Pari päivää (ja yötä) meni todella nopeasti. Murun luona tuli siis oltua. Hän teki ensimmäistä kertaa itse ruokaa silloin, kun mä olin siellä. Tosin mun piti vähän anella, hih. :) Kinkku-pekonipastaa tuli ruuaksi ja oli muuten hyvää. Tosin se meni vähän niin, että meidän PITI yhdessä käydä kaupassa, kun hän herää päiväunilta, mutta ne päiväunet vähän venähti ja mun nälkäinen vatsani ei jaksanut enää odottaa, joten menin yksin. Mutta joka tapauksessa hänen "kokkaustaidon koe" meni läpi. Osaa siis tehdä ainakin jotakin ruokaa, hyvä, hyvä. :)
Hah, hän sai maistaa vähän omaa lääkettään. Oli kuulemma minun ollessa kaupassa herännyt päiväuniltaan ja säikähtänyt, että olen häipynyt ja jättänyt hänet. No, mutta nyt hän luultavasti tietää, miltä minusta tuntui hänen takiaan heinäkuussa. Oli jonkun aikaa katsellut ja huomannut minun repun, jolloin oli huokaissut helpotuksesta. Hih, huomasin muuten, että hän oli säästänyt kaikki minun kirjoittamat viestilaput. Suloista. <3 :) Siis, kun mulla on tapana jättää hänelle joku kiva viesti lapulle hajuveteni tuoksun kera ennenkuin lähden sieltä kotiin, jos hän on töissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti