Mustaa

Voi ei! Musta kausi, väsymys, on tullut taas. Nukun yöt ja nukun päivät. Olen huokaissut helpotuksesta, ettei tarvinnut lähteä tänä aamuna mihinkään eikä vielä huomennakaan. Tiistaina näillä näkymin lähden Murun mukana käymään Rovaniemellä. En vain ymmärrä, miksi taas tällainen olo. Meidän suhde voi nyt hyvin, mutta masennus silti valtaa mieleni. Kai se on tuo lyhenevä päivä ja jatkuva pimeys, joka tätä aiheuttaa.