Eilen polilla istuessani tuli eräs papparainen rollaattorilla jonkun tuttavansa juttusille siihen minun lähettyville. Keskustelu meni kutakuinkin näin: Pappa: "mikäs minulla on täällä osastolla ollessa. Kirjoja luen vaikka kuinka. Nytkin olen lukemassa yhtä englantilaista, näin paksua (näyttää kädellään noin kymmentä senttiä). Seuraavaksi voisi aloittaa saksalaisen kirjan". Tuttava kysyi, että "ai, sinä olet oikein kielimiehiä, kun noin monella eri kielellä kirjoja luet". Pappa sitten korjasi, että "ei, ei, kun ne kirjat on kyllä ihan suomennettuja". :D
Ja tämä ei ollut vitsi, vaikka siltä kuulosti. Olin ihan itse paikalla, kun tuo tapahtui.
Ja kun tuli kirjoista puhe, niin pysytäänpä aiheessa. Itselläni on tällä hetkellä tällaisen lukeminen kesken:
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti