Olipa taas. Muru ei ollut edes ollut minulle vihainen, kuulemma. Ja hän ei taaskaan ymmärtänyt, miksi olisi ollut. Mutta mulle ainakin tulee sellaisista "ei kiinnosta"- ja "ihan sama"-kommenteista mieleen, ettei tosiaan kiinnosta ja goodbye, mutta ei sentään, onneksi.
Hänellä on noin viikon päästä synttärit ja ostin hänelle lahjaksi sitä, mitä hän pyysi: dekkarin. Nimikin oli sopiva, aiheesta en niin tiedä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti