lauantai 31. lokakuuta 2015

Rv 21+1 Rakenneultra

Eilen se sitten oli, rakenneultra nääs. Siellä oli kaikki hyvin ja asiat omilla paikoillaan. Vauva tuntuu liikuskelevan päivittäin aina tiettyihin aikoihin (ihan kuin hän tietäisi kellonajat).

Sieltä tullessa jäin viikoksi tänne lapsuudenkotiini ja Muru jatkoi matkaa meidän kotiin. Hänellä on töitä, niin ei voinut jäädä. Jouluksi me kuitenkin ajateltiin tulla tänne yhdessä.

Ja niin, se sukupuolikin siellä ultrassa sitten selvisi. Prinssipuolinen tyyppi sieltä on näillä näkymin tulossa. Kyllä se oli vähän niinkuin tiedossa, kun me sinne mentiin. Ollaan molemmat nähty unta, että me saadaan poika ja sama vastaus oli tällä kätilölläkin. Okei, uni on uni, mutta tällä kertaa se ainakin piti paikkaansa. Mietityttää vaan, kun en tiedä poikien hoitamisesta mitään, mutta eiköhän ne siellä synnytyssairaalassa opeta nuo vaipanvaihdot ja sen mitä sille tyypille pitää siinä sitten tehdä. Näitä puhdistuksia meinaan.

Kaikki tuota sukupuolta on jo pidemmän aikaa yrittänyt udella ja eilen varsinkin. Ollaan kuitenkin päätetty, ettei kerrota sitä ennenkuin vasta sitten, kun lapsi on maailmassa. Nimet meillä on molemmille sukupuolille ollut jo jonkun aikaa. Tosin se nyt voi vielä muuttua, kun tässä on aikaa.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Rv 19+4

Minun kameran uusin (pari vuotta vanha) objektiivi sitten sanoi sopimuksensa vissiin irti. Ei laukea automaattitarkennusasennossa ollenkaan. Voisi tietenkin jostain liikkeestä kysyäkin siitä, mutta minä hätäisenä tilasin jo uuden, samanlaisen tosin, mutta maksoi 40 euroa vähemmän kuin pari vuotta sitten.

Muru toi eilen kauppareissultaan mukanaan tällaista:


Kysyin, että "meinasitko laittaa minut köysiin?" :D Tarkoitus ei sentään ollut se vaan aikoi ripustaa pyykkinarun meidän parvekkeelle, jotta saadaan petivaatteet tuulettumaan.

Tänään on ollut jotenkin tavallista ahdistuneempi olo jostain syystä. Rintaan pistää, kun ei pysty hengittämään kunnolla ahdistuksen takia ja sekös vasta ahdistaakin, kun oikein mitään ei voi tehdä, muuta kuin odottaa, että se menee ohi. Sinä aikana, kun se kipukohtaus on, ei kykene liikkumaan.

torstai 15. lokakuuta 2015

Rv 18+6 Vessassa asumista

Siis voi taivas, mä muutan kohta vessaan ja hommaan sinne sängyn, jääkaapin ja television. Sen verran tiuhaan siellä joutuu ravaamaan. Eli sellaisen 5-10 minuutin välein on tyhjennystuokio. Ja ei, mulla ei ole vatsatautia vaan vauva ilmeisesti painaa rakkoa sen verran, ettei paljon kerkeä olohuonetta kauemmas kävellä, kun taas on mentävä sinne, josta juuri tulin. Vaikka ei joisikaan, niin silti nestettä vaan riittää. Alkaa mennä jo hermot. Ja kun raskaus tästä etenee, mä en varmaan ehdi edes lähteä vessasta, kun taas on istuttava.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Rv 18+5

Minua ahdistaa ja uni ei tule. Toisaalta taas väsyttää niin paljon, että mitään ei jaksa. Ja sitten on tämä masennus, voi jösses. Mainitsin jo, että mitään ei jaksa, mutta mikään ei myöskään kiinnosta. Tänään tulee päivämäärän mukaan kuukausi siitä, kun minun rakas ystävä, koira nukkui ikiuneen. On niin ikävä, että hajoan. En jotenkin osaa näyttää tätä surua edes Murulle ja suren näin öisin yksin, kun hän nukkuu.

