Tuosta Syke-sarjasta on muodostunut minun lemppari. Ja on ollut aina pakko katsoa sunnuntaisin ilmestyvä ennakkokin aina samantien. Viime sunnuntaina kun ilmestyi viisi seuraavaa jaksoa, niin pakkohan ne oli putkeen tuijottaa. Olen niin koukussa. On vähän samantyylinen kuin 90-luvulla oli Ihmeidentekijät (kotimainen sarja sekin).
Mä oon edelleen miettinyt tuota minun ja (ex-)Murun hommaa. Kun siis edelleen rakastan häntä, mutta hävettäisi kertoa siitä suvulle (tai lähinnä äidille), että taas olis muuttunut tilanne. Tosin mitäpä se heille kuuluu. Ja kumpi on tärkempää: se, että itse tunnen itseni onnelliseksi vai se mitä muut ajattelee siitä?
Tähän loppuun miesten logiikkaa (ex-)Murun suusta liittyen tuohon Syke-sarjaan: "Katsoin vaan sen ekan jakson, kun siinä piti näkyä Iina Kuustosen tissit." :D
tiistai 13. tammikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti