Kyllä ne jotkut sitten kehtaa! Laitoin tälle miehelle, josta olen puhunut, keskiviikkona viestiä Fb:n kautta, että tiedän mitä peliä hän pelaa. Nyt oli sitten illalla (vasta!) tullut viesti, että voisinko tarkentaa, mitä peliä hän pelaa. Tyhmänä hän minua vissiin pitää, kun olen nähnyt ne kaikki viestit, mitä hän alaikäiselle sukulaistytölleni kirjoitti samaan aikaan, kun mä odottelin hänen vastaustaan viesteihini. Saa nyt maistaa omaa lääkettään, eli miltä tuntuu, kun viesteihin ei vastata. Toisin sanoen en aio vastata hänelle tuohon kysymykseen.
Torstai-iltana luin Iltalehden sivuilta raiskauskertomuksia ja tuli taas se oma kokemukseni mieleen. Siitä alkoi ahdistus, joka oli sellainen, että oikein keuhkoihin sattui, kun hengitti. Ja mulla ei siis ole nyt mitään yskää tms. eli ihan paniikkikohtauksesta johtui. Ensimmäisenä tuli mieleen, että päivystykseen menisin, mutta mitäpä se hyödyttää, kun ne lyö siellä vaan kouraan samanlaisen rauhoittavan pillerin, jollaisia mulla on kotonakin. Eli ihan sama ottaa sellainen kotona ja olla menemättä tk:een häiritsemään hoitajia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti