torstai 29. tammikuuta 2015

Kestolakkauksesta

Laitoin siis viikko sitten kestolakkauksen käsien kynsiin. Eilen kävi niin, että yksi kynsistä lohkesi. Otin viilan ja viilasin sitä lohjennutta kohtaa ja lopulta leikkasin koko kynnen, kun se lakka alkoi lohjeta. Paikkasin sen kohdan suunnilleen saman värisellä normilakalla kuin mitä se kestolakka on. No, se kuitenkin alkoi tänään niin ärsyttää, että poistin siitä kynnestä sen kestolakan kokonaan. Ja kuinkas se kotikonstein tapahtuu? No, näin:

Ensin laitetaan asetonia sisältävää kynsilakanpoistoainetta pumpuliin.
Pumpuli kääritään sormen ympäri ja sormi kääritään folioon.
En osaa sanoa kuinka pitkäksi aikaa, mutta erässä blogissa luki puoli tuntia.
Kynteen, josta poistin lakan, laitoin suunnilleen samanväristä normilakkaa. Nyt ei häiritse. Mutta aika outoa, ettei viikkoa pidempään kestänyt, Tosin kyse on vasta yhdestä kynnestä, muut yhdeksän on kunnossa.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Inhoa tunteettomia ihmisiä kohtaan

Siitä minun ihastuksesta. Se on mennyttä. Ei kestänyt kauan. Kaikki loppui siihen, kun hän lausui pari sanaa: "marsu ja hamsteri ei ole lyhyen elinikänsä takia eläimiä. Niitä ei tarvitse viedä eläinlääkäriin, jos niitä vaivaa joku." Hän on siis sitä mieltä, että näiden elävien olentojen pitää antaa kärsiä, koska ne elää niin vähän aikaa. Just. Mulla alkoi inhottaa koko ihminen. Minusta minkään eläimen pidä antaa kärsiä, oli sitten eläimen koko ja elinikä mikä hyvänsä, kun lääkkeet on keksitty, Tässä pätee taas sanonta "ulkonäkö voi pettää". Hän on niin kiltin ja suvaitsevaisen näköinen, mutta totuus on näköjään toinen, kun vähän raaputtaa pintaa. No, sama se. En jaksa murehtia sitä ihmistä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minun ajatukset ja tunteet ei lähde Murusta mihinkään. Niinpä olen antanut itselleni luvan rakastaa häntä. Tunteet taitaakin olla melkeinpä ainoa asia elämässä, johon ei voi vaikuttaa.

Masennuksen oireet voi kuulostaa tavallisilta ohimeneviltä tuntemuksilta

Helsingin Sanomien sivuilla oli artikkeli, joka osittain sisälsi minun elämässä olevia asioita: Kyse on siis tästä. Kaikki kriteerit täyttyy minun kohdalla, yhtä lukuunottamatta:

1. Kipu ja särky. Kipuherkkä olen ollut jo vuosia, luultavasti niin kauan kuin olen masennusta sairastanut.
2. Alakulo. Kyllä, päivittäistä.
3. Kiinnostuksen ja ilon katoaminen. No eipä hirveästi kiinnosta mikään, miestä lukuunottamatta.
4. (Ruokahalun puute) Jotkut masentuneet saattavat sortua niin sanottuun lohtusyömiseen ja ahmia liikaa (kuten minä).
6. Uupumus ja unettomuus. Kyllä. Väsyttää, mutta uni ei tule. Esimerkiksi viime yönä en nukkunut silmällistäkään.
7. Muisti huononee. Todellakin! En muista nykyään enää mitään, hyvä kun oman nimeni.
8. Päättämättömyys. On kyllä hirveän vaikeaa tehdä päätöstä yhtään mistään. 

torstai 22. tammikuuta 2015

Uusia aarteita

Se paketti tuli!

Rakastan!
Tuosta vaaleanpunaisesta Kastehelmikulhosta olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Hankin sen suklaapalakulhoksi. Ja tuon mukin kanssa kävi sillä tavalla, että ehdin jo tilata tuon (kertaa kaksi, sillä toinen on käytössä ja toinen vitriinissä tuon katon kanssa), kun tänään sitten näin, että yhteen meidän kaupoista on tulossa noita mukeja, koska oli tyhjä hylly, jossa luki "Muumitalomuki". No, eipä se mitään, tuli joka tapauksessa halvemmaksi ostaa ne kaksi mukia + tuo kulho samasta osoitteesta kuin että olisin ostanut ne kaikki täältä kaupasta. Täällä kaupassa tuo kulho maksoi 10 euroa enemmän kuin netistä tilattuna. Ja koko satsi olisi maksanut postikulut mukaan luettunakin enemmän kaupasta kuin netistä tilattuna, eli eipä tuo mitään haittaa. :)

Kävin tänään laitattamassa uv-kestolakkauksen käsien kynsiin. Saapa nähdä kauanko nuo kestää. 2-3 viikkoa pitäisi kestää lohkeamatta.

Näläntappoyritystä

No niin, nyt on käyty hyvinvointiohjaajalla saamassa neuvoja. MUTTA tämä ainainen nälkä se ei lähde. Vettä juon ja proteiinia menee, mutta... Niin no, aikaisemmin ei kyllä tuota vettä juurikaan mennyt, että ehkä se tästä, toivottavasti. Tämä minun hyvinvointiohjaaja neuvoi, että voisin illalla juoda proteiinipirtelön ja lisäsi sitten "vai piristääkö se liikaa?" Piristää? Juon sen yleensä aamuisin ja olen ihan kuitti, eli ei se mulle ainakaan vaikuta piristävästi. Tosin, mulla nyt muutenkin kaikki menee väärinpäin: muilla aurinko piristää, minua se väsyttää. En tiedä miten se on mahdollista, mutta niin se vaan on.

Mä odotan tänään postista jotain ihanaa, saa nähdä joko se tänään tulee sinne, ainakin siitä päätellen pitäisi olla, että se on Postin sivujen mukaan eilen ollut siellä, jossa se yleensä on just ennen tätä meidän Postia.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Paha olo, mikset mene pois?

Mulla on paha olla, henkisesti. On semmoinen olo, että olen ihan yksin. Ei ole (oikeasti) ketään kenelle puhua tästä pahasta olosta (ainoa on tämä blogi, johon purkaa tuntojaan). Edes mielenterveystoimisto ei ilmeisesti halua minua asiakkaakseen, sillä en ole vieläkään saanut aikaa sinne, vaikka tosiaan jo kolme kertaa olen käynyt siellä sitä aikaa kysymässä. Aina vaan sanotaan "lähetetään sitten tekstiviestillä". Niin, minä vuonna? Ei viime vuonna ainakaan, liekö tänäkään vuonna.

Painokaan ei putoa. Olen yrittänyt syödä terveellisesti, muutamaa lipsahdusta lukuunottamatta. Mutta ei niiden luulisi niin hirveästi painoon vaikuttavan. No, jos nyt sitten aloittaisi jonkun raejuusto-tonnikala-ananas-proteiinipirtelö-kuurin. Pitää kysyä illalla, kun on sille henkilökohtaiselle hyvinvointiohjaajalle aika, että mitä tässä alkaisi tekemään. Jos hän vaikka tekisi mulle semmoisen ns. ruokalistan, että mitä syön minäkin päivänä aamiaiseksi, lounaaksi, päivälliseksi, välipaloiksi (jos on tarvis) ja iltapalaksi. Liikunnan lisääminen on yksi vaihtoehto joo, mutta tässä minun masennusvaiheessa se ei tule kysymykseen kuin siten, että joskus kävelen/menen potkurilla kauppaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Päivät menee nukkuessa. Ryhmäliikuntatunnit ahdistaa ja salihommiin olen kyllästynyt.

Siinä kuva minun repsahduksesta.
Mutta oli se vaan hyvää. :D
Tuo oli minikokoinen. Niitä myydään näköjään
nykyään semmoisinakin. Tosin, vaikka tuo onkin
mini, tuossakin on 100 kilokaloria. Huhhuh...

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kirjallisuustuokio

Pitkästä aikaa kirjallisuusasiaa. Ostin vähän aikaa sitten kaksi uutta kirjaa, joista toinen on sarjakuva-albumi ja toinen lyhyitä juttuja sisältävä kaunokirjallisuusopus.

Taattua Jarlaa sisältävä Fingerpori-sarjakuvien kahdeksas
 albumi. Ahmin tuon kahdessa illassa. Ei tosin ihan 
niin hyviä sarjakuvastrippejä ollut kuin aikaisemmissa
albumeissa, mutta kyllä joidenkin kohdalla hymyilytti
aika paljonkin.


Anna-Leena Härkönen kirjoittaa suorasukaiseen tyyliinsä
muun muassa naisten ulkonäköpaineista, äitiydestä
ja jopa pornosta. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.

Sitten rakkausasioihin. Mun elämä on sekaisin kuin seinäkello. Tiedän, minun pitäisi unohtaa Muru mieluummin iäksi. Hän on semmoinen tuuliviiri, että ei aiheuta mulle muuta kuin pahaa mieltä. En koskaan ole pystynyt olemaan siellä omaitseni. Koko ajan on saanut olla varuillaan mitä tekee tai sanoo, ettei vaan tee väärin ja saa sitä suuttumaan ja vaikka heittämään minua (taas) ulos. Mutta sitä vaan ihmettelen, että mitä se oli se mitä hän joku aika sitten mulle kirjoitti, ettei halua aiheuttaa mulle ahditusta. Mitä hän koko ajan tekee? No, just sitä, aiheuttaa ahdistusta.

Ps. Kävin tänään jo kolmannen kerran lyhyen ajan sisään kysymässä aikaa mielenterveystoimistoon. Lupasi laittaa mulle sen ajan, mutta eipä ole tullut vieläkään. Ekan kerran kävin marraskuussa, lupasi laittaa tekstiviestillä, ei tullut. Sitten kävin joulukuussa, ei tullut sittenkään ja voi helvetti jos ei sen tämänpäiväisen käynnin jälkeenkään tule uutta aikaa, niin mulla palaa hermo!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kiireettömien nuotiokeskusteluiden viehätys

Tänään tulee Loirinuotiolla-ohjelma Neloselta. En kauheasti nykyään tv:stä seuraa mitään, mutta Salkkareiden ja Syke-sarjan ohella sitä tykkään katsoa. Siinä on niin rauhallinen ilmapiiri, ei kiire mihinkään ja toiseksi: tuttuja maisemia. Ei mitään "meidän täytyy lopetella, seuraava ohjelma pukkaa päälle"-kommentteja. Ne on inhottavia. Viime jakson lopussa "esiintynyt" Ivalon Hotelli Kultahippu saa nyt mainospuheen. Olen kerran kyseisesä paikassa käynyt syömässä ja oli kyllä hyvä ruoka. Lounasaikaan kävin ja siellä oli ns. puffet, eli vaihtoehtoina muutama ruokalaji, joista sai itse ottaa vaikka kaikkea lautaselle jos halusi. Eli jos sielläpäin liikutte ja ruokapaikkaa etsitte, niin Hippuun ehdottomasti!
Eipä tässä ole muutamaan päivään nukkumista ja tietokoneella oloa kummempaa tapahtunut, joten tämä postaus jäi lyhyeksi.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Syke

Tuosta Syke-sarjasta on muodostunut minun lemppari. Ja on ollut aina pakko katsoa sunnuntaisin ilmestyvä ennakkokin aina samantien. Viime sunnuntaina kun ilmestyi viisi seuraavaa jaksoa, niin pakkohan ne oli putkeen tuijottaa. Olen niin koukussa. On vähän samantyylinen kuin 90-luvulla oli Ihmeidentekijät (kotimainen sarja sekin).

Mä oon edelleen miettinyt tuota minun ja (ex-)Murun hommaa. Kun siis edelleen rakastan häntä, mutta hävettäisi kertoa siitä suvulle (tai lähinnä äidille), että taas olis muuttunut tilanne. Tosin mitäpä se heille kuuluu. Ja kumpi on tärkempää: se, että itse tunnen itseni onnelliseksi vai se mitä muut ajattelee siitä?

Tähän loppuun miesten logiikkaa (ex-)Murun suusta liittyen tuohon Syke-sarjaan: "Katsoin vaan sen ekan jakson, kun siinä piti näkyä Iina Kuustosen tissit." :D

maanantai 12. tammikuuta 2015

Viileää

Pikkuisen on vilponen keli. Kävin isän kanssa kaupassa ja heti, kun menin ulos, tuli se tavallinen reaktio mikä mulle aina tulee kovalla pakkasella: alkaa yskittää. Tämmöiset oli lukemat pari tuntia sitten ja nousee vaan (tai siis lämpötila laskee, mutta pakkanen nousee):


Ei ihan huvikseen ulos haluta kyllä mennä. Tosin toivon niin, että tänään näkyisi revontulia. Haluan kuvata niitä! Olen odottanut jo monta päivää eikä niitä ole näkynyt.

Jälkiruokaa

Ajattelin pitkästä aikaa laittaa tänne jotain muutakin kuin tuota rakkaus-/tunnehölinää. Tein itselleni jälkiruokaa.

Kanelilla ja hunajalla maustettuja, paistettuja omenakuutioita ja luumu-kanelirahkaa.
Olen niin tykästynyt tuohon rahkaan. Harmi, että se on vaan kausimaku. :/

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Tunteiden viemää

Mä en tiedä mitä mä teen, olen ihan sekaisin tunteideni kanssa. Kuten olen aikaisemmin sanonut, minun tunteet (ex-)Murua kohtaan ei ole kuolleet siitäkään huolimatta, että on se yksi ihastus olemassa. No, olen nyt jutellut Murun kanssa ja kun sanoin, että mulla menee hermot (mulla on hermot kireällä ollut jo jonkun aikaa), hän sanoi, että "tule hermolomalle". No en tiedä. Taas sama rumba alkaisi alusta ja se ei johda kuitenkaan kun vaan tuhoon niinkuin aikaisemmatkin kerrat. Mutta voin myöntää suoraan, että mä olen tunteiden vietävissä oleva ihminen. Joo, vasta mä sain ne tavarani sieltä pois, mutta en mä tunteilleni mitään mahda.

Kun kysyin mitä hän oikein meinaa, niin sanoi, että saan vaikka nukkua sen sängyssä ja hän voi nukkua sohvalla. Kysyin sitten, että onko hänen tunteensa minua kohtaan kadonneet, niin ei kuulemma.  Miksi hänen pitäisi sitten nukkua sohvalla? No, saa nähdä nyt miten tämä lähtee menemään.

Toisaalta olen jotenkin ajatellut päässäni, että hän taitaa olla mulle se ainut ja oikea mies. Hänessä ei ole sillä tavalla vikaa, siis pahaa vikaa (ei juo juurikaan, ei polta, ei pahoinpitele minua tai mitään), mutta mä vaan olen niin saakelin herkkä, että loukkaannun pienistäkin asioista ja otan ne sitten niin raskaasti. Pitäisi opetella olla loukkaantumatta, niin ehkä sitä sitten sujuisi hänen kanssaan. Kun ei mulla suju oikein kenenkään kanssa just tuon takia. 

perjantai 9. tammikuuta 2015

Askel lähempänä kolmenkympin kriisiä

Se pärähtää tänään toisen kerran 25 vuotta mittariin. Niin, naisethan ei täytä 25 vuoden jälkeen kuin aina vain 25 vuotta. ;) Minun päivä on sujunut siten, että aamupäivän istuin kampaajalla. Äiti maksoi mulle synttärilahjaksi sen. Lisäksi sain tällaisen:

Piti aika paljon muokata tuota kuvaa saadakseen tuon 
värin näyttämään jokseenkin oikeansävyiseltä. 
Salamalla kun otin kuvan, matto näytti lähinnä 
harmaalta  ja ilman salamaa keltaiselta ja
 kyse on kuitenkin limenvihreästä.

Ostin tänään Konjakkia. En tosin sitä juomaa vaan tätä:


Ainakin tämä Rakas, sinusta on tullut pullukka-ohjelmassa toimii, mutta en jotenkin koe samoin. Tämän pitäisi turvota vatsassa kolminkertaiseksi ja viedä nälkää vähemmäksi + vähentää makeannälkää. Noita on tarkoitus ottaa kaksi kappaletta puoli tuntia ennen ruokailua. Nälän se vie, mutta makeanhimo on entisensä. Eikä se sitä nälkääkään ihan sillä tavalla vie kuin kuvittelin. Päivällä ainakin, kun otin noita puoli tuntia ennen ruokailua ja sitten söin ateriapatukan, niin nälkä jäi. Vettähän mä join myös, mutta ei vaikutusta. No, kokeillaan nyt nuo 90 tablettia, että toimiiko. Ja nämä on siis tukena vähäenergiselle ruokavaliolle (vihaan sanaa vähäenerginen!).



torstai 8. tammikuuta 2015

Laihdutusprojekti jatkuu

En ole vähään aikaan kirjoittanut tuosta laihdutusprojektistani. No, se etenee aika hitaasti. Paino sahaa edestakaisin 100 grammaa sinne, toinen tänne. No, jatkan nyt kuitenkin edelleen sillä minun hyvinvointiohjaajalla käyntejä. tavoite olisi, että 30.4. olisi 5 kiloa pois, eli ne mitä pitääkin olla pois. Toisilla on raskauskiloja ja joulukiloja ja milloin mitäkin, mä kutsun näitä erokiloiksi, koska nämä 5 kiloa tuli eron jälkeen.

Haluan ne kilot pois, mutta täytyy kyllä nyt suoraan sanoa, että toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa. Masentaa niin hirveästi. Haluaisi vaan syödä kaikkia herkkuja ja tukahduttaa paha olo sillä. Ja se, mistä se paha olo tulee, on yksinäisyys. Yksinkertaisesti mulla ei ole minkäänlaista seuraa nyt kun se yksikin lähti sinne armeijaan. Ollaan siis vain ja ainoastaan kavereita siitä huolimatta, että päädyttiin sänkyyn. Tosin mullahan on edelleen tunteita häntä kohtaan, mutta ehkä ne on helpompi tukahduttaa nyt, kun häntä ei niin usein näe, kun hän on siellä kasarmilla, metsässä ja milloin missäkin.

Se minun pankkitunnussekoilu on nyt saatu päätökseen ja sain vanhat tunnukseni takaisin (jee, ei tarvinnut minun huonolla muistilla opetella uusia) ja sitten uuden avainlukulistan. "Pääsi" maksamaan laskuja. kun pelkäsin jo, että kuinkahan nopeasti ne ehtii katkaista minun puhelinliittymän ja netin, kun maksaminen ei onnistunut ihan ajoissa. No, ei se maksu ollut tuon takia kuin pari päivää myöhässä.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Etsivä löytää

No niin, ne minun kadoksissa olleet tavarat löytyi. Olin maksanut ne ja jättänyt kaupan kassalle. Siis kuinka huonoksi voi ihmisen muisti mennä? Tai no, mun ajatukset oli jossain ihan muualla sillä ostohetkellä, ei ihme kun teenkin ajatuksissani mitä sattuu. Mutta kun ei saisi sattua. Joku päivä vielä todella kadotan itseni.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Katoavaista

Mä tein sen taas! Tämä ei ole enää todellista. Kadottelen nykyään esineitä jäljettömiin eikä niitä löydy mistään. Kadottaisin oikeasti varmaan oman päänikin, jos se olisi mahdollista. Ostin eilen läjän proteiinipatukoita ja yhden rahkapurkin ja nyt niitä löydy mistään. Jätinköhän mä ne sitten sinne kauppaan? En tiedä kyllä yhtään. Tänään on se kauppa kyllä auki, vaikka pyhäpäivä onkin, mutta kun pakkasta on yli -30, niin ei paljon huvita nenäänsä ulos pistää.

Tällaisia sinne jäi. No, onneksi näitä on vielä täksi päiväksi.
Se minun ihastus lähti eilen armeijan harmaisiin. Hän kertoi, että heitä on siinä samassa tuvassa 9 ihmistä ja joissakin jopa 11. Mulla ahdistaisi semmoinen määrä ihmisiä samassa huoneessa. No, hän on niin sosiaalinen, että sanoi vaan, että on mukava tutustua uusiin ihmisiin. Niin, hän ei siis vieläkään tiedä minun tunteista enkä uskalla kertoa niistä hänelle. Hän on mulle kaveri siinä missä muutkin. Niin, tosin mullahan ei kavereita hirveästi ole just siksi, että olen ujo tutustumaan uusiin ihmisiin. Mutta hän kun itse otti minuun kontaktia, niin ajattelin, että mikä ettei voisi tutustua ja meninpä sitten ihastumaan.

