keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Rv 7+5 Nainen, epilepsia ja raskaus

Unohdin eilisessä postauksessa mainita, että kävin siellä keskussairaalassa maanantaina ja siellä selvisi neurologin kanssa jutellessa, että tämä epilepsialääke, jota syön ei aiheuta mitään vammaisuutta, vaan on hyvin pieni mahdollisuus, että aiheuttaa jotain epämuodostumia, eli esim. huulihalkion, jonka voi korjata leikkauksella. Se oli helpottava tieto. Mutta luottavaisin mielin olen, että sellaista ei toivottavasti tule, kun mahdollisuuskin on jotain prosentin luokkaa. Ja tämä lääke, jota syön, on kuulemma ns. turvallisimmasta päästä. Hän sanoi jonkun epilepsialääkkeen nimen, joka niitä epämuodostumia varmimmin aiheuttaa, mutta en muista sitä nimeä ja mä en sitä syö (en ole koskaan syönytkään).

Mietin tässä, että jos kaikki menee hyvin ja lapsi on terve, niin olen siinä tapauksessa aika onnekas, koska raskauden aikana ei ole ollut mitään pahoinvointia (ainakaan vielä), niitä vatsakipuja kyllä, mutta ei mitään oksenteluja. Ja kun sain sellaisen kirjasen kuin Nainen ja epilepsia, niin siinä sanotaan, että epilepsiaa sairastavilla esiintyy useammin lapsettomuutta kuin muilla. Onneksi ei koskenut minua. Olisi kauheaa ajatella kuuluvansa tuohon joukkoon, koska olen aina ollut lapsirakas ja haaveillut lapsista ja äitiydestä ihan jostain 5-vuotiaasta asti. Voin silti ymmärtää miltä heistä tuntuu, jotka siihen kuuluu. Ehdin nimittäin itse käydä mielessäni läpi kuinka vihaisin itseäni ja sairauttani (tai lääkettä, jota syön), joka aiheuttaa sitä, ettei unelman toteutuminen onnistu ainakaan perinteisellä menetelmällä.


No, tämän raskauden aloitus kävi aika äkkiä, heti ekasta kerrasta. Niin no, meidän suvun naiset on kuulemma sellaisia, että tulevat herkästi raskaaksi (kuka senkin on tutkinut? ovat vissiin keskustelleet keskenään tai jotain). Ja tämä on periaatteessa vahinko, koska minun muisti teki tepposet ja en muistanut, että oli menossa vielä ehkäisytön viikko ja hups vaan. 

No, en sitten enää uskaltanut laittaa ehkäisylaastaria (joka mulla on siis ehkäisynä), jos olen raskaana (joka ei tietenkään vielä näkynyt testissä silloin). Sitä laastaria ei saa siis käyttää raskauden aikana. Ja kuka hullu nyt raskauden aikana yleensä käyttää ehkäisyä ja mitä järkeä siinä on? :D Ajateltiin sitten, että tulee jos on tullakseen ja niinhän se tuli. Mulla kun on ollut vauvakuume jo pidemmän aikaa ja ei tuo mieskään pistänyt sitten vastaan ajatukselle, päinvastoin, vaikka muuta pelkäsin...

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Rv 7+4 Eka neuvola

Joo, nyt mä olen vähän enemmän kartalla näissä raskausjutuissa, eli mulla on menossa siis kahdeksas viikko, MUTTA viikkoja on silti vasta 7+4. Lukijani RK jo sen mulle selitti joku aika sitten, mutta ei mulla mennyt se tajuntaan ennenkuin neuvolatäti sen selitti. :D Vaihdoin noihin edellisiinkin postauksiin nyt sitten oikeat viikot, kun selvisi tää homma viimein. Mutta siis nyt mä oon sen verran sekaisin, että koska mä sitten kerron muille tyypeille raskaudestani. Ollaan sovittu, että sitten kun 12 viikkoa on täynnä. Ja koska se on? Sitten kun on 13. viikko vai? Huoh. No, toivottavasti ei sentään ala näkyä ennen sitä. Olen tässä yrittänyt etsiskellä vaatteita, jotka peittäisi kasvavan vatsan. Vielä ei ole paljastumisen aika, todellakaan.

Sain sieltä neuvolasta miljoona eri paperia ja täytettävää lippusta ja lappusta. Aikaa lääkärille ja käskyä käydä kaikenmaailman kokeissa. Pää hajoaa! Pitää merkitä noita kalenteriin sitten kun jaksaa, niin pysyy jossakin järjestyksessä.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Rv 6+6

Muru lähti tänään. Saatiin viimein toissapäivänä kerrottua minun vanhemmille tästä tulevasta vauvasta. He otti sen ihan hyvin ja onnittelivat, vaikka äiti ensin kysyikin, ettö "siis oikeasti?" Mutta onneksi oli Murukin siinä, niin hän uskoi. Ensi viikolla olisi sitten sen epilepsialääkityksen takia aika sinne keskussairaalaan ja yhtenä päivänä eka äitiysneuvola. Selviää (kai), että onko siellä vatsassa yleensä ketään tai on, mutta onko siellä ketään elossa.

Väsymys on ihan hirveä. Murukin ihmetteli, että "taasko sulla väsyttää". Nii-in. Minkäs minä sille.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Rv 6+2 Yökukkumista

Mä olen yöihminen. Valvon yöt ja nukun päivät (paitsi silloin, jos vahingossa satun joksikin aikaa kiepsauttamaan rytmin "oikeinpäin"). Olen tottunut siihen, ettei tarvitse olla hiljaa kuin hiirulainen. No, nyt kun pitäisi olla, niin onpa se vaan vaikeaa. Muru nukkuu ja mä jo hetkeksi unohdin, että hän nukkuu ja aloin viheltämään, ei hän onneksi herännyt. Sitä ennen herätin hänet jo kerran vahingossa. Makasin sängyssä selin häneen päin ja tunsin, kun joku hipaisi minun selkää. Kysyin "mitä teet?" Ei vastausta. Toistin saman kysymyksen. Sitten sain vastaukseksi "mitää???"  Hän oli siis jo nukahtanut ja mä vaan kyselen. Ja se, joka minun selkää oli hipaissut, oli minun oma peitto. Mutta kun mä säikähdin, kun yhtäkkiä joku koski minun selkää (olen aivan älyttömän säikky ihminen).

Muru tuli siis tänään ja ei ole vielä tullut tilaisuutta kertoa vauvasta noille tuleville isovanhemmille. Ehkä sitä huomenna sitten... tai jonakin muuna päivänä. Onhan tässä aikaa ainakin perjantaihin asti (Muru puhui, että olisi sinne asti täällä).

torstai 16. heinäkuuta 2015

Rv 5+6?

Vau.fi:n raskauslaskuri sanoo ensin, että "olet 5 viikkoa ja 6 päivää raskaana" ja alapuolella lukee, että huomenna alkaa 7. viikko. Siis täh? Olen viidennellä viikolla, mutta silti olen kuudennella. Parempi kun en mieti enempää tai menen ihan sekaisin. No, ilmeisesti kuitenkin todellisuudessa huomenna alkaa 7. viikko. Mulla ei ole vieläkään minkäänlaisia pahoinvointituntemuksia. Vatsakipua välillä, mutta ei se enää niin kauhean kovaa ole, äkkinäisiä liikkeitä ei kyllä kestä tehdä tai vihlaisee ikävästi. Välillä jopa unohtaa olevansa raskaana, kun ei pitkään aikaan tunnu mitään. En ole vieläkään käynyt neuvolassa ja siellähän ne tarkat raskausviikot sitten selviää. Mutta raskaustestejä olen tehnyt 4 ja ne kaikki on positiivisia, joten kyllä siellä vatsassa joku vuokralainen on.

No, oli mikä viikko hyvänsä menossa, nyt tulee eka masukuva. Hirveän kokoinen tuo on jo nyt, johtuu siitä, että en ennen raskaaksi tulemistakaan kovin lautakunnossa ollut. Raskaus ei siis vielä tosiaan näy, vaikka jotkut onkin rekisteröineet lihomiseni.


Muru tulee sunnuntaina viikoksi tänne. Pitää ensi viikon aikana siis noille tuleville isovanhemmillekin tästä kertoa, koska haluan, että lapsen isäkin on silloin paikalla. Ollaan juteltu alustavasti asumisjärjestelyistä vauvan syntymisen jälkeen ja pitäisi tässä vissiin yhteenmuuttoa alkaa suunnittelemaan ja Murun työn takia mullahan tulisi sitten muutto toiselle paikkakunnalle, maakuntaa (meinasin muuten kirjoittaa lääniä, mutta niitä ei vissiin enää ole) ei sentään tarvitse vaihtaa. Eikä minua Lapista pois saisikaan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Rv 5+

