keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rv 16+5 Jäähyväiset hoitajalle

Tänään oli viimeisen kerran aika nykyiselle psykologilleni. Sain häneltä ns. jäähyväislahjan:

Ovistopparin, kuulemma vauvan huoneeseen.
Ensimmäinen muuttokuorma uudelle paikkakunnalle lähti maanantaiaamuna. Minä menen sitten perjantaina loppujen tavaroiden kanssa perässä. Sitten alkaakin meidän yhteinen arki ja minun uusi elämä uudella paikkakunnalla. Olenhan mä siellä siis "asunut" viikonkin putkeen joskus, mutta virallisesti en koskaan. Mutta kyllä mä siitä paikkakuntana tykkään. En nääs ole kaupunki-ihmisiä yhtään. En kuitenkaan missään maalaiskylässäkään viihtyisi, missä ei olisi yhtään kauppoja ja naapureitakin tyyliin viiden kilometrin säteellä. No, toivottavasti tulen viihtymään, ainakin tähän asti olen tykännyt, kun olen käynyt siellä. Tämä paikka, johon muutan ei siis vastaa kumpaakaan noista edellä mainituista paikkatyypeistä.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Rv 15+4 Mahan kasvua

Huhhuh, miten tuo maha on kasvanut. Voi olla kyllä turvotustakin. Jotenkin näyttää niinkuin keho olisi tuolta takaa turvonnut enemmän kuin itse vatsasta. Mutta jokseenkin mulla ällöttää tuo kasvu. No, paino ei onneksi kuitenkaan ole noussut kun vähän päälle 5 kiloa.


Ahdistaa katsoa itseään peilistä, siksipä en usein katsokaan. Toivottavasti tuo on vaan turvotusta. Ei se vauva vielä nyt niin iso ole, että sen mahan noin iso tarvis olla, kun ei puolivälikään ole vielä.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Rv 15+3 Muutto häämöttää

Muutto alkaisi olla aika lähellä. Perjantaina 2.10. minun tavarat ja paperit muuttaa paikkakuntaa. En vaan ole vieläkään tajunnut tuota. Pitäisi kai pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan, mutta kun se muutto ei tosiaan mene minun tajuntaan. Tiedän kyllä, että muutan, mutta en sisimmässäni ymmärrä sitä. Ja sitten sekin, mitä mä otan täältä lapsuudenkodistani mukaan. Toista tv:tä me ei esimerkiksi tarvita ja pitäähän täälläkin semmoinen olla. Mutta osan tuikuista ajattelin ottaa ja astioita tietenkin. Verhoja, lakanoita, pussilakanoita, tärkeitä kehystettyjä valokuvia (kummilapset ja edesmennyt koiramme). Ihan siis sellaisia mitkä tekee kodin. Niin ja sänky. Murulla ei parisänkyä ole, joten äiti osti mulle uuden ja otan sen mukaan, että tännekin jää, kun joskus tulee käymään. Esimerkiksi joulua ajateltiin tänne tulla viettämään. Ja keittiönpöydän äiti aikoi antaa, kun se on aina ollut isän tiellä, liian iso siis ja aikoivat ostaa itselleen pienemmän pöydän. Ja sitten tietenkin tietokone ja sille pöytä, unohtamatta kameraa ja jalustaa.

Vauvan vaatteita ei vielä tarvitse tähän asuntoon viedä, kun olisi tarkoitus muuttaa vielä ennen synnytystä alemmas. Tämä kun on kolmas kerros. Haluaisin johonkin rivitaloon, mutta tähän hätään ei ollut sellaista tarjolla. Ehkä ennen synnytystä löytyy, toivon ainakin. Vauvan vaunut on kuitenkin ostettu ja ne otan mukaan, ettei ne jää tänne tielle. Ihan uudet yhdistelmävaunut löytyi Seinäjoelta, jossa äiti kävi minun siskon kanssa viime viikolla siskon miehen työasioiden takia. Vaunut löytyi siis Vaunulasta.

Eilen päiväkävelyllä tuli vastaan tällainen näky.
Ne oli niin uudet, ettei niitä löydy tuolta sivuiltakaan vielä, kun eivät ole ehtineet päivittää. Kuitenkin Firkon-merkkiset petrolinsiniset, johon kuului kaikki: hoitolaukku ja kori tietenkin, mutta se ei kestä kuin kolmen kilon painon, joka yllätti minut. Kauppakassi kun saattaa joskus painaa enemmänkin. No, pitää käsissä kantaa. Hyttyssuoja, jota luulin, että se oli sellainen oikea hyttyssuoja. No, eihän se ollut. Se oli vaan sellainen verkko-osa siellä kopan yläpäässä, mutta ei semmoinen kangas, jonka saisi vedettyä vaunun yli. No, pitää ennen kesää hommata semmoinen. Sadesuoja kuului myös.

Muru sanoi, kun laitoin hänelle kuvan vaunuista, että "ja sitten niitä pitää vähän tuunata". Kysyin sitten, että mitähän se mahtaa tarkoittaa, niin vastasi "no Wunderbaum ja karvanopat." Sanoin siihen, että "vittu, vaikka siinä on neljä pyörää, se ei ole mikään auto eikä siihen mitään ylimääräisiä vermeitä tule." :D

Tuosta vaunujen väristä, niin mulla oli haaveissa limenvihreät, mutta ne oli tilapäisesti loppuunmyydyt, mutta paremman näköiset nämä on ja väri on enemmän minun mieleen. Kuten olen aikaisemmin sanonut noista värijutuista, niin mikään vaaleanpunainen ei ole minun mieleen. Me ei tosiaan vielä edes tiedetä vauvan sukupuolta, se selviää vasta rakenneultrassa 30.10. jos selviää. Jos se on vaikeassa asennossa, niin eihän se sitten näy.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Rv 15+1 Suru on alkanut helpottaa

Nyt tuntuu tuntuu suru jo vähän helpottavan. Olen pystynyt menemään meidän koiran haudalle yksin. Vielä muutama päivä sitten se ei onnistunut. Kai se on konkretisoitunut, kun ei koiraa enää näy ja sitten kun sen tosiaan itse näki, että se laskettiin sinne hautaan. Ja kun hommattiin siihen tyhjään kiveen nimilaatta, niin se ei ollut enää pelkkä kivi vaan muistomerkki.

Rakas koiramme sai siis viimeisen leposijansa meidän takapihalta. Onhan niitä koirien haustausmaitakin, mutta en mä sellaiseen sitä halunnut. Ei sinne tulisi lähdettyä. Parempi, että se on tuossa lähellä ja lähellä paikkoja, joissa se itse viihtyi.


Kynttilä meillä on siinä haudalla joka päivä palanut. Mä käyn siinä haudalla yleensä öisin tai pimeään aikaan kumminkin. Se palava kynttilä on niin kauniin näköistä pimeässä.

Yhtenä yönä kuulin ihan selvästi talon sisällä sellaisen tuhahduksen. Kuulosti ihan samalta kuin millaista ääntä meidän koira piti silloin, kun se nukkui. Se tuhahteli välillä sillä tavalla. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, en ole uskonnollinen ihminen, mutta en tiedä noista sielujutuista ja äänistä, että onko ne todellisia. Toisaalta, en mä sitä kyllä kuvitellutkaan. Se kuului silloin, kun en ajatellut sitä asiaa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rv 14+5 Vaeltaako sielu?

Mulla on outo tunne. Ihan niinkuin meidän koira istuisi tai makaisi milloin missäkin nurkassa, vaikka se ei siinä ole. Äitikin sanoi samaa aamulla ja isällä oli eilen ollut samanlainen tunne. En usko mihinkään taivaaseen tai Jumalaan tai sellaiseen, mutta en tiedä voiko olla oikeasti kuolleen sielu jossain, vaikka se olisikin haudattu. Että voiko se sielu vaeltaa täällä asunnossa, vaikka sitä ei näy. On vaan sellainen tunne.

Käytiin tänään hautakiveen hakemassa laatta ja laitettiin se paikoilleen. Toivottavasti se pysyy siinä. Liimattiin se sellaisella laattaliimalla kiinni vai mitä lie kiviliimaa se oli. Vasta sillä samalla liimattiin mökillä pari kaakelilaattaa seinään ja kylmähän se mökkikin on silloin kun sitä ei käytetä, eli ehkä tuo pysyy pakkasetkin paikoillaan, toivon ainakin. Sitten laitettiin siihen sellainen metallinen luu koristeeksi, jonka äiti on joskus ostanut. Se luu on kai oikeasti tarkoitettu koiran kaulaan nimilaataksi, mutta ei me sitä olla käytetty ja ei kirjoitettu siihen mitään.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Rv 14+4 Kultainen sydän on sammunut

Eilen se sitten tapahtui. Meidän 16-vuotias koira lopetettiin. Isä soitti eläinlääkärille yhdeksältä ja kahdeksitoista saatiin aika. Klo 12.30 sydän sitten sammui. :'( Ei tämä helppoa ole. Itkettää vieläkin. Minun paras ystäväni haudattiin meidän takapihalle mökin alta löytyneen sydämenmuotoisen luonnonkiven alle. Tekisi mieli vain mennä sinne sen kanssa. Sinne laitettiin sille sen oma peitto, jonka päällä se on öisin nukkunut ja sen tyyny, jota se pienenä retuutti ja nyt vanhempana se on ollut Mustin makuukopassa sen pään alla.

Ei ole tullut oikein nukuttua viikkoon kunnolla. Eilen ei sattuneesta syystä maistunut oikein ruoka. Söin kuitenkin jotain, lähinnä viiliä ja yhden lämpimän voileivän, jonka tein uunissa. Tänään oli sitten neuvola. Siellä katsottiin ultralla ja vauva oli pää alaspäin, selkä vatsan seinämään päin, eli kamerassa näkyi vain selkäranka. Sydänääniäkin kuunneltiin ja kaikki oli normaalisti.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Rv 14+0 Etukäteissurua

Tämä viikko on mennyt vähän itkeskellessä joka päivä, ilta ja yö ja valmistautuessa tulevaan. Meidän koira lähtee nyt tulevana maanantaina viimeiselle matkalleen. Se on viikon oksentanut ja ripuloinut eikä ole enää hyväksi antaa sen kärsiä, vaikka se ei kärsivältä näytäkään. Lisäksi, on tiedossa, että sen lähtö tulee viimeistään talvella kuitenkin, kun se on niin vanha (16 v), niin parempi näin. Helpompi haudatakin ennen lumen tuloa. Ja sitten kun mä olen muuttamassa pois ensi kuun alussa, niin en kuitenkaan näkisi sitä niin usein ja se kärsisi ikävää. Ja sitten on vielä se, että aina kun sillä on ollut yöllä joku hätä, että on tarvinnut päästä ulos, se on tullut herättämään minut. Kukaan muu tässä talossa ei herää, vaikka pommi räjähtäisi. Mä taas olen niin herkkäuninen, että herään pienimpäänkin rasahdukseen.

Hankin semmoista askartelumassaa ja ajattelin painattaa siihen sen tassunjäljen. Tosin meidän koira on sellainen, ettei se anna koskea tassuihinsa, ei ole koskaan antanut, joten täytynee tehdä se painatus vasta sen nukutuspiikin jälkeen.

Hauta on kaivettu valmiiksi muutama viikko sitten ja kivikin sille on ollut olemassa jo pari vuotta. Sitä vain mietin, kun haluan siihen semmoisen laatan, johon tulee nimi, syntymä- ja kuolinpäivä, niin miten sen laatan saa kiinnitettyä luonnonkiveen niin, että se pysyy siinä talvipakkasetkin?

Mä haluaisin lähteä Murun luokse heti sinä päivänä, kun se lopullinen teko on tehty. En kestä olla kotona. Mutta minun on pakko. Ollaan otettu kirpparipöytä ensi viikoksi yhdeltä kirpparilta ja sitten mulla on tiistaina neuvola, keskiviikkona kampaaja ja torstaina mielenterveystoimistoon aika, joten joka päivälle jotakin. Muru tosin on ajatellut tulla torstaina tänne, joten säästyypähän mulla bussirahat ja rahat muutenkin.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Lisää sammakkoihmisiä

Tulipa taas kuunneltua sammakoita erään ihmisen suusta. Siskontytön poikaystävä (17 v) sanoi "mitä jos siitä vauvasta tulee siamilainen kaksonen? Sitten sillä on kaksi päätä eikä ne osaa päättää kumpaan suuntaan ne kävelee." Joopa joo. Minua tuo ei naurattanut yhtään enkä usko, että kovin moni muukaan odottava äiti tuollaista haluaisi kuulla. Ne sen pojan jutut on aina tuota luokkaa. Niinpä ollaan päätetty, että ristiäisiin kutsutaan vain kummit (+ heidän perheet) ja isovanhemmat. Ja tuleviin kummeihin ei siis kuulu tämä siskontyttö, eli sitä poikaa ei tarvi ristäisissä näkyä. Se möläyttäisi sielläkin kuitenkin jotakin muka-hauskaa ja pilaisi koko ristiäiset. 

Toinen mitä hän sanoi oli "lastenhoito on naisten hommia. Ei miesten tarvi tehdä mitään." (Onneksi minun mies ei ajattele noin). Ja se poika on muutenkin vähän semmoinen välinpitämätön ja sellainen, ettei viitsi tehdä mitään. Hän kun tulee meille kylään, menee suoraan sohvalle MAKAAMAAN, ottaa kännykän käteen ja alkaa höpistä sellaisia juttuja, jotka ei kiinnosta ketään ja nauraa aina päälle ja muut katsoo sen näköisenä, että mitä hauskaa tuossa oli.

Rv 13+3 Asuntoasioita

Me ollaan löydetty Murun kanssa asunto. Minun paikkakunnan muutos tapahtuu 1.10. Asunto sijaitsee kylläkin kerrostalon ylimmässä kerroksessa, mutta eihän sitä vauvaa vielä ole. Pakko hankkia lähempänä synnytystä asunto jostain lähempää maata, mieluummin rivitalo. En ala kyllä kerrostalon kolmannesta kerroksesta vauvan kanssa kulkemaan. Ei ole nääs hissiä.

Soitin tänään polille ja tunnin puhelimen päässä jonotettuani katkaisin sen ja lähdin käymään siellä. Ensin tämä nainen meinasi, että pitäisi odottaa vielä keskiviikkoon, mutta sanoin, että olen tämän pään kanssa kärsinyt jo yli viikon enkä enää odota päivääkään. Sitä kutittaa ja kirvelee. Ihottumaan pitäisi saada jotain tehoavaa voidetta, kun perusvoide ei ihan ole tehonnut. Kummasti alkoi aikaa löytyä sitten, vaikka alussa sanoi, ettei ole aikoja.

Tuli muuten se sikiön yhdistelmäseulonnan tulokset tänään. "Teille tehdyn sikiön yhdistelmäseulan tulos on normaali."

perjantai 4. syyskuuta 2015

Rv 13+0 Kotona taas

Tuli oltua kaksi yötä sairaalassa. Menin viime lauantaista asti jatkuneen päänsäryn takia keskiviikkona meidän terveyskeskukseen ja ne lähetti suoraan Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle. Keskiviikkonahan siellä ei tehty mitään muuta kuin otettiin verikokeet, joista ei sitten löytynyt mitään. Verenpaineetkin oli normaalit. Eilen sitten kävin magneettikuvissa, joista ei löytynyt mitään. Röntgenkuvia ei raskauden aikana suositella niiden säteiden takia, joten sitä ei otettu, kun ei magneettikuvissakaan mitään näkynyt.

Eilen illalla aloin sitten vähän itse järkevyydellä ajatella, että mistä se voisi johtua. No, tajusin, että kun mulla on tuolla päässä tuollainen pieni patti, niin se on tullut minun uudesta takista tai sen hupusta siis. Koska niitä näppyjä mulla on myös poskien sivussa ja ne tuli jo perjantaina, jolloin laitoin sen uuden, vielä kertaakaan pesemättömän takin päälleni (uudessa vaatteessahan on aina niitä jotakin aineita, hajusteita tai mitä lie ja mulla on niin herkkä iho). Ja päänsärky alkoi lauantaina. Ilmeisesti olen siis pe-la välisenä yönä raapinut kutisevaa näppyä ja siitä kohtaa iho on rikkoutunut ja alkanut kiristää. Ja koska se näppy sattuu sijaitsemaan suht lähellä tuota kohtaa, jossa minun shuntin pää on, se on kipeyttänyt koko alueen. Kipua helpotti, kun sai kylmäpakkauksen siihen kohtaan ja eilen sitten, kun älysin mistä se johtui, pyysin perusvoidetta ja se vähän helpottaa sitä ihon kiristystä.

Tänä aamuna otettuani aamulääkkeet, ne tuli samantien samaa kautta ulos. En uskaltanut sanoa siellä sairaalassa siitä mitään, kun eihän ne siinä tapauksessa olisi päästänyt minua pois sieltä ja mä en kyllä raskauspahoinvoinnin takia sairaalaan jää. Oksensin kuitenkin vaan kerran, eri asia, jos mikään ei pysyisi sisällä.

Kauhean väsynyt olen, kun en ole kahteen yöhön nukkunut. Syynä minun huonekaveri, joka kuorsasi niin, ettei korvatulpatkaan peittänyt sitä ääntä. Ja sitten jos hän ei nukkunut, hän hoki koko ajan "oi voi... oi voi". Pikkuisen raivostuttavaa. Vieläkin mulla kiristää päätä, mutta eiköhän tämä tästä, kun se iho paranee.

Kun soitin silloin keskiviikkona meidän polille, se joka siellä vastasi puhelimeen ei tainnut tajuta mitä mä sanoin. Sanoin puhelun alussa, että olen raskaana, niin sillä oli puhelun puolivälissä vielä se käsitys, että se päänsärky ja shuntti on minun lapsella. Siis mistä mä voisin tietää särkeekö minun vatsassa olevalla vauvalla päätä vai ei, huoh.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Rv 12+4 Pään vaivoja

Mulla on lauantaista asti ollut vaivoja päässä. Mulle on vauvana laitettu shuntti ja jos joku ei tiedä mikä se on, niin tässä tulee vastaus, suora lainaus joltain sivulta: "Leikkauksessa aivojen nestekammioihin viedään silikonista valmistettu letku eli shuntti, jolla aivoselkäydinnestettä johdetaan pois päästä." Ja se ylimääräinen neste johdetaan siis vatsaan. Ja nyt mä pelkään, että se letku on mennyt tukkoon, koska se kipu on just sen shuntin kohdalla. Soitin eilen Lapin Keskussairaalaan, mutta sieltä sanottiin, että odottele muutama päivä, kun se kipu on kestänyt vasta pari päivää. No, nyt se on vaan pahentunut ja minusta tuo shuntin pään kohta on turvonnut, vaikka sitä ei ole tullut kauheesti tutkittuakaan itse aikaisemmin.

Olen tässä nyt vähän oman ja vauvan terveyden uhalla ollut pari päivää soittamatta terveyskeskukseen, mutta huomenna on pakko. Mulla on huomenna kasvohoito, jota ei voi perua näin lyhyellä varoitusajalla ilman, että joutuu maksamaan puolet sen hoidon hinnasta. Joten, käyn siellä ensin ja soitan sitten. Pitää ottaa sinne polille kännykän laturikin mukaan, kun mistä sitä tietää, vaikka ne lähettäisi suoraan Rovaniemelle tai jopa Ouluun.

Meillä on ollut tänään lättykestit. Meidän koira täytti 16 vuotta. Vähän luulen, että oli viimeiset syntymäpäivät tälle karvanaamalle. :/ 

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...