Joulu oli ja meni. Menin siis tosiaan muutamaa päivää ennen aattoa Murun luokse. Ja aattona sitten mentiin Murun veljen ja hänen naisystävänsä luokse syömään ja saunomaan. Tosin mulle selvisi vasta matkalla sinne, että anoppi ja appiukkokin tulee ja multa pääsi syvä huokaus, kun luulin, että ollaan neljästään. Ja olisi tosiaan ollut parempi, ettei anoppi olisi tullut sinne. Appiukosta ei ollut mitään häiriötä, mutta se helvetin a:lla alkava tyyppi. Että mitäkö tapahtui? No...
Kaikki meni ihan hyvin sen ruokailun ja lahjojen avaamisen ajan, mutta sitten kun mentiin takaisin istumaan keittiönpöydän ääreen, se alkoi. Anoppi ja Murun veli alkoivat kinastella lastenkasvatuksesta (Murun veljellä on yksi 7-vuotias lapsi). Anopin mielestä Murun veli ei kasvata lastaan oikein. Ihan niinkuin kukin ei saisi kasvattaa OMAA lastaan niinkuin haluaa. Joo ja kun tämä Murun veljen lapsi on ikäisiään pidempi, niin anoppi alkoi huutamaan, siis oikeasti huutamaan suoraa huutoa, että Murun veli ei saa pitää lastaan vanhempana kuin hän onkaan, vaikka onkin pidempi kuin muut ikäisensä. No siis eihän hän pidäkään, minun mielestä ainakaan. Eikä kyllä muidenkaan mielestä, paitsi anopin.
Se huuto oli niin korvia raastavaa, että mulle iski paniikkikohtaus ja ihan kyyneleet valui, kun mä vaan panikoin, että pääsenkö ajoissa ulos ennenkuin taju lähtee, kun en saanut happea. En vaan niin kestä noita huutamisia. Ja ehkä sekin teki sen, kun siinä samalla oli ollut puhetta koulukiusaamisesta, että kuinka tätä Murun veljeä on kiusattu kouluaikana ja kuinka se äiti ei ole puuttunut siihen. Tuli omat koulukiusaamismuistot mieleen.
Ja sitten ne joululahjat. Sain Murulta lahjakortin thai-paineluun. Se on kai joku kokovartalohieronta. Ihanaa. Ja sitten digikuvauslehden viisi seuraavaa numeroa. Itsehän tosiaan vein hänelle ne aterimet (anoppi muuten kysyi mitä on aterimet. Ei kai niin tyhmää ihmistä voi olla, ettei tuota sanaa tiedä?) ja sitten turkoosinvärisen Iittalan Kivi-tuikkukipon. Anopilta sain sukat ja vartalovoidetta, joka tuoksui niin hyvälle. Murun veljen tyttöystävältä (joka on kampaaja) sain pipon ja matkakokoa olevat muotovaahtopullon ja muotoilusuihkeen (ööö, mitä pitkähiuksinen sellaisilla tekee? Noo...).
Tänään kotiin lähtiessä sain jotain hyvin yllättävää. Sain oman avaimen Murun asuntoon siltä varalta, että hän on joskus töissä, kun menen sinne, niin pääsen sisälle. En olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Olen niin häpi. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
- Aaaw, onneksi olkoon avaimesta! Tätä on odotettu :D. Hirveen kiva, kun toisen pitää tuolla tavalla pilata toisten joulufiilis. Miksi ei voi pysyä pois, jos aikoo vaan olla ilkeä? En ymmärrä... Mutta kivoja lahjoja sait :)
VastaaPoistaKiitos. Todellakin on odotettu. Mikä lie mielenhäiriö hänelle tuli. :D
PoistaEn minäkään tajua tuota anopin hommaa. Mä luulin, että oltais vietetty joulua niinkuin nuorten kesken, niin sitten tämä kääkkä tulee sinne. No, se olis ollut ihan okei, jos olis käyttäytynyt kunnolla. Luulis hävettävän, kun toisten asuntoon tulee tuolla tavalla riehumaan.