Kuun lopussa meillä on rakenneultra, niin ajattelin sieltä tullessa jäädä välille, siis lapsuudenkotiini muutamaksi päiväksi. Koen tarvetta saada vähän muutakin seuraa kuin tuo minun mies tai anoppi ja appiukko. Muita en täältä tunne ja olen vähän huono tutustumaan. Ja missäpä sitä tutustuu, kun en käy missään muualla kuin kaupassa ja neuvolassa. Niin joo ja sainhan mä sinne mielenterveystoimistoonkin varattua ajan, mutta sitä aikaa ei ole vielä ollut, se on vasta viikon päästä torstaina.

Asiasta toiseen: mulla on aina aamuisin nenän limakalvot aivan sairaan kuivat. En tiedä onko tuolla makuuhuoneessa sitten jotenkin kuiva sisäilma vai mistä johtuu.


Vauva liikuskelee aina välillä. Tuntuu sellainen tönäisy/muljaus vatsassa. Kuuntelin illalla sydänääniä kotidopplerilla ja hyvin ne kuului. Yritin Muruakin saada kuuntelemaan, mutta ette arvaa mitä hän vastasi. "Olen minä ne jo kuullut". Just. Että kerta riittää ilmeisesti hänelle. Nyt ne kuuluu kyllä todella paljon selvemmin kuin silloin viikkoja sitten kun hän viimeksi niitä kuunteli, mutta ei sitten, kun ei kerran kiinnosta. Mutta minut se sai surulliseksi. Ja välillä kun haluan puhua jostain vauvaan liittyvästä asiasta tai haluan selventää jotain siihen liittyvää, niin Muru vastaa vaan "joo, tiedän" ja se keskustelu jää siihen. Kenelle muulle mä puhuisin kuin raskauden toiselle osapuolelle, koska minun harvoilla kavereilla ei ole lapsia eivätkä he niistä ymmärrä tai ole kiinnostuneita. Olen siis aivan yksin näiden mietteidenkin kanssa.

torstai 8. lokakuuta 2015

Rv 17+6 Tönäisyjä

Tänään ne kai sitten alkoi, liikkeet nimittäin. Heräsin aamulla ja hetken päästä tunsin sellaisen "muljauksen" vatsassa. Kävin neuvolassa muutamaa tuntia myöhemmin, niin siellä tunsin sellaisen tönäisyn. Mä olenkin jo ihmetellyt missä ne liikkeet viipyy. Täällä neuvolassa kävin itseasiassa ensimmäistä kertaa. Sydänääniä siellä kuunneltiin ja hyvältä kuulosti. Taas iso kivi vierähti sydämeltä, varsinkin näiden liikkeiden myötä. Enää ei tarvitse miettiä onko siellä sisällä elämää vai ei.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Rv 17+2 Yhteinen koti

Perjantaina se sitten tapahtui, muutin toiselle paikkakunnalle ja miehen kanssa yhteen. Lapissa silti edelleen asun. Me saatiin tästä ihan viihtyisä ja tuntuu omalta kodilta. Samoin tästä paikkakunnasta tykkään.

Tässä nämä meidän vauvan vaunut. Mä kyllä tykkään noista ja väri on
semmoinen, josta tykkään.
Huomenna pitäisi käydä Kelassa noita raha-asioita hoitamassa ja tiistaina sitten varmaan soittaa neuvolaan ja mielenterveystoimistoon. Ei vaan jaksa kaikkia samana päivänä. Raha-asiat pitää nyt kuitenkin hoitaa ensin kuntoon. Stressaa, kun tarvii hoitaa montaa asiaa. Sitten ne olisi hoidettu, mutta ei vaan jaksa tosiaan kaikkia yhtenä päivänä. Olen ollut tämän muuton jäljiltä niin väsynyt, ettei ole jaksanut mitään ylimääräistä.

Käytiin tänään katsomassa elokuvateatterissa Napapiirin sankarit 2 ja tykättiin kyllä. Minun mielestä se oli parempi kuin se ykkönen.

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...