Kun iso A tuli kylään

Mulla ahdistaa. Eilisesti asti ollut paniikki-/ahdituskohtaus päällä enkä tiedä varsinaisesti miksi. Kai tämä on jotain alitajuntaista tästä minun ja Murun jutusta, kun peloittaa, ettei taaskaan onnistu. Ja satuinpa tuossa huomaamaan, että minun rauhoittavat (Diapamit) on vanhentuneita ja lisäksi niiden reseptikin on sopivasti vanhentunut viikko sitten perjantaina. Voi helvetti, jos en paremmin sanoisi. Ja ei, tähän ei auta ulkoilu, sillä sitä on kokeiltu, minua se vaan ahdistaa, kun tulee siinä kävellessä mietittyä kaikkea ikävää. 

Kävin tänään psykologin vastaanotolla, mutta en vaan saanut aikaiseksi puhua tästä ahdistuksesta, vaikka sitä varten sinne menin.

No, tähän loppuun yksi rauhoittava kuva viime kesältä (vaikka ei se tähän minun tilanteeseen kyllä nyt autakaan). Oulussa uimarannalla tuli tällaisia vastaan:

Nukkuminen - mikä puuduttava syy "unohtaa" blogi

Ohhoh, jopas taas vierähti päiviä ilman, että kirjoitin tänne mitään. Tämä blogi on nyt jotenkin jäänyt. Minun aika on mennyt lähinnä nukkumiseen. Tunnen mielialani masentuneeksi. Täytyy myöntää, että tämä juttu Murun kanssa epäilyttää minua. Siis ei juttu yleensä vaan se, että tuleeko tämä tälläkään kertaa kestämään. Tiedän, sitä on turha miettiä etukäteen, mutta en voi sille mitään, että se asia ahdistaa ja vaivaa minua.

Kävin tänään punnituksessa ja 600 grammaa oli painoa tullut alaspäin. Hidasta on tämä pudottaminen, vaikka vain viisi kiloa tarvitsee pudottaa. Mutta no, ei tässä kiirettä.

Minun "salainen" ase, Herbalife-pirtelöt:

Näistä saa tällaista paksuhkoa lisäämällä psyllium-jauhetta ja
odottamalla puolisen tuntia. Tämä on tehty itseasiassa sauvasekoittimella
ja tässä on Herbalifen mansikka-pirtelöjauhetta, vadelmia, maitoa,
jogurttia ja psyllium-jauhetta.

Tässä on Herbalifen suklaa-pirtelöjauhetta ja psylliumia.

Tänään posti toi vähän piristystä:

Ensimmäinen Muumi-seinälaattani. Tosin seinällä
en uskalla tuota pitää, kun on niin hutera se reikä
mikä tuon laatan takana on. Tiedä vaikka putoaisi
joku yö lattialle ja hajoaisi.
Näitä on tulossa vaikka kuinka monta vielä,
mutta tämän lisäksi haluan vain Nipsun ja Haisulin

Hyvää ystävänpäivää

Ihanaa ystävänpäivää rakkaat lukijani!

Olen ollut muutaman päivän Murun luona. Ja joo, hän ei ole enää ex. Ei nyt olla mitenkään virallisesti vielä yhdessä tai ollaan, mutta ei silleen "Facebook-virallisesti". Eli kukaan minun fb-kavereista ei tiedä tästä (paitsi tämän tekstin julkaisun jälkeen yhtä lukuunottamatta, koska hän sattuu lukemaan blogiani).

Aika siellä meni tosi hyvin, ihme kyllä edellisiin kertoihin verrattuna. Menin sinne tiistaina ja piti lähteä perjantaina, mutta tulin vasta tänään, koska halusin olla edes yhden päivän yhdestä viikonlopusta ilman ahdistusta, joka johtuu isän joka viikonloppuisesta alkoholinkäytöstä (lähinnä siitä viinan hajusta ja siitä, ettei hänen puheestaan saa silloin mitään selvää). Muru kun ei juurikaan juo (pari kertaa vuodessa), niin siellä oli tästä johtuen hyvä olla.

Se aika siellä piristi minun mieltä. Hän sai minut nauramaan. Mutta edelleen olen hirveän väsynyt henkisesti.

Mysteerikatoamisia

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt missä kummassa viipyy minun aika psykologille. Selvisihän se viimein, kun sain sen ajan ja kävin siellä tiistaina. Olen siis käynyt siellä kolmena kuukautena peräkkäin kysymässä aikaa ja sinne on joka kerta jätetty lappu. Nyt sitten selvisi, että se psykologi ei ole saanut ainuttakaan niistä kolmesta lapusta. Mihin lie hukkuneet. Yhden lapun ymmärtää, mutta että kolme.

Maanantaina tuli yllätysvieras. (ex-)Muru kävi kylässä. Jotenkin jäi vähän tyhjä olo siitä hänen käynnistä. No, katsoo rauhassa mihin suuntaan tämä lähtee menemään.

Ärsyttäviä lastenelokuvia

En ole koskaan (edes lapsena) tykännyt Disneyn elokuvista. Johtuu siitä, että niissä lauletaan vähän väliä. Minun mielestä elokuvissa ei kuulu laulaa vaan puhua. Ja se huutaminen ja kiljuminen, huoh. Onhan toki ihmisiä, jotka rakastaa Disneyn elokuvia, mutta mä en kuulu näihin, olkoonkin vaan klassikoita, kuten nämä:

Itse hommasin nämä joku aika sitten, kun halusin nähdä, koska en ollut ennen nähnyt kokonaan juuri niiden laulujen takia. Turhaa hankin, "Hyvää syntymättömyyspäivää" jäi soimaan pariksi päiväksi päähän. Vitun ärsyttävää.

Ainoa Disneyn elokuva, josta pidän on Rottatouille, mutta siinä ei lauletakaan. Tykkäsin ja tykkään edelleen Muumeista ja Vili Vilperistä. Ne ei kyllä ole elokuvia, mutta lapsille tarkoitettuja kuitenkin ja mikä parasta: niissä ei kukaan hoilota!