Voi naamapalmu! Tänään se sitten tapahtui, se mitä olen jo jonkun aikaa osannut odottaa: anopilta tuli kaveripyyntö Facebookissa. Eihän tuota kehdannut olla hyväksymättä. Mutta en sitä kovin mielellänikään tennyt ja sen myös sanoin hänen pojalleen.
Apteekista kävin tänään hakemassa ne voimassa olevat Diapamit, niin saa tämän ahdistuksen kuriin, jonka alkulähdettä en taaskaan osaa paikantaa. Ehkä se on tämä painokriisi. Paino on vähän noussut. Ei se paljoa, puoli kiloa, mutta en pidä siitä. Haluan sen pois. Ja sitten kun on turvonnut olo, niin ällöttää katsoa itseä peilistä. Salille en tänään jaksanut/viitsinyt lähteä. Pitää katsoa joku muu päivä. Teen kuitenkin edelleen päivittäin vähintään 1 x 60 vatsalihasta.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Särkyä ja väsyä
Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...
-
Saanen ihmetellä. En käsitä miten jotkut äidit ehtii. He ehtii harrastaa, siivota, tehdä ruokaa joka päivä, pitää blogia ja vaikka mitä. Mis... -
Meidän poika ei nuku. Hän nukkuu päivällä max. tunnin pituisia unia ja yöllä herää 15-30 minuutin välein. Ollaan menossa 5.12. unikouluun La...
-
Niin, otsikon kysymys, se mulla on pyörinyt mielessä viime aikoina. Olen kamalan väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Masennus vaivaa taas. Välil...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti