Levyllä oli (taas) biisejä, joita en ollut ennen kuullut. Yö on aika uusi tuttavuus mulle (Suvin uusin on siis tribuutti Yö-yhtyeelle). Tykkäsin kyllä enemmän edellisestä levystä, Suvin "omista" biiseistä, eli niistä, jotka on hänen omia alkuperäisesityksiä. Vaikka jokaisella levyllä (joululevyä lukuun ottamatta) on ollut yksi Yön biisi (just niitä biisejä, joita en alkuperäisinä ollut koskaan kuullut). Mutta makunsa kullakin. Uusimmalla levyllä on kuitenkin yksi biisi, johon ihastuin Suvin versiona: Pettävällä jäällä, jossa hän laulaa veljensä kanssa.
Kirjaa en ole vielä aloittanut lukemaan, mutta pitihän se hommata, kun elokuvankin jo näin.
Ps. Punnituksessa paino ei ollut noussut, mutta ei se ollut laskenutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti