tiistai 29. toukokuuta 2012

Ärrinmurrin-päivä

No niin just! Tämä menee aina näin. Kaveri (suunnilleen ainut mulla, asuu Etelä-Suomessa) on tulossa pitkästä aikaa vanhempiensa luona käymään. Oli suunnitteilla, että meillä olisi tyttöjen ilta. Ja pah! Hän tulee torstaina aamupäivällä, ehtii kuulemma nähdä silloin illalla. Perjantaina en tiedä mitä hänellä on, mutta varmaan järjestelyjä (siskonsa pääsee ylioppilaaksi) ja ne yo-juhlat on sitten lauantaina ja sunnuntaiaamuna tämä kaverini lähteekin jo takaisin. Se siitä tyttöjen illasta sitten. Mitähän vaikuttaa edes tulla, jos on niin kiire, että kieli vyön alla pitää juosta?

Mulla tekee koko ajan mieli jotakin hyvää. Mikään ei kuitenkaan kelpaa. En tiedä oikein, mitä haluttaa. Jotakin karkkia, pullaa, Kidius-vanukasta... Suklaata olisi, jopa kahdenlaista, mutta ei nyt huvita sitä syödä. Pakasteessa olisi kinkkupasteijoita. Ei ole kyllä nälkäkään, tekee vaan mieli jotain. Kai se on tätä yksinäisyyttä, jota korvaa kaikella hyvällä, syömisellä. Karkki on kaveri.

Elloksen sivuilla katselin alen puolelta kaikenlaisia jännän värisiä farkkuja (keltaisia, roosan värisiä, vaaleansinisiä, vihreitä...). Ei ne vaan kuitenkaan mikään näyttänyt minun näköisiltä. Liian kapeat lahkeet ja vaikka ne värit herkullisia olikin, niin ei ne silti minun jaloissa taitaisi viihtyä.

Huomenna tulee uudet ikkunat meille. Mä haluan minun vanhan turkoosin sälekaihtimen siihen uuteen ikkunaanikin! On saatava! Ei mitään tylsää valkoista... Isä meinasi kyllä, että ehkä asentaa sen siihen ikkunaan joskus kolmen vuoden päästä, kun viitsii. Ei mitään, kun heti! Tekisin sen itse, mutta en valitettavasti taida osata, vaikka meillä muuten kaikki videot/dvd-laitteen itse korjaankin. Ikkunat on vähän eri juttu sitten.

Sälekaihtimeni kasassa.











Siitäkin huolimatta, että tämä on masennusta ja paniikkihäiriötä sairastavan henkilön blogi, viimeaikoina on mennyt paremmin, jonka varmaan olette varmaan huomanneetkin blogiteksteistä. Joo, on sillä välillä sellaisia masennuspäiviä, mutta pitkäaikaista masennsuta ei tällä hetkellä ole. Johtunee tästä alkukesästä. Tämä on niin minun vuodenaika. Säät lämpenee ja tulee valoisaa. Auringosta en niin välitä, auringonlaskut on miellyttävämpiä (joka sekin on varmaan tullut selväksi). Liian kuuma ilma ei taas ole ollenkaan mun juttu. sellainen +23 maksimissaan on ihan jees ilma.

Ps. Mä inhoan ihmisiä, jotka ei osaa käyttää välimerkkejä! Yhteen pötköön kirjoitetut viestit ilman pilkkuja ja pahimmassa tapauksessa ilman pisteitäkin on ärsyttävää luettavaa. Oli tullut sellainen viesti tuonne deittisivun puolelle ja voi, että mulla nousi savu korvista sitä lukiessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...