteen lopulta laitoinkin). En jotenkin osaa olla yksin enkä tiedä mitenpäin olisin.

"Isukki sanoi justiin, että mikään ei oo niin epäpätevä kuin tämmönen hätiköimällä valmistunu."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

maanantai 18. elokuuta 2014

Uusi vaihe alkaa

Murulla oli kuulemma puhelin hukassa, niin siksi ei vastannut minun viesteihin. Tuota noin, oli kuitenkin työpaikan puhelimella netissä ja luki Facebookin viestit, niin olisi edes siellä voinut vastata. -.-

No joo, mä tein sen nyt sitten itse. Jätin Murun. Tämän viikon aikana hän lupasi maksaa sen velan. Saa nähdä sitten tuleeko niitä rahoja. Anopilla oli paha mieli, kuulemma äitinä. En nyt ihan ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti. No, sama se sille. Ilmoitin Murulle, etten halua enää koskaan nähdä häntä. Parempi näin, koska en ole enää pitkään aikaan ollut onnellinen siinä suhteessa, pikemminkin jatkuvasti ahdistunut. Tämä on surullista, koska rakkaus häntä kohtaan ei ole mihinkään kadonnut, mutta tavallaan helpotus, että tämä vääntäminen viimein loppuu. Viime viikolla tulleen Murun syntymäpäivälahjan (ne pussilakanat) lähetin takaisin, koska en ollut ehtinyt niitä vielä edes maksaa, kun laskuakaan ei ollut vielä tullut.

Viime yönä ei oikein uni tullut. Itku tuli. Itkin monta tuntia sängyssä Nessu-paketin kanssa.

No, jos tämä nyt olisi jonkunlainen uuden vaiheen alku elämässä.

"Me johtajat alotetaan suoraan huipulta."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-


lauantai 16. elokuuta 2014

Kurja olo vol 2

"On hetki viimeinen,
kaikki kaunis loppuu vaieten.
Hyvää yöhön haudattiin,
paha pääsi meidän huoneisiin.
Otti kaiken vapauden,
uhrikseen riistäen.
Tunnen sen,
pois kaikki luotani virtaa,
epäilen, sun maailmaa."
-Katariina Hänninen: Paha tuuli-

Sinne meni se suhde sitten. Joku kumma sai minut menemään Murun Facebook-profiiliin ja kas kummaa, sielläpä ei luekaan enää parisuhdetilannetta. Samantien lähti minunkin parisuhdetilanne vaihtoon sinkuksi. Laitoin Murulle viestiä, että sen 360 € haluan tilille nyt. Eipä tullut vastausta eikä myöskään kysymykseen miksi näin. Laitoin myös anopille viestiä, että kun tähän hänen poikaansa ei saa yhteyttä (ei ole saanut edelleenkään sen keskiviikon jälkeen), niin kirjoitan nyt hänelle tästä velasta jonka haluan takaisin, että jos hän saisi poikaansa yhteyden. Ja myös mainitsin tästä pojan tempusta, että jättää tyttöystävänsä kertomatta siitä toiselle osapuolelle.

Pahalta tuntuu. No, jos nyt muutaman kuukauden olisi vaan ja sitten alkaisi katsomaan uusia tuulia. Mulla on nyt kolme kertaa kokemusta tuosta samasta miehestä ja aina siinä on samalla tavalla käynyt, että ei saa yhteyttä ja sitten poistuu parisuhdetilanne ja loppuu kaikkin yhteydenpito ja tämä aina syksyllä. En tiedä mitä kummaa siinä miehessä aina syksyllä tapahtuu.

Kurja olo

Mulla on kurja olo. Masentaa, väsyttää, ajatus ei juokse kunnolla (toisin sanoen pysähdyn aina välillä tuijottamaan eteeni ties kuinka kauaksi aikaa, voi näyttää ulkopuolisesta vähän hullulta). Tähän on syykin:

Ei ole Murusta kuulunut mitään vieläkään (ei siis keskiviikon jälkeen). Kyllä hän Facebookissa online-tilassa on, mutta ei ole vastannut minun eilen hänelle kirjoittamaan viestiin (kysyin onko hän suuttunut minulle jostain). Mitään syytä hänellä ei pitäisi olla minulle vihainen, kun ei olla edes riidelty, joten en ymmärrä mikä kumma häntä taas vaivaa. Tosin tuli tällainen déjà vu-tunne. Tämä on jo kolmas syksy peräkkäin, kun tätä samaa tapahtuu. Tuttuun tapaan ei mene kauaa, kun hän ilmoittaa, ettei enää rakasta minua ja jättää minut. Tekisin sen itse, mutta... en ole vieläkään saanut häneltä velkarahoja takaisin, jotka lainasin hänelle huhtikuussa. Se on niin paljon (360 €), että pakko minun on ne saada. Pelkään, että jos jätän hänet, hän katoaa maan alle enkä näe häntä enkä niitä rahoja enää ikinä.

"Sitä paitti ku meikäläisen johtamismenetelmiin ei yksinkertasesti
 kuulu tää tämmönen kyllä se siitä-tyyli."
-Uuno Turhapuron poika-

torstai 14. elokuuta 2014

Suunnitelmien muutos

Tein kummitytölle 3-vuotissynttärikortin. Tein aikaisemmin jo joskus huhtikuussa sen, mytta nyt kun katsoin sitä, se ei minun mielestä ollutkaan hyvä, joten tein nyt uuden.

Hän tykkää Muumeista.
Minun piti huomenna mennä Murun luokse, mutta enpä ole pakannut. Ei ole huvittanut. Murusta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun hän eilen kirjoitti mulle ne päivän ainoat sanansa: "ei jaksa nyt tingata". Ei tarvitse tingata, jos vain vastaisi pariin kysymykseen, kuten mitä me ostetaan hänen veljensä vaimolle lahjaksi. Eipä ole herraa pahemmin kiinnostanut se asia. Sama se mulle. Menen sunnuntaina kummitytön 3-vuotissynttäreille, siellä ei ainakaan tarvitse ahdistua.

"Minä sillä aikaa tässä merkkailen ylös nuo ylityöminuutit, se on neljää yli, 
kuullaan kuullaan, yks muistiin, ei voi ottaa, täytyy lainata."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presisdentin vävy-

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vyötärönmetsästäjän pitsa

Tein eilen pitsaa vyötärönmetsästäjän pitsapohjalla. En ole varma, olenko tätä ohjetta tänne aikaisemmin kirjoittanut, mutta tässä se kuitenkin tulee:

Ainekset:
1 prk maitorahkaa
1 pussi (150 g) Emmental Punaleima-juustoraastetta 
2 kananmunaa 
4 rkl vehnälesettä 
3 rkl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Ainekset sekaisin ja lusikoidaan ohueksi levyksi leivinpaperin päälle pellille. Paista pohjaa 200 asteessa ensin 10 minuuttia, laita sen jälkeen haluamasi täytteet päälle ja takaisin uuniin noin 10-15 minuutiksi.

Riitelyä

Outo ilmiö: aina, kun alan kirjoittaa tänne, minua alkaa kauheasti väsyttää. Eilen viimeksi kävi näin.

Toissayönä tuli suru-uutinen: Robin Williams on poissa. Hän on/oli suunnilleen ainut ulkomaalainen näyttelijä, jonka tiedän, Pokka pitää-sarjan näyttelijöiden lisäksi (en katsele ulkomaalaisia elokuvia tai tv-sarjoja juurikaan). Mulla tosin on Robin Williamsin tähdittämiä elokuvia dvd:nä kaksi: Isä sisäkkönä ja Perheloma pyörillä.

Viikonloppuna pitäisi lähteä Murun luokse, kun on Murun veljen vaimon nelikymppiset, mutta en tiedä tuleeko siitä sinne lähdöstä mitään, kun ei Murun kanssa voi keskustella. Häntä ei taas vaihteeksi kiinnosta minun asiat eikä mitkään muutkaan (kuten se mitä hommattaisiin nelikymppislahjaksi). Antaa olla sitten, hänen sukulaisensa vaimohan se on.

"Ei johtoportaassa puhuta markoista. Johtajalle kuuluu vaan niinku tämmöset lähinnä suuremmat päätökset ja linjavetot. Kyllä se kassanhoitaja markat laskee."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

maanantai 11. elokuuta 2014

Epäonnea kerrakseen

Ei ole minun päivä tämä, mikään ei onnistu.

Herään klo 12.50 ja säikähdän, että koiran aamulenkki on hujahtanut ohi noin vaan. No, eipä sillä kai mitään hätää ollut, kun ei ollut herättänyt ja onhan se aamulla käynyt isän kanssa postilaatikolla. Käytiin sitten päivälenkillä.

Sitten päätän tehdä pitsaa vyötärön metsästäjän pitsapohjalla. Menen kauppaan ja ostan kaikki tarvikkeet (tai niin luulen tekeväni) ja kun tulen kotiin, tajuan, että maitorahka unohtui ja ei kun takaisin. Sitten olen tehnyt pohjan ja tungen täytteet siihen ja laitan uuniin ja siinä vaiheessa tulee välähdys: ai niin, sitä pohjaa olisi ohjeen mukaan ennen täytteiden laittoa pitänyt paistaa 10 minuuttia. No, ei siinä mitään, pidän pitsaa sitten vähän kauemmin uunissa (siihen asti, kunnes se on lähes palanut) ja kun otan pitsan uunista, ihmettelen sen pohjan koostumusta (jota muuten ihmettelin jo täytteiden laiton aikana). Jep, pohjasta unohtui kananmunat. Että silleen. Ilta on vasta nuori, mitähän tässä vielä ehtii töpeksiä...


"No se on semmonen ku opastaa turistia ulkomaille ja vie sitä sitten paikasta paikkaan
ja kertoo sille aina välillä sitte, että missä se on." (matkaoppaan työstä)
-Uuno Epsanjassa-

Kesäkaverit

Kävin katsomassa Kesäkaverit-elokuvan ja voin suositella. Jäi niin hyvä ja kesäinen fiilis, kun lähti elokuvista, vaikka ulkona olikin koleaa ja pimeää. Okei, se on ehkä vähän sellainen tyttöelokuva, mutta mitä sitten, oli siinä elokuvassa miehiäkin ja katsomossakin. :)

Piti ostaa uusi dvd-laite, kun edellinen sanoi sopimuksensa irti. Pelkkää dvd-laitetta ei ollut, joten tuo dvd-blu-ray-laite.


Joku aika sitten ostin Lauteilla-stand up-dvd:n, sitä on tullut nyt katsottua. Harmittaa vaan, että Petterssonin jutut on samoja kuin voittamassaan Naurun tasapaino-sarjassa.


Perjantaina tuli postin mukana kummitytön synttärilahja. Tiedä häntä tykkääkö kyseinen 8-vuotias tuosta, mutta ajattelin, kun hän tykkää nukkumaan mennessä kuunnella kuunnelmia, että nuo olisi hyviä. Itse ainakin tykkäsin lapsena ja tykkään vieläkin (omistan kaikki cd:nä julkaistut Noita Nokinenä-kuunnelmat).


"Saaks täältä helposti röitä?"
-Häpy endkö? eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon-

lauantai 9. elokuuta 2014

Lahjojen hankintaa

Ensi viikonloppuna olisi Murun veljen vaimon nelikymppiset eikä ole mitään käsitystä lahjasta. Anoppi, appiukko ja Murun veli on kai ostamassa hänelle kameraa, mutta multa ja Murulta ei ole pyydetty mitään ja kun Murulta kysyin, että hommataanko me sitten oma lahja, vastaus oli "en tiedä". No vittu, viikko enää aikaa. Paniikki iskee eikä Murua tunnu kiinnostavan yhtään. Minunko sekin pitää hoitaa?

Lahjoista puheen ollen, tilasin Murulle synttärilahjaksi ne pussilakanat (täyttää siis kuukauden päästä). Tilasin kaksi, että mullekin on sinne samanlaiset. Tilasin tämän harmaana. Kriteereinä oli, että ei ole kovin kallis, kun kaksi kappaletta pitää tilata, on puuvillaa, että on mahdollisimman neutraalin värinen (mitään räikeää en makuuhuoneeseen halua eikä lahjan saajakaan tykkää) eikä ole mitään ruutuja eikä raitoja (minun silmät ei migreenipotilaana kestä sellaisia yhtään).

"Isukki aatteli, et mä olisin niinku ekaks kesän kunnanjohtajana ja 
sitten ottasin syksyllä talveks virkavapaata kun mä meen ala-asteen tokalle."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tyyny ja peitto on minun kavereita

Se on syksy taas, ainakin melkein. Väsyttää ihan hirveästi, oli päivä tai yö. Mieluummin vain nukkuisin ja niin aika paljon teenkin.

Keksin just Murulle synttärilahjan (täyttää noin kuukauden päästä). Ostan pussilakanasetin (kahdet lakanat, jotta mullekin on omat), kun hänellä tuntuu aina olevan ne samat, jotka hän pesee aina välillä. Pitää vaan löytää jotkut minun silmään kivan näköiset, kun jos hänen makunsa mukaan mentäisiin, ne olisi jotkut hirveät mustat tai siniset tai sekaisin molempia värejä, sekasikiö-jääkiekko-Simpsonit-ruuturaita-blaah-lakanat, hyi en pysty nukkumaan sellaisissa. Vaikka hänelle ne tuleekin, niin silti ajattelin tulevaisuuden kannalta vähän järkevämmin sijoittaa. Jotkut neutraalit olisi ihan hyvät, luulen. Tuskin hän tuossa poikamiehen asunnossa lopunikää asuu.

Mutta nyt en jaksa kirjoittaa enempää, väsy painaa. :/

Loppuun vielä perinteinen Uuno-mietelmä:

"Ei työmies työtä pahenna, ellei mies työmiestä tai sinnepäin."
-Lottovoittajab UKK Turhapuro-

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lapsi ja alkoholin tärkeys elämässä?

Kuinkahan tärkeää joillekin mahtaa olla se, että saa juopotella? Onko tuossa nyt mitään järkeä, että 3-vuotiaan lapsen vanhemmat on useana viikonloppuna peräkkäin molempina päivinä (pe, la) baarissa ja nimenomaan juomassa? Oltiin siskontytön kanssa vahtimassa minun kummityttöä ja voi jestas, kun sydäntä särki, kun se lapsi useasti illan ja yön aikana kysyi "missä minun äiti on?" Ja eihän hän meinannut millään alkaa nukkumaankaan. Mulla ei ole kokemusta lapsen nukuttamisesta ja se olikin ensikokemukseksi aika rankka ja tuli mieleen, että en taidakaan hankkia ihan heti lapsia.

Siinä meni neljä tuntia, ainakin neljä kirjaa, lukuisia vessakäyntejä, juomisia, syömisiä, palapelejä ja miljoonia kysymyksiä ja höpinöitä (muun muassa tämä pikkuneiti sanoi "kutsukaa poliisit". Mistähän hän senkin on oppinut?). Kyllä alkoi jo viimein kasvaa eräskin elin otsaan, kun ei lapsen äitiä alkanut kuulumaan (asuvat siis erillään lapsen isän kanssa, mutta isä ei voinut taaskaan katsoa lasta, koska oli hänkin jälleen baarissa). Valomerkkiin astihan siellä taas meni, niinkuin kuulemma eilenkin ja viime viikonloppuna ja sitä edellisenä.

Vähän tällä viikolla otettua kuvaa tähän väliin, ettei mene teksti kovin
puuroksi. Ei tosin kuva liity aiheeseen, mutta... Niin tai no tietenkin
sillä tavalla liittyy, että kukkia ja mehiläisiä...
 Minun äiti on ollut nyt viikonloppuna käymässä kotona sädehoitojen välissä ja täytyy kyllä sanoa, että olisi vaan pysynyt siellä Oulussa vielä sen aikaa, kun niitä hoitoja on jäljellä (ainakin sen kolme viikkoa näillä näkymin, lääkäri ei osannut sanoa onko enemmänkin). Jösses sitä kärtyämistä ja syyllistämistä joka asiasta. Minun tuosta äidin käytöksestä johtuva stressi purkautui sitten tuolla lapsenhoitokeikalla päänsärkynä ja ahdistuskohtauksena.

"No mä möin akkani appiukolle. Kun mä panin nimen eropaperiin, 
nii se antoi puolen millin tsekin. Pitäs kai sitä nyt vaimonki sen verran ymmärtää, että tämmösenä työttömyyden aikana sitä pitää tehtä semmosta pisnestä ku sattuu saamaan."
-Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin-

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...