Voi naamapalmu! Tänään se sitten tapahtui, se mitä olen jo jonkun aikaa osannut odottaa: anopilta tuli kaveripyyntö Facebookissa. Eihän tuota kehdannut olla hyväksymättä. Mutta en sitä kovin mielellänikään tennyt ja sen myös sanoin hänen pojalleen.
Apteekista kävin tänään hakemassa ne voimassa olevat Diapamit, niin saa tämän ahdistuksen kuriin, jonka alkulähdettä en taaskaan osaa paikantaa. Ehkä se on tämä painokriisi. Paino on vähän noussut. Ei se paljoa, puoli kiloa, mutta en pidä siitä. Haluan sen pois. Ja sitten kun on turvonnut olo, niin ällöttää katsoa itseä peilistä. Salille en tänään jaksanut/viitsinyt lähteä. Pitää katsoa joku muu päivä. Teen kuitenkin edelleen päivittäin vähintään 1 x 60 vatsalihasta.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti