Tuli käytyä lähes nukahtamassa elokuvateatterissa. Röllihän on toki lapsille lähinnä suunnattu, mutta kun itse tykkään Röllistä kauheasti hahmona, niin meninpä katsomaan. Ei vaan silti tainnut olla ihan mulle tarkoitettu. Kelloa tuli "muutaman" kerran katsottua. Tosin mä en nykyään jaksa keskittyä oikein mihinkään elokuvaan 20 minuuttia pidempään.
On masennuksen myötä tullut joku jaksamis-/keskittymishäiriö tai mikä onkaan. Ehkä se tv-sarja on kuitenkin enemmän minunlainen. Ne kun ei kestä kuin kymmenisen minuuttia yksi jakso. Ja sitten kun siinä tv-sarjassa ei ole kuin pari hahmoa Röllin lisäksi ja tässä elokuvassa oli vaikka kuinka. Ja kun mä tykkään puuhata jotain muuta samalla, kun katson elokuvaa, eli en katso sitä koko ajan, kuuntelen vaan. Mutta iso plussa siitä, että oli vanhaa tuttuakin mukana, Röllin lauluja: Mauno mato, Kummitusten linna, Omituisten otusten kerho, Vaarallista elämää ja Saara Aallon kauniisti versioima Minne menee, mistä tulee. <3
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti