Raivoa

Käy hermoon! Murusta ei ole kuulunut mitään eilen eikä tänään. On käynyt mielessä, että pettääkö hän minua vai onko hän jättänyt minut kertomatta siitä mulle (joka olisi kyllä v*tun törkeää ja selkärangatonta). :´( Mä en kestä, jos niin on. Ahdistaa ja päätä särkee.

Vemppauslaite

Niin, että mikäkö? Kun nyt on mainostettu tv:ssä sellaista Selätin-nimistä jumppauslaitetta ja mä sanoin siskontytölle, että haluan sellaisen, niin tämä kuuli, että sanoin haluavani vemppauslaitteen. Minun olemattomat vatsalihaksetkin löytyi siinä nauramisessa. :D

Näkimien hankkimista ja reissua pukkaa

Kävin tänään näöntarkastuksessa ja joo, olihan se näkö huonontunut. Joulukuun 19. päivä on sitten silmälääkäri. Katselin siellä silmälasien kehyksiä, mutta ei niistä mikään ollut minun mieleen. Taidan vaan vaihdattaa linssit näihin vanhoihin.

Ensi viikolla olisi suuntana Etelä-Pohjanmaa. Siskoni asuu siellä enkä ole koskaan käynyt heillä, vaikka ovat vuosia asuneet siellä, joten johan se on aikakin. Tosin mulla aina ahdistaa ja stressaa reissaaminen.

Haaste

LegoLäskiKummitus haastoi blogissaan kaikki, ketkä vain tahtoo tehdä tämän haasteen, joten otin sen vastaan.

11 FAKTAA MINUSTA

1. Tykkään ihan mielettömästi kaikista suomalaisista "vanhoista" komediasarjoista, kuten Reinikainen, Mummo, Tankki täyteen, Kyllä isä osaa.

2. Pelkään käärmeitä ja hämähäkkejä kuollakseni.

3. En ole koskaan maistanut tupakkaa eikä ole tehnyt edes mieli.

4. Minulla on pakkomielle turkoosiin väriin. Rakastan sitä ja aina, kun näen jonkun sen värisen vaatteen, on pakko kokeilla.

5. Maistoin kerran lapsena kuivunutta pyykinpesuainetta lavuaarin reunalta, koska luulin sitä purukumiksi. Ei ollut hyvää.

6. En pidä saunomisesta syystä, että inhoan kuumuutta ja hikoilua.

7. Suihkussakin viihdyn maksimissaan 10 minuuttia.

8. Minulla on veri- ja piikkikammo.

9. Vaikka olen ollut vuodesta 2010 poissa työelämästä ja päivärytmini on suunnilleen sama (nukun niin pitkään kuin huvittaa, yleensä koko päivän, sitten katson loppuajan dvd:itä ja olen tietokoneella), minulla ei vielä kertaakaan ole ollut niin tylsää, että olisin halunnut takaisin töihin.

10. Inhoan matkustamista. Se on ahdistavaa.

11. Äidinkieli on aina ollut vahvin aineeni koulussa, mutta nykyään en enää osaa kovin hyvin yhdyssanoja (jotenkin päässyt unohtumaan).


Ja nyt LegoLäskiKummituksen esittämät kysymykset:

1. Uskotko kummituksiin / henkiin ja onko niistä kokemuksia?
2. Maksalaatikko kylmänä vai lämpimänä?
3. Oletko omakotitalo, rivitalo vai kerrostalo- ihminen?
4. Kosketusnäyttö vai näppäimistö?
5. Uppoavassa laivassa on sinun lisäksesi kaksi henkilöä, ystäväsi ja rakkaasi. Kumman pelastat ensin?
6. Oletko viettänyt hurjaa nuoruutta? Jos olet, mikä on hurjin / villein tekosi?
7. Kissa, koira vai jyrsijä?
8. Uskotko rakkauteen esisilmäyksellä?
9. Komppaan Winonan kysymystä ja kysyn: Miksi perustit blogin?
10. Tunnetko kaikki facebook kaverisi?
11. Osaatko tehdä Karjalanpiirakoita?

ja vastaukseni:

1. Ehkä jollain tavalla. Itse en ole tietääkseni koskaan törmännyt sellaiseen, mutta isäni ja muutama muu isäni kotikylässä asuvista asukkaista on joskus vuosia sitten nähnyt siellä liikkuvan haamun. Siksi kai minäkin uskon niihin.

2. Ei maksalaatikkoa ollenkaan.

3. Omakotitaloihminen olen. Saa tehdä mitä haluaa ja silloin, kun haluaa. Käydä suihkussa vaikka keskellä yötä.

4. Auts... Minulla on molemmat tuossa puhelimessani, eli molemmat. Tuskin osaisin käyttää sellaista, jossa on vain kosketusnäyttö.

5. Rakkaani pelastaisin ensin. Hän on kuitenkin läheisempi. Ja kun minulla ei noita ystäviä oikein ole...

6.Enpä ole viettänyt hurjaa nuoruutta, joten vaikea vastata.

7. Koira, ehdottomasti.

8. En mä taida uskoa. Ihastukseen ensisilmäyksellä uskon, mutta en rakkauteen.

9. Perustin blogin, koska pidän kirjoittamisesta ja halusin alkaa pitämään jonkunlaista päiväkirjaa. Helpompi kirjoittaa koneella kuin käsin.

10. Tunnen kaikki Facebook-kaverini. En huoli sinne sellaisia, joita en ole koskaan tavannut.

11. En osaa tehdä karjalanpiirakoita.

SITTEN NE 11 KYSYMYSTÄ NIILLE, JOTKA HALUAVAT HAASTEEN TEHDÄ:

1. Onko sinulla mitään pelkoja? Jos, niin mitä?
2. Seuraatko jotain tosi-tv-sarjaa?
3. Mansikka vai vadelma?
4. Osaatko soittaa jotain soitinta?
5. Miksi perustit blogin?
6. Pidätkö Aurajuustosta?
7. Milloin olet viimeksi käynyt uimahallissa?
8. Joulu vai juhannus?
9. Mikä on lempikirjasi?
10. Nukutko sukat jalassa? Ihan sama kumpi vastaus, niin miksi?
11. Heräätkö yleensä tarpeeksi ajoissa vai liian myöhään, jos pitää mennä johonkin?

Elävien kirjoissa

Kirjoitin viimeksi huonosta olostani. Sehän siis minun silloisen ajatuksen mukaan johtui aamulääkkeiden unohtamisesta. Seuraavana yönä (la-su-välisenä yönä) se sitten alkoi, kauhea migreeni. Oksensin pari kertaa tunnissa ja sitä kesti sellaiset kevyet 15 tuntia, huhhuh. Nyt alkaa viimein olla suhteellisen elävä olo.

Tänään kävin varaamassa ajan näöntarkastukseen. Nimittäin noita migreenikohtauksia alkaa olla turhan usein. Näössä taitaa olla vika. Just huhtikuussa uudet lasit hommasin ja taas sama homma edessä.

Huomasin muuten päivällä, että minun vyötäröstä ja vatsasta on lähtenyt useita senttejä. En tiedä, huomaako sitä kukaan muu, mutta itse ainakin. Ulkoilutakkiin oli tullut vähän väljyyttä. Kiloja ei ole kuitenkaan omien kotipunnitusteni mukaan lähtenyt kuin noin kolme, mutta kai tässä on sitten kiinteytynyt. Ihana tunne. :) Kerroin Murulle, että minulla on lähtenyt senttejä pois ja totesin. että tunteekohan hän edes minua enää, kun näkee seuraavan kerran, niin hän sanoi "sun hymyn tuntee aina :)". Ihana. <3

Lääkkeet ja persoonallisuus

Meni noin tunti edellisestä blogikirjoituksestani, kun tajusin, mistä huono oloni johtui. En ollut muistanut ottaa lääkkeitäni aamulla. Otin iltalääkkeen pari tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, mutta se ei lienee haittaa, kun en ole koko päivänä muistanut ottaa niitä. Olo helpottui heti ja turhan suuri uneliaisuuskin hävisi. Kyllä nuo lääkkeet muuttaa ihmistä. Hirveää, millainen minäkin olisin ilman niitä: hihittelisin itsekseni, korvissani soisi jatkuvasti, huimaisi, oksettaisi ja olo olisi kuin kännissä olisi.

PS. Alfred on ihana! <3

Huihai, huimaa

Ihmeellistä huimausta ollut tänään. No, okei, en ole syönyt tänään säännöllisesti. On väsyttänyt niin, ettei ole jaksanut nousta ylös ennen neljää eikä mulla ole ollut nälkäkään. Mutta jos ei ole nälkä, niin kuinka sitten huimaa? Ehkä tämä on jotain muuta. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, onkohan mulla huonontunut näkö, näin luulen ja siitä kai tämä huimauskin johtuu. Ajatella, vaikka alle vuosi sitten uudet lasit hommasin. Olin ajatellut ostaa uuden puhelimen veronpalautusrahoilla, mutta taitaa mennä uusiin laseihin, ne on tärkeämmät.

Vain elämää, ei sen enempää. Nyt loppui tää, en voi ymmärtää...

Kävin tänään punnituksessa. 300 grammaa oli tullut lisää painoa. Johtunee siitä, etten ole syönyt tai siis juonut tällä viikolla niitä ihmelitkuja vaan syönyt oikeaa ruokaa, mutta pitäisi minun jossain vaiheessa sitä oikeaa ruokaakin kuitenkin alkaa syömään täysipäiväisesti. Sain nyt erimakuista juomaa ja viimein nipun ruokaohjeita tähän ruokavalioon, jee! Kokeilin tänään jo juustopannaria ja jauhelihapihvejä ja oli muuten hyviä.

Tämä on muuten surunpäivä. Vain elämää-sarja loppui! Mitä mä nyt katson aina perjantaisin? :(

Nyt on niin pää kipeä ja väsyttää, että taidan mennä BB:n jälkeen nukkumaan. Rassaa se Murun homma, kun suoraan sanottuna mietityttää mikä v*ttu sitä vaivaa, niin päähänkin jo vaikuttaa. No, yksi stressin aihe on sentään vähemmän. Sain hommattua tänään nuoremmalle kummitytölleni (1,5 v.) joululahjan. Vielä pitäisi äidille ja toiselle kummitytölle (6 v.). Isälle ja Murulle on ollut jo jonkun aikaa hommattuna ne.

*Otsa rypyssä miettimistä*

Enhän mä sitten taaskaan lähde viikonloppuna Murun luokse, kun hän ei ole taaskaan Suomessa. Ensi viikonloppuna piti mennä, mutta hänellä on joku kurssi. Sen mä tiesinkin kyllä etukäteen, mutta sen jälkeen on kuulemma kurssibileet. No joo... olen otsa rypyssä miettinyt kaikenlaista. Käynyt mielessä esimerkiksi, että hänellä on joku toinen nainen. Mutta se vaan, että sanoin hänelle, että itsehän hän sitä ehdotti, etten tulisi tänä viikonloppuna vaan vasta seuraavana, kun hänellä on sitä kurssia lukuunottamatta vapaata koko viikonloppu. Hän totesi vaan, että "tilanteet muuttuu". No joo, mutta... aaargh! En mä tiedä, kauanko jaksan tällaista. Kai hän suoraan sanoisi, jos ei halua enää olla minun kanssa. Aikoi kyllä etsiä jotain vähän inhimillisempää työtä, kun tässä työssä aina tulee noita stressiä aiheuttavia yhtäkkisiä työkeikkoja. Toivottavasti löytyy.

Se oli retkahdus!

Joulukoristeita (NYT JO?! En oikein koristeista välitä,
mutta äiti halunnut laittaa, ei onneksi minun huoneeseen
niitä ole tunkenut.)

Mä retkahdin! Söin suklaata. :/ Oli pakko. Ei vaan voinut enää olla ilman. Jotenkin alkanut tympimään koko laihdutushomma. Pääsisi sinne Murun luokse, niin saisi vähän ajatuksia pois tai lähinnä sellaiset ihmiset pois minun kintereiltä, jotka vahtaa minun syömisiä. En mä siis herkuttelemaan sinne lähde, mutta silti, mun aivot tarvitsee lepoa! Ei jaksa jatkuvaa stressiä tuosta syömisestä tai syömättä jättämisestä.

Vasten Satulinnaa vanha sydän on liekeissä ilman sua

Löysinhän mä sen viimein. Koko kylän kaupat kiertänyt ja tänään  se sitten osui käteeni, meinaan tämä:

Tykkäsin kyllä ko sarjasta ja odotan jo innolla seuraavaa tuotantokautta ja sitä, ketä siinä on (Suvi pliis, ole siellä!). Niin ja tuo otsikko on yhdistelmä osasta tuon cd:n biisien nimistä (tai yhdestä osasta sitä nimeä).

En olekaan tästä mun laihdutuksesta nyt muutamaan päivään kirjoitellut. En oikein tiedä, miten tässä käy. Vähän ottanut takapakkia tuo painonpudotus. En ole syönyt mitään herkkuja, mutta jättänyt ne ällöjauheet pois ja syönyt sitten tietenkin enemmän normaalia ruokaa. Ja muutenkin tuntuu turhauttavalta tämä laihdutus. Haluttaa karkkia, sipsiä... Mutta tuossa äsken, kun kävin kaupassa, onnistuin välttämään sen, etten ottanut siinä kassalla tarjolla ollutta ilmaista karkkia. Hieman tahdonlujuutta näköjään silti löytyy.

Nyt on pitkästä aikaa taas ahdistanut oikein kunnolla. Eilen kuulin ihan liikaa ikäviä uutisia lähipiiristä ja niitä miettinyt niin, että pää höyryää.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kirjoitin tähän pitkästi kaikenlaisia asioita, mutta sitten tapahtui jotain. Tuli ilmoitus, että tämän tallentamisessa tai julkaisussa tapahtui virhe ja koko teksti hävisi. No, kirjoitetaan nyt jotain muistin varassa.

No niin, joku nimimerkillä kirjoittava henkilö kävi edellisessä blogikirjoituksessani kysymässä, olenko tullut ajatelleeksi, että poikaystäväni ei haluaisi nähdä minua, kun usein tulee muutoksia, ettei voikaan mennä hänen luokseen. No, en usko, että asia niin on. Meillä on kuitenkin suhde hyvällä mallilla nykyään ja ollaan onnellisia ja sen jopa näkee (hänestäkin). Alkuaikoina oli kaikenlaisia vaikeuksia, mutta ei enää. Nekin varmasti johtui siitä, että kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä alkoi viettää aikaa yhdessä. Niin ja syy noihin viimehetken muutoksiin löytyy hänen työstään. En ole tätä aikaisemmin mitenkään maininnut näissä kirjoituksissa, mutta Muru työskentelee taksikuskina. Se on vähän sellainen työ, että asiakas sanoo, mihin ajetaan ja kuski ajaa, vaikka sitten Venäjälle. Ja ne kyydit tulee tottakai yllätyksenä. Ei niitä etukäteen tiedä, mihin joku ihminen haluaa hänet ajettavan. Jokaisessa työssä on varjopuolensa.

Mutta nyt näihin muihin asioihin. Kävin tänään punnituksessa tämän laihdutukseni tiimoilta. 1 kilo, 400 grammaa oli lähtenyt painosta viikossa, jee! Ja kehostakin senttejä pois. Olen siis viime lauantaista asti noudattanut tietynlaista dieettiä. Viime viikon torstaina itseasiassa jo aloitin muuttamalla syömistottumuksia, mutta lauantaina sain sellaista juomajauhetta. Tiistaihin asti meni ihan hyvin, mutta sitten alkoi etomaan se juoma. Kumma kyllä, tänä aamuna vasta tuli eka oksennus. Ja senpä takia päätin lopettaa sen litkun juomisen. Syödään sitten vaan muuten kevyesti. Nimittäin tuskin olisi kuitenkaan tarkoitus laihduttaa tyylillä syö ja oksenna.

Voi Venäjä!

Tosiaan joo. Minun piti mennä huomenna aamulla lähtevällä bussilla Murun luo viikonlopuksi. No, hän sitten ilmoitti tänään, ettei se käykään, kun hänen pitää lähteä Venäjälle työkeikalle viikonlopuksi. Jee, jee. No, ollaan sitten kotona. Muutama dvd on tullut viime päivinä, joten niiden katselemiseen se aika menee. Tällaisia pitäisi tihrustaa tv-ruudusta:

Salkkareiden neljäs dvd-boksi ja Varasto-elokuva, jee!

Ja kaksi Histamiini-dvd:tä. *klip-klop-klop, hevonen on pop,
klip-klop-klip-klop ja tässä kohden stop!*

Ja nyt, kun on joulukin tulossa, niin
Heinähattu ja Vilttitossu joulun
jäljillä. :)

Koirien deittisivu

Lueskelin yhtä Facebookin ryhmää ja siellä eräs nainen etsi naaraspuoliselle koiralleen miestä. Oli oikein kriteeritkin, millainen tämän sulhasen tulee olla (pentuja siis oli tarkoitus teettää). Sanoin Murulle (jonka kanssa olen tutustunut siis deittisivun kautta), että siitä vaan koirillekin oma deittisivu. Sitten ei varmaan olisi mulla enää mahdollisuuksia olla omalla koneellani, kun Musti istuisi koko päivän siinä tuijottamassa jotain narttuja. :D

Ihana vauva-aa-aa

Hih, Muru laittoi viestin, jossa käski kuunnella tämän biisin ja laittaa tuon Tainan tilalle minun oman nimen:

Käytiin katsomassa siskontytön viime keskiviikkona syntynyttä tytärtä. Voi, että hän oli pieni. Vuosi sitten syntynyt kummityttöni (tämän uusimman tulokkaan äidin siskontyttö) on jättiläinen tähän vauvaan verrattuna.

"Isä hei, olet suojani kuolematon, vaikka maailma muuten niin on kylmä ja rakkaudeton"

Otsikko on Jope Ruonansuun koskettavasta biisistä Isä. Eipä tätä isänpäivää meillä mitenkään erityisesti juhlistettu. Äiti kyllä leipoi kakun isälle ja oltiin ostettu yöpuku lahjaksi, mutta muuten ihan normaali sunnuntai. Ja sitä kakkuahan mä en voinut edes maistaa tämän laihdutuskuurin takia, mutta eipä tehnyt mielikään mitään kermavaahdolla kuorrutettua kakkua, hyi. Pidän enemmän juustokakusta.

Viikon aikana olen katsonut monta päivää yhtä elokuvaa. Ei jotenkin innostanut katsoa sitä putkeen. Ei se niin tylsäkään ole, mutta ei vaan innostanut. Kyseessä siis tämä elokuva:

Joo ja kuten varmaan huomasitte, sain viimein aikaiseksi kaivaa sen kuviensiirtopiuhan kaapista. Kun siis edelleenkin olen tällä koneella, jossa ei ole muistikortinlukijaa.

Tänään olen sitten katsonut mielestäni ihan hyvää elokuvaa, eli tätä:

Koskaan aikaisemmin en ollut kumpaakaan nähnyt. Ja nuo on siis Murun dvd-valikoimasta. Kysyin häneltä itseasiassa suoraan tuosta Huippunäkymät-elokuvasta, että onko se jäänyt kenties joltain hänen exältään, kun vaikutti niin naisille suunnatulta elokuvalta. Ei kuulemma, kun hän oli ostanut kaveriltaan läjän dvd:itä eikä tiedä itsekään mitä kaikkia, kun ei ole katsonut niitä.

Niin ja lopuksi vielä hyvää isänpäivää kaikille isäksi itsensä tietäville tämän biisin myötä 

Terveisin, Sokerihiiri

Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä puheenollen, aloitin eilen laihdutuskuurin 800 kilokalorin päiväsaannilla. Hiilihydraattiannos ei saa ylittyä 100:sta. Ja proteiinit ei saa mennä yli 80:n (ulkomuistista tuon proteiinimäärän laitoin, kun en muista, paljonko se oli, mutta kai se on tuo 80, sen mukaan mä ainakin oon mennyt).

Aloitin tänään muuten ihan seurannanalaisen laihdutuksen. Käyn joka viikko punnituksessa ja saan tältä "ohjaajalta" niitä juomajauheita ja proteiinipatukoita (siis tokihan ne maksaa eikä mikään halpa homma olekaan kuukaudessa, mutta jos se toimii, niin mikäs siinä).Ja hän laski sitten minulle sen päivän proteiinin saantiannoksen. Se oli 70 jotain.

Eilen tuli Murun toinen joululahja. Ikävä kyllä en voi laittaa kuvaa, kun olen isän vanhalla koneella eikä tässä ole muistikortinlukijaa. Ei oikein jaksa minkään piuhan kanssa alkaa värkkäämään. Mutta se lahja on Juoppohullun päiväkirjan elokuvapokkari. En tiedä vielä, mitä sisältää, kun en ole lukenut (tilasin itselleni samanlaisen), mutta ainakin samannimisen elokuvan tekijöiden kommentit ja jotain muutoksia tekstiin (muutettu jotenkin nykyaisempaan muotoon). Murun ensimmäinen lahja on jo paketissa. Se on Kiroileva siili-pyjama (t-paita ja löysät shortsit).

Kävin muuten nyt illalla Mustin kanssa lenkillä (hain kaupasta kukkakaalta, hapankorppuja ja soijakastiketta). Näppäilin puhelintani, kun kirjoitin Murulle viestiä, niin yhden lumikinoksen takaa kuului "hei! Saanko kokeillla sinun puhelinta?" Arvatkaa vaan, annoinko puhelimeni jonkun tuntemattoman, noin 7-vuotiaan pojankoltiaisen räpellettäväksi...

Tyttö tuli!

Meidän suku on kasvanut tänä aamuna pienellä tytöllä. Jo oli aikakin (kyseisessä perheessä ennestään kaksi poikaa). Jaa-a, mikähän mä kyseiselle tytölle olen... no, olen täti hänen äidilleen, eli...

Uutta puhelinta olen miettinyt. Sen pitäisi olla mielellään sellainen, jossa on molemmat, sekä näppäimet että kosketusnäyttö, mutta kun kaikissa näkyy olevan pelkkä kosketusnäyttö tai pelkät näppäimet.

Viime yönä en nukkunut ollenkaan. En tiedä, mikä siihen oli syynä. Nyt otin nukahtamislääkkeen, jonka pitäisi tunnin sisään alkaa vaikuttaa. Saa nähdä, miten sitä huomenna sitten zumbassa jaksaa puolinukuksissa.

Miesten viikkoa

Höööö! Eipä tullut sittenkään lähtöä Rovaniemelle huomenna. Murun ei kuulemma tarvinnutkaan lähteä sinne asioille. No, eiköhän sinne pääse kuitenkin ennen joulua jollain konstilla, jos ei hänen kanssaan, niin sitten vaikka äidin.

Tänään meillä tuli Murun kanssa muuten 4 kuukautta täyteen. <3

Ps. Nyt on kuulemma miesten viikko. Eli jos olet mies ja luet tätä, niin mukavaa miesten viikkoa sinulle. :)

Mustaa

Voi ei! Musta kausi, väsymys, on tullut taas. Nukun yöt ja nukun päivät. Olen huokaissut helpotuksesta, ettei tarvinnut lähteä tänä aamuna mihinkään eikä vielä huomennakaan. Tiistaina näillä näkymin lähden Murun mukana käymään Rovaniemellä. En vain ymmärrä, miksi taas tällainen olo. Meidän suhde voi nyt hyvin, mutta masennus silti valtaa mieleni. Kai se on tuo lyhenevä päivä ja jatkuva pimeys, joka tätä aiheuttaa.

Viikonloppua ihanassa seurassa

Pari päivää (ja yötä) meni todella nopeasti. Murun luona tuli siis oltua. Hän teki ensimmäistä kertaa itse ruokaa silloin, kun mä olin siellä. Tosin mun piti vähän anella, hih. :) Kinkku-pekonipastaa tuli ruuaksi ja oli muuten hyvää. Tosin se meni vähän niin, että meidän PITI yhdessä käydä kaupassa, kun hän herää päiväunilta, mutta ne päiväunet vähän venähti ja mun nälkäinen vatsani ei jaksanut enää odottaa, joten menin yksin. Mutta joka tapauksessa hänen "kokkaustaidon koe" meni läpi. Osaa siis tehdä ainakin jotakin ruokaa, hyvä, hyvä. :)

Hah, hän sai maistaa vähän omaa lääkettään. Oli kuulemma minun ollessa kaupassa herännyt päiväuniltaan ja säikähtänyt, että olen häipynyt ja jättänyt hänet. No, mutta nyt hän luultavasti tietää, miltä minusta tuntui hänen takiaan heinäkuussa. Oli jonkun aikaa katsellut ja huomannut minun repun, jolloin oli huokaissut helpotuksesta. Hih, huomasin muuten, että hän oli säästänyt kaikki minun kirjoittamat viestilaput. Suloista. <3 :) Siis, kun mulla on tapana jättää hänelle joku kiva viesti lapulle hajuveteni tuoksun kera ennenkuin lähden sieltä kotiin, jos hän on töissä.