PS. Tämä blogi täyttää tänään kolme vuotta eikä asiat ole siinä ajassa juurikaan muuttuneet.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Aikaa ei ole loputtomiin

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jonkun aikaa, mutta ei ole jaksanut eikä saanut aikaiseksi. Luin tuossa erään blogikirjoituksen samasta aiheesta ja ajattelin sitten toteuttaa viimein tämän. Eli aihe on ikäkriisi.

Täytän kuuden päivän päästä 26, eli 30-vuotiskakku lähenee uhkaavasti. Jopa tähän minun ikään mennessä ikäisilläni tuntuu olevan vaikka mitä saavutuksia: puoliso, lapsi (joillakin jopa useampi), ura, ehkä useampi ammatti, mahdollisesti talo ja mitä näitä nyt on. Viimeksi eilen sain tietää, että eräs josta luulin, ettei hän koskaan tee lapsia, on raskaana (hän ei siis ole minun ikäinen vaan 9 vuotta vanhempi). Niin, ja mulla ei ole edes miestä kenen kanssa niitä lapsia tehdä. No, onhan tässä aikaa, mutta ei loputtomiin. Tunnen itseni siis turhakkeeksi. 

Lisäksi itse asun vielä vanhempien kanssa, mutta se on rahakysymys miksi en ole muuttanut omilleni. Onhan mulla toki oma elämä talomme yläkerrassa, omat rahat, omat laskut yms. mutta omaa varsinaista asuntoa ei. Olen siis edelleen sairaseläkkeellä eikä raha mitä kuukausittain tulee, ole mikään päätä huimaava. Sillä saisi ehkä maksettua vuokran, mutta ei muuta sitten ja kun laskutkin pitäisi maksaa ja syödäkin jotain ja niihin siinä ei olisi katetta. Pelottaa, että miten mä pärjään sitten joskus. No, sen takia mä säästän nyt vielä kun voin joka kuukausi sen verran kun voin.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuosimuistelus

Vuosi meni ja mikäs olikaan viime vuoden saldo? Jaa-a, kun muistaisi. No, blogitekstejä kun katselee ja vähän muuten vaan muistelee, niin  yleisimmät asiat oli: masennus, väsymys (toisaalta unettomuus), pettymys, tietokone, dvd:t ja valokuvaus. Eli ei mitään uutta. Samanlaisena näyttää jatkuvan tämäkin vuosi. En osaa sanoa mitä tähän tarvitsisi, että elämä tasaantuisi ja masennus hellittäisi. Ehkä joku mies olisi hyvä, mutta kun sitten jos taas tulee pettymys niin se on tiedossa jo valmiiksi, että alas tullaan ja lujaa, mielialoissa siis.

Parin viikon päästä pitäisi tulla ilmoitus siitä ajasta mielenterveystoimistoon (se minun psykologi palaa lomalta). Toivottavasti sitten myös tulee se ilmoitus, kun olen jo kerran käynyt siellä kysymässä, kun ei mitään kuulu ja vastaus kuului, että hän on lomalla ja palaa tuolloin. Onhan heilläkin tietenkin lomansa, mutta jos luvataan, että se aika ilmoitetaan ennen joulua, niin olisi kiva myös saada tietää se ennen joulua, mutta näin ei ollut.

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2015 - toivottavasti parempi ja onnellisempi kuin edellinen

Niin se vuosi vaihtui, joten hyvää uutta vuotta toivotan. Toivottavasti tämä uusi on parempi kuin edellinen, ei esim. eroja ja sydänsuruja. Mutta mulle niitä (sydänsuruja ainakin) tulee kumminkin, kun olen niin herkkä. Mulla uuden vuoden vastaanotto meni ihan kotona raketteja katsoessa. Itse ei siis ammuttu, mutta niitä tuli ihan riittämiin joka puolelta ja tältä se näytti:


On noita kiva katsoa, mutta itse en rahojani moiseen haaskaa. Minusta se on turhaa. Ja toiseksi: eläimet pelkää, muutkin kuin kotieläimet. Jänis näytti juoksevan pakokauhun vallassa karkuun, kun ei raukka tiennyt mistä on kyse, samoin joku koira. En ymmärrä miksei koiria voi ottaa edes uutena vuotena sisälle, kun on tiedossa, että varmasti paukkuu joka puolella.

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...