perjantai 27. maaliskuuta 2015

Stand up vei lähes jalat alta

Huhhuh, sain tehtäväkseni jakaa Stand Up-tapahtuman julisteita eri kauppoihin ja muihin paikkoihin. Kyllä siinä pari tuntia vierähti potkurilla ja muutama kilometri tuli mittariin. Siitä hyvästä sain palkaksi kaksi lippua kyseiselle keikalle. Saa nyt nähdä kenet sinne otan mukaan, kun mitään humalaista en ala katsomaan, kun itse en juo. Ja toisaalta, kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, mulla ei kavereita oikein ole (joo siis tokihan niitä silloin alkaa olemaan, kun jotain ilmaiseksi saa, kuten nyt yhden keikkalipun, mutta en mä sellaista "kaveria" sinne mukaan halua). Ja sitä paitsi haluan päästä sieltä joskus poiskin, en mä koko yötä siellä ala olemaan. 

Jalat on ihan sairaan kipeät ja kun tulin kotiin, tuntui että pyörryn, kun väsytti niin paljon. En ymmärrä miten ne postinjakajat, jotka kulkee kävellen sen kärryn kanssa, jaksaa sitä hommaa joka päivä. Niin no, ehkä he on tottuneet. Sainpahan kuitenkin palkaksi lipun, jota mietin just toissapäivänä, että miten minun budjetti riittää siihen, kun pitäisi saada jotain säästöönkin. Se ongelma ratkesi lähes itsestään, kun tämä tilaisuus tipahti minun eteen ihan kuin taivaasta.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Sulo Vilén-tauti

Oli muutama päivä taukoa ahdistuskohtauksilta, mutta nyt illalla sellainen taas tuli, en vaan tiedä miksi. No, rauhoittava siihen auttoi.

Tiistaina kävin keikalla, siis katsomassa keikkaa. Sinne lähteminen oli vähän vaikeaa. En tykkää siis edelleenkään käydä paikoissa, joissa on paljon porukkaa ja varsinkin tuntemattomia ihmisiä. No, oli tiistai, joten eipä siellä niin paljon ihmisiä ollut kuin keikoilla yleensä. Ihan hyvin se meni kuitenkin. Olin jo sinne mennessäni niin väsynyt, että olin aikaisin kotona. En juonut siellä kuin yhden vesilasin.

Painonpudotusprojekti on lähtenyt taas käyntiin. Olen saanut viikossa ja kahdessa päivässä kilon ja 100 grammaa pois. Muut arvot sitten vähän heittelee päivän mukaan. Vyötärön ympärys nyt ei oikein ole laskenut. Rasvaprosentti riippuu siitä mitä syö päivän aikana ja kuinka juo vettä. Viikon takaiseen se on pudonnut kolme prosenttiyksikköä (välillä tosin noussutkin viikon aikana, eli tosiaan riippuu siitä mitä syö).

Mulle tuli yksi päivä paketti, ihana paketti. Iittalalla on "Iik-päivät", eli alennuksia, joten tilasin sellaisia, joita en oikeilla hinnoilla ole raskinut ostaa. Tällaisia sieltä tuli:


Tuon kannun hinta nyt ei ollut laskenut kuin muutaman euron, mutta pakko oli saada, kun sen valmistus loppuu kohta kokonaan. Ja nuo isot Pentikin Vitriini-rasiat on niin kalliita (yli 50 euroa kappale), etten ole oikealla hinnalla niitä koskaan raskinut ostaa. Samalla tilasin äidille äitienpäivälahjan: tuollaisen samanlaisen ison rasian, mutta harmaan (tuossa on vedenvihreä ja merensininen) ja Muumimamman kuvalla varustetun Juhlahetki-sarjaan kuuluvan Hackmannin kakkulapion. Lisäksi kun noiden hinta nousi yli sataseen, sain jokaisesta tuotteesta vielä 10 % alennuksen. Joo, olen alennushirmu. Mulla on vähän tuo "Sulo Vilén-tauti", eli ostin, kun halvalla sain. :D

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Aurinko pimeni mielialojen mukana

On ollut varsinainen masennusviikko. Tuntuu, ettei jaksa mitään. Kävin viime viikolla ja toissa viikolla, kumpanakin viikkona kerran salilla, nyt en käynyt ollenkaan. Ei vaan ole jaksanut.

Perjantaina oli auringonpimennys, kuten varmaan tiedätte. Näin sen kyllä, kun katsoin kameran linssin läpi, johon olin asettanut tyhjän negatiivin, mutta kuvaamaan en sitä pystynyt. Myöhemmin sitten luin, ettei sitä olisi edes saanut kuvata. Olen kuvannut aurinkoa vaikka kuinka monesti tietämättä, ettei sitä saa kuvata eikä kamera ole mennyt miksikään. Siinä sitten tunnin istuin sisällä aurinkolasit päässä, kun "silmät jäi ulos". Aurinkoahan ei saa katsoa suoraan, mutta vaikea sitä oli olla katsomassa, kun halusi sen pimennyksen nähdä edes kerran elämässään. Eipä ollut kyllä kummoinen, näytti ihan kuun sirpiltä.

Siinä nyt se mitä sain aikaiseksi siitä auringonpimennyksestä.
Eihän se tuossa kyllä näy.
Ex-Murusta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Onneksi, saa senkin pikkuhiljaa mielestä. Olen tosin ajatellut sitä joka ikinen päivä ja päälimmäisenä on kysymys miksi. Siihen mä tuskin saan koskaan vastausta. Toivottavasti hän ei ota enää koskaan yhteyttä. Siitä ei tulisi kuin vihaiseksi. Ja olisi paljon helpompi unohtaa hänet, kun ei vahingossakaan törmäisi häneen, edes yhteydenoton muodossa. Pettynyt mä silti olen. Tunnen itseni syylliseksi, vaikka en edes tiedä mihin. Luultavasti mitään ei ole tapahtunut, hän on vaan taas VAIHTEEKSI saanut päähänsä, että jätänpä tuon ja otan sitten takaisin, kun taas tarvitsen (yritäpä vain!).

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ystävyydestä

Ystävyyttä, sitä on niin monenlaista. Mulla ei hirveästi kavereita tai ystäviä ole, naamatuttuja kyllä, joita vain tervehditään, kun vastakkain satutaan. No, nyt on kuitenkin jonkun aikaa ollut tämä "hieman erikoinen" ystävä. Hän on siis tämä mies, johon joku aika sitten olin jotenkin ihastunut, mutta se ihastus meni yhtä nopeasti kuin tulikin. Hänen kanssa siis ollaan ihan vaan kavereita, mutta joilla on öö... yhteisiä harrastuksia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tuo on sopinut mulle oikein hyvin. Ei ole sitoutunut keneenkään, mutta silti saa välillä tuntea olevansa edes jollain tavalla tärkeä. 

Hänen kanssaan siis voi jutella mistä vaan (toisin kuin sen minun exän kanssa, jonka seurassa piti valita sanansa todella tarkkaan), hänen huumorintajunsa kohtaa minun kanssa (exällä ei tainnut olla huumorintajua ollenkaan tai sitten se oli hänellä niin outo, ettei sitä kukaan ymmärtänyt, koska ihan sama minkä lajin huumoria häneen yritin, hän ei ymmärtänyt). Ja sitten tämä minun erikoinen ystävä on oikeastaan minun ainut polku "ulkomaailmaan". Siis hän on ainut, jota tapaan (enkä puhu nyt mistään "tapailemisesta" vaan ihan ihmisten/kavereiden tapaamisesta). Muuten käyn vain kaupassa, mutta en koskaan missään kylässä, koska ei ole ketään missä käydä kylässä.

Tältä näytti yksi ilta taivaalla.
PS. Minun muisti on heikentynyt ja paljon. En muista enää mitään mitä olen tänne kirjoittanut ja mitä en ole, joten sori, jos tulee kahteen kertaan samoja asioita (mulla pyörii välillä samoja asioita päässä) ja anteeksi myös siitä, jos välillä selitän jotain sellaista, josta en ole aikaisemmin kirjoittanut sillä tavalla niinkuin olisin kirjoittanut.

