Yöllistä tilitystä

Aloitan blogikirjoitukseni a:sta. Ahdistaa. Ollut tällainen olo koko illan. Happi tuntuu loppuvan, puhalluttaa. En oikein mielelläni kirjoita siitä syystä tähän, mutta suomeksi sanottuna minun syyksi laitetaan sellaisia asioita, joihin en ole osallisena muuta kuin sanansaattajana. Viikonloppuna tänne on tulossa paaaaljon porukkaa. Ahdistaa jo valmiiksi. En tykkää yhtään vieraista enkä siitä, että on paljon porukkaa.

Tämä mies, josta olen täällä kirjoitellut, oli tuossa yhteydessä, ei tosin oma-aloitteisesti. Ei hänestä kuitenkaan oikein mitään irti saanut. Kysyin, häiritsenkö häntä. En kuulemma. Outoa. En häiritse, mutta hän ei oikein silti ole yhteydessä oma-aloitteisesti. Vähän tuntuu, ettei häntä kiinnosta, minä siis. Ehkä se sitten on niin. En itse ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut, mutta silti riepoo tämä ainainen yksinäisyys. Eihän sille mitään voi, kun ei vastaan sellaista sopivaa ihmistä ole tullut.