Nyt on ainakin varmuudella menossa raskausviikko 5, oli sitten + 1 tai + 2. Oireista sen verran, että nyt on taas uutta ilmaantunut. Ensinnäkään en ymmärrä niitä naisia, jotka sanoo, että raskausaika on ihanaa. Siis mitä ihanaa tässä on? Vatsa on koko ajan kipeä, niinkuin kuukautiskipuja olisi viikosta toiseen ja sitten ne viiltävät kivut mitä välillä vatsassa tuntuu. Nukkumaan mennessä ne sentään hellittää. Kauhulla odotan niitä pahoinvointeja. Kyllä mulla jo eilen tuntui vähän semmoista jotain, mutta ei oksettanut sentään. Tänään tuli joku vatsakramppi, ihan kuin vatsataudissa. Onneksi se meni ohi. Kaupassa käydessä alkoi yhtäkkiä huimata ja pelkäsin pyörtyväni, onneksi en sentään. Väsymyshän mulla on koko ajan ollut, ennen raskauttakin, mutta sekinhän kuuluu tähän "taudin kuvaan".

torstai 9. heinäkuuta 2015

Pelkotiloja

Ensinnäkin pakko avautua, etten tiedä vieläkään tarkkaa raskausviikkojen määrää, kun yks netin raskauslaskuri väittää että olen raskausviikolla 4+6, eli huomenna alkaisi viikko 5, mutta toinen taas väittää, että olisi jo tänään viikko 5 alkanut. No, eiköhän se viimeistään ekalla neuvolakäynnillä selviä. Mutta kun sitäkin pitää vähän siirtää, kun tuli samalle päivälle aika keskussairaalaan lääkityksen takia.

Mulla on ollut vuoden ikäisestä lähtien epilepsia ja olen siis viimeiset 25 vuotta syönyt lääkettä siihen. Sitä lääkettä ei vaan suositella syötäväksi raskausaikana ja mulla pelottaa, että miten se tähän lapseen vaikuttaa. Ja suoraan sanottuna, en halua vammaista lasta. En kestäisi sitä. Mutta vaikka raskaus ei ollut suunniteltu, haluan silti tämän lapsen, mutta en jos sillä on joku kehityshäiriö ja siitä haluan ottaa selvää heti kun se on mahdollista. Sori, jos tämä loukkaa jotain, mutta tämä on vain minun mielipide omasta jaksamisestani vammaisen lapsen kanssa ja hyvä, että tiedostan sen tässä vaiheessa, etten jaksaisi, kun asialle vielä voi tehdä jotain. Mutta huomattuani olevani raskaana, ei käynyt kuitenkaan abortti mielessä, koska tosiaan rakastan lapsia.

Kohtausvapaa olen ollut jotain 20 vuotta, eli viimeisin kohtaus on ollut jotain alle kouluikäisenä. Foolihappoa syön nyt koko ajan, että sen pitäisi edes vähän suojata lasta vaurioilta, mutta ei sekään kaikkea takaa.


No, joka tapauksessa tuon lääkityksen takia, mulla on neurologille laitettu lähete ja se aika olisi ollut vasta syyskuussa, mutta soitin sinne tänään, että voiko sitä mitenkään aikaistaan, kun sitten olisi jo 14. viikko menossa ja olisi jo vähän liian myöhäistä jo siinä vaiheessa. Mulla katsotaan siellä nuo lääkeainepitoisuudet ja en tiedä mitä muuta. Toinen mitä syön, on mielialalääke paniikkihäiriöön ja masennukseen, mutta se ei näin alussa haittaa. Minun tuttu söi raskausaikana samaa lääkettä ja viimeisen kolmanneksen aikana annostusta vaan pienennettiin minimiin ja lapsi on ihan normaali.

Tämä pelko vaan vie kaikki voimat. Kulkeeko mulla nyt koko 9 kuukautta kehää tuo ajatus päässä, että mitä jos lapselle käy jotain minun lääkityksen takia? En kestäisi, jos kävisi. 

Sitten oirepäivitystä: nyt on tullut sellaisia kuukauitiskivun tapaisia kipuja, mutta vain ajoittain. Kaipa se kuuluu asiaan, en tiedä kun kukaan ei ole koskaan kertonut mulle miltä OIKEASTI tuntuu olla raskaana. Välillä ne kivut on vaan niin sairaan kovia, että tuntuu, että taju lähtee. Ei ne kauaa kestä, mutta kuitenkin. Luulen, että liittyy kohdun kasvuun, toivottavasti, ettei ole mitään... Ja sitten on ajoittaista kipua kylkikuopassa (puoli vaihtelee, joskus oikeassa kyljessä, joskus vasemmassa).

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Baby-asiaa

No niin, mä ostin tänään Clearbluen digitaalisen testin ja se näyttää seuraavaa:


Että kyllä tässä ollaan vanhemmiksi pikkuhiljaa tulossa. Vatsaa kipristelee ja en tiedä johtuuko se raskaudesta vai jännityksestä. Vasemmassa kyljessä on joku kiputila, en osaa selittää tarkemmin enkä tiedä senkään syytä. Vessassa saa ravata puolen tunnin välein. Alkuraskauden oire tuo, mitä olen siitä lukenut. Nuo testin osoittamat viikot ei kyllä pidä paikkaansa. Niin tai no joo, jos tuo laskee hedelmöittymisestä, niin sitten kyllä, mutta kun sitä ei lasketa siitä.

Apteekista, josta hain tuon testin, sain mukaani tuon kirjasen. Siinä kerrotaan vauvan kehitysvaiheista viikko viikolta. Pitää huomenna soittaa neuvolaan. Mulla vaan mietityttää, kun viime viikolla kävin siellä, syynä yksi minun lääkitys, jonka raskauden aikaista käyttöä mietin. Sitä on vähän niinkuin pakko käyttää, mutta pelottaa, jos siitä on jotain haittaa. Mulle laitettiin lähete keskussairaalaan lääkärille, mutta en ole vielä saanut kutsua sinne ja nyt tämä raskaus on varmaa, niin alkaa olla kiire ottaa selvää.

Muru aikoi käydä ostamassa tämän asian kunniaksi itselleen pienen konjakkipullon. Sitten meinasi kertoa jo vaikka kenelle. Kielsin, koska en itsekään ole kertonut kenellekään ja kun tämä on niin alussa vasta.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Jännittäviä aikoja

Nyt taitaa alkaa olla kertomisen aika. Kun tuossa taannoin kerroin, että Muru ei silloin varsinaisesti enää ollut ex ja syykin oli, mutta en kirjoittanut siitä silloin sattuneesta syystä. Rakastan häntä valtavasti ja mitä ilmeisemmin hän minua, mutta siihen on muukin syy. Nyt sitten paljastan tämän syyn ja se tulee tässä:


Tein nuo testit tänään illalla, että en ole soittanut edes neuvolaan vielä. Mutta jos nuo molempien testien haamuviivat nyt tarkoittaa sitä mitä luulen, niin olen todella onnellinen. Olen halunnut lasta jo kauan. Ja kun se kuitenkin tapahtui ihmisen kanssa, jota rakastan eikä jonkun random-tyypin, niin kyseinen elämänmuutos on todella tervetullut.

Syy että miksi kirjoitan tästä tänne jo nyt, on että tämä on minun päiväkirja, vaikka tätä lukeekin muutkin ihmiset (mutta ei tietääkseni tutut, niin siksi uskalsin kirjoittaa). Oli pakko päästä purkamaan tätä jännitystä johonkin muuhunkin kuin omaan mieheeni. Hän suhtautui tähän asiaan tyynen rauhallisesti, koska me ollaan juteltu tästä jo viikkoja ja hän tiesi, että saattaa tämmöistä olla odotettavissa. Ja kun hänkin on lapsirakas ja haluaa omia lapsia, niin en kadu sitä, että lapseni isä on juuri hän.

Hiljaiselon rikkominen

Taas on jäänyt vähän tämä blogi. No kun ei edelleenkään ole juuri mitään kirjoitettavaa. Mutta elossa ollaan. Kotona tämä aika on mennyt. Pitäisi ensi viikonloppuna EHKÄ mennä käymään Murun luona. En vaan vielä tiedä, kun hän on koko viikonlopun töissä ja kun hänellä on noita yövuoroja, niin ei jaksa sitten päivisin minun kanssa niin seurustella.

Sori, jos toistan itseäni, mutta olen niin pettynyt itseeni. Pari vuotta sitten onnistuin pudottamaan yli 20 kiloa ja nyt en pysty pudottamaan kahdeksaa kiloa. Minusta on tullut hirveä sokerihiiri. Jäätelöä menee joka päivä ja karkkia melkein joka päivä ja aina se sama satsi: 2 Muumi-marjatäytelakritsipatukkaa ja 2 Fazerin Sinistä patukkaa. Enkä sitten muista juoda vettä tai mitään muutakaan. En tiedä yhtään miten saisin tuon tapani kitkettyä pois.


Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...