Kävin tänään anoppikokelaalle ostamassa sen joululahjan. Ostin Iittalan Kivi-tuikun, harmaan värisen. Kysyin nääs Murulta aamulla mistä väristä hänen äitinsä tykkää ja vastaus oli "en minä tiedä". Ja sitten kun kysyin mitä värejä siellä hänen vanhempiensa sisustuksessa sitten on, sain vastaukseksi "vähän kaikkia". Joo, auttoi tosi paljon. No, tuo harmaa nyt ainakin on sellainen neutraali, josta luulisi kaikkien pitävän. Ja jos ei, niin heittäkööt vesilintua sillä sitten.
Mulla vähän vaivaa. Kun eikö lahjan pitäisi olla henkilökohtainen? Kun ostin Murulle ne aterimet ja nyt on alkanut vaivaamaan, että pitäisikö sittenkin siihen lisäksi jotain vähän henkilökohtaisempaa... mutta mitä? Hitsi kun menin jo antamaan hänelle sen pefletin, jonka ostin. Ostin siis hänelle Muumipeikko-pefletin, kun itselläni on Pikku Myy. :D Joulustressi iski sittenkin. Kiire tulee, jos meinaa saada jotain hommattua. KOLME VIIKKOA enää aikaa. Apua... Okei, okei, joillekin kolme viikkoa on paljon aikaa, mutta mulle se on vähän, ihan liian vähän. Tai toivottavasti ei. Toivon mukaan löydän jotain ennen kuin se aika kuluu umpeen.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
- Mullakin on jonninmoinen joulustressi. Justiinsa huomasin, että rakkaalle pitänee vielä yksi lahja ostaa. Luulin, että kaikki on reilassa mutta e-hey... Kyllä tämä tästä toivottavasti ennen joulua sutviintuu :D. Kyllä mie luulen, että anoppi tykkää tuosta sun lahjasta. Ja mitä tulee aterimiiin, ni nehän on just hyvät! Tarpeellista käyttötavaraa, eikä mitään krääsää mikä täyttää hyllyt.
VastaaPoista