maanantai 2. huhtikuuta 2012

Päivä 29: Biisi lapsuudestani

Day 01: Your favourite song
Day 02: Your least favourite song
Day 03: A song that makes you happy
Day 04: A song that makes you sad 
Day 05: A song that reminds you of someone
Day 06: A song that reminds of you of somewhere
Day 07: A song that reminds you of a certain event
Day 08: A song that you know all the words to
Day 09: A song that you can dance to
Day 10: A song that makes you fall asleep
Day 11: A song from your favourite band
Day 12: A song from a band you hate
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Day 14: A song that no one would expect you to love
Day 15: A song that describes you
Day 16: A song that you used to love but now hate
Day 17: A song that you hear often on the radio
Day 18: A song that you wish you heard on the radio
Day 19: A song from your favorite album
Day 20: A song that you listen to when you’re angry
Day 21: A song that you listen to when you’re happy
Day 22: A song that you listen to when you’re sad
Day 23: A song that you want to play at your wedding
Day 24: A song that you want to play at your funeral
Day 25: A song that makes you laugh
Day 26: A song that you can play on an instrument
Day 27: A song that you wish you could play
Day 28: A song that makes you feel guilty
Day 29: A song from your childhood
Day 30: Your favourite song at this time last year

Oi, tällaisia biisejä on monia. Ei tiedä, valitsisiko varhaislapsuudesta vai vähän myöhemmästä. Myöhemminhän (jotain 7-vuotiaana) kuuntelin Smurffeja, eli taidan laittaa jotain varhaislapsuudestani. Tästä tykkäsin ja tykkään vieläkin. Joku aika sitten törmäsin Youtubessa Klamydian versioon tästä biisistä:

"Puff on lohikäärme
niin iloinen.
Nyt vaalenneet ja haalenneet
ovat vanhat suomut sen.
Paperista tehtiin
Puff kai aikoinaan
ja tuhat vuotta sitten
Puff jo lähti maailmaan.

Ja Puff, tuo lohikäärme
niin iloinen
kai eksyi kerran kaupunkiin,
oli sumu hirmuinen.
Puff ei lentää voinut,
niin löysi sen
tuo pihan poika pikkuinen,
joka myös on iloinen.

Hän vanhan lohikäärmeen
korjas kumiliimallaan.
Langat taittoi paikoilleen
ja sai sen nauramaan.
Ja ilmaan siitä noustiin,
se johti seikkailuun.
Kumpainenkin unohti
jo aivan kaiken muun.

Prinsessat ja prinssit
vain linnoistaan
nyt katselivat kummissaan,
kuka lentää matkallaan.
Laiva merirosvon
myös kauhistui,
kun tulta syösten kidastaa
sille Puff vain huusi: hui!

Näin lohikäärmeet lentää,
mutta pojat varttuvat.
Leikin aika loppuu,
työhön pojat tarttuvat.
Vanhan lohikäärmeen
joku saattaa unohtaa.
Se aivan yksin rannalla
näin poikaa odottaa.

Vaan Puff nyt lohikäärme
on entinen.
On pudonneet ja kadonneet
kaikki suuret suomut sen.
Puff nyt piilossansa
sua odottaa.
Jos löydät sen ja korjaat sen,
joku jälleen lentää saa."

-mm. Klamydia: Lohikäärme Puff-


Tämä oli muuten sadannes blogipäivitys, jonka tänne tein. Kohta kolme kuukautta tätä blogia pidetty ja mä kun ajattelin silloin aloittaessani, että se jää siihen ensimmäiseen kahteen viikkoon. Kun yleensä olen sellainen, että innostun nopeasti jostain, mutta se into sitten myös lopahtaa yhtä nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdistusta ja kirjallisuutta

Minä kirjoitan nyt minun toissa viikonlopusta. Perjantaina 3.11. meillä kävi ambulanssi hakemassa minut. Olin saanut paniikkikohtauksen, hie...