tiistai 21. helmikuuta 2017

Suuri alakulo ja miehen äiti

Otsikon kahta aihetta käsittelee tämä kirjoitus.

Tein eilen netissä BDI-testin (masennustesti) ja tulokseksi sain VAIKEA MASENNUS. No, ei ollut yllätys. Sen verran väsyttää eikä mikään kiinnosta. Ihme, että jaksan tänne kirjoittaa silloin tällöin. Piti jo kaksi päivää sitten kirjoittaa, mutta en saanut aikaiseksi.


Nukuin eilen viidestä yhdeksään (illalla) ja yöunet siihen päälle ja edelleen oli kauhea väsymys päällä.

Asiasta anoppiin. Pari viikkoa sitten petyin kyseiseen akkaan ihan totaalisesti. Pyysin ensimmäistä kertaa, että voisiko hän katsoa poikaa pari tuntia, että saisin käydä kaupassa YKSIN ilman vaunuja. Hän lupasi, kunnes alle puoli tuntia siihen, kun minun mies olisi kesken työpäivän pojan hänelle vienyt, tulee anopilta viesti, ettei käykään, kun hän meneekin toisen lapsensa kanssa pitsalle. Tätä lapsenlastaan hän näkee vaikka joka päivä, mutta meidän poika kun on minun mukana monta viikkoa aina minun vanhempien luona, niin häntä anoppi ei kovin usein näe. No, tulipa selväksi mikä hänelle on tärkeää ja että hän ilmiselvästi jaottelee kaksi ainoaa lastenlastaan tärkeä- ja vähemmän tärkeä-kategorioihin.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Lastentauti

Ohhoh, viime kirjoituskerrasta onkin vähän vierähtänyt aikaa. Yli kuukausi. No, eipä tässä mitään muutosta ole tapahtunut. Edelleen masennus vaivaa, mikään ei huvita ja väsyttää kamalasti. On tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sokerirasitustestissä olen käynyt. Molemmat oli siinä rajalla, että ei ole kumpaakaan, sokeritautia eikä vajaatoimintaa, mutta koska on siinä rajalla, niin painoa pitäisi pudottaa. Sitä nyt pitäisi pudottaa muutenkin. Olen päättänyt, etten mene naimisiin ennenkuin vaaka näyttää vähintään miinus 20 kiloa.

Nyt sitten taas vaivaa välikorvantulehdus. Edellinen hoidettiin antibiooteilla ja kuuri loppui viikko sitten keskiviikkona, mutta nyt on toinen korva lukossa ja humisee. Yksi yö sitä särkikin, eli vissiin taas tulehdus, mutta tällä kertaa toisessa korvassa. Lapsillahan tuota korvatulehdusta useimmiten esiintyy, siitä tuo otsikko.

Poika täyttää kuukauden päästä vuoden eikä vieläkään nuku. Ei nuku yöllä eikä päivällä. Heräilee vähän väliä. Siksi en jaksa sen kanssa yksin. Mies kun tosiaan on töissä usein kahta vuoroa samana päivänä, eli häntä ei paljon kotona näy. Kova on liikkumaan tämä mini-ihminen. Nousee seisomaan tukea vasten ja käy jopa potalla. Sinne ei tosin osaa vielä tehdä muuta kuin pissata, mutta hyvä alku sekin. Nousee ylös heti, kun on hommansa hoitanut, eli tietää mitä pottaan tehdään.

Tämä blogikin muuten ehti täyttää 5 vuotta tässä välissä.

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...