PS2. Kävin katsomassa Fifty Shades of Greyn. Tykkäsin kyllä. Kirjat lukeneena Anastasia oli juuri sen näköinen miksi hänet olin kuvitellut, Grey ei ihan. Elokuvan  alku oli vähän semmoinen laahaava, että sai jo miettiä, että koska alkaa tapahtua sitä mitä sinne mentiin katsomaan, siis SEKSIÄ. Kyllähän sitä siinä jonkun verran oli, mutta olisi saanut olla enemmänkin. :D

Kurkkua kuristaa

Ei perkele! Edelleen jatkuu tämä "Diapamkuuri". Eli siis ei mene päivääkään ilman yhtäkään ahdistuskohtausta, jota ei yrityksistä huolimatta ole pystynyt taltuttamaan millään muulla kuin sellaisella pillerillä. Tällä hetkelläkin on paniikkikohtaus päällä. Yritin tuossa nukkuakin, mutta ei siitä mitään tullut. Tunnin sängyssä pyörittyäni piti nousta ylös. Jäsenet on puutuneet ja henkeä ahdistaa. Tätä on jatkunut viimeiset kaksi viikkoa lähes päivittäin.

Tähän juttuun liittyen: se tyyppi on näköjään ottanut sen eston pois, mutta ei ole ottanut mitään yhteyttä. Täytyy kyllä sanoa, että toivottavasti ei otakaan, että mulla olisi helpompi unohtaa hänet. Oli vaan aika outo tapa taas kerran jättää minut, kertomatta siitä mulle ollenkaan. Tai no, eihän me silleen varsinaisesti virallisesti edes yhdessä oltu, mutta kuitenkin oli jotain juttua ja sitten tämä vaan ottaa ja katoaa. Todella aikuismaista.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Dee Ii Aa - PAM!

Viimeisen 1,5 viikon ajan on ahdistanut niin paljon, että Diapameja on mennyt lähes joka päivä. Ei vaan saa tätä oloa pois. En enää (ex-)Murua mieti sillä tavalla, että hänen kanssaan mitään haluaisin, mutta silti minua vaivaa se, kun hän vain otti ja katosi. Haluaisin tietää syyn, en mitään muuta. 

Päivällä kävin kaupunkikierroksella, shoppailuhommia. Ei sieltä nyt hirveästi löytynyt, mutta ne kyllä mitä lähdin hakemaan:

On täällä meilläkin noita mukeja myynnissä, mutta Myy oli
loppunut jo heti alkuunsa ja kun satuin käymään kaupungissa
ja tuli vastaan, niin pitihän se hommata. Tykkään tosin tuosta
mukin takapuolesta enemmän.
Hupparin hain Stadiumilta. Rakastan noita SOCin huppareita.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Raakasuklaan valmistus

Ostin raakasuklaan valmistuspaketin, joten ajattelin postata tänne kuinka sitä tehdään suht helposti.

Paketti sisältää raakasuklaapakkauksen, jossa on erilaisia jauhoja sekaisin, agavesiirappipullon, kookosöljypullon (ei ole kuvassa), pienen pussin gojimarjoja ja 20 kpl pieniä kuppeja.

Kookosöljy kannattaa laittaa ajoissa lämpimään 
vesihauteeseen, siinä nimittäin menee jonkun aikaa, kun se sulaa.


1. Kuva: agavesiirappi kaadettuna kulhoon.
2. Kuva: agavesiirappi vesihauteessa. Siihen kaadetaan sulanut kookosöljy ja sekoitetaan.
3. Kuva: kokeilu, jossa kokeilin sekoittaa agavesiirappia ja kookosöljyä keskenään lusikalla, mutta ei ne oikein sekoittuneet, kuten kuvasta näkyy.
4. Kuva: .... joten piti ottaa vispilä ja kas, sekoittui ihan hyvin.


1. Kuva: Agavesiirappiin ja kookosöljyyn sekoitetaan vesihauteen päällä jauheet ja gojimarjat ja niitä sekoitetaan niin kauan, että seos on juoksevaa. Sen jälkeen seos kaadetaan näihin pakkauksessa olleisiin pikkukuppeihin.

2. Kupeissa oleva seos annetaan jäähtyä (eli jämähtää. Itse laitoin jääkaappiin) ja sitten nautitaan.

Laitoin gojimarjojen lisäksi pilkottuja pähkinöitä sekaan ja namia tuli. Tuohon yhteen kuppiin menee noin 2 ruokalusikallista seosta. Kuppeja on 20 ja seos riittää kaikkiin niihin (toisin kuin joissakin ruokaohjeissa tuotteet on alimitoitettuja).


PS. Hyvää naistenpäivää!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sitruunatahna

Nyt tulee reseptiä taas kerran. Tämä löytyy uusimmasta Ruoka Pirkka-lehdestä, mutta kun tuli kokeiltua, niin kirjoitan kokemuksista. Tätä voi tehdä vaikka ystäville lahjaksi pieniin purkkeihin tai itselle puuroon, leivonnaisiin, paahtoleivän tai lättyjen päälle...

On muuten älyttömän hyvää näin sitruunan mausta/hieman happamasta mausta tykkäävälle.


En tiedä tykkääkö kukaan antaa lahjaksi tuollaista, mutta miksei, itse kyllä voisin. Pilttipurkissa esimerkiksi tupareihin (ja jos antaa lahjaksi, tuo säilyvyysaika kannattaa mainita tai kirjoittaa purkkiin, ettei tule sitten yllätyksiä).

Onni potkii, kerrankin

Jotain valoa tähän masennukseen tuottaa elämäni ensimmäinen arpajaisvoitto netin kautta ja vieläpä erittäin mieluinen sellainen:


En siis enää varsinaisesti keräämällä kerää Muumia, mutta kaikki mielestäni hienot mukit minun on saatava ja tämä arpajaisvoitto on nyt sitten ensimmäinen Muumilusikkani ja olen siitä hyvin iloinen. :)

Voi vain arvailla

Mä en mielelläni tekisi mitään diagnoosia, joten tämä on vain arvailua. Mulla on ollut jo jonkun aikaa semmoinen olo, että Muru on jotenkin henkisesti sairas, mieleltään siis. Olen toki itsekin, mutta hän on jollain toisella tavalla. Ja mihin minä tämän perustan:

Lisäyksenä niihin hänen mielialojen ja mielipiteiden yhtäkkisiin täyskäänteisiin muutoksiin, joita on tullut eteen tietyin väliajoin tämän muutaman vuoden aikana, tuli eilen uusi asia. Hänen mummonsa kuoli pari viikkoa sitten ja itseasiassa olin silloin siellä ja hän ei silloin maininnut asiasta, vasta sitten kun olin tullut jo kotiin. No, sunnuntaina (1.3.) sitten kysyin Facebookin kautta, että milloin ne hänen mummonsa hautajaiset on vai joko ne on olleet. No, hän ei vastannut siihen vaan sen sijaan poisti minut kokonaan kavereistaan. 

Seuraavana aamuna (maanantaina) kysyin sitten että mikä siihen poistoon oli syynä (itse en muuta syytä keksi kuin tuon mummo-kysymyksen, joka on minun mielestä ihan normaali kysymys, jonka takia ei tarvitsisi kavereista poistaa). Siihenkään sen saanut vastausta vaan hän laittoi eston päälle, etten löydä koko hänen profiiliaan. Eli ilmeisesti hän ei taas vaihteeksi haluakaan olla minun kanssa, mutta hänellä on "hieman" erikoinen tapa ilmaista se. Jotenkin ei nyt tunnu miltään, koska jännä, mutta just sunnuntaina olin kaverille sanonut, että miten minusta jotenkin tuntuu, ettei tämä ole mikään suhde ja kas kummaa, seuraavana aamuna olikin tapahtunut tämä kavereista poisto ja muu mykkäkoulu.

Tämä on vaan niin turhauttavaa, kun toisesta ei ota selvää sitten millään. Tykkään hänestä, mutta en mä voi olla tuollaisen tuuliviirin kanssa. Jokaisella toki on oikeus muuttaa mielipidettään, mutta poistaa tyttöystävä kavereista ilman syytä on jo vähän liian outoa.

En ole ehdottanut hänelle mitään lääkäriin menoa enkä ehdota. Hän on näitä ihmisiä, jotka ei mene sairaalaan kuin pää kainalossa eikä suostu syömään minkäänlaisia lääkkeitä, vaikka mikä olisi.

Tämä on vain niin sairaan outoa, kun se mies oli ihan normaali silloin, kun pari viikkoa sitten olin siellä ja nyt yhtäkkiä BOOM, hän on ihan kuin toisessa maailmassa